Sinä nainen joka vihaat exäsi nykyistä naista: MIKSI?
Olen aidosti kiinnostunut, millaiset syyt saavat exän vihaamaan nyxää. Itse olen tällainen vihattu nyxä. Hyväksyn tilanteen, enhän sille oikein mitään voi. Olen koettanut hienovaraisesti rakentaa edes sellaista hyvänpäivän tuttavuutta että voitaisiin tervehtiä, mutta ei.
Omasta mielestäni en käytökselläni ole tehnyt mitään sellaista, joka oikeuttaisi vihan. En puutu esim. miesystäväni lasten elämään tai kasvatukseen, saati yritä kieroilla mitään. Miehen ja exän ero tapahtui aikanaan yhteisestä päätöksestä.
Toisaalla olen myös siinä roolissa, että entisellä miehelläni on nyxä ja lapsillani äitipuoli, eli siinä kuviossa olen se ex-nainen. Enkä vihaa tuota nyxää. Miksi vihaisin?
Kertokaa!
Kommentit (44)
En ole koskaan vihannut exieni nykyisiä kumppaneita.
Onneksi. Ei ole ollut ainakaan tuota ongelmaa.
Elämä menisi ihan hukkaan, jos alkaisi tuhlata omaa energiaani sellaiseen turhuuteen, kuin vihaamiseen.
Koska mä olen vihannut ko. ihmistä kauan ennen kuin hän tapasi mun exän ja tulen todennäköisesti vihaamaan jos joskus eroavat. Toisaalta reiluuden vuoksi voidaan sanoa, että kyseinen naikkonen inhoaa mua aivan yhtä paljon joten.. :D
Mä en vihaa nyxää mutta en koe mitään tarvetta olla missään väleissä häneen. Lapset näkevät isäänsä vain satunnaisesti muutamia tunteja kerrallaan. Ei minulla ole juurikaan mitään suhdetta enää exäänkään.
Mulla ei ole lapsia, mutta exäni minusta seuraava avovaimo oli itse sen verran mustasukkainen ja kontrolloiva että oli helppo tuntea vihan tunteita. En tosin niitä tuonut ilmi. En enää mm. halunnut että yhdessä hankkimamme koira viettää aikaa exän kanssa, tuli muutaman kerran takaisin sieltä niin peloissaan. Sitten tulikin tieto että jotta "Jennaa ei satuttaisi" olisi parempi ettei pidetä enää exän kanssa mitään yhteyttä ja että hän poistaa mm FB:stä kaikki jotenkin minun kautta tulleet kaverit, mm. veljeni jonka kanssa olivat aika läheisiä... Tämä ei ollut mun toive, ja olimme ihan ystäviä exän kanssa eron jälkeen ennen uutta kuviotaan. No lopulta "Jennan" meininki meni niin yli että ex heitti hänet ulos ja uskaltaa jälleen kysellä minultakin kuulumisia välillä. Ei se aina ole siitä ex-naisesta kiinni siis!
Tämäkin tietoinen valinta jos uudella kumppanilla on lapsia ja ex puoliso elossa. Sitä saa mitä tilaa.
Eksäni on seurustellut ainakin kahden naisen kanssa eromme jälkeen, ensimmäinen tajusi miten paha ihminen mies on ja poisti hänet feisbuukista, toinen on täysin kajahtanut puolalaisnainen. Jos julkaisin somessa MITÄÄN tämä nainen kommentoi välittömästi feisbuukissa. Ensin en edes huomannut mitään mutta kun kerran uteliasuuttani katsoin hänen profiliaan järkytyin että tämän naisen koko elämäntehtävä on mun jokaisen liikkeen seuraaminen. Mies piti kuviani ja kommenttejani ekan suhteen aikana, mutta uusi nainen pakotti poistamaan mun kommentit, mitkä oli noin 20% hänen koko timelinesta. Mun puolesta saa vaikka repiä itsensä kahtia kateudesta. Tunnen eksäni paremmin kuin hyvin ja arvelen että jonain päivänä hän vain sanoo että tästä ei taida tulla mitään. Ugh, alkoi oksettamaan kun edes puhuin tästä haaskalinnusta.
En vihaa, se kuluttaisi minua. Suhde alkoi selkäni takana ja toki sen tultua tietooni olin järkyttynyt ja viha kohdistui mieheen. Hän oli siinä se väärintekijä. Nyt kuluneen kahden vuoden jälkeen olen jopa onnellinen erosta, mies ei ollut sitä, mitä oletin. Saldo; sai naisen, joka käyttää alkoa, kuten mies itse lisääntyvässä määrin. Nainen nousi asteikossa "piireihin" miehen siivellä ja kirjottelee somessa tästä uudesta elämästään.
Ei enää kirpaise yhtään, sillä karma opettaa ajastaan. En toivo pahaa heillekään, lopultakin elämässä saa sitä, mitä tilaa.
Kyllä saa seuraileva ja häiriintynyt, epätoivoinen naikkonen vihat päälleen jo häirinnästään, koska tämän koppaancei menecperille ettei tätä ole kysytty mihinkään. Kasvojensa menettäminen naikkosella näyttää sattuvan kovasti ja työllistävän. Yrittää oman kateellisuutensa siirtää muiden syyksi.
Sama kuin häiriintynyt tyttökaveri joka ktluvasti huutelee häirintöjään muiden asioihin. Sitten on perheen/poikakaverinsa kanssa kovat riidat. Omaa elämää ei selvästi ole.
En vihaa, mutta hän on omilla teoillaan saanut aikaan sen, etten varsinaisesti pidä hänestä.
Yritin tehdä kovasti töitä sen eteen, että lasteni perheessä olisi neljä välittävää vanhempaa. Me biologiset vanhemmat, lisäksi myös uusvanhemmat. Tämä nainen ei halunnut tähän osallistua, vaan suuttui koko ideasta mustasukkaisuuksissaan. Ihan ok tosin että, ei haöunnut osallistua, mutta sen jälkeen alkoi syyllistämään minua siitä ettei häntä oteta perheen juttuihin mukaan, vaikka kaikkeen oli aina tervetullut. Ilmeisesti lasten isä ei tapahtumista kertonut hänelle tai jotain. Nyt sitten puhuu lapsille pahaa minusta ja miehestäni.
Ovi on kuitenkin edelleen auki, ja toivoisin että lasten vuoksi välit saataisiin hyviksi.
Mitä mä arvelisin syiksi:
1. se elää elämää, jota exän piti elää miehen kanssa, paitsi parempana koska elämä on onnellista. Tämä aiheuttaa kateutta ja pettymyksen fiilistä.
2. Nyxä astuu exän tekemään "valmiiseen pöytään", saisi olla edes siitä kiitollinen.
3. Mies kohtelee nyxää kuin kukkaa kämmenellä aluksi, exä on yrittänyt vuosikausia saada miestä kohtelemaan itseään paremmin. Herättää vihaa ja kateutta ja pettymystä mieheen.
Kateus ja pelko siitä että lapset tykkäävät uudesta puolisosta. Se tuntuu olevan naisille kova pala, että eivät olekaan ainut naishenkilö lasten elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kateus ja pelko siitä että lapset tykkäävät uudesta puolisosta. Se tuntuu olevan naisille kova pala, että eivät olekaan ainut naishenkilö lasten elämässä.
No tuntuuhan se epäreilulta!
Joku uusi, kiiltävä ja mielenkiintoinen astuu kuvioon, joku jota ei ero ja sen tuomat seuraukset ole rasittaneet ja aiheuttaneet valtavia silmäpusseja ja harmaantuneita hiuksia ja murehtimisen aiheuttamaa kulahtanutta oloa.
Sitten ne sulle tärkeimmät, joiden vuoksi olet tehnyt työtä vuosia, taistellut niiden parhaasta erotilanteessa ja pitänyt ittesi kasassa niiden vuoksi, niin ne hehkuttaa vaan sitä uutta ihmeellistä keijukaista joka pölähti jostain baarista mukaan sekoittamaan sun elämää.
Voin kuvitella että ei ole helppoa heti aluksi rakastaa tuota naista. :D
En vihaa. En vain ikinä puhu sille.. Syy: ei katso minua päinkään :D Eli miksi "vihaa" minua?
Ex-aviomiehen kumppaneita en ole vihannut, ovat olleet mukavia ja kivoja lapsille. Ei ole multa pois mitenkään. Miehen jonka kanssa seurustelin eron jälkeen nykyistä vihaan. Koska hän on entinen paras ystäväni ja alkoivat meidän seurustelessa vehtaamaan mun selän takana. En anna ikinä anteeksi sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ja pelko siitä että lapset tykkäävät uudesta puolisosta. Se tuntuu olevan naisille kova pala, että eivät olekaan ainut naishenkilö lasten elämässä.
No tuntuuhan se epäreilulta!
Joku uusi, kiiltävä ja mielenkiintoinen astuu kuvioon, joku jota ei ero ja sen tuomat seuraukset ole rasittaneet ja aiheuttaneet valtavia silmäpusseja ja harmaantuneita hiuksia ja murehtimisen aiheuttamaa kulahtanutta oloa.
Sitten ne sulle tärkeimmät, joiden vuoksi olet tehnyt työtä vuosia, taistellut niiden parhaasta erotilanteessa ja pitänyt ittesi kasassa niiden vuoksi, niin ne hehkuttaa vaan sitä uutta ihmeellistä keijukaista joka pölähti jostain baarista mukaan sekoittamaan sun elämää.
Voin kuvitella että ei ole helppoa heti aluksi rakastaa tuota naista. :D
Kannattaa ajatella lasten parasta tuossa tilanteessa. On vaan hyvä asia että heidän elämässään on uusi kiva ihminen :)
Saatan kuulostaa tosi katkeralta, koska erosin exän kanssa melkein 10 vuotta sitten, mutta edelleen vihaan hänen nykyistä puolisoa. Pari päivää sen jälkeen, kun sanoin exälle että mulle riittää, exä soitti ja kertoi tajunneensa kuinka hän rakastaa tätä nykyistä ja kiitti minua kuinka ei olisi varmaan asiaa tajunnut jos en olisi itse laittanut meidän suhdetta poikki. Se sattui.
Sen sijaan että olisin voinut käydä exän kanssa edes jonkun keskustelun asiasta jotta olisin saanut asian jollain tavalla päätökseen, nykyinen oli niin mustasukkainen että en uskaltanut ottaa mitään yhteyttä exään.
Kerran ex soitti ja kyseli kuulumisia, ja yritti saada minua tapaamaan häntä. Kun en suostunut tulemaan niin kauas kuin ex pyysi, nykyinen alkoi huutaa puhelimeen, kuinka minun täytyy tulla juuri sinne minne käsketään, huoritteli ja haukkui. Sitä en tiedä miksi halusivat yhdessä tavata minut, voin vain arvella. Jonkin aikaa kuuntelin sanomatta sanaakaan ja lopulta suljin puhelimen. En antanut koskaan mitään syytä olla mustasukkainen, enkä ottanut exään yhteyttä. Ja koko meidän suhteen ajan ex oli rakastanut tätä nykyistä, joten en ymmärrä miksi minusta piti olla mustasukkainen.
Kyllä, vihaan tätä nykyistä edelleen.
On varmastikin kateellinen sinulle. Monilla varmasti perusteluna ettei halua toista naista lastensa elämään. Itse eroperheessä kasvaneena en ole koskaan ymmärtänyt miten on joltain pois tai minulle ja sisaruksilleni jotenkin huono juttu että elämässämme on yksi välittävä ja turvallinen aikuinen lisää. Kyllä ne lapset kuitenkin aina tietää ketkä on äiti ja isä ja lapselle voi olla läheinen yrittämättä olla uusi äiti. Toki jos et tule lasten kanssa toimeen niin se on sitten hankalampi homma. Varmaan kukaan äiti ei halua lapsensa elämää ihmistä joka on heille ilkeä tai joka toivoisi ettei heitä olisi olemassa.