Sinä nainen joka vihaat exäsi nykyistä naista: MIKSI?
Olen aidosti kiinnostunut, millaiset syyt saavat exän vihaamaan nyxää. Itse olen tällainen vihattu nyxä. Hyväksyn tilanteen, enhän sille oikein mitään voi. Olen koettanut hienovaraisesti rakentaa edes sellaista hyvänpäivän tuttavuutta että voitaisiin tervehtiä, mutta ei.
Omasta mielestäni en käytökselläni ole tehnyt mitään sellaista, joka oikeuttaisi vihan. En puutu esim. miesystäväni lasten elämään tai kasvatukseen, saati yritä kieroilla mitään. Miehen ja exän ero tapahtui aikanaan yhteisestä päätöksestä.
Toisaalla olen myös siinä roolissa, että entisellä miehelläni on nyxä ja lapsillani äitipuoli, eli siinä kuviossa olen se ex-nainen. Enkä vihaa tuota nyxää. Miksi vihaisin?
Kertokaa!
Kommentit (44)
En vihaa mutta en kyllä tykkääkään. Aloitti säätämään exäni kanssa kun vielä olimme yhdessä. Tämä meni kyllä miehen piikkiin, ei sen uuden naisen(joka kyllä taitaa olla jo entinen), mutta nainen valehteli asioita minusta ja väitti minun pettävän eksääni. Sain tietää näistä asioista vasta vuoden jälkeen. Sama nainen on kertonut esimerkiksi pomolleni, että käytän huumeita, mitä en ole koskaan tehnyt. Menin vapaaehtoisesti testeihin ja harkitsin jo tekeväni naisesta rikosilmoituksen. Laittoi postilaatikkooni vielä pitkään eron jälkeen joitain kirjeitä, jotka oli muka kirjoittanut eksäni nimissä. Kirjeet oli aina luokka "Hyi v**** ruma huo*a sut pitäis tappaa" Esimerkkejä on miljoona. Onneksi tajusi jättää mut rauhaan muutaman kuukauden jälkeen. Taisi olla muutenkin aika häiriintynyt yksilö
Minä vihaan kumppanini exää. Hän manipuloi ja hakee huomiota. Yritti pitkään häiritä suhdettamme ja "iskeä" miestä takaisin.
Kumppanini exä vihaa minua varmaan vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni on seurustellut ainakin kahden naisen kanssa eromme jälkeen, ensimmäinen tajusi miten paha ihminen mies on ja poisti hänet feisbuukista, toinen on täysin kajahtanut puolalaisnainen. Jos julkaisin somessa MITÄÄN tämä nainen kommentoi välittömästi feisbuukissa. Ensin en edes huomannut mitään mutta kun kerran uteliasuuttani katsoin hänen profiliaan järkytyin että tämän naisen koko elämäntehtävä on mun jokaisen liikkeen seuraaminen. Mies piti kuviani ja kommenttejani ekan suhteen aikana, mutta uusi nainen pakotti poistamaan mun kommentit, mitkä oli noin 20% hänen koko timelinesta. Mun puolesta saa vaikka repiä itsensä kahtia kateudesta. Tunnen eksäni paremmin kuin hyvin ja arvelen että jonain päivänä hän vain sanoo että tästä ei taida tulla mitään. Ugh, alkoi oksettamaan kun edes puhuin tästä haaskalinnusta.
Nyt oli niin käsittämättömän sekava sepustus, ettei ota selvää kuka on se sekopää (vai kaikki).
Mies huorasi nyksänsä kanssa naimisissa ollessamme jopa perheemme kotona lasten ja minun poissaollessa. En ymmärrettävästi erityisemmin perusta sen paremmin eksästä kuin hänen nyksästään tämän jälkeen. Lapsetkin olivat tämän tapahtuessa jo sen ikäisiä, että ymmärsivät kaiken kun totuus tuli esille. Ikävästi laimeni heiltäkin kunnioitus isäänsä kohtaan, vaikka häntä haluavatkin tavata, toisin kuin isänsä nyksää, jonka kanssa eivät suostu olemaan missään tekemisissä.
Olen itsekin eroperheestä ja meillä oli lapsuudenkodissa niinkin hyvät välit vanhempien uusien kumppaneiden kanssa, että vietimme joulujakin joskus kaikki yhdessä. Sen edellytyksenä oli se, että vanhempieni ero oli hoidettu asiallisesti loppuun saakka ennen uusien kumppaneiden ottamista kuvioihin ja vanhempani olivat keskenään hyvissä väleissä.
Hoitivat koko suhteen aloittamisen todella tahdittomasti. Mies löysi tämän uuden pari viikkoa eropaperit jätettyämme ja alunperin tarkoituksena oli vaan satuttaa minua mahdollisimman pahasti. Kuten oli koko harkinta-ajankin. Yritin harkinta-ajalla vielä pyytä exältä että selvitettäisiin asiamme jotta emme menettäisi kaikkea yhdessä rakentamaamme (melkein 20 vuoden suhde), mutta exäni ajoi minut niin syviin vesiin käytöksellään, ettei kukaan koskaan. Uusi nainen ei lie edes kaikesta tiennyt, mutta exäni käytöksestä johtuen katkaisin heihin kaikki välit. Harmittaa niin paljon lasten puolesta, mutta exä valitsi toimia sikamaisesti, ja tarkoituksella välimme tuhosi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tekee lapset itselleen, joten niitä ärsyttää kun miehen uusi puoliso saa nauttia perhejutuista vaikka hän itse on uhrautunut synnyttämään ja hoitamaan lapset. Eli kaikki kunnia ja lasten halit kuuluisi vaan äidille tämän omasta mielestä.
Tää ei koske mua lainkaan. Enkä vihaa exän nyxää. Itse asiassa luulen, että nyxä on saanut taottua jotain järkeä exän päähän. Itse en koskaan siihen lukuisista yrityksistä huolimatta onnistunut. Omille lapsille olen halunnut vain parasta - tulipa se minun tai jonkun muun suunnalta. Biologia ei ole merkinnyt minulle mitään.
En jaksa vihata, mutta suhtaudun huvituksella ja säälillä kuorrutetulla negatiivisuudella. Syitä on lukuisia.
- Säälin häntä siitä, että hän joutuu elämään eksäni kanssa.
- Naurattaa se, miten tohkeissaan hän suhteestaan on, vaikka kärsii siinä itse.
- Negatiivisuus tulee hänen käytöksestään. Hän huutaa ja raivoaa lapsilleni ilman syytä, hän stalkkaa ja tonkii asioitani, hän lukee eksälleni kirjoittamiani viestejä ja muotoilee niihin kiukkuisia vastauksia, hän puuttuu lasten elatusmaksuihin ja ylipäätään yrittää puuttua elämääni, hän haukkuu lapsiani sosiaalisessa mediassa, hän kopioi elämääni somessa jne., siis sekä ärsyttävää että suorastaan surkuhupaisaa touhua.
- Lisäksi kaikesta huokuu jatkuva yritys päteä ja olla jotenkin parempi kuin minä.
Nykyisen mieheni eksä ei vihaa minua enkä minä häntä, eikä mitään negaa ole ilmassa. Kyllä se jännästi niin on, että siten metsä vastaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kateus ja pelko siitä että lapset tykkäävät uudesta puolisosta. Se tuntuu olevan naisille kova pala, että eivät olekaan ainut naishenkilö lasten elämässä.
No tuntuuhan se epäreilulta!
Joku uusi, kiiltävä ja mielenkiintoinen astuu kuvioon, joku jota ei ero ja sen tuomat seuraukset ole rasittaneet ja aiheuttaneet valtavia silmäpusseja ja harmaantuneita hiuksia ja murehtimisen aiheuttamaa kulahtanutta oloa.
Sitten ne sulle tärkeimmät, joiden vuoksi olet tehnyt työtä vuosia, taistellut niiden parhaasta erotilanteessa ja pitänyt ittesi kasassa niiden vuoksi, niin ne hehkuttaa vaan sitä uutta ihmeellistä keijukaista joka pölähti jostain baarista mukaan sekoittamaan sun elämää.
Voin kuvitella että ei ole helppoa heti aluksi rakastaa tuota naista. :D
Älytön teoria, ketään ei jaksa kiinnostaa noin paljon
Muutenkin monella uudella naisella on täysin todellisuudesta vieraantunut usko siihen, että puolison ex jaksaisi olla kiinnostunut hänestä. Ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Hoitivat koko suhteen aloittamisen todella tahdittomasti. Mies löysi tämän uuden pari viikkoa eropaperit jätettyämme ja alunperin tarkoituksena oli vaan satuttaa minua mahdollisimman pahasti. Kuten oli koko harkinta-ajankin. Yritin harkinta-ajalla vielä pyytä exältä että selvitettäisiin asiamme jotta emme menettäisi kaikkea yhdessä rakentamaamme (melkein 20 vuoden suhde), mutta exäni ajoi minut niin syviin vesiin käytöksellään, ettei kukaan koskaan. Uusi nainen ei lie edes kaikesta tiennyt, mutta exäni käytöksestä johtuen katkaisin heihin kaikki välit. Harmittaa niin paljon lasten puolesta, mutta exä valitsi toimia sikamaisesti, ja tarkoituksella välimme tuhosi.
Oletan, että exäsi käytös oli reagointia siihen että olit itse satuttanut häntä ensin mahdollisimman pahasti.
Mä olin vain iloinen, kun puolisoni jälleen löysi uuden kumppanin. Sillä kertaa totesin, että voi pakkaa kapsäkkinsä.
Lasten vuoksi yritin tutustua uuteen seurustelukumppaniin, mutta ei siitä tullut mitään, koska se uusi kumppani inhos mua... Ja inhoaa edelleen - yli 10 vuoden jälkeen. Ei pysty olemaan mun kanssa missään tekemisissä.
Varmaan sama syy kuin ex-miehelläni. Olin liian vaikea = oireilin liikaa sitä miten hän kohteli minua jotta olisi jaksanut enää katsella saman katon alla, joten "erosimme yhteisymmärryksessä" mutta vihaa nykyistäni sillä exäni minuun kohdistuva hyväksikäyttö lapseen vedoten vaikeutui. Tai siis sain lopultakin sen loppumaan nykyisen mieheni avulla kokonaan, olin jo ennen nykyisen mieheni tapaamista alkanut kieltäytymään suurimmasta osasta, kun lapseen ne eivät vaikuttaneet mitenkään.
En usko että exäni mitään kateutta tuntee. Vain kiukkua kun ei voi enää pahoinpidellä minua henkisesti ja taloudellisesti näppärästi ilman ulkopuolisia todistajia, jotka luultavammin puolustaisivat minua.
Miehen nyksä tuli kuvioihin, kun teimme eroa yli 25 vuoden suhteesta. Ero oli minun toiveeni ja meneillään oli harkinta-aika. Nyksälle oli ok, että mies valehteli kuukaudesta toiseen lähtevänsä pyöräilemään tai ajelemaan öiksi, vaikka oli uuden naisensa luona. Vaikka olin vihainen miehelle, olen vihainen myös nyksälle, joka hyväksyi valehtelun ja salailun. Miksi hän ei kannustanut puhumaan totta?
Vielä enemmän olen vihainen hänelle siitä, että hän ei rohkaise miestä pitämään yhteyttä lapsiinsa. Lapset ovat 14 ja 16, mies asuu nyksänsä kanssa yhdessä eikä tapaa lapsia lainkaan, tai soita heille. En ymmärrä, millainen nainen voi katsoa sitä, että hänen miehensä ei tapaa omia lapsiaan. Miksi hän ei sano, että kunnon mies tapaa lapsiaan, jotka surevat isän menetystä?
Vierailija kirjoitti:
En vihaa, se kuluttaisi minua. Suhde alkoi selkäni takana ja toki sen tultua tietooni olin järkyttynyt ja viha kohdistui mieheen. Hän oli siinä se väärintekijä. Nyt kuluneen kahden vuoden jälkeen olen jopa onnellinen erosta, mies ei ollut sitä, mitä oletin. Saldo; sai naisen, joka käyttää alkoa, kuten mies itse lisääntyvässä määrin. Nainen nousi asteikossa "piireihin" miehen siivellä ja kirjottelee somessa tästä uudesta elämästään.
Ei enää kirpaise yhtään, sillä karma opettaa ajastaan. En toivo pahaa heillekään, lopultakin elämässä saa sitä, mitä tilaa.
Oletkohan mieheni ex? Ainoastaan se poikkeaa, että meidän suhteemme ei ole alkanut kenenkään selän takana. Olemme joitain kertoja sattumalta törmänneet kun asumme lähekkäin, ei edes tervehdi tms eli ei tunne minua millään tavoin.
Syyttää minua ja miestä miehen lähipiirille (todennäköisesti myös omalleen) juurikin "alkoholinkäytöstämme". En tiedä mistä on keksinyt että joisimme jotenkin erityisen paljon, alkoholinkäyttöni on vuositasolla muutamia annoksia, yhden käden sormilla laskettavissa, miehellä sama. Levittelee myös ympäriinsä tietoa että eläisin miehen rahoilla, mies ostelee hänen mukaansa minulle matkoja ja on maksanut jopa autoni. Ei ole kuitenkaan vaivautunut tarkastamaan esimerkiksi verotietoja tai hankkimaan muutakaan faktaa, tienaan hieman miestäni paremmin. Ihan itse kartutettua omaisuutta meillä on suunnilleen saman verran.
On mun entinen koulukiusaaja. Toivon molemmille kuolemaa.
Vierailija kirjoitti:
Hoitivat koko suhteen aloittamisen todella tahdittomasti. Mies löysi tämän uuden pari viikkoa eropaperit jätettyämme ja alunperin tarkoituksena oli vaan satuttaa minua mahdollisimman pahasti. Kuten oli koko harkinta-ajankin. Yritin harkinta-ajalla vielä pyytä exältä että selvitettäisiin asiamme jotta emme menettäisi kaikkea yhdessä rakentamaamme (melkein 20 vuoden suhde), mutta exäni ajoi minut niin syviin vesiin käytöksellään, ettei kukaan koskaan. Uusi nainen ei lie edes kaikesta tiennyt, mutta exäni käytöksestä johtuen katkaisin heihin kaikki välit. Harmittaa niin paljon lasten puolesta, mutta exä valitsi toimia sikamaisesti, ja tarkoituksella välimme tuhosi.
Kaikki mitä exäsi tekee, ei liity sinuun tai ole kohdistettu sinuun. Oma ex mieheni teki tuota samaa kun löysin uuden mieheni avioeron harkinta-aikana. Alkoi tulla väitteitä, että teen kaiken kiusallani ja yritän satuttaa häntä mahdollisimman pahasti. Pahimmillaan väitti, että yritän saada häntä tekemään it semu rhan koska haluan hänestä eroon ja että tietää sen niin kiusallaan pysyy hengissä.
Meno meni todella sairaaksi. Ja kaikki mitä minä tilanteessa tein, oli uuden suhteen aloittaminen joitain kuukausia eropäätöksen jälkeen. En edes hieronut tätä mitenkään miehen kasvoille, sattui muutaman kerran näkemään meidät yhdessä. Ei liittynyt millään tavalla entiseen mieheeni.
En vihaa nyxää. Lähinnä säälin. Muttei kyl kiinnosta mikään kaverisuhdekaan häneen. Olisiko lasten taki jotain mustasukkaisuutta ilmoilla äitipuolta kohtaan?
En vihaa, mutta edelleen on ex-miehen teot takaraivossa enkä tule koskaan antamaan anteeksi. Petti minua tämän nykyisen naisensa kanssa ja muutti ns. valmiiseen pöytään, vaikka mulla oli vielä muutto kesken. Ihan hirveä pommihan se oli ja siinä meni elämät uuteen uskoon. Valitettavasti lapsia meillä on pari ja he totta kai ovat säännöllisesti isällään eikä minulla ole siihen nokan koputtamista, hyvä isä on. Nykyisin minullakin jo uusi ihana aviomies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitivat koko suhteen aloittamisen todella tahdittomasti. Mies löysi tämän uuden pari viikkoa eropaperit jätettyämme ja alunperin tarkoituksena oli vaan satuttaa minua mahdollisimman pahasti. Kuten oli koko harkinta-ajankin. Yritin harkinta-ajalla vielä pyytä exältä että selvitettäisiin asiamme jotta emme menettäisi kaikkea yhdessä rakentamaamme (melkein 20 vuoden suhde), mutta exäni ajoi minut niin syviin vesiin käytöksellään, ettei kukaan koskaan. Uusi nainen ei lie edes kaikesta tiennyt, mutta exäni käytöksestä johtuen katkaisin heihin kaikki välit. Harmittaa niin paljon lasten puolesta, mutta exä valitsi toimia sikamaisesti, ja tarkoituksella välimme tuhosi.
Kaikki mitä exäsi tekee, ei liity sinuun tai ole kohdistettu sinuun. Oma ex mieheni teki tuota samaa kun löysin uuden mieheni avioeron harkinta-aikana. Alkoi tulla väitteitä, että teen kaiken kiusallani ja yritä
Jos teillä oli pitkä suhde, niin miten olet pystynyt aloittamaan uuden suhteen muutamassa kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Miehen nyksä tuli kuvioihin, kun teimme eroa yli 25 vuoden suhteesta. Ero oli minun toiveeni ja meneillään oli harkinta-aika. Nyksälle oli ok, että mies valehteli kuukaudesta toiseen lähtevänsä pyöräilemään tai ajelemaan öiksi, vaikka oli uuden naisensa luona. Vaikka olin vihainen miehelle, olen vihainen myös nyksälle, joka hyväksyi valehtelun ja salailun. Miksi hän ei kannustanut puhumaan totta?
Vielä enemmän olen vihainen hänelle siitä, että hän ei rohkaise miestä pitämään yhteyttä lapsiinsa. Lapset ovat 14 ja 16, mies asuu nyksänsä kanssa yhdessä eikä tapaa lapsia lainkaan, tai soita heille. En ymmärrä, millainen nainen voi katsoa sitä, että hänen miehensä ei tapaa omia lapsiaan. Miksi hän ei sano, että kunnon mies tapaa lapsiaan, jotka surevat isän menetystä?
Kyllähän se nyt on sen lasten isän tehtävä huolehtia yhteydenpidosta lapsiinsa. Jos miestä ei yksinkertaisesti kiinnosta, on ihan turhaa syyttää nykyistä puolisoa asiasta, vaikka häntä kuinka vihaisikin. On naurettavaa ulkoistaa huolehtimisvelvollisuus hänelle, kyllä se on puhtaasti lasten isän velvollisuus.
Naiset tekee lapset itselleen, joten niitä ärsyttää kun miehen uusi puoliso saa nauttia perhejutuista vaikka hän itse on uhrautunut synnyttämään ja hoitamaan lapset. Eli kaikki kunnia ja lasten halit kuuluisi vaan äidille tämän omasta mielestä.