Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan tms. Sai Hesarin palkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana. Jätin kesken kun en jaksanut lukea stooria jonkin pehmopossun näkökulmasta yms. Ihan lukioainetasoa.
Ei kirjoja voi oikein noin arvostella.Makuja on yhtä paljon kuin lukijoitakin.Joku tituleeraa Hirvisaarta mummojen kirjailijaksi.No meitä mummoja on ja moni meistä Lailaa lukee.Itse en ole lukenut kuin muutaman alkupään teoksen häneltä ja luin ne ihan nuorena..ja tykkäsin.Olin kakskymppinen.
En tiedä,miksi en ole näitiä hänen paljon "suurempia"teoksiaan lukenut.On niin ylitsevuotavasti luettavaa maailmassa.
Isäni ja äitini olisivat molemmat sata täyttäneitä,kumpikaan ei välittänyt Kalle Päätalosta.Viiskyt-luvulla syntynyt ukkoni jumaloi.Että silleen.
Vierailija kirjoitti:
Fifty shades of grey. Siis en ymmärrä :D Annoin kirjalle mahdollisuuden, mutta plaah. Parempaa lukemista olisi saanut vanhalta kunnon itsetyydytys.fi (vai mikä se osoite oli).
No kyllä munkin on silti myönnettävä, että kyllä se kirja parempi on kuin elokuvat. En edes tiennyt, että kirjasta voisi saada kiusallisempaa ja kuivempaa kuin mitä ne teki elokuvassa. Kirjaa lukiessa oma mielikuvitus sai kirjasta vähän paremman, mutta elokuvan tulkinta on vain uskomattoman tyhmä ja päähenkilöiden kemia, nii sitä siis ei ole.
Ihan sama, yritin kovasti lukea, mutta ei vaan pystynyt. Todella huonosti kirjoitettu ja luin siis englanniksi. Ehkä 30 sivua pystyin, ihan uskomatonta shittiä.
Sofi Oksasen "Norma", muihin kys. "kirjailijan" teoksiin ei huvittanut edes tutustua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kukaan ole maininnut Knausgårdin kirjoittamia omaelämäkerralllisia jorinoita. Voi taivas, miten tylsää tarinointia. Ihan kuin Kalle Päätaloa lukis. Ei kiitos. En ymmärrä, mitä niistä vouhkataan!
Häräntappoase on mielestäni umpisurkea, sillä juoni on uskomattoman tylsä ja päähenkilöä tekisi vain mieli ravistella.
Lisäksi mm. Supernaiivi, Populäärimusiikkia V*ttulajänkältä ja Juoksuhaudantie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häräntappoase on mielestäni umpisurkea, sillä juoni on uskomattoman tylsä ja päähenkilöä tekisi vain mieli ravistella.
Lisäksi mm. Supernaiivi, Populäärimusiikkia V*ttulajänkältä ja Juoksuhaudantie.
Hotakainen yleensäkin. Menee ohi.
Kaari Utrion kirjat
Olen useamman lukenut, koska ajankuva on ihan kiehtovaa. Muuten kirjat ovatkin varsinaisia epätarinoita, jotka eivät oikeastaan ala mistään eivätkä pääty mihinkään.
Sadan vuoden yksinäisyys
Varsinaista tajunnanvirtaa. Pätkittäin ihan järjellistä luettavaa mutta aina kun kuvittelit saaneesi ns. "juonesta kiinni", pakka sekoitettiin uudelleen ja taas olit yhtä ulalla kuin aloittaessasi. Lukiessa rasitti myös HIVENEN se, että kirjassa taitaa olla n. puolenkymmentä Jose Aurelianoa ja sitten toisella sukunimellä olevia Joseita oli toiset puolenkymmentä. Oli vaikeaa muistaa kuka aina oli kyseessä jos kirjassa käsiteltiin esim. mennyttä aikaa, kun puolella kirjan henkilöhahmoista on keskenään tismalleen sama nimi. Näin kärjistetysti.
Muutama vuosi tämän lukemisesta, varsin sekavana vyyhtenä mieleenä jäänyt.
Rikos ja rangaistus
Rasittavaa kiertelyä ja kaartelua mutta ihan ok teos.
Kerran luin Annan Kareninaa muutaman luvun. Lopetin kesken kun yhden lauseen pituus alkoi lähennellä puolta sivua. Ei jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alexandra Salmelan 27 eli kuolema tekee taiteilijan tms. Sai Hesarin palkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana. Jätin kesken kun en jaksanut lukea stooria jonkin pehmopossun näkökulmasta yms. Ihan lukioainetasoa.
Pehmopossun näkökulma ja Salmela. Extreme koukuttavaa.....kroooohhh.
Rosa Liksomin Hytti no 6 ja moskovasta mongoliaan. Siitä vaan, mutta ilman tätä lukijaa.....
Nuorena kirjoitti sentään ihan mielenkiintoista settiä tuo Rosa, tyyliin yhden illan pysäkki jne.
Vierailija kirjoitti:
Kaari Utrion kirjat
Olen useamman lukenut, koska ajankuva on ihan kiehtovaa. Muuten kirjat ovatkin varsinaisia epätarinoita, jotka eivät oikeastaan ala mistään eivätkä pääty mihinkään.Sadan vuoden yksinäisyys
Varsinaista tajunnanvirtaa. Pätkittäin ihan järjellistä luettavaa mutta aina kun kuvittelit saaneesi ns. "juonesta kiinni", pakka sekoitettiin uudelleen ja taas olit yhtä ulalla kuin aloittaessasi. Lukiessa rasitti myös HIVENEN se, että kirjassa taitaa olla n. puolenkymmentä Jose Aurelianoa ja sitten toisella sukunimellä olevia Joseita oli toiset puolenkymmentä. Oli vaikeaa muistaa kuka aina oli kyseessä jos kirjassa käsiteltiin esim. mennyttä aikaa, kun puolella kirjan henkilöhahmoista on keskenään tismalleen sama nimi. Näin kärjistetysti.
Muutama vuosi tämän lukemisesta, varsin sekavana vyyhtenä mieleenä jäänyt.Rikos ja rangaistus
Rasittavaa kiertelyä ja kaartelua mutta ihan ok teos.Kerran luin Annan Kareninaa muutaman luvun. Lopetin kesken kun yhden lauseen pituus alkoi lähennellä puolta sivua. Ei jaksa.
Utriota en ole lukenut, mutta muuten tismalleen samanlaisia lukukokemuksia täällä!
Lisäksi voisin mainita vielä Saatana saapuu Moskovaan, joka oli omaan makuuni vähän liian absurdi, vaikka kirjassa oli hyviäkin kohtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemisen sietämätön keveys.
Aika kevyttä oli.
Suorastaan sietämättömän kevyttä.
Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo. Koko kirjan odotin että milloin se alkaisi! Okei, varmasti kuvaa hyvin aikaansa mutta minusta se oli mitään sanomaton ja kökkö.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Coelhot
Kolho koelhon kurnutukset tyyliin aaahh, kultainen ajatus tyyliin kullatut kirjankannet mis paimenpoika kerran kierrellessään paljasjaloin maantietä taittaen ajatteli löytävänsä.......sen kultaisimman avaimen ajatuksiin ?
Mukasyvällisfilosofista diibadaabaa makuuni... ei aukene ei aukene....sori
Rosa Liksomin hytti numero 6, joka jo aiemmin mainittiinkin- en pystynyt lukemaan kirjaa loppuun,
niin huono se oli. Samaten ei ole ollut innostusta lukea Jari Tervon kirjoja.
Tähän on ihan pakko kommentoida.
Asuimme pienellä paikkakunnalla, kun olin lapsi ja lainailin kirjastosta luettavaa. Joskus 12-13-vuotiaana alkoi olla sen pikku kirjaston lasten- ja nuortenosasto luettu, eikä oikein enää kiinnostanutkaan. Sitten vaan yhtenä päivänä pujahdinkin sinne aikuisten puolelle ja aloin katsella kirjoja. Ihan summamutikassa nappasin sellaisen kirjan kuin Vanhus ja meri, ei aavistustakaan miksi. Tekijästä en tiennyt mitään eikä siinä ollut sitä kansipaperiakaan, mistä olisi voinut lukea jotain tietoja. Menin kotiin ja luin sen kirjan ja se oli ihan valtava elämys! Eläydyin ihan täysillä sen vanhan miehen koettelemuksiin ja mietin pitkään kaikkea, mitä siinä kirjassa tapahtui. Se elämys oli niin suuri varmaan sen takia, että olin niin nuori, ja tuo oli todellakin ensimmäinen aikuisten romaani, jonka luin. Luin sen uudelleen joskus aikuisena, mutta ei se enää tuntunut ollenkaan samalta.