Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Raamattu.
Aikuisten satukirja, johon jotku pölvästit uskovat edelleen....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärpästen herra oli sekava, yksitoikkoinen ja ällöttävä.
Vadelmavenepakolainen. Tympeää omanapaista katkeruudessa vellomista joka kulminoituu aggressioon ja väkivaltaan. Tätä on ilmassa niin sylin täydeltä nykymaailmassa muutenkin, että happi loppui lukiessa. Muiden mielestähän tämä oli raikas ja hulvaton teos.
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta! Oli mielestäni todella tylsä. Pakotin itseni lukemaan ykkösosasta 150 sivua, mutta sitten se vain jäi kun juoni ei tempaissut ollenkaan mukaansa.
Aika lailla sama. Enkä ole jaksanut lukea Sinuheakaan. Tosin sen aloitin kuunnelmana ja voisin ehkä kuunnella luettuna, on mielenkiintoisempi niin.
Vierailija kirjoitti:
Venäläiskirjailijoiden Tolstoin ja Dostovjeskin kirjat, tarina poukkoilee sivuhenkilöistä päähenkilöihin ihan hallitsemattomasti ja kerronta lähinnä dialogia joka suomennettuna ainakin välillä pelkkiä löyh, öyh plööhäänteitä ja ranskan kielisiä sitaatteja,jotka menevät tietysti ihan ohi.
Harry Potterit, miksi kaikki aikuiset näissä kirjoissa ovat täysiä idiootteja.Nuorena tämä tuntuikin uskottavalta, mutta eienää!
Samat hahmot ja tarinat toistuvat Dostojevskilla kirjoista toiseen, kuten uuninpankomies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
James Joycen Odysseus. Kolmeen kertaan aloitin, sitten päätin että saa jäädä mun sivistykseen aukko. Andre Brink, ei vain jaksa. Hemingwayn hehkutusta en myös itse ymmärrä. Ei uppoa tarinat eikä kerronta.
Sariolan kirjat eivät enää toimi.
Myöskin, joihinkin Waltarin juttuihin, kuten Fine van Brooklyn ei juuri jaksa paneutua, vaikka tuotti myös mielenkiintoista tekstiä.
Sariola taisi rakastaa naisen dekolteeta ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ian McEwanin kirjat. Sovinistisia. Mutta ei tunnu naislukijoita haittaavan.
piplia kirjoitti:
Raamattu
Raamattu sisältää aika monta kirjaa. Voitko tarkentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin oli jotenkin pettymys. Se nurinkurinen kerronta, jossa vain odotellaan, koska se, mikä tiedetään ensimmäisiltä sivuita, oli turhauttavaa. Jotenkin se päähenkilöiden ajelehtiminen ja ongelmissaan vellominen aiheutti itselle epämukavan olon. Tykkäsin enemmän Tiklistä, vaikka siinäkin oli samanlaisia epämukavia elementtejä.
(Nyt joku keittiöpsykologi voi analysoida minut, mikä elämässäni on pielessä kun nää kirjat ärsyttää ahdistavasti.)
Tarttin paras onkin Pieni ystävä. Nuo kaksi muuta ovat tekemällä tehtyjä. Ehkä Pieni ystäväkin on, mutta se onnistuu vaikuttamaan luontevammalta.
Vierailija kirjoitti:
Stephen Kingiltä kaikki..
Mutta oot kuitenkin väkisin lukenut ihan jokaisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dan Brownin kirjat. Kömpelöitä 2-luokan dekkareita.
Niitä vaan ei pysty lopettamaan kesken. Luvut päättyy aina niin, että on pakko saada tietää mitä tulee seuraavaksi.
Totta. Dan Brownin kirjat ovat kirjojen Pringlesejä: "once you pop, you can't stop". Tosiaan jopa ärsyttävällä tavalla kirjoitettuja ovat ne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reijo Mäen "dekkarit".
Jessus ne jänskättää että kuinkakohan tässä käy.
Vierailija kirjoitti:
Raamattu.
Aikuisten satukirja, johon jotku pölvästit uskovat edelleen....
Paitsi että Raamattu EI ole satukirja!!!! Raamatussa on totuus!
Sofi Oksasen tuotanto, Stalinin lehmät...haukotus
Jari Tervon tuotanto, Matriarkka.. hohhoijaa
Paul Coelhon tuotanto, Alkemisti etunenässä. Niin hirveää kuraa, ettei voinut jatkaa kymmentä sivua pidemmälle.
Katja Ketun Kätilö, en ole halunnut lukea muita tuotoksiaan..
Miika Nousiainen Metsäjätti.. Vadelmavenepakolainen taas oli ihan hyvä. :)
Mika Waltarin Kaarina Maununtytär.. plääh. Kiinnostava, tositapahtumiin perustuva, mutta silti.. plääh. Mikael Karvajalka oli loistava, mutta Mikael Hakim taas aika plääh (lähinnä Mikaelin äärimmäisen ärsyttävän vaimon takia).
Varmasti muitakin, mutta nämä nyt tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Viisikot ja muut nämä samantyyliset kirjat. Viittä etsivää ja viisikoita ainakin olen lukenut koko sarjat ja kyllä ne juonet alkoivat taipua aika saman tyylisiksi kun kirjoja on niin paljon :D Enid Blyton kyllä kertoo mukaansatempaavasti :)
Viisikot, argh! Lapsena maalla luettiin näitä, ja naurettiin aina niille orgastisille syömiskohtauksille. Voimme sielumme silmin suorastaan nähdä, miten aladoobi-kielileikkele-maksamakkaraleivistä tursuavat majoneesit ja suolakurkkupikkelsi tippuivat sankarillisten lasten suupielistä rinnuksille.
Vasta myöhemmin kuulin jostain, että kirjat oli kirjoitettu pula-aikana, ja ainainen nälkä sai kirjailijan mässäilemään niillä ainaisilla eväsleivillä. Emme tietenkään tajunneet tätä lapsena, vaan ihmettelimme, miksi koko ajan piti syödä eväitä... :D
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Anna Karenina.
Voiko pitkäpiimäisempää olla? Varmasti aikansa huipputeos jne, mutta ei jokaista yksinkertaista asiaa tarvitse selostaa joka vinkkelistä sivutolkulla.
Totta, kirjana tylsä.
Tämäkin on esimerkki kirjasta, joka toimii paremmin leffana. Se uusin, jossa Annaa näyttelee Keira Knightley, on musta aivan ihana!
🇺🇦🇮🇱
Olemisen sietämätön keveys. Aika kevyttä oli.
Harry Potterit. Ärsyttää se Harryn hehkutus, kuinka Harry pääsee sataan vuoteen nuorimpana pelaajana pelaamaan huispausta heti ensimmäisenä kouluvuonna, kuinka kaikki olettavat Rohkelikon tuvan voittavan huispauksen Tylypahkassa vain siksi, että Harry pelaa sen joukkueessa, Harry kavereineen hortoilee pitkin koulua ja Kiellettyä metsää rikkoen samalla varmasti kaikkia Tylypahkan koulun sääntöjä, mutta saavat kaiken anteeksi ja sen sijaan, että heidät potkittaisiin pois koulusta he saavat jokainen tuhat tupapistettä Rohkelikolle, että kyseinen tupa varmasti voittaisi tupamestaruuden Luihuisen tuvan sijaan.