Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni suomalainen kirjailija ja heidan teoksensa! Varsinkin nama miespuolisten "jannitys"kirjat. Oi, mita shittia!
Minusta usein miesten kirjoittamissa suomalaisissa dekkareissa on jujua ja ammatillista otetta, realisimia poliisityössä jne.
Sen sijaan esim. Leena Lehtolaisen ja Outi Pakkasen kyhäelmät ovat lähinnä nolouden tunteita nostattavia, vaikka kovin suosittuja ovatkin
Lisätään tuohon vielä Eppu Nuotion dekkarit.
Lehtolaisen "tappava säde"kirjan jälkeen omituisesti kuopii tuotanto paikoillaan taitoluistelijoineen yms.
Matti Yrjänä Joensuun "Harjunpää"-sarjan jälkeen ei mitään aidosti sykähdyttävää ole tapahtunut tuolla rintamalla.
Tämä toki vain rahvaan juntin mielipide joka rakastaa mm. aavee-palstaa kirjoittajineen yli kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki se valo mitä emme näe...boooring
Tämä oli ihan kaunis kirja ja mukava lukea, mutta jätti jälkeensä onton tunteen. Ikäänkuin joku tietokoneohjelma olisi poiminut kauniita ja säröisiä elementtejä ja luonut niiden ympärille tarinan. "Steriili lukuromaani" voisi kuvata parhaiten.
[/quote]
Mitä ihmettä tuollainen ilmiselvästi korkean älykkyyden ja syvällisen sivistyksen omaava ihminen tekee täällä av:lla rahvaan seassa? No, ei ainakaan keskustele ketjun aiheesta. :)[/quote]
Länkyttää länkyttämisen riemusta ja puuttuu joka asiaan ja yksityiskohtaan - kuten sinäkin.
Ai niin - pakollinen ärsyttävyydessään uber-rasittava hymiö unohtui. :)
Coelho täälläkin, ajanhukkaa.
En tykkää suomalaisia kirjailijoita lytätä, mutta kotimaisista tulee mieleen Mikko Rimmisen Nenäpäivä muutaman vuoden takaa. Ei se mikään huono ollut, mutta paremmat arvostelut se sai kun minä olisin antanut. Kielellä kikkailu oli välillä jotenkin teennäistä. Toisaalta jos nyt lukisin uudestaan, se voisi aueta paremmin, kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41 kirjoitti:
Coelhon koko tuotanto saa äänen täältäkin. Ei hitto mitä tekotaiteellista paskaa. :D
Moni käyttää tuota tekotaiteellinen-adjektiivia. Mitä sitten on aitotaiteellinen tai mikä on aitotaiteellista?
Pahimmillaan tekotaitellinen on laskelmoituva ja manipuloimaan pyrkivää halpaa sentimentoa.
Joskus se on "keisari ilman vaatteita", kaikki hypettää jotain sekopäistä ja tylsää tuotosta koska se on arvovaltaisesti palkittu vaikka suurinosa kansasta vierastaa eikä kiinnostu - mutta käydäkseen sivistyneestä täytyy tottakai lampaiden kuorossa määkiä että kylläpä kosketti ja tuo löytyy meidänkin kirjahyllystä/lukulistalta.
Anna nyt joku esimerkki tekotaiteellisen vastakohdasta?
Palstalla on oma linkkinsä lempikirjailijoille, yms.
Katso tämän keskustelun otsikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Sofi Oksasen tuotanto
- Tolstoin Sota ja Rauha
- James Joycen Odysseus
Nämä niitä kirjoja, jotka vaan ovat jääneet väkisin kesken, ei ole pystynyt lukemaan alkua pidemmälle.
Puuduttavaa kuraa.
Miehet jotka vihaavat naisia -sarja. Pelkkää sadismia, kidutusta yms. Luin yhden kirjan kun luulin että se paranisi loppua kohti. Sairasta. Mikä ruåtsalaisissa on vikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet jotka vihaavat naisia -sarja. Pelkkää sadismia, kidutusta yms. Luin yhden kirjan kun luulin että se paranisi loppua kohti. Sairasta. Mikä ruåtsalaisissa on vikana?
Jos luit vain ensimmäisen niin miten pystyt arvioimaan koko kirjasarjan?
Vierailija kirjoitti:
- Sofi Oksasen tuotanto
- Tolstoin Sota ja Rauha
- James Joycen Odysseus
Nämä niitä kirjoja, jotka vaan ovat jääneet väkisin kesken, ei ole pystynyt lukemaan alkua pidemmälle.
Puuduttavaa kuraa.
Sofista olen samaa mieltä. Nuo kaksi muuta ovat maailman paras ja maailman viidenneksi paras romaani. Odysseuksen olen lukenut sekä suomeksi ja englanniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Go run. En oo kyllä lukenu, mutta ihmeellisiin tekoihin tuntuu kehottavan.
Vierailija kirjoitti:
pax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.
Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.
Luin kommenttisi sivulta 6. Eiköhän alapeukut tulleet siitä, että et perustellut sanallakaan että MIKSI kirja on mielestäsi yliarvostettu. Koko pitkä kirjoituksesi luetteli vain asioita, joista et itse kirjassa pitänyt. Siinä, että onko kirja yliarvostettu vai eikö se vain ole oman maun mukainen, on iso ero.
Yksinkertaisemmin sanottunahan 'yliarvostettu' tarkoittaa vain,että : 'liian kehuttu', tai 'liikaa kehuja saanut'.
Koska kysymys oli vain (mahdollisimman pelkistetysti ilmaistuna ) 'yliarvostetuin kirja´(ja sen perässä kysymysmerkki) niin miten se sinun mielestäsi olisi pitänyt ymmärtää ?
Kenelle se kysymys oli osoitettu ?
Onko väärä vastaus,että niille tämän palstan lukijoille,jotka haluavat kertoa aiheesta jota kysyttiin oman mielipiteensä ?
( Eihän kukaan kirjoittaja kuitenkaan voi muuta kertoakaan. )
En voi siis kertoa sitä,miksi tämä v.1954 toisen maailmansodan kokemuksista fiktiivisessä muodossa kertova kustantajalle ja painoon mennyt kirja on vielä 60:n vuoden kuluttuakin monelle se 'pyhä kirja' sodasta, josta kaiken sanottavan olisi oltava aina ja iänkaikkisesti vain kehuvaa ja ko. kirjailijan henkilökohtaista (neroutta kirjailijana kaiketi ) hehkuttavaa.
Siis siitäkin huolimatta, että se oli kirjoitettu aikana ja julkaistiin kirjakauppoihin vuonna,jolloin koko maailmansodan päättymisestä ei ollut kulunut vielä kymmentäkään vuotta ja nuorimmat sen veteraanit Suomessa (varsinkin ne Lapin sodan)olivat vielä aika reilusti alle 30-vuotiaita!
Jokaisen kirjan kohdalla on otettava huomioon...
Paitsi sen kirjoittamisajankohta, myös sekin että kaikki kirjat on kirjoitettu ennen muuta:aikalaisille.
V. Linnan kirja oli myös ensimmäinen, jossa noita sotamuistoja käsiteltiin.
Sota-ajastahan oli vuonna -54 jotain muistoja jo kaikilla silloin,siis v. 1954 rippikouluiässäkin vasta olleilla suomalaisilla.
Sensijaan nykyisten rippikouluiässä olevien isoisän isätkään eivät välttämättä olleet jatkosodan alussa kuin vasta n. 10-vuotiaita.
Nykyisistä poliitikoista harva on enää niitä sotavuosina syntyneitäkään ja puolustusvoimissa kenraalikunnassa vielä harvempi.
Sodasta on tullut sitten 1950-luvun esille paljon sellaista materiaalia (jotka mm. ns. salassapitoajasta ym. syistä johtuen ) ei ennen yksinkertaisesti ollut lupaa julkaista.
Silti monet tukeutuvat tuohon Väinö Linnan kirjaan jonain ' Suuren suomalaisen kertomuksen' ainoana totuutena Suomen osuudesta toiseen maailmansotaan ja leimaavat,ellei nyt aivan kerettiläisiksi,niin vähintään isänmaanpettureiksi ja kaikkien siihen liittyvien 'pyhien' (ja siis kyseenalaistamattomien ) arvojen halveksujiksi kaikki ne jotka eivät tämän (jo läpikotaisin puhkitunnetun ) Tuntematon sotilas- romaanin kehujien kuoroon riemurinnoin ole valmiita enää nykypäivänä yhtymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Sofi Oksasen tuotanto
- Tolstoin Sota ja Rauha
- James Joycen Odysseus
Nämä niitä kirjoja, jotka vaan ovat jääneet väkisin kesken, ei ole pystynyt lukemaan alkua pidemmälle.
Puuduttavaa kuraa.
Mielipiteitä on tietysti monia, mutta Oksaskaa en kuitenkaan ihan noiden länsimaisen kirjallisuudenhistorian tunnustetuimpien klassikkojen rinnalle edes nostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki se valo mitä emme näe...boooring
Tämä oli ihan kaunis kirja ja mukava lukea, mutta jätti jälkeensä onton tunteen. Ikäänkuin joku tietokoneohjelma olisi poiminut kauniita ja säröisiä elementtejä ja luonut niiden ympärille tarinan. "Steriili lukuromaani" voisi kuvata parhaiten.
Tämä! Taitaa olla sellainen kirja, jota nyt buffataan kovasti, mutta ei tule jäämään kaanoniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
weerees kirjoitti:
Täällä Pohjantähden alla (luin noin 350 sivua enkä vieläkään tajunnut, mikä koko kirjan pointti on, joten lopetin)
Sinuhe (ei vaan iskenyt. lopetin 20 sivun jälkeen)
Puhdistus (tyyli ei miellytä)
Rikos ja rangaistus (tämän lukemisesta aika kauan, mutta melko tuskaista oli)
Täällä Pohjantähden alla on kirja, joka jokaisen suomalaisen pitäisi lukea. Yksi parhaista kirjoista omasta mielestäni. Yhden poliittisen puheen, joka jatkui ja jatkui sivutolkulla, tosin hyppäsin yli...
Vierailija kirjoitti:
Millä kompetenssilla arvioitte edellä mainittuja teoksia? Mammavoimallako?
Tietenkin:"Mun mielestä."
Että MUTU ja silleen. Huoh!
No eikös se samanlaista kompetenssin puutetta ole kehua jotakin kirjaa vain siksi että se on klassikko tai suosittu?
lukutoukka kirjoitti:
Huonoin lukemani kirja on Paolo Coelhon Alkemisti. Hävettää että luin sen loppuun asti.
Dan Brownin Da Vince Coden sekä Angels & Demonsin luin myös. Olivat todella huonoja molemmat. Miksi niin monet näitä kehuu?
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku jo mainitsi kirjan "Puhdistus". Sain lahjaksi ja yritin lukea, en päässyt kuin muutaman kymmenen sivun päähän alusta. Oli liian ankeaa minulle.
Muistaakseni tökki juurikin johonkin sivulle sata, muttei kannata luovuttaa, teksti alkaa sitten rullaamaan, ja on ihan lukemisen arvoinen teos!
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.
Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.
Jännää. Tuntematonta sotilasta ei saa kritisoida, kun se on isänmaallinen. Jos taas sotaveteraanien uhrauksia ja työtä kunnioittaaksesi pidät kaulassa suomileijona riipusta, olet wt, rasisti, juntti, natsi jne... Ja ei, en ole rasisti, haluan jollakin tavalla tuoda ilmi että arvostan sotaveteraaneja ja juuri kuten kirjoitin, heidän tekemiään uhrauksia meidän puolesta.
Mistä olet saanut sellaisen harhaluulon, että sotaveteraanimme olisivat jotenkin erityisen mielissään jostain suomileijonatunnuksen käyttämisestä? Eiköhän paras tapa kunnioittaa sotaveteraaneja olisi tarjoutua esim. palvelutaloihin ja vanhusten viriketoimintaa ylläpitäviin järjestöihin vapaaehtoiseksi ulkoiluttamaan näitä veteraaneja? Takaan, että sellaisesta eleestä olisi helvetin paljon enemmän iloa ko. vanheuksille, joista monet ovat yksinäisiä ja raihnaisia, kuin jostain kaulakorusta.
"Kysyppä joltain sotaveteraanilta/mistä olet saanut harhaluulon..." vastaan molempiin.
Mun ukki sekä hänen veljensä ovat olleet sodassa, nuorimmatkin muistivat sen vaikkei itse olleet siis missään rintamalla. Viimeisin heistä kuoli pari vuotta sitten. Ehkä (ainakin mulla) nämä harhaluulot on näiltä sodassa olleilta ihmisiltä peräisin. Ja joiden kanssa paljon olin tekemisissä heidän elossa ollessaan.
Ja kai jotakin korua voi käyttää sen takia että se itselle symboloi jotakin? Joku koru mulla olis kuitenkin.
Niin, mun vanhemmat on siis sotaveteraanien lapsia, ja heidän kanssaan on ollut puhetta aiheesta joskus. Eli olen periaatteessa kysynyt, jokuhan ehdotti kysymään?Sotaveteraanit ja niiden mielipiteet on yliarvostettuja. Yliarvostetumpia kuin yksikään kaunokirjallinen teos.
Tiedätkö, ketään ei kiinnosta mielupiteesi. Muuta vaikka Pohjois-Koreaan kertomaan niitä.
Vierailija kirjoitti:
Catcher in the rye
.
Tämä.
Sieppari ruispellossa-kirja oli Mark Chapmanilla mukana kun hän ampui John Lennonin.
Kas tälläkin tavoin voi täysin keskiverto diipa-daapa-sepustus muiden miljoonien kaltaistensa joukossa saada yllättäen maailmanlaajuisen kulttimaineen kirjallisuuspiireissä.
Mitä ihmettä tuollainen ilmiselvästi korkean älykkyyden ja syvällisen sivistyksen omaava ihminen tekee täällä av:lla rahvaan seassa? No, ei ainakaan keskustele ketjun aiheesta. :)