Lue keskustelun säännöt.
Yliarvostetuin kirja?
26.06.2017 |
Eli mistä kirjasta ette ole pitäneet ollenkaan, vaikka kaikki muut tuntuvat hehkuttavan sitä?
Kommentit (362)
-Rakastan Miikka Nousiaisen huumoria esim. tv-sarjoissa, mutta Vadelmavenepakolainen jäi kesken. Huumori jotenkin ei kantanut ja juonenkäänteet menivät liian villiksi.
- Orhan Pamuk, Nobelinkin on saanut. Valkoinen Linna oli luettava, mutta Viattomuuden museo oli mielestäni käsittämättömän itseään toistava ja päähenkilöt ärsyttivät. Luin lopulta vain alun 70 sivua ja loppuratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taivaslaulu. Todella kaunista kieltä, jollaista nykyään harvoin saa lukea suomeksi, mutta loppuratkaisu ennalta-arvattava, enkä pystynyt yhtään samaistumaan päähenkilöön, vaikka entinen lesta olenkin.
Taivaslaulussa kehuttiin kovasti sen kieltä. Miun mielestä se kieli meni aivan kikkailuksi siinä. Oli liikaa monia tyylejä sekoitettu. Ihan kuin kirjailijalla olisi ollut kauhea kiire saada siihen kaikki tyylikeinot sovitettua. Yhteen kirjaan. Ei varmaan enää kirjoita uusia kirjoja se kirjoittaja. Sai sanotuksi jo kaiken.
Uuninpankolta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivaslaulu. Todella kaunista kieltä, jollaista nykyään harvoin saa lukea suomeksi, mutta loppuratkaisu ennalta-arvattava, enkä pystynyt yhtään samaistumaan päähenkilöön, vaikka entinen lesta olenkin.
Taivaslaulussa kehuttiin kovasti sen kieltä. Miun mielestä se kieli meni aivan kikkailuksi siinä. Oli liikaa monia tyylejä sekoitettu. Ihan kuin kirjailijalla olisi ollut kauhea kiire saada siihen kaikki tyylikeinot sovitettua. Yhteen kirjaan. Ei varmaan enää kirjoita uusia kirjoja se kirjoittaja. Sai sanotuksi jo kaiken.
Olet varmasti oikeassa. Kieltä hehkutettiin tosi paljon etukäteen, ja ajttelin, että kyseessä on perus lestadiolaisrunotytön marenkiunelmia, jonka vuoksi koin erittäin positiivisen yllätyksen oltuani väärässä. Mutta mielestäni ilmiselviä metaforia ja symboliikkaa on kyllä ähkyksi asti. (Pahoittrlen nyt omia metaforakliseitäni, onneksi minua ei arvostella.)
Piditkö itse tarinasta?
/Lainaamasi
Huonoin lukemani kirja on Paolo Coelhon Alkemisti. Hävettää että luin sen loppuun asti.
Dan Brownin Da Vince Coden sekä Angels & Demonsin luin myös. Olivat todella huonoja molemmat. Miksi niin monet näitä kehuu?
Arto Paasilinnan kaikki teokset on melkoista kuraa. Luen paljon ja huonotkin teokset hoidan ajatuksella loppuu kun kerran aloitan. Kirjoittajan omat kaunat, inhot ja maailmankuva välittyy joka sivulta. Omituist että juuri ranskalaiset pitivät Paasilinnan teksteistä. Toisaalta ranskalaisiakin pidetään pöyhkeinä ja itseriittoisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katja Ketun Kätilö
Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset
James Joycen Odysseus
Tuskin olet Odysseusta lukenut.
Vierailija kirjoitti:
Dan Brownin kirjat. Kömpelöitä 2-luokan dekkareita.
Yhden kirjaimen salasana nevoföget.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taru sormusten herrasta on tosiaan hieman erilainen kuin perus kirjat yleensä, sillä siinä käydään laajasti läpi (kuvitteellista) historiaa, kieliä, maantiedettä yms. mikä voi olla hyvin tylsää joidenkin mielestä. Itse juonta ja henkilöhahmoja on 2/3 kirjasta. Tätä ilmentää myös lopun mittavat luettelot historian tapahtumista ja kielten sanastoa ja aakkosia. Minuun tämä todellisen maailman tuntu kielineen ja historioineen vetoaa, mutta jos siihen paneutuminen ei kiinnosta, ei itse kirjastakaan paljoa saa irti. Tässä tapauksessa suosittelen elokuvia lämpimästi, sillä itse tarina on tuntemisen arvoinen.
Joo, ei kiinnosta. Fantasia ei vain taida olla minun juttuni. Tietysti missä tahansa romaanissa on osa fantasiaa, eivät ne kerro tositapahtumia juuri siten kuin kaikki tapahtui (muutenhan ne olisivat tietokirjallisuutta), mutta minulla toimii paremmin, kun kerrotaan todelliseen maailmaamme sijoittuvista periaatteessa ihan mahdollisista joskin käytännössä toteutumattomista asioista. Tai edes niin että ympäristö on todellinen, vaikka mukana olisi ripaus epätodellisuutta (tällaista fantasiaa esim. Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi, tai ikisuosikkini Goldingin Näkyvä pimeys). Mutta en jaksa ruveta opiskelemaan kokonaisen olemattoman maailman maantiedettä ja historiaa, lukeakseni tarinaa jonka idean olisi voinut toteuttaa omassa maailmassamme.
Paitsi niin hupsista, minähän olen kahlannut kaikki kolme osaa läpi, silkalla sisulla ja sitkeydellä. Juonesta jäi lähinnä vain se fiilis että toiset on hyviksiä ja toiset pahiksia, kovin yksiulotteisesti. Nuorena tuli oltua sitkeä. Nyt tässä joskus yritin Harry Potteria, ehkä sata sivua jaksoin mutta sitten ei, miksi minä tätä kahlaan kun tarina vain ei lähde vetämään. Siihäkin on se oma fantasiamaailmansa turhan raskas.
Tuo tietyllä tavalla yksitotisen ja mielikuvituksettoman ihmisen ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Danielle Steelin Torjuttu totuus. Lapsena ihastuin kyseiseen kirjaan (13-14v) ja aikuisena sain melkein shokin luettuani uudestaan kun oli niin huonosti kirjoitettu 😀 Eli ainakin omalla kohdalla maku muuttunut sittemmin...
N41 kirjoitti:
Coelhon koko tuotanto saa äänen täältäkin. Ei hitto mitä tekotaiteellista paskaa. :D
Moni käyttää tuota tekotaiteellinen-adjektiivia. Mitä sitten on aitotaiteellinen tai mikä on aitotaiteellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Donna Tartt, Jumalat juhlivat öisin. Ihan teinihömppää ja monet hehkuttaa.
Monika Fagerholmin "lola upp och ner".
Eksoottista sielunelämää suoraan Ekenäsin metropolista tai jotain , tota öööhh, så hemskt kul och vad.
Ei augene tää avara mualima kiinnostavaksi ei.....
Oi ei, Lola upp och ner on eräs parhaita kirjoja mitä olen ikinä lukenut! Ja olen lukenut sen kolme kertaa. Mutta ymmärrän kyllä aivan täysin, että se ei taatusti ole jokaisen makuun.
Oj då.älkää haukkuko ku tämä on paras kirja minkä MINÄ MINÄ MINÄolen lukenut!
Alkuperäisestä topicista ja otsikosta viis, siis mitä tässä nyt niinkö kysyttiinkään vad händer här?
Vierailija kirjoitti:
N41 kirjoitti:
Coelhon koko tuotanto saa äänen täältäkin. Ei hitto mitä tekotaiteellista paskaa. :D
Moni käyttää tuota tekotaiteellinen-adjektiivia. Mitä sitten on aitotaiteellinen tai mikä on aitotaiteellista?
Pahimmillaan tekotaitellinen on laskelmoituva ja manipuloimaan pyrkivää halpaa sentimentoa.
Joskus se on "keisari ilman vaatteita", kaikki hypettää jotain sekopäistä ja tylsää tuotosta koska se on arvovaltaisesti palkittu vaikka suurinosa kansasta vierastaa eikä kiinnostu - mutta käydäkseen sivistyneestä täytyy tottakai lampaiden kuorossa määkiä että kylläpä kosketti ja tuo löytyy meidänkin kirjahyllystä/lukulistalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset tuntuvat ymmärtävän tekotaiteella kaikkea muuta paitsi 1800-luvun realismia kuten Edelfeltin maalauksia tai Kiven Seitsemän veljestä. Realismi lienee rakastetuin kirjallisuuden laji Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Millä kompetenssilla arvioitte edellä mainittuja teoksia? Mammavoimallako?
Tietenkin:"Mun mielestä."
Että MUTU ja silleen. Huoh!
Se voi joo sattua kun tavallinen rahvas kansa rohkenee korottaa itsensä oikein kirjallisuuskriitikoksi. Ettäs kehtaavat. Lukisivat kriitikoiden aivoitukset mitä mieltä kuuluu olla ja pitäisivät juntit (jotka ei taiteesta saati kirjallisuudesta tai elokuvista mitään ymmärrä) päänsä kiinni.
Huoh! Huoh! ja iso HUOH!
Kaikki se valo mitä emme näe...boooring
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ihmiset tuntuvat ymmärtävän tekotaiteella kaikkea muuta paitsi 1800-luvun realismia kuten Edelfeltin maalauksia tai Kiven Seitsemän veljestä. Realismi lienee rakastetuin kirjallisuuden laji Suomessa.
Ja joidenkin mielestä tosi taidetta on spermaa ja verta ja oksennusta jossain tehosekoittimessa koska se on nykytaiteenmuseossa framille aseteltu. Tai elitististien aateloima siansaksa kirjallinen pläjäys jota eivät itsekään ymmärrä jolloin sen täytyy olla hienoa, korkeakulttuurista ja ikäänkuin toisesta maailmasta.
Miten määritellään lahjakkuus. Helppoa.
Miten määritellään lahjattomuus. Vaikeaa. Koska kaikki nykyään on "taidetta".
Makuasioista ei sovi kiistellä,
sanoi koira kun takapuoltansa nuoli.
Antakaa kuitenkin ihmisten keskustella rauhassa mistä kirjasta eivät pitäneet. Ilman kriitikoita jotka kritisoivat heidän mielipiteitään joiden ohjailu kuuluu vain ja ainoastaan asiantunteville kriitikoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5454 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
pax kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntematon sotilas oli niin puuduttavaa luettavaa. Aivan yliarvostettu kirja ja varsinkin Väinö linna. Ymmärrän sen merkityksen suomalaisessa kirjallisuudessa, mutta ärsyttää koko ajan 2. maailmansodassa vellominen. Vaikka kirjan henkilöt (rokka, hietanen...) ovat todenmukaisia ja uskottavia, ne jotenkin ärsyttävät (nyt joku loukkaantui) jollakin tavalla. En tule lukemaan sitä ikinä enää uudelleen. Ehkä negatiivinen mielipiteeni johtuu sen jatkuvasta hehkuttamisesta (varsinkin äidinkielen tunneilla ja mediassa) ja laittamisesta jollekin kultavadille taivaaseen. Varsinkin itsenäisyyspäivänä mua suorastaan ärsyttää iltalehden ja Ilta-Sanomien jatkuva kirjan/elokuvan palvonta: aina kaameat "kuka tuntemattoman sotilaan hahmoista olet?"- testit täyttävät heidän sivustonsa. Mennyt maku kokonaan, kirjasta tehty joku Suomen mestariteos vaikka se ei sitä ole (mielestäni esim waltarin teokset on paljon parempia mutta tuntematonta ja Linnaa palvotaan pillu märkänä). Tulipas pitkä purkaus :D
Olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi mielipiteessäni (jonka kirjoitin sivulla 6) tuosta kirjasta, mutta sen saama raju alapeukutussaldo kertoo juuri sen,että mitkään muut kuin kehut siitä eivät ole näkemyksinä täälläkään siitä kirjasta tervetulleita.
Eli onko siis muka jotenkin 'epäisänmaallista' olla hehkuttamatta tuota ns. 'kansalliskirjaamme' ?
Jos haluat, niin voithan lukea mielipiteeni sieltä ja kertoa mitä ajatuksia se puolestaan sinussa herätti.
Olisi näet mielenkiintoista vaihtaa muutama mielipide jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka ei heti suoraan lyttää jos on vähänkään kriittinen näkemys tuosta joksikin kansallisen palvonnan kohteeksi korotetusta kirjasta nimeltä Tuntematon sotilas.
Jännää. Tuntematonta sotilasta ei saa kritisoida, kun se on isänmaallinen. Jos taas sotaveteraanien uhrauksia ja työtä kunnioittaaksesi pidät kaulassa suomileijona riipusta, olet wt, rasisti, juntti, natsi jne... Ja ei, en ole rasisti, haluan jollakin tavalla tuoda ilmi että arvostan sotaveteraaneja ja juuri kuten kirjoitin, heidän tekemiään uhrauksia meidän puolesta.
Mistä olet saanut sellaisen harhaluulon, että sotaveteraanimme olisivat jotenkin erityisen mielissään jostain suomileijonatunnuksen käyttämisestä? Eiköhän paras tapa kunnioittaa sotaveteraaneja olisi tarjoutua esim. palvelutaloihin ja vanhusten viriketoimintaa ylläpitäviin järjestöihin vapaaehtoiseksi ulkoiluttamaan näitä veteraaneja? Takaan, että sellaisesta eleestä olisi helvetin paljon enemmän iloa ko. vanheuksille, joista monet ovat yksinäisiä ja raihnaisia, kuin jostain kaulakorusta.
"Kysyppä joltain sotaveteraanilta/mistä olet saanut harhaluulon..." vastaan molempiin.
Mun ukki sekä hänen veljensä ovat olleet sodassa, nuorimmatkin muistivat sen vaikkei itse olleet siis missään rintamalla. Viimeisin heistä kuoli pari vuotta sitten. Ehkä (ainakin mulla) nämä harhaluulot on näiltä sodassa olleilta ihmisiltä peräisin. Ja joiden kanssa paljon olin tekemisissä heidän elossa ollessaan.
Ja kai jotakin korua voi käyttää sen takia että se itselle symboloi jotakin? Joku koru mulla olis kuitenkin.
Niin, mun vanhemmat on siis sotaveteraanien lapsia, ja heidän kanssaan on ollut puhetta aiheesta joskus. Eli olen periaatteessa kysynyt, jokuhan ehdotti kysymään?Sotaveteraanit ja niiden mielipiteet on yliarvostettuja. Yliarvostetumpia kuin yksikään kaunokirjallinen teos.
Sano "sotaveteraani" ja kukkarot aukeaa.
Suurin osa heistä ei mitään erityisiä urotekoja tehnyt, kunhan menivät joukon mukana kun oli pakko. Mutta nyt on valtavat omaisuudet järjestöillään ja taitavat vieläkin kehdata kerätä lisää.
Olisi jo aika alkaa kerätä silpputyönuorillekin jotain. Eiköhän veteraanit ole jo moninkertaisesti saaneet maallista hyvää korvauksena muutamasta nuoruusvuodestaan. Kaikki ei koskaan edes olleet rintamalla.
Sori OT mutta kyllästyttää harhainen sotaveteraanien ihannointi vuosikymmenestä toiseen.
Sotaveteraanien ansiosta sinäkin komukkapentu saat repiä suutasi vapaassa maassa ilman että isä Putin vaientaa sinut.
Oih, keskustelkaa rahvaan kanssa kirjallisuudesta
ja kohta he ovat jo toistensa kurkussa
aiheena sotaveteraanit.
Oj då.
Vaihtakaamme aihe johonkin turvalliseen,
kuten tatuointien estetiikka ja ripsienpidennys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N41 kirjoitti:
Coelhon koko tuotanto saa äänen täältäkin. Ei hitto mitä tekotaiteellista paskaa. :D
Moni käyttää tuota tekotaiteellinen-adjektiivia. Mitä sitten on aitotaiteellinen tai mikä on aitotaiteellista?
Pahimmillaan tekotaitellinen on laskelmoituva ja manipuloimaan pyrkivää halpaa sentimentoa.
Joskus se on "keisari ilman vaatteita", kaikki hypettää jotain sekopäistä ja tylsää tuotosta koska se on arvovaltaisesti palkittu vaikka suurinosa kansasta vierastaa eikä kiinnostu - mutta käydäkseen sivistyneestä täytyy tottakai lampaiden kuorossa määkiä että kylläpä kosketti ja tuo löytyy meidänkin kirjahyllystä/lukulistalta.
Anna nyt joku esimerkki tekotaiteellisen vastakohdasta?
Taivaslaulu. Todella kaunista kieltä, jollaista nykyään harvoin saa lukea suomeksi, mutta loppuratkaisu ennalta-arvattava, enkä pystynyt yhtään samaistumaan päähenkilöön, vaikka entinen lesta olenkin.