Lue keskustelun säännöt.
Voisitko hyväksyä minut poikasi kumppanina?
25.06.2017 |
Poika iältään 24v ja minä hänen kumppani olen 40v nainen. Ei luurankoja kaapissa, vakaat tulot ja hyvä työ. Yksi ex-poikaystävä nuoruudessa eikä muita kunnollisia suhteita. En ole oskaan ollut kihloissa tai naimisissa eikä minulla ole lapsia. Ikäero meillä on 16 vuotta. Olemme olleet yhdessä 1,5 vuotta ja poika haluaa esitellä minut vanhemmilleen, mutta pelkään heidän reaktiota. Olen todella rakastunut häneen ja haluamme olla yhdessä. Tutustuimme yhteisen harrastuksen parissa.
Kommentit (42)
Reaktio tulee olemaan mitä on. Ei tuo ikäero ole paha. Ellei pojan vanhemmat ole kanssasi saman ikäisiä. Silloin saattaisi olla pieni skeptisyys. Poika kertoo vanhemmilleen ekaksi asian. Annetaan asioiden rauhoittua jos tarvetta ja sitten menet tapaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksyn jos teette lapsia. Poika on ainoa lapseni.
Olisi ongelma mulla ainoastaan siinä tapauksessa jos poikani haluaisi lapsia ja jos niitä ei tulisi naisen iästä johtuen.
Myönnän että olisi suuria vaikeuksia hyväksyä. Toki en tunteitani näyttäisi ja yrittäisin suhtautua avoimin mielin, koska eihän asia minulle oikeastaan kuulu ja paheksumalla en ainakaan lähentäisi itseni ja pojan suhdetta. Varmaan ajan myötä asiaan tottuisi kyllä.
Sisimmässäni olisi vaikea hyväksyä, toki käyttäytyisin asiallisesti jne. jos poikani vaikuttaisi aidosti rakastuneelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasteni ystävissä on ollut lapsesta asti erilaisia ihmisiä, poika josta tuli tyttö, homoja, lesboja, paljon on puhuttu mitä hyväksytään ja miksi joku ei hyväksy, muuttuuko Matti ihmisenä siitä että hänestä tulee Mari.
Ajattelen, suojelevasti, että helpointa on elää normien mukaan, ylpeästi olenpa kasvattanut upea lapsen, jos nämä uskaltavat elää niinkuin oma sydän sanoo.
Itsessäni tapahtui kummallinen reaktio kun luin avauksen no onpas iso ikäero. Sitten tajusin että olen kokneut melkein saman, itse olin 39 ja miesystävä oli 26 (sinä puhut poikaystävästä joka outoa).
Saimme pikaisella vauhdilla kaksi lasta.
Miehen äiti oli järkyttynyt ikäerostamme ja hänen oli vaikea hyväksyä suhdettamme. Mies tosin sanoi ettei äidille ole ollut kyllin hyvä kukaan hänen seurustelukumppaneistaan.
Turhan kauan olette pitkittäneet esittäytymistä ja se luo varmasti paineita tapaamiseen. Teidän elämä ja teidän valinnat. Jos mies on tosissaan kanssasi ei hän välitä mitä vanhempansa sanovat.
Kasvatuksella emme voi vaikuttaa lapsiemme valintoihin, voimme antaa ohjeita mutta loppupeleissä lapset päättää itse valinnoistaan ja niin sen pitää ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksyisi. Olette lähes eri sulupolvia ja lapsia ei pysty enää luultavasti tekemään.
En ilahtuisi. Nelikymppinen ihminen, ei yhtään vakavampaa parisuhdetta, ei kovin hyvät oddsit saada suhdetta onnistumaan nytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö susta tunnu nololta jossain poikaystäväsi kaveritapaamisissa, kun ne kavereiden tyttöystävät ovat niin nuoria. Olen itse ollut se kaverin tyttöystävä ja tuntui oudolta, että joukossa oli vanhempi nainen. Ihan eri aikakaudelta permanentteineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin hyväksyä, jos olisitte oikeasti rakastuneita. En pidä ikää esteenä. Mummoni oli minun lapsuusiästäni lähtien suhteessa 14 vuotta nuoremman miehen kanssa ja tämä mies kuoli jokunen vuosi sitten. Mummo elää yhä ja on nyt melkein 90-vuotias.
Olemme puhuneet lapsista ja kihloista ja todellakin olemme oikeasti rakastuneita. Poikaystävä kohtelee minua hyvin ja on rakastava, ei ole kertaakaan sanonut vanhaksi naiseksi tai mitään muuta ikävää.
Hyvä että olette puhuneet asioista, mutta ohis: ymmärräthän, että jos haluatte yhteisiä lapsia, niin sinun ikäsi vuoksi niitä kannattaisi alkaa aktiivisesti yrittämään? Miehesi ei välttämättä tajua, ettei asiaa voi lykätä teidän tapauksessanne enää "sitten joskus" -ajankohtaan, koska meidän iässämme (olen itsekin 40-v. nainen) raskaaksi tuleminen ja terveen lapsen saaminen ei ole enää mitenkään itsestäänselvyys.
Poikaystävällä on ollut vauvakuume jo pitkään ja on lapsesta asti haaveillut omasta perheestä. Ennen seurustelun alkua puhuimme asiasta ja ymmärrämme hyvin, että ikäni voi olla este tai sitten ei. Emme odota muuta kuin sitä, että saamme sovittua tapaamisen poikaystävän vanhempien kanssa. Poikaystävä on sanonut, että jos en pysty raskautumaan niin sitten keksimme toisen keinon saada lapsia/olla perhe. Nuoresta iästään huolimatta hän on todella viisas ja pohtii asioita ja arvostan häntä näiden ominaisuuksien takia entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette seurustelleet puolitoista vuotta ja pelkäät vanhempien reaktiota? Miksi? Eikö poikasi ole kertonut vanhemmilleen ikääsi?
Siis poikaystäväsi tietysti. Sori.
Freudilainen lipsahdus :D Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö susta tunnu nololta jossain poikaystäväsi kaveritapaamisissa, kun ne kavereiden tyttöystävät ovat niin nuoria. Olen itse ollut se kaverin tyttöystävä ja tuntui oudolta, että joukossa oli vanhempi nainen. Ihan eri aikakaudelta permanentteineen.
Poikaystävän kaverit hyväksyvät meidät ja eivät kaikki siellä ole iältään 20-26v vaan on vanhempiakin ihmisiä joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Aikakoneen Sani?
Eikö Sanilla ole lapsi? Ei minulla ole, joten en ole Sani. :)
Hyväksyisin, tärkeintä on että poikani on onnellinen. Toivoisin silti etukäteen edes jonkinlaista vihjettä ikäerosta, ettei tarvitse sitten kasvotusten järkyttyä.
Järjestäkää tapaaminen mahdollisimman pian, niin ei sitten enää tarvitse miettiä sitä. Voihan olla, että jännität aivan turhaan.
En voisi ja syy on vain ja ainoastaan se, että minun poikani haluaa vielä perheen ja sinun kanssasi sen perustamisen aika on nyt ja heti (jos enää on mahdollista ollenkaan.) Toki jos ei haluaisi niin mikäs siinä. Minusta ikä on vain numero. Jos elämän arvot ja päämäärät muuten kohtaa niin why not.
Ei tietenkään mummo ikäistä 20 v .
En tiedä. Haluaisin pojalle oman ikäisen tai nuoremman kumppanin. Vähän vaikea olisi hyväksyä. Mutta jos nainen on mukava niin kai se menee... Myöhemmin voi kuitenkin tulla ongelmia jos poika haluaakin lapsia.
Hyvä että olette puhuneet asioista, mutta ohis: ymmärräthän, että jos haluatte yhteisiä lapsia, niin sinun ikäsi vuoksi niitä kannattaisi alkaa aktiivisesti yrittämään? Miehesi ei välttämättä tajua, ettei asiaa voi lykätä teidän tapauksessanne enää "sitten joskus" -ajankohtaan, koska meidän iässämme (olen itsekin 40-v. nainen) raskaaksi tuleminen ja terveen lapsen saaminen ei ole enää mitenkään itsestäänselvyys.