Kysymys naisille avioehdosta
Missä vaiheessa haluaisitte että kumppani ottaisi avioehdon puheeksi. Ennen kihlausta vai sen jälkeen. Itse olen seurustellut neljä vuotta ja tämä keskustelu pitäisi käydä, onko mitään hyviä vinkkejä asiaan. Ei varmasti kovin romanttista ottaa esille juuri ennne kihlausta tai heti sen jälkeen tai viikkoa ennen naimisiinmenoa.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.
Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.
Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.
Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.
Koska suurin osa tietää ettei ole astumassa mihinkään loppuelämän liittoon.
Avioehto on ensimmäinen särö avioliittoon. Niin se vaan on. Se ensimmäinen epäluottamuslause kumppania kohtaan. Sille pohjalle sitä liittoa sitten lähdetään rakentamaan...
Lompakkoloiset kitisee, kun voivat jäädä ilman exän taloudellista tukea.
Haukotus. Ihanko itse keksit?
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.
Voi ei :( Tuo on kyllä ikävää, jos kumppani ei suostu avioehtoon ja sitä tajuaa, että se toinen on rahan perään.
Avioehdollahan ei ole merkitystä liiton aikana, ainoastaan erotilanteessa.
En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.
Voi ei :( Tuo on kyllä ikävää, jos kumppani ei suostu avioehtoon ja sitä tajuaa, että se toinen on rahan perään.
Avioehdollahan ei ole merkitystä liiton aikana, ainoastaan erotilanteessa.
Avioliitolla ei ole merkitystä, jos on valmistautumassa eroon jo ennen sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.
Voi ei :( Tuo on kyllä ikävää, jos kumppani ei suostu avioehtoon ja sitä tajuaa, että se toinen on rahan perään.
Avioehdollahan ei ole merkitystä liiton aikana, ainoastaan erotilanteessa.
Niin, en suunnittele eroa ennen naimisiinmenoa ja jos suunnittelen, ei naimisiin kannata mennä. Minulle Naimisiinmeno tarkoittaa kunnes kuolema erottaa ja jos jotain sellaista tapahtuu että eroatte kuitenkin ennen, laitetaan yhteinen elämä puoliksi ja jatketaan omiin suuntiin. En menisi ikinä naimisiin henkilön kanssa joka pitää kuitenkin plan B:tä sen varalle etten olekkaan se oikea.
Vierailija kirjoitti:
En vaan voi ymmärtää ihmisiä jotka menevät naimisiin pitäen kuitenkin toista Jalkaa oven välissä. Miksi sitten mennä naimisiin? Hyvää elämää voi varmasti elää myös avoliitossa niin että Molemmilla on myös omat elämänsä ja omaisuutensa. Naimisiin mennessä kaksi elämää yhdistyy ja luvataan pysyä siinä kunnes kuolema erottaa, silloin tuodaan yhteiseen elämään ne hyvät ja huonot asiat mitä itsellä oli ennen liittoa. Ts, velat ja rahat myös.
Koska halutaan se show. Itse avioliitto ei merkitse näille mitään. Koska avoliittohan ajaa aivan saman asian kuin avioehto ja mikä parasta - ei tarvitse tehdä minkäänlaisia ehtoja.
Toiset haluaa leikkiä avioparia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun muistutit, pitääkin ottaa puheeksi. Ollaan oltu naimisissa pari vuotta.
Miten voi loukkaamatta toista ehdottaa avioehtoa kun ollaan jo naimisissa? "kulta oon miettinyt pitäiskö sellainen hommata. Ihan vaan jos erotaan.. Ei tullut naimisiin mennessä mieleen, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan.. Ei En minä eroa suunnittele, kunhan mietin jos erotaan niin minulle jää sitten pesämuna.. Mutta hei allekirjoitappas tämä!"
Mulla on siihen hyvät perusteet ja puolisoni on fiksu mies, joka ymmärtää järkipuhetta. En usko, että tämä tuottaa meillä mitään ongelmia. Eroon valmistautumisesta ei ole kyse, vaan kuolemaan (ja ei, testamentti ei pelkästään riitä meidän tapauksessamme).
Vierailija kirjoitti:
Miten voi mennä naimisiin jos ei voi tai osaa tuollaista asiaa ottaa puheeksi milloin vaan? En voi käsittää millaisissa liitoissa elätte.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta ei ole ollut mitään ongelmia puhua siitäkään ihan milloin vain.
Ymmärsin että vielä ei olla kihloissa tai sopinut mitään hääpäivää. Kyllä itse pitäisin erikoisena jos poikaystäväni alkaisi yhtäkkiä puhua avioehdosta vaikka ei olla naimisiin menosta puhuttu. Eli ihan hyvä kysymys että koska on luonnollista ottaa esille.
Aplle vastaisin että ottaa esille kun vakavasti keskustellaan avioliitosta.
Se on itsestäänselvyys että avioehto tehdään ennen naimisiin menoa. Ei tarvinnut lähteä kodista kun ero tuli.
Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.
Ette halua periä toisianne, mitä ihmettä? Että ostatte vaikka asunnon ja toisen kuoltua toinen omistaa asunnon anoppinsa kanssa vai? Että käsket lankomiehen tulemaan hakemaan vaimovainaan korut, jotka sinä hänelle ostit tai muun omaisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.
Mitä järkeä on avioliitossa, jos haluaa pitää edelleen oman tonttinsa? Tota kutsutaan avoliitoksi. Ei vaadi mitään ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun muistutit, pitääkin ottaa puheeksi. Ollaan oltu naimisissa pari vuotta.
Miten voi loukkaamatta toista ehdottaa avioehtoa kun ollaan jo naimisissa? "kulta oon miettinyt pitäiskö sellainen hommata. Ihan vaan jos erotaan.. Ei tullut naimisiin mennessä mieleen, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan.. Ei En minä eroa suunnittele, kunhan mietin jos erotaan niin minulle jää sitten pesämuna.. Mutta hei allekirjoitappas tämä!"
Mulla on siihen hyvät perusteet ja puolisoni on fiksu mies, joka ymmärtää järkipuhetta. En usko, että tämä tuottaa meillä mitään ongelmia. Eroon valmistautumisesta ei ole kyse, vaan kuolemaan (ja ei, testamentti ei pelkästään riitä meidän tapauksessamme).
Joo eihän näissä ikinä olla eroon valmistautumassa.. Mutta ihan varuiksi vaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.
Mitä järkeä on avioliitossa, jos haluaa pitää edelleen oman tonttinsa? Tota kutsutaan avoliitoksi. Ei vaadi mitään ehtoja.
Juuri näin. On ihan ok elää pitäen tiukasti kiinni omastaan, mutta ei silloin kuulu naimisiin mennä.
Vierailija kirjoitti:
Se on itsestäänselvyys että avioehto tehdään ennen naimisiin menoa. Ei tarvinnut lähteä kodista kun ero tuli.
Noniin tuossa tapauksessa tottakai kun naimisiin ollaan mentykkin periaatteella "kunnes jotain parempaa tulee vastaan" toisille avioliitto Tarkoittaa sitten jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Se on itsestäänselvyys että avioehto tehdään ennen naimisiin menoa. Ei tarvinnut lähteä kodista kun ero tuli.
Missä sun puoliso sitten oli asunut, jos se ei kodista lähtenyt?
Onpas lapsellisia ihmisiä tai yksi trolli.
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo ennen kihlausta ja ei siis menny ikinä kihloihin koska selvisi että avioliitto tarkoittaa meille ihan eriasioita :) varmaan erotaan tässä joskus koska haluan kyllä naimisiin.
Millä tavalla avioliitto tarkoitti teille eri asioita?
Vierailija kirjoitti:
Me puhuttiin jo aika varhaisessa vaiheessa suhdetta, että jos naimisiin mennään, tehdään avioehto. Emme ole mieheni kanssa yhdessä rahan takia, kumpikaan ei halua periä toista ja muutenkin on ns. omat rahat.
Avioehto ei poista puolison perintöoikeutta. Jos avioliitossa oleva henkilö kuolee ilman rintaperillisiä, puoliso perii hänet - täysin riippumatta siitä, oliko puolisoilla avioehto vai ei.
No eikö se nyt mene siinä, kun puhutaan esimerkiksi hääjuhlista, sormuksista ja sukunimen vaihdoistakin.