Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys naisille avioehdosta
25.06.2017 |
Missä vaiheessa haluaisitte että kumppani ottaisi avioehdon puheeksi. Ennen kihlausta vai sen jälkeen. Itse olen seurustellut neljä vuotta ja tämä keskustelu pitäisi käydä, onko mitään hyviä vinkkejä asiaan. Ei varmasti kovin romanttista ottaa esille juuri ennne kihlausta tai heti sen jälkeen tai viikkoa ennen naimisiinmenoa.
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
Itse en haluaisi puolia mistään joka exällä oli ennen minua. Mutta jotkut ovat ahneita ilmeisesti.
Itse otin sen puheeksi jo silloin kun joskus puhuttiin avioliitosta ylipäätään. Että ehto luonnollisesti tehdään. Tämä oli miehellä siis tiedossa kun kosi myöhemmin. Minusta asia pitää tietää ennen kihlautumista, että kumpikin tietää mihin on suostumassa / mihin toista kysymässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.
Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?
Minä asianajajana en suotu tällaiseen menettelyyn. Molempien sopimuskumppanien pitää tulla neuvotteluun, jossa varmistan, että kumpikin ymmärtää, mitä sopii. Neuvottelussa käydään läpi, mikä on osapuolten sopimukseen liittyvä tavoite ja pääpiirteet aviovarallisuusjärestelmästä. On jopa jäänyt sopimus tekemättä, kun asiakkaan tuleva aviopuoliso olisi tarvinnut neuvotteluun tulkin, jotta asia olisi voitu käydä läpi. Onhan se asiakkankin edun vastaista tehdä "kirjeenvaihtosopimus", avioehtosopimustakin voidaan eron tultua sovitella ja riski kasvaa, jos sopimuksen teko on heikolla pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Miljonääreillä onkin tapana surffailla vauvapalstalla sunnuntaiaamuisin ja kysellä neuvoja avioehdon puheeksi ottamiseen.
Me miljonäärit olemme ihan tavallisia ihmisiä myös :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.
Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.
Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.
Miten voi mennä naimisiin jos ei voi tai osaa tuollaista asiaa ottaa puheeksi milloin vaan? En voi käsittää millaisissa liitoissa elätte.
Meillä ei ole avioehtoa, mutta ei ole ollut mitään ongelmia puhua siitäkään ihan milloin vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.
Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.
Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.
Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.
Olen kerran ollut naiminaimisissa ja teetätin avioehdon hyvissä ajoin ennen kun purjehdin avioliiton myrskyisään satamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse otin sen puheeksi jo silloin kun joskus puhuttiin avioliitosta ylipäätään. Että ehto luonnollisesti tehdään. Tämä oli miehellä siis tiedossa kun kosi myöhemmin. Minusta asia pitää tietää ennen kihlautumista, että kumpikin tietää mihin on suostumassa / mihin toista kysymässä.
Mielestäni kihlausaika on tarkoitettu ajaksi, jolloin voi vielä perääntyä, jos tulee katumapäälle tai ilmenee jotain. Eli riittää, että asia keskustellaan hyvissä ajoin ennen kutsukorttien lähettämistä ja häävalmisteluja. Toki itse ottaisin puheeksi ennen kilhauksen julkistamista, koska haluan välttämättä avioehdon.
Juridisessa mielessä avioliitto on vain taloudellinen sopimus kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Ihmiset keskustelevat aivan liian vähän avioliiton taloudellisesta puolesta. Avioehdosta sopimisen tulisi olla osa laajemapaa neuvottelua, jossa perheen talousasioista sovitaan.
Kysyjällä on tuntuvasti varallisuutta ja ilmeisesti seurustelukumppanilla ei ole. Kun avioehdosta puhutaan, niin samalla on syytä puhua myös
- jos esim tuleva vaimosi on kotona hoitamassa joitakin vuosia lapsia, jolloin ei esim kerry kunnon eläkettä, niin miten sinä työelämässä olevana sitä kompensoit (sijoitus vaimon nimiin tai eläkevakuutus tms)
- jaetaanko yhteiset menot esim tulojen suhteessa
- jne
- kun olet näissä neuvotteluissa reilu ja huomioonottava, niin siitä avioehtosopimuksesta on helpompi sopia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.
Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?
Höh. Avioehto oli sellainen kuin ne yleisesti ovat. Tietenkin se teettää (ja maksaa tekopalkkion juristille), joka sen haluaa. Harvemmin se köyhempi on innokas sitä teettämään eli vastuu jää rikkaammalle.
Keskustelimme asiasta jo vuosia ennen naimisiinmenoa,Ehdotin miehelle avioehtoa, emme ole vielä tehneet sitä. Nykyisin naimisissa, mies hyvätuloisempi kuin minä.
Ehto ei vaikuttaisi suhteeseemme koska en ole mieheni omaisuuden perässä eikä tapanani ole vaatia itselleni asioita jotka eivät minulle kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun muistutit, pitääkin ottaa puheeksi. Ollaan oltu naimisissa pari vuotta.
Miten voi loukkaamatta toista ehdottaa avioehtoa kun ollaan jo naimisissa? "kulta oon miettinyt pitäiskö sellainen hommata. Ihan vaan jos erotaan.. Ei tullut naimisiin mennessä mieleen, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan.. Ei En minä eroa suunnittele, kunhan mietin jos erotaan niin minulle jää sitten pesämuna.. Mutta hei allekirjoitappas tämä!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.
Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.
Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.
Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.
Koska suurin osa tietää ettei ole astumassa mihinkään loppuelämän liittoon.
Avioehto on ensimmäinen särö avioliittoon. Niin se vaan on. Se ensimmäinen epäluottamuslause kumppania kohtaan. Sille pohjalle sitä liittoa sitten lähdetään rakentamaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä otin sen puheeksi miehelle silloin, kun åuhuttiin naimisiinmenosta. Teetin asianajajalla ja annoin allekirjoitettavaksi. Ei siitä numeroa tarvitse tehdä.
Ai sina teetit? Ja annoit allekirjoitettavaksi? Mä en olis tuossa vaiheessa sippinut sun kanssa enää mitään. Sopimukset tehdään yhdessä liikekumppanin ja työntekijänkin kanssa, mitta puolisolle sanellaan jotain allekirjoitettavaksi?
Minä asianajajana en suotu tällaiseen menettelyyn. Molempien sopimuskumppanien pitää tulla neuvotteluun, jossa varmistan, että kumpikin ymmärtää, mitä sopii. Neuvottelussa käydään läpi, mikä on osapuolten sopimukseen liittyvä tavoite ja pääpiirteet aviovarallisuusjärestelmästä. On jopa jäänyt sopimus tekemättä, kun asiakkaan tuleva aviopuoliso olisi tarvinnut neuvotteluun tulkin, jotta asia olisi voitu käydä läpi. Onhan se asiakkankin edun vastaista tehdä "kirjeenvaihtosopimus", avioehtosopimustakin voidaan eron tultua sovitella ja riski kasvaa, jos sopimuksen teko on heikolla pohjalla.
Olet kummallinen poikkeus. Useimmiten avioehdot tilataan asianajajilta netin kautta nykyään ja monilla on siellä nettilomakkeet, joihin täytettyjen tietojen perusteella ne tehdään. Eivät ole kummoisiakaan dokumentteja vaan melko copy paste määrämuotoisia perusasiakirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
Itse en haluaisi puolia mistään joka exällä oli ennen minua. Mutta jotkut ovat ahneita ilmeisesti.
Itse en ikinä menisi naimisiin henkilön kanssa jonka suunnittelen jo olevan tuleva exä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.
Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.
Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.
Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.
Omaltan osaltani vastaan, että elämä on kohdellut riittävän ankaralla kädellä ilman avioeroakin ja pelkään, etten välttämättä pysty sinnittelemään työkykyisenä eläkkeelle asti, jos vaikka ero laukaisisi masennuksen tai paniikkihäiriön. Tarvitsen siis varallisuuteni jatkossakin omaan käyttööni ja olen valmis luopumaan max 25- 50 000 eurosta siitä varallisuudesta, joka minulla on ennen naimisiinmenoa. Lisäksi asunnot ovat kalliita enkä mielelläni luopuisi saavutetusta elintasosta jonkun pieleen menneen avioliiton vuoksi.
Kun rahat ovat olemassa ennen avioliittoa, ne mieltää omakseen. Paljon helpompi on luopua jostain, joka ei koskaan ehtinyt olla omaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se pitää ottaa esille ylipäätään. T: Onnellisesti aviossa ilman ehtoja ja molemmilla oli jo perittyä varallisuutta
No sanotaanko näin että sitä omaisuutta on sen verran että jos vaikka tuleva vaimo vaikka pettäisi ja ero tulisi niin siinä vois olla mielenterveys koetuksella kun joutuisi kaiken päälle antamaan puolet omaisuudesta. Joutuisi mahdollisesti myymään mökkinsä jos ei toisen ulos lunastaminen onnistuisi. Ja on se aikamoista plussaa jos ei tarvitse raha-asioista tapella mahdollisen eron jälkeen kun kaikki on jo mustaa valkoisella.
Että ihan mökin joutuisit myymään. Minä ymmärtäisin ehdot jos omaisuutta on oikeasti ja ehkä lapsia eri avioliitoista, uusperhe. Sen sijaan en ymmärrä nykykäytäntöä, jossa varallisuus on joku puolikas lahosta kesämökistä tai Viitasaarella oleva vanhempien rintamamiestalo. Why bother? t: avioehdoton, jolla itsellään peritty perheasunto Helsingissä ja anoppivainaa oli miljonääri
Mökki oli esimerkki. Omaisuutta on miljoonia, ja se on jopa 100% itseansaittua. Joten sitä on myös hyvä suojella.
Joo varsinkin siltä omalta rakkaalta. Pidä huolta etteivät tulevat lapsetkaan hyödy sinun mökistä mitenkään, menkööt töihin!
No sillä eron hetkellä se on entinen rakas tai sydämen särkenyt rakas.
Minulle jo satatuhattakin on niin iso raha, etten ihan huvikseni viittisi sitä luovuttaa toiselle vaan pitäisin jatkossakin 200 000 e omana katastrofirahastonani/downshiftausmahdollisuutena.
Etenkin oma firma = oma työpaikka kannattaa suojata.
Miksei enää ajatella niin, että rakkauden vuoksi riskinotto kannattaa ja joskus sen vuoksi joutuu kärsimään. Sellaista on elämä.
Koska suurin osa tietää ettei ole astumassa mihinkään loppuelämän liittoon.
Avioehto on ensimmäinen särö avioliittoon. Niin se vaan on. Se ensimmäinen epäluottamuslause kumppania kohtaan. Sille pohjalle sitä liittoa sitten lähdetään rakentamaan...
Miksi mennä naimisiin, jos ei aio olla siinä lopun ikäänsä? Itse olen toisessa avioliitossa, ensimmäinen päättyi kuolemaan ja niin tulee päättymään tämäkin.
Alue: Aihe vapaa
Miljonääreillä onkin tapana surffailla vauvapalstalla sunnuntaiaamuisin ja kysellä neuvoja avioehdon puheeksi ottamiseen.