Lue keskustelun säännöt.
Ns "paremman perheen" lapset huom! Kertokaa kokemuksianne
24.06.2017 |
Anteeksi provokatiivinen sanavalinta otsikossa, mutta haluan kerätä kokemuksia nimenomaan erilaisten taustojen omaavilta. Kenen ympäristössä sitten mitäkin on pidetty "parempana". Sen voitte itse määrittää. Yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan kaiketi sosiaalista ja taloudellista asemaa.
Tarina ketjun taustalla:
Minä ja mieheni tullaan aika vaatimattomista oloista. Olemme kuitenkin koulutuksen ja työn kautta päässeet pitkälle elämässä. Meillä on kummallakin hyvä itsetunto ja positiivinen asenne elämään, joten ei paljon kiinnosta mitä joku ulkopuolinen meistä ajattelee. Sen sijaan tuntuu ihan älyttömän epäreilulta, että meidän lapset joutuvat elämään ikäänkuin suurennuslasin alla. Lapsilla ei ole osaa eikä arpa meidän uravalintoihin, mutta joutuvat vastaamaan niistä tavalla tai toisella. Todella suuria ennakkoluuloja ihmisillä on ja näköjään sitä pidetään ihan hyväksyttävänäkin. Ihmisillä on oikeesti kanttia suorastaan pirullisia kommentteja latoa lapsille. Meidän lapset ei poikkea muista lapsista mitenkään.
Mitä ajatuksia herättää? Millaisia kokemuksia?
Kommentit (244)
Olkaa onnellisia rahoistanne. Ei se jatkuva pihistely kivaa ole. Päällä vielä asuntolaina talosta, joka olisi saanut jäädä ostamatta, nyt sitten katsellaan mikä paikka seuraavana hajoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiiä mitä tähän pitäisi selittää oikein?
Ihan tavallinen lapsuus minulla oli. Kaksi sisarusta lisäkseni ja minä perheen nuorin siis. 11 vuotiaaksi asuin paritalon puolikkaassa ja sitten muutettiin omakotitaloon alueelle joka tunnetaan vähän "parempana". Ei sitä lapsena sellasta kuitenkaan ajatellut.
Harrastin 6-15vuotiaana ensin pianoa ja sitten jossain vaiheessa viulua pianoon kyllästyttyäni. Muita harrastuksia oli suunnistus (koko perheen yhteinen harrastus) ja myöhemmin ratsastus. Ja montaa muuta lajia matkan varrella kokeilin lyhytaikaisesti. Ja suurin harrastukseni oli lukeminen, luin lapsena hyvin paljon, suunnilleen kirjan päivässä.
Ulkomailla emme useinkaan käyneet, ikinä ei menty etelänlomille mutta laskettelemaan ulkomailla muutamana vuonna kyllä. Vanhempani suosivat enemmän purjehtimista ja laskettelua kuin varsinaista matkailua.
Lukioon menin ihan eri alueelle kuin tuo "parempiosaisten alue", nämä kun olisi olleet luma-painotteisia lukioita mikä minua ei innostanut. Hyvämaineinen lukio oli tämäkin mihin menin, mutta alueella jolle lukioon tuli paljon sen ympäriltä kaupungin ns. huonomaineiselta alueelta. Tässä vaiheessa alkoi ero muihin korostumaan, kaverit kutsui puolileikillään minua porvariksi. Mutta ei se esimerkiksi asuissa näynyt vaan juurikin asuinolosuhteitten erossa. Lukiossa minusta silti tuntui että paremmin niillä kavereilla menee, monet sai helposti vanhemmiltaan rahaa ja saivat juosta yömyöhään minne huvitti ja olla ilmoittamatta yökylässä tms. itselläni oli paljon tiukempi kuri kotona, lukiossakin oli vielä osviittaa antavat "kotiintuloajat" ja yöksi ei koskaan saanut mennä kellekkään ja tätä rataa.
Vanhemmiten minulla on taasen ollut halpompaa kun kavereillani, vanhemmat on omasta halustaan tukeneet opintojeni ajan asumiskuluissa ja olen voinut tyytyä kesätöihin ja saanut keskittyä muun aikana opiskeluun ilman töissäkäyntiä.
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
95 lisää: ennen kuin joku tulee sanomaan että ihan peruselämää tuo on, älä luule että vanhempas on joku hyväpalkkainen, niin ei minusta 100k tienestit vuodessa ole ihan perus.
Ei sadan tonnin tienestit tee elämästä tosiasiallisesti erilaista. Et ole vallankäyttäjä, et voi tehdä taviksilta ulottumattomissa olevia asioita, elämäsi ei ole turvattua loppuiäksi, et voi heittäytyä duunista pois ja elää miten haluat. Voit tietysti saada muutaman neliön enemmän kämppään ja kokea ylpeyttä alempaan keskiluokkaan nähden, mutta siinä se. Samassa rapukattilassa kiehutaan.
En väitä mitään noista toisessa virkkeessä listatuista - mutta koen kyllä, että nimenomaan lapsena ja nuorena perheen varallisuus on vaikuttanut elämääni hyvin paljon verrattuna siihen, että sama vanhempi saisi vaikka vain Kelan mininituet. En voi siis olla samaa mieltä kanssasi välittömästä "ei sadan tonnin tienestit tee elämästä tosiasiallisesti erilaista". Ehkä joku muukin täällä saattaa olla kanssani samaa mieltä tästä?
Ymmärtääkseni tässä kysyttiin kokemuksia, ja niitä kerroin. Yritin myös ensimmäisen viestini lopussa ilmaista, että koen nimenomaan tämän perheeltä saadun "etuuteni" olevan lopuillaan enkä aluillaan. Kiitos kuitenkin, että palautit minut maanpinnalle. Minä kun ihan tosiaan ajattelin, etten nyt ota opiskelupaikkaa vastaan vaan jään viettämään kissanpäiviä miljoonaperijättärenä! :--D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju. Keskiluokkaiset ihmiset vuodattavat elämäntarinoitaan, joissa he "eivät ole mitään ihmeellistä". Samalla he parhaansa mukaan etsivät mittareita, joilla voivat kokea olevansa parempia kuin muut.
Tämä status-tietoisuus elää teissä erittäin vahvana.
No sehän tässä niin outoa onkin kun MUUT alkavat kohdalla eri tavoin kun olet "herra". Itse on ajatellut vaan opiskelleensa itselleen kiinnostavan ammatin ja sitten tuosta "huimasta" maisterin tittelistä saa kuulla jatkuvaa kettuilua.
Näinhän se on. Aika pienistä eroista saa Suomessa herravihan pystyyn, jo pelkkä yliopistokoulutus tosiaan riittää. Oma tätini sai aikoinaan monen vihat niskaansa koska sai pestin seurakunnan emäntänä. Siis joidenkin ihmisten mielestä hänen ei olisi pitänyt tätä pestiä edes hakea, koska oli naimisissa niin varakkaan miehen kanssa. Lisäksi monet epäilivät miehen junailleen kyseisen homman rouvalleen. Ja setäni on siis niinkin ökyisä porvari kuin eläinlääkäri. Ei luulisi että kaveri joka viettää ison osan ajastaan käsivarsi lehmän anuksessa olisi niin kateutta herättävä hahmo mutta niin kai sitten. Ei sedälläni myöskään ollut mitään erityistä vaikutuskanavaa seurakunnan päätöksiin.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiiä mitä tähän pitäisi selittää oikein?
Ihan tavallinen lapsuus minulla oli. Kaksi sisarusta lisäkseni ja minä perheen nuorin siis. 11 vuotiaaksi asuin paritalon puolikkaassa ja sitten muutettiin omakotitaloon alueelle joka tunnetaan vähän "parempana". Ei sitä lapsena sellasta kuitenkaan ajatellut.
Harrastin 6-15vuotiaana ensin pianoa ja sitten jossain vaiheessa viulua pianoon kyllästyttyäni. Muita harrastuksia oli suunnistus (koko perheen yhteinen harrastus) ja myöhemmin ratsastus. Ja montaa muuta lajia matkan varrella kokeilin lyhytaikaisesti. Ja suurin harrastukseni oli lukeminen, luin lapsena hyvin paljon, suunnilleen kirjan päivässä.
Ulkomailla emme useinkaan käyneet, ikinä ei menty etelänlomille mutta laskettelemaan ulkomailla muutamana vuonna kyllä. Vanhempani suosivat enemmän purjehtimista ja laskettelua kuin varsinaista matkailua.Lukioon menin ihan eri alueelle kuin tuo "parempiosaisten alue", nämä kun olisi olleet luma-painotteisia lukioita mikä minua ei innostanut. Hyvämaineinen lukio oli tämäkin mihin menin, mutta alueella jolle lukioon tuli paljon sen ympäriltä kaupungin ns. huonomaineiselta alueelta. Tässä vaiheessa alkoi ero muihin korostumaan, kaverit kutsui puolileikillään minua porvariksi. Mutta ei se esimerkiksi asuissa näynyt vaan juurikin asuinolosuhteitten erossa. Lukiossa minusta silti tuntui että paremmin niillä kavereilla menee, monet sai helposti vanhemmiltaan rahaa ja saivat juosta yömyöhään minne huvitti ja olla ilmoittamatta yökylässä tms. itselläni oli paljon tiukempi kuri kotona, lukiossakin oli vielä osviittaa antavat "kotiintuloajat" ja yöksi ei koskaan saanut mennä kellekkään ja tätä rataa.
Vanhemmiten minulla on taasen ollut halpompaa kun kavereillani, vanhemmat on omasta halustaan tukeneet opintojeni ajan asumiskuluissa ja olen voinut tyytyä kesätöihin ja saanut keskittyä muun aikana opiskeluun ilman töissäkäyntiä.
Teillä on kyllä ollut paljon hyvää, mitä köyhemmätkin vanhemmat voisivat antaa lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Olen 18-vuotias ja tulen hyväosaisesta perheestä. ---
Pahoittelut romaanista.
No nyt on humblebragit kohdillaan!
Eikös vaan olekin :D Pitää sitä anonyyminä päästää itsetuntoa pönkittämään! Mutta tosiaan, mitä tässä pitäisi sanoa? "Paskaa on ollut kun on ollut rahaa", vai pitäiskö kenties kertoa siitä miten isäukon painostus pärjätä tietysti pahensi kympin tytön suorituspaineita ja vuosien syömishäiriökierrehän siitä tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju. Keskiluokkaiset ihmiset vuodattavat elämäntarinoitaan, joissa he "eivät ole mitään ihmeellistä". Samalla he parhaansa mukaan etsivät mittareita, joilla voivat kokea olevansa parempia kuin muut.
Tämä status-tietoisuus elää teissä erittäin vahvana.
No sehän tässä niin outoa onkin kun MUUT alkavat kohdalla eri tavoin kun olet "herra". Itse on ajatellut vaan opiskelleensa itselleen kiinnostavan ammatin ja sitten tuosta "huimasta" maisterin tittelistä saa kuulla jatkuvaa kettuilua.
Näinhän se on. Aika pienistä eroista saa Suomessa herravihan pystyyn, jo pelkkä yliopistokoulutus tosiaan riittää. Oma tätini sai aikoinaan monen vihat niskaansa koska sai pestin seurakunnan emäntänä. Siis joidenkin ihmisten mielestä hänen ei olisi pitänyt tätä pestiä edes hakea, koska oli naimisissa niin varakkaan miehen kanssa. Lisäksi monet epäilivät miehen junailleen kyseisen homman rouvalleen. Ja setäni on siis niinkin ökyisä porvari kuin eläinlääkäri. Ei luulisi että kaveri joka viettää ison osan ajastaan käsivarsi lehmän anuksessa olisi niin kateutta herättävä hahmo mutta niin kai sitten. Ei sedälläni myöskään ollut mitään erityistä vaikutuskanavaa seurakunnan päätöksiin.
Hyvä titteli miehellä jeesaa usein vaimonkin uraa. Ihan on nähty omallakin työpaikalla. Älä puhu potaskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos rikkaasta perheestä tuleva lapsi menestyy, en usko sen hirveästi olevan lapsen hyvyttää vaan enneminkin olosuhteiden ja ympäristön muokkaama jatkumo.
Jos köyhästä perheestä tuleva lapsi tekee luokkanousun on hän onnistunut, jos hän pysyy köyhänä se on normaalia. Mikäli rikkaasta perheestä tuleva pystyy luokassaan on se normaalia ja mikäli kokee luokkalaskun on hän epäonnistuja.
Tuleehan rikkaista perheistä narkkilapsiakin. Ehkä se menestyksen salaisuus onkin raha + lapsiin panostettu aika, yhdessäolo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava ketju. Keskiluokkaiset ihmiset vuodattavat elämäntarinoitaan, joissa he "eivät ole mitään ihmeellistä". Samalla he parhaansa mukaan etsivät mittareita, joilla voivat kokea olevansa parempia kuin muut.
Tämä status-tietoisuus elää teissä erittäin vahvana.
No sehän tässä niin outoa onkin kun MUUT alkavat kohdalla eri tavoin kun olet "herra". Itse on ajatellut vaan opiskelleensa itselleen kiinnostavan ammatin ja sitten tuosta "huimasta" maisterin tittelistä saa kuulla jatkuvaa kettuilua.
Mä muuten kerron todella harvoille olevani maisteri. Se on yllättävän kova pala monelle.
Maisterin tutkinnon saa nykyään melkein 25 % ikäluokasta. Missä ihmeessä te oikein liikutte, jos tuokin on jo kova pala jollekin?
Ilmeisesti omat vertailukohtani ovat nyt jotenkin pielessä, kun 6 tonnin kuukausitulot, satasen vuositulot jossain maaseudulla, rehtori-isä tai maisterin tutkinto ovat jotenkin erityisiä tai kateutta herättäviä juttuja. Pikkupaikkakunnilla en ole koskaan elänyt, joten ehkä se selittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lellipentu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Olen 18-vuotias ja tulen hyväosaisesta perheestä. ---
Pahoittelut romaanista.
No nyt on humblebragit kohdillaan!
Eikös vaan olekin :D Pitää sitä anonyyminä päästää itsetuntoa pönkittämään! Mutta tosiaan, mitä tässä pitäisi sanoa? "Paskaa on ollut kun on ollut rahaa", vai pitäiskö kenties kertoa siitä miten isäukon painostus pärjätä tietysti pahensi kympin tytön suorituspaineita ja vuosien syömishäiriökierrehän siitä tuli?
Ihan tavallisen perheen ihan tavallinen tyttöhän sinä olet. Mikä kumma tarve sinulla on asemoida itsesi isän ja perheesi kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja molempien bruttopalkka on ollut vähintään 6t€ koko lapsuuteni ajan, mutta olen kotoisin yhdeltä Espoon hyvätuloisimmista alueista, joten muihin lapsiin verrattuna vanhempani olivat ihan normaalituloisia. En edes tajunnut meidän olevan mitenkään tavallista varakkaampia, varsinkin kun koulussa oli myös niitä oikeasti todella rikkaiden lapsia, ja eivät mun vanhemmat sentään mitään monimiljonäärejä ole.
Mut laitettiin harrastamaan kaikenlaista. Äiti yritti saada mua innostumaan pianonsoitosta ja baletista, mutta olin aika poikatyttö eivätkä nuo harrastukset pitkään kiinnostaneet, sen sijaan olin todella innostunut ratsastuksesta. Omaa hevosta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet mulle ostamaan. Perheen yhteiset harrastukset olivat laskettelu ja purjehdus. Matkustimme ulkomailla tyypillisesti kolme kertaa vuodessa. Kesällä tehtiin yksi viikon reissu Eurooppaan, jossa kierrettiin kaikki kulttuurihistorialliset nähtävyydet ja vanhemmat opettivat historiaa. Toisaalta mua ei yritetty liikaa suojella, vaan ihan ala-asteikäisenä kiersin jo natsimuseoissa, joissa oli esillä ihmisten ihosta tehtyjä lampunvarjostimia, videoita keskitysleireistä yms. Joululomalla oltiin pari viikkoa jossakin lämpimässä ja hiihtolomalla Alpeilla laskettelemassa. Vanhemmat seurasivat joka päivä uutisia ja lukivat Hesarin ja heidän katsomansa viihdeohjelmatkin olivat näitä poliittisia satiireja yms, joten olin jo yläasteella tottunut seuraamaan maailman menoa.
Mielestäni en ole kuitenkaan niin pumpulissa kasvanut kuin monet muut luokkalaiseni, sillä toinen vanhemmistani on lääkäri ja hän aina kertoi juttuja päivystykseen tulleista narkkareista, vangeista, alkoholisteista jne. Hän myös äänesti SDP:tä (toisin kuin kaikki muut asuinalueellani, jotka olivat avoimesti vannoutuneita Kokoomuksen kannattajia :D) ja muutenkin paasasi usein päivällispöydässä vähäosaisten puolesta. Mua on myös aina kannustettu töihin ja olenkin aina opiskelujen aikana elättänyt itse itseni tehden välillä kolmeakin duunia yhtä aikaa. Yliopistossa opiskelun ohella olen ollut aina n. 20 h viikossa osa-aikatyössä enkä ole juurikaan saanut vahemmilta rahaa peruselämiseen enää omilleni muuton jälkeen. Mutta on meillä hulppeat joulu- ja synttärilahjat edelleen, viimeksi sain synttärilahjaksi ulkomaanmatkan vaikka lähestyn jo melkein kolmeakymppiä, joten kyllähän mä hemmoteltu olen... Isoisältäni sain aina joulu- ja syntymäpäivänä 1000 e rahaa, jotka on sitten pistetty ASP-tilille säästöön, joten kyllähän sitä täytyy myöntää, että olen saanut paljon avustusta suvulta. Ja mulle on maksettu autokoulut, uudet lukiokirjat sun muut. Valmennuskurssin yliopistoon tosin maksoin kyllä itse.
Mutta on sitä meidänkin suvussa paljon mielenterveysongelmia, alkoholismia sun muuta.
Oikeen 6 teuria palkkaa. LOL.
Ei kai herra isä tuostakin voi olla joku kateellinen tai saada lapselle leimaa otsaan?
Kuuluvat todellakin parempaan luokkaan. Just oli juttua että yli 4 000 euroa tienaavia on vain 10% suomalaisista.
Nettona tienaa tonnin puolitoista kuussa enemmän kuin keskiverto reilun kolmen tonnin kaiffari. Toistan kysymyksen: miten ihmeessä siitä voi olla kateellinen? Tai nostaa ketään "helppohan sun on"-luokkaan?
Tonni tai puolitoista tonnia kuussa ylimääräistä käteen kaikkien pakollisten menojen jälkeen on ihan törkeän iso summa ylimääräiseen kulutukseen. Kolmentonnin kaiffari saa maksettua omakotitalon eikä ole ongelmia ruoan suhteen ja on varaa etelän lomaan sekä lasten harrastuksiin, mutta ei sillä mitään erikoista elämää vietä. Jos tämän päälle on vielä heittää puolitoista tonnia lisää joka kuukausi vaikka ravintolailtoihin tai lasten syntymäpäiviin niin siinä on aika merkittävästi näkyvä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
63 kommentoi vielä tuota, että oikeasti aika moni ns.parempi perhe elää aika tavallista elämää. Itselleni tuli kuitenkin yllätyksenä, että opiskeluaikana olin omasta vuosikurssistani ja lähestulkoon muistakin opiskelukavereistani ainoa, jonka perheellä oli oma mökki ja vene (kuten kaikilla sukulaisilla ja kaveriperheillä oli omansa), oli matkustellut yli 20 maassa perheensä kanssa, asui opiskeluajan vanhempien omistamassa asunnossa, joka oli saanut useita satoja markkoja, myöhemmin euroja kuukausirahaa ja jonka suku oli kotikaupungin varakkuuslistoilla vuodesta toiseen - vain muutamia mainitakseni. Nämä oli siis asioita, jotka olivat tavanomaisia lapsuuden kaveripiirissäni kotikaupungissani. En tietystikään näistä kaikista opiskelupiireissä kertonut, kun kävi ilmi, että niitä pidettiin "kultalusikka perseessä" olevien huvituksina. Ei siis tarvittu mitään erityisiä luksusjuttuja erottuakseen taustallaan useimmista. Kaikkia näitä asioitakin voi tehdä halvalla ja aivan tavalliset ihmiset, mutta ei voi kertoa, jos niiden taso onkin vähän parempaa... Ja tosiaan mun kavereissa oli useampi ns. todella varakkaita ja yhteiskunnallisesti huipulla olevia perheitä, joten niihin verrattuna mun oma perhe oli vain tavallista ylempää keskiluokkaa. Sitä todellista luksustakin tuli kaveripiirissä nähtyä ja elettyä, joten on tuntunut hassulta kun joidenkin mielestä jopa mun perhe on ollut ns.parempaa porukkaa. Vielä aikuisenakin olen saanut irvailuja taustastani ja elintasostani mm.työkavereilta - vaikka meillä on sama palkka. Ei olisi pitänyt kertoa vanhempiensa ammatteja koskaan työpaikalla...
Lukiossa kaverit pitivät itsestäänselvyytenä, että minullakin oli paljon rahaa, koska vanhemmillani oli. Ymmärrys ei oikein riittänyt, jos en voinut tulla shoppailemaan, koska ei ollut rahaa. "Mut sun faijahan on tolla rikkaiden listalla." Joo-o, mutta en minä. Vanhempani olivat varakkaita, mutta myös erittäin säästäväisiä, joten kaikkien hankintojen tarpeellisuus piti osata perustella. En koskaan saanut kuukausirahaa tms, vaan omat rahat tulivat kesätöistä. Vanhempani halusivat opettaa rahan arvon. Minulta ei koskaan puuttunut mitään, mutta sanoisin, että sain oikeastaan vähemmän (kalliita) vaatteita/laukkuja/kenkiä/muuta materiaa, kuin keskivertolapsi luokallani. Toisaalta taas asuimme hienossa talossa, matkustimme paljon ja autoja oli enemmän kuin ajokortteja perheessä. Joka huoneessa oli kirjahylly, mitä tahansa sai harrastaa, eikä ruokakaupassa tarvinnut katsella hintoja. Muutin ulkomaille yliopistoon, vanhempani maksoivat vuokrani ja lennot kotiin 2-3 kertaa vuodessa. Meillä kävi siivooja.
Luulen, että minulle kuittailtiin varakkuudesta aika vähän, koska en koskaan pitänyt asiaa itsestäänselvyytenä. Varakkuus ei myöskään näkynyt vaatteista ja isä ajoi minut kouluun 25 vuotta vanhalla autolla. Tuo elintasohan selvisi vain, jos kävi meillä kylässä, koska silloin ei vielä matkoilta laitettu kuvia mihinkään instagramiin ja minähän en niistä hienoista reissuista kavereille yksityiskohtaisesti kertonut. Leuhkiminen oli rumaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Olen 18-vuotias ja tulen hyväosaisesta perheestä. ---
Pahoittelut romaanista.
No nyt on humblebragit kohdillaan!
Eikös vaan olekin :D Pitää sitä anonyyminä päästää itsetuntoa pönkittämään! Mutta tosiaan, mitä tässä pitäisi sanoa? "Paskaa on ollut kun on ollut rahaa", vai pitäiskö kenties kertoa siitä miten isäukon painostus pärjätä tietysti pahensi kympin tytön suorituspaineita ja vuosien syömishäiriökierrehän siitä tuli?
Ihan tavallisen perheen ihan tavallinen tyttöhän sinä olet. Mikä kumma tarve sinulla on asemoida itsesi isän ja perheesi kautta?
En ole varma, tajusinko oikein mihin viittaat. Jos meinaat ensimmäistä viestiäni, jossa perheen/+isän vaikutus minuun ja asemaani on pääosassa.. luulin että ketjun idea oli kertoa omista kokemuksista tästä aiheesta? Tätä en oikeasti nyt hoksaa, voitko valaista.
Jos taas meinaat paineiden kokemista kun ei mussa mitään erityistä ole, haluan huomauttaa, että jos ympäristöstä tulee runsaasti palautetta miten on niin paljon potentiaalia ja susta vielä kuullaan ja luepa lääkäriksi ja muuta potaskaa niin kyllä sitä vaan esiteini alkaa itsestään luulla liikoja ja kuvitella, että moniakin kiinnostaa miten pärjäilee :--D Nyt vähän kypsyttyä ajattelen kyllä olevani juuri "tavallisen perheen tavallinen tyttö" eikä oo tarvetta olla enää mikään supersuorittaja. Ei muuta sitä faktaa, että olen _kokenut_ perheen varallisuuden vaikuttavan, eikä sitä, että nopealla googlauksella alle prosentti suomalaisista kuuluu tähän ryhmään, joka on ilmeisesti mielestäsi "ihan tavallisuuteen" kuuluvaa.
lellipentu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Olen 18-vuotias ja tulen hyväosaisesta perheestä. ---
Pahoittelut romaanista.
No nyt on humblebragit kohdillaan!
Eikös vaan olekin :D Pitää sitä anonyyminä päästää itsetuntoa pönkittämään! Mutta tosiaan, mitä tässä pitäisi sanoa? "Paskaa on ollut kun on ollut rahaa", vai pitäiskö kenties kertoa siitä miten isäukon painostus pärjätä tietysti pahensi kympin tytön suorituspaineita ja vuosien syömishäiriökierrehän siitä tuli?
Ja sitten kun kertoisit, et saisi myötätuntoa osaksesi vaan kuulija ilahtuisi kun rahalla ei saa onnea tyyliin. Kateus vie kalatkin järvestä... mistä lie tuo suomalainen sananlasku saanut alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lellipentu kirjoitti:
Olen 18-vuotias ja tulen hyväosaisesta perheestä. ---
Pahoittelut romaanista.
No nyt on humblebragit kohdillaan!
Eikös vaan olekin :D Pitää sitä anonyyminä päästää itsetuntoa pönkittämään! Mutta tosiaan, mitä tässä pitäisi sanoa? "Paskaa on ollut kun on ollut rahaa", vai pitäiskö kenties kertoa siitä miten isäukon painostus pärjätä tietysti pahensi kympin tytön suorituspaineita ja vuosien syömishäiriökierrehän siitä tuli?
Ja sitten kun kertoisit, et saisi myötätuntoa osaksesi vaan kuulija ilahtuisi kun rahalla ei saa onnea tyyliin. Kateus vie kalatkin järvestä... mistä lie tuo suomalainen sananlasku saanut alkunsa.
Hahha, olisinpa sitten piristänyt jonkun päivää :D hyvää päivänjatkoa vaan AV:lle, nähdään taas kun tulee tylsää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rikkaasta perheestä tuleva lapsi menestyy, en usko sen hirveästi olevan lapsen hyvyttää vaan enneminkin olosuhteiden ja ympäristön muokkaama jatkumo.
Jos köyhästä perheestä tuleva lapsi tekee luokkanousun on hän onnistunut, jos hän pysyy köyhänä se on normaalia. Mikäli rikkaasta perheestä tuleva pystyy luokassaan on se normaalia ja mikäli kokee luokkalaskun on hän epäonnistuja.
Tuleehan rikkaista perheistä narkkilapsiakin. Ehkä se menestyksen salaisuus onkin raha + lapsiin panostettu aika, yhdessäolo?
Sanoisi että lapsiin panostettu aika jayhdessäolo. Tuntuu olevan osalle vanhemmista liikaa vaadittu, oli rahaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos rikkaasta perheestä tuleva lapsi menestyy, en usko sen hirveästi olevan lapsen hyvyttää vaan enneminkin olosuhteiden ja ympäristön muokkaama jatkumo.
Jos köyhästä perheestä tuleva lapsi tekee luokkanousun on hän onnistunut, jos hän pysyy köyhänä se on normaalia. Mikäli rikkaasta perheestä tuleva pystyy luokassaan on se normaalia ja mikäli kokee luokkalaskun on hän epäonnistuja.
Näinhän ne monet ajattelevat, että hyvistä lähtökohdista ponnistava ei ikäänkuin olisi ansainnut menestystään, että vaikka kuinka ahkerasti tekisi töitä ja kehittäisi itseään niin kaikki olisi kuitenkin kultatarjottimella eteen kannettu. Ei haluta myöntää että monet niistä asioista jotka auttavat varakkaamman väen lapsia menestymään, kuten koulutuksen arvostus ja kouluun paneutuminen, kirjojen lukeminen ja lasten kanssa keskustelu ja muutenkin vanhempien aktiivinen kiinnostus lasten elämään, ovat kyllä lähestulkoon jokaisen saavutettavissa. Mielummin jatketaan sitä ajattelumallia että koulunkäynti on hikareille ja kirjat tylsiä, ja että menestyjät ovat joko poikkeusyksilöitä (ja yleensä ylpistyneitä nousukkaita jotka kuvittelevat olevansa jotenkin parempia) tai sitten sellaisia jotka eivät "oikeasti" mitään osaa ja ovat vain suhteilla ja vanhempien rahoilla päässeet eteenpäin. Todellisuudessahan se menestys ei oikeasti kenellekään tule ilman työntekoa ja panostamista. Rahaa saattaa jollekin oikeasti rikkaan perheen hulttiojälkeläiselle pudota perinnön muodossa, mutta sehän ei olekaan sitä elämässä menestymistä sen enempää kuin joku pelkkien sosiaalitukien varassa eläminenkään.
Vierailija kirjoitti:
Mites jos toi yks oikeasti luopuisi siitä miljoona perinnöstään menisikö se valtiolle vai hänen lapsilleen? Lapset voisivat olla hyvinkin halukkaita ottamaan sen vastaan..
Hänen lapsilleen. Mm. tuosta kävi ilmi, että kirjoitus oli vain mielikuvitusta.
En tainnut ymmärtää mitä tuossa viestissä, jota kommentoit, sanottiin.
Siinä kehoitettiin kysymään, mikäli toinen sanoo, että sinulla on helppoa...
Vertailemalla kokemuksia voi saada tietoa ja argumenttipohjaa väitteilleen.
Siinä olet oikeassa ettei kukaan tiedä toisen elämän helppoudesta mitään ellei ole sitä elämää seuraamassa 24/7.