Ns "paremman perheen" lapset huom! Kertokaa kokemuksianne

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi provokatiivinen sanavalinta otsikossa, mutta haluan kerätä kokemuksia nimenomaan erilaisten taustojen omaavilta. Kenen ympäristössä sitten mitäkin on pidetty "parempana". Sen voitte itse määrittää. Yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan kaiketi sosiaalista ja taloudellista asemaa.

Tarina ketjun taustalla:

Minä ja mieheni tullaan aika vaatimattomista oloista. Olemme kuitenkin koulutuksen ja työn kautta päässeet pitkälle elämässä. Meillä on kummallakin hyvä itsetunto ja positiivinen asenne elämään, joten ei paljon kiinnosta mitä joku ulkopuolinen meistä ajattelee. Sen sijaan tuntuu ihan älyttömän epäreilulta, että meidän lapset joutuvat elämään ikäänkuin suurennuslasin alla. Lapsilla ei ole osaa eikä arpa meidän uravalintoihin, mutta joutuvat vastaamaan niistä tavalla tai toisella. Todella suuria ennakkoluuloja ihmisillä on ja näköjään sitä pidetään ihan hyväksyttävänäkin. Ihmisillä on oikeesti kanttia suorastaan pirullisia kommentteja latoa lapsille. Meidän lapset ei poikkea muista lapsista mitenkään.

Mitä ajatuksia herättää? Millaisia kokemuksia?

Huonolla itsetunnolla varustellut ihmiset vetelee kateuskortin kehiin aika kepeästi.... Ja siihen lisättynä vielä tyhmyys...

Suomi on vapaa maa, jossa on mahdollisuus tehdä jokaisen tavallisella älyllä omaavan valintoja.

Idiootit vertailee ja ärsyyntyy muiden meriiteistä.

Hemmoteltu kakara kirjoitti:

Itse elin lapsuuttani 90-luvun laman aikaan pikkupaikkakunnalla. Isä tienasi hyvin, minkä kaikki tiesivät, koska verotiedot julkaistiin vuosittain paikallislehdessä. Äiti oli duunari. Molemmat vanhempani tekivät pitkää päivää varallisuutensa eteen. Kummallakaan ei ollut rikas suku.

Kateutta aiheutti se, että perheemme kävi joka vuosi etelässä, koti oli kaunis ja minulle ja siskolleni ostettiin paljon uusia vaatteita (ei merkkivaatteita, mutta kuitenkin). Useampi lapsi (joita pidin kavereinani) sanoi jo 2-luokalla minulle päin naamaa, että olen hemmoteltu kakara. Kommentit tuntuivat pahalta, varsinkin kun meidän perheessä lapsia pidettiin hyvin ankarassa kurissa. Mutta kyse olikin siitä, että meidän perheellä oli rahaa.

Myös kavereideni vanhemmat kohtelivat minua halveksuen. Kun kavereiden luona koitti ruoka-aika ja olin kylässä/yökylässä, jouduin odottamaan kaverin huoneessa tai katsomaan vierestä kun muut söivät, koska kavereiden vanhemmilla "ei ollut varaa ruokkia rikkaiden perheiden kakaroita". Näin toimittiin myös niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat kävivät töissä. Samojen perheiden lapset kävivät meillä ruoka-aikaan ja söivät joka kerta tyytyväisinä vatsansa täyteen.

Mun on pakko sanoa tuohon ruokajuttuun, että yksinhuoltajana mulla ei ollut aina varaa ruokkia lasten kavereita. Tai sitten ruokaa oli tosiaan varattu kahdelle, ja jos olisin kutsunut naapurin lapsen syömään, olisin ollut sen päivän ruuatta itse. Toki parempina aikoina tai jos olin valmistanut paljon ruokaa kerralla, ruokin naapurinkin lapset.

Lapsi harrastaa voimistelua, koska se kehittää häntä hyvin monipuolisesti ja hän pitää siitä. Ei siksi, että sukulaiset ja tuttavat tulisivat kateellisiksi!

Lapsi soittaa pianoa, koska hän on musikaalisesti lahjakas ja hän vain alkoi soittamaan. Hän valitsi itse harrastuksensa, eivät vanhemmat.

Onko tämä nyt harvinaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut työkavereina tämmösiä paremman perheen lapsia. Muutama esim. rehtorin lapsi. Ovat kyllä harvinaisen naiveja vielä aikuisinakin. Eivät oikein tajua rahan käsitettäkään. Puhuvat lapsuutensa matkoista kauas (ei mitään Ruotsinristeilyjä), suvun mökeistä, siskon asumisista ulkomailla, vaihtarivuosista ja kielimatkoista ym olettaen että meillä muillakin olisi ollut samanlainen lapsuus. Itse olin kaikki kesät kesätöissä. Ei oikein jaksa noita kultalusikka perseessä pienestävalittajia.

Kyllä esim. stipendejä ulkomaille voi saada, vaikka ei olisikaan hyvätuloisesta perheestä. Tässäkin ketjussa näkee, että ihmiset ovat ponnistaneet vaatimattomista oloista. Tällöin on vastaavia kokemuksia, mistä keskustella. Ei kokemusten tarvitse olla identtisiä. Esim. harrastuksissa ja koulussa hankkii kannuksensa itse, ja harrastuksista tulee kaukomatkoja ym. vastaavaakin ja paljon hienompaa kuin pelkät lomamatkat.

Milläs harrastat, jos olet lapsesta asti aina töissä?

Koulun jälkeen ehtii harrastaa. Eikö kesästä edes yhden matkan verran liikenisi harrastusmatkaan? Joskus ne ovat myös kouluaikana.

Meillä oli maatila, ja lapset osallistuivat töihin koulun jälkeen, viikonloppuisin ja etenkin kesälomilla. Toki ehdin läksyt tekemään ja kavereiden kanssa olemaan, mutta ei mua kuskattu sieltä maalta mihinkään harrastuksiin. Kouluun menin pyörällä, sitähän voisi vaikka kutsua harrastukseksi, 15 km/päivä. 

Aikuisena sitten olen harrastanutkin sen edestä. Kun lapsena oppi työnteon, on töitä riittänyt, ja rahaa harrastaa ja matkustella. Mutta kaikki on siis ollut itse tienattua.

Useimmat kuvaavat tässä aivan taviselämää. Tohtori töissä yliopistolla tai DI keskijohdossa, ei nykyaikana peruskeskiluokkaa kummempi juttu. Ymmärrän, että joku sinebrychoff voisi saada ylimääräistä huomiota koulussa, mutta nyt puhutaan ihan tavallisista elämänpoluista. Tosiaanko jossain nekin herättävät närää?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi harrastaa voimistelua, koska se kehittää häntä hyvin monipuolisesti ja hän pitää siitä. Ei siksi, että sukulaiset ja tuttavat tulisivat kateellisiksi!

Lapsi soittaa pianoa, koska hän on musikaalisesti lahjakas ja hän vain alkoi soittamaan. Hän valitsi itse harrastuksensa, eivät vanhemmat.

Onko tämä nyt harvinaista?

On se osalle väestöä. Siitähän tässä ketjussa juurikin on kysymys.

Mun vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja molempien bruttopalkka on ollut vähintään 6t€ koko lapsuuteni ajan, mutta olen kotoisin yhdeltä Espoon hyvätuloisimmista alueista, joten muihin lapsiin verrattuna vanhempani olivat ihan normaalituloisia. En edes tajunnut meidän olevan mitenkään tavallista varakkaampia, varsinkin kun koulussa oli myös niitä oikeasti todella rikkaiden lapsia, ja eivät mun vanhemmat sentään mitään monimiljonäärejä ole.

Mut laitettiin harrastamaan kaikenlaista. Äiti yritti saada mua innostumaan pianonsoitosta ja baletista, mutta olin aika poikatyttö eivätkä nuo harrastukset pitkään kiinnostaneet, sen sijaan olin todella innostunut ratsastuksesta. Omaa hevosta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet mulle ostamaan. Perheen yhteiset harrastukset olivat laskettelu ja purjehdus. Matkustimme ulkomailla tyypillisesti kolme kertaa vuodessa. Kesällä tehtiin yksi viikon reissu Eurooppaan, jossa kierrettiin kaikki kulttuurihistorialliset nähtävyydet ja vanhemmat opettivat historiaa. Toisaalta mua ei yritetty liikaa suojella, vaan ihan ala-asteikäisenä kiersin jo natsimuseoissa, joissa oli esillä ihmisten ihosta tehtyjä lampunvarjostimia, videoita keskitysleireistä yms. Joululomalla oltiin pari viikkoa jossakin lämpimässä ja hiihtolomalla Alpeilla laskettelemassa. Vanhemmat seurasivat joka päivä uutisia ja lukivat Hesarin ja heidän katsomansa viihdeohjelmatkin olivat näitä poliittisia satiireja yms, joten olin jo yläasteella tottunut seuraamaan maailman menoa.

Mielestäni en ole kuitenkaan niin pumpulissa kasvanut kuin monet muut luokkalaiseni, sillä toinen vanhemmistani on lääkäri ja hän aina kertoi juttuja päivystykseen tulleista narkkareista, vangeista, alkoholisteista jne. Hän myös äänesti SDP:tä (toisin kuin kaikki muut asuinalueellani, jotka olivat avoimesti vannoutuneita Kokoomuksen kannattajia :D) ja muutenkin paasasi usein päivällispöydässä vähäosaisten puolesta. Mua on myös aina kannustettu töihin ja olenkin aina opiskelujen aikana elättänyt itse itseni tehden välillä kolmeakin duunia yhtä aikaa. Yliopistossa opiskelun ohella olen ollut aina n. 20 h viikossa osa-aikatyössä enkä ole juurikaan saanut vahemmilta rahaa peruselämiseen enää omilleni muuton jälkeen. Mutta on meillä hulppeat joulu- ja synttärilahjat edelleen, viimeksi sain synttärilahjaksi ulkomaanmatkan vaikka lähestyn jo melkein kolmeakymppiä, joten kyllähän mä hemmoteltu olen... Isoisältäni sain aina joulu- ja syntymäpäivänä 1000 e rahaa, jotka on sitten pistetty ASP-tilille säästöön, joten kyllähän sitä täytyy myöntää, että olen saanut paljon avustusta suvulta. Ja mulle on maksettu autokoulut, uudet lukiokirjat sun muut. Valmennuskurssin yliopistoon tosin maksoin kyllä itse.

Mutta on sitä meidänkin suvussa paljon mielenterveysongelmia, alkoholismia sun muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen rikkaasta perheestä ja ensimmäisenä myöntämässä että se on tehnyt elämästäni helpompaa ja parempaa. Niin myös teidän lapsien. Olisko noiden manailijoiden puheessa kuitenkin paljon totta? Tai ainakin heillä täysi syy uskoa niin.

Varmasti moni asia onkin helpompaa, eihän sitä voi kiistää. Kyse on siltä osin siitä, ovatko lapset tästä asemastaan tietoisia ja miten he tähän asemaansa suhtautuvat. Mitään hemmoteltuja nirppanokkia he eivät todellakaan ole.

Mutta kuten tässäkin ketjussa on nähty.. Hyvät todistukset? Kouluarvosanat? Aktiivinen harrastustoiminta? Kai se on kuitenkin lapsen ansiota pitkälti, vaikka toki vanhempien tuki (taloudellinen ja henkinen) on merkityksellistä. Jotkut pyrkivät aktiivisesti mitätöimään näitä sillä, että lapsi saa kaiken valmiina.

Ei tarvi olla vanhemmat akateemisesti sivistyneitä jos lapsi menestyy koulussa omalla älyllään. Pääsee yliopistoon sinne minne haluaa . Toki vanhempien koulutus korreloi myös lasten menestystä.

Vierailija kirjoitti:

Jos sanotaan, että " sinulla on helppoa, toisin kuin meillä..", niin voisit olla myötätuntoinen ja kiinnostunut, kysyä toisen elämästä.

Mitä sinä tiedät toiseten elämän helppoudesta. Et oikeasti mitään.

Vierailija kirjoitti:

Itse vähän varakkaammalla alueena lapsuuteni asuneena ja ns. eliittikoulun kasvattina minulla kesti pitkään ymmärtää, että monet asiat jotka itselleni olivat itsestäänselvyyksiä, kuten vaikkapa kouluun panostaminen, tietty yleissivistys ja tietynlaiset käytöstavat, eivät olleetkaan sitä muille ihmisille. Että oli noloa olla hyvä koulussa ja että tuntemattomien aikuisten teitittely olikin jotenkin erikoista. Että oli teeskentelyä tykätä vaikkapa klassisesta musiikista. Että se mitä pidin keskivertona koulumenestyksenä itseni kohdalla olikin jotain huomattavasti parempaa.

Eivät mitkään noista asiosta tietenkään ole pelkästään sellaista "paremman väen" puuhastelua, mutta selvästi huomattavasti paljon tavanomaisempia ainakin niissä piireissä missä itse kasvoin. Vieläkin joskus asioista keskustellessa vieraammassa seurassa en oikein tiedä mitkä asiat pitäisi avata, ja mistä asioista pitäisi olettaa ihmisten tietävän jo ennakolta - mikä on oikeasti sitä yleistietoa.

Edes yksi varakas ymmärtänyt, että kaikki eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen rikkaasta perheestä ja ensimmäisenä myöntämässä että se on tehnyt elämästäni helpompaa ja parempaa. Niin myös teidän lapsien. Olisko noiden manailijoiden puheessa kuitenkin paljon totta? Tai ainakin heillä täysi syy uskoa niin.

Varmasti moni asia onkin helpompaa, eihän sitä voi kiistää. Kyse on siltä osin siitä, ovatko lapset tästä asemastaan tietoisia ja miten he tähän asemaansa suhtautuvat. Mitään hemmoteltuja nirppanokkia he eivät todellakaan ole.

Mutta kuten tässäkin ketjussa on nähty.. Hyvät todistukset? Kouluarvosanat? Aktiivinen harrastustoiminta? Kai se on kuitenkin lapsen ansiota pitkälti, vaikka toki vanhempien tuki (taloudellinen ja henkinen) on merkityksellistä. Jotkut pyrkivät aktiivisesti mitätöimään näitä sillä, että lapsi saa kaiken valmiina.

Ei tarvi olla vanhemmat akateemisesti sivistyneitä jos lapsi menestyy koulussa omalla älyllään. Pääsee yliopistoon sinne minne haluaa . Toki vanhempien koulutus korreloi myös lasten menestystä.

Kyllä mä sain kuittailua lapsena siitä että olin lukutoukka ja "professori". Ei kaikissa perheissä tueta lasten koulunkäyntiä. Ei mua kotona kehuttu kympeistä, enkä todellakaan saanut niistä rahaa kuten jotkut. Ahkeruuteni ja opiskelumenestykseni olivat todellakin omaa lahjakkuuttani.

Nähtävästi siis edelleen pitää noudattaa sanontaa Kel' onni on se onnen kätkeköön. Me olemme varmaan piilottaneet rahamme, koulutuksemme ja työmme riittävän hyvin, ei ole tullut sanomista.

Tosin duunari-isäni valitti kun menin "herran" kanssa naimisiin. Työkseenkin tuo vain pyörittelee papereita eikä osaa tehdä oikeita töitä. Koska itsekin olen korkeastikoulutettu ja isän mukaan höpöhöpö-alalle, niin isä arveli että emme varmaan enää halua heidän kanssa olla tekemisissä kun ovat mielestämme muka alempiarvoisia.

Että silleen.

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja molempien bruttopalkka on ollut vähintään 6t€ koko lapsuuteni ajan, mutta olen kotoisin yhdeltä Espoon hyvätuloisimmista alueista, joten muihin lapsiin verrattuna vanhempani olivat ihan normaalituloisia. En edes tajunnut meidän olevan mitenkään tavallista varakkaampia, varsinkin kun koulussa oli myös niitä oikeasti todella rikkaiden lapsia, ja eivät mun vanhemmat sentään mitään monimiljonäärejä ole.

Mut laitettiin harrastamaan kaikenlaista. Äiti yritti saada mua innostumaan pianonsoitosta ja baletista, mutta olin aika poikatyttö eivätkä nuo harrastukset pitkään kiinnostaneet, sen sijaan olin todella innostunut ratsastuksesta. Omaa hevosta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet mulle ostamaan. Perheen yhteiset harrastukset olivat laskettelu ja purjehdus. Matkustimme ulkomailla tyypillisesti kolme kertaa vuodessa. Kesällä tehtiin yksi viikon reissu Eurooppaan, jossa kierrettiin kaikki kulttuurihistorialliset nähtävyydet ja vanhemmat opettivat historiaa. Toisaalta mua ei yritetty liikaa suojella, vaan ihan ala-asteikäisenä kiersin jo natsimuseoissa, joissa oli esillä ihmisten ihosta tehtyjä lampunvarjostimia, videoita keskitysleireistä yms. Joululomalla oltiin pari viikkoa jossakin lämpimässä ja hiihtolomalla Alpeilla laskettelemassa. Vanhemmat seurasivat joka päivä uutisia ja lukivat Hesarin ja heidän katsomansa viihdeohjelmatkin olivat näitä poliittisia satiireja yms, joten olin jo yläasteella tottunut seuraamaan maailman menoa.

Mielestäni en ole kuitenkaan niin pumpulissa kasvanut kuin monet muut luokkalaiseni, sillä toinen vanhemmistani on lääkäri ja hän aina kertoi juttuja päivystykseen tulleista narkkareista, vangeista, alkoholisteista jne. Hän myös äänesti SDP:tä (toisin kuin kaikki muut asuinalueellani, jotka olivat avoimesti vannoutuneita Kokoomuksen kannattajia :D) ja muutenkin paasasi usein päivällispöydässä vähäosaisten puolesta. Mua on myös aina kannustettu töihin ja olenkin aina opiskelujen aikana elättänyt itse itseni tehden välillä kolmeakin duunia yhtä aikaa. Yliopistossa opiskelun ohella olen ollut aina n. 20 h viikossa osa-aikatyössä enkä ole juurikaan saanut vahemmilta rahaa peruselämiseen enää omilleni muuton jälkeen. Mutta on meillä hulppeat joulu- ja synttärilahjat edelleen, viimeksi sain synttärilahjaksi ulkomaanmatkan vaikka lähestyn jo melkein kolmeakymppiä, joten kyllähän mä hemmoteltu olen... Isoisältäni sain aina joulu- ja syntymäpäivänä 1000 e rahaa, jotka on sitten pistetty ASP-tilille säästöön, joten kyllähän sitä täytyy myöntää, että olen saanut paljon avustusta suvulta. Ja mulle on maksettu autokoulut, uudet lukiokirjat sun muut. Valmennuskurssin yliopistoon tosin maksoin kyllä itse.

Mutta on sitä meidänkin suvussa paljon mielenterveysongelmia, alkoholismia sun muuta.

Oikeen 6 teuria palkkaa. LOL.

Ei kai herra isä tuostakin voi olla joku kateellinen tai saada lapselle leimaa otsaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja molempien bruttopalkka on ollut vähintään 6t€ koko lapsuuteni ajan, mutta olen kotoisin yhdeltä Espoon hyvätuloisimmista alueista, joten muihin lapsiin verrattuna vanhempani olivat ihan normaalituloisia. En edes tajunnut meidän olevan mitenkään tavallista varakkaampia, varsinkin kun koulussa oli myös niitä oikeasti todella rikkaiden lapsia, ja eivät mun vanhemmat sentään mitään monimiljonäärejä ole.

Mut laitettiin harrastamaan kaikenlaista. Äiti yritti saada mua innostumaan pianonsoitosta ja baletista, mutta olin aika poikatyttö eivätkä nuo harrastukset pitkään kiinnostaneet, sen sijaan olin todella innostunut ratsastuksesta. Omaa hevosta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet mulle ostamaan. Perheen yhteiset harrastukset olivat laskettelu ja purjehdus. Matkustimme ulkomailla tyypillisesti kolme kertaa vuodessa. Kesällä tehtiin yksi viikon reissu Eurooppaan, jossa kierrettiin kaikki kulttuurihistorialliset nähtävyydet ja vanhemmat opettivat historiaa. Toisaalta mua ei yritetty liikaa suojella, vaan ihan ala-asteikäisenä kiersin jo natsimuseoissa, joissa oli esillä ihmisten ihosta tehtyjä lampunvarjostimia, videoita keskitysleireistä yms. Joululomalla oltiin pari viikkoa jossakin lämpimässä ja hiihtolomalla Alpeilla laskettelemassa. Vanhemmat seurasivat joka päivä uutisia ja lukivat Hesarin ja heidän katsomansa viihdeohjelmatkin olivat näitä poliittisia satiireja yms, joten olin jo yläasteella tottunut seuraamaan maailman menoa.

Mielestäni en ole kuitenkaan niin pumpulissa kasvanut kuin monet muut luokkalaiseni, sillä toinen vanhemmistani on lääkäri ja hän aina kertoi juttuja päivystykseen tulleista narkkareista, vangeista, alkoholisteista jne. Hän myös äänesti SDP:tä (toisin kuin kaikki muut asuinalueellani, jotka olivat avoimesti vannoutuneita Kokoomuksen kannattajia :D) ja muutenkin paasasi usein päivällispöydässä vähäosaisten puolesta. Mua on myös aina kannustettu töihin ja olenkin aina opiskelujen aikana elättänyt itse itseni tehden välillä kolmeakin duunia yhtä aikaa. Yliopistossa opiskelun ohella olen ollut aina n. 20 h viikossa osa-aikatyössä enkä ole juurikaan saanut vahemmilta rahaa peruselämiseen enää omilleni muuton jälkeen. Mutta on meillä hulppeat joulu- ja synttärilahjat edelleen, viimeksi sain synttärilahjaksi ulkomaanmatkan vaikka lähestyn jo melkein kolmeakymppiä, joten kyllähän mä hemmoteltu olen... Isoisältäni sain aina joulu- ja syntymäpäivänä 1000 e rahaa, jotka on sitten pistetty ASP-tilille säästöön, joten kyllähän sitä täytyy myöntää, että olen saanut paljon avustusta suvulta. Ja mulle on maksettu autokoulut, uudet lukiokirjat sun muut. Valmennuskurssin yliopistoon tosin maksoin kyllä itse.

Mutta on sitä meidänkin suvussa paljon mielenterveysongelmia, alkoholismia sun muuta.

Oikeen 6 teuria palkkaa. LOL.

Ei kai herra isä tuostakin voi olla joku kateellinen tai saada lapselle leimaa otsaan?

Kuuluvat todellakin parempaan luokkaan. Just oli juttua että yli 4 000 euroa tienaavia on vain 10% suomalaisista.

Olen 18-vuotias ja tulen hyväosaisesta perheestä. Tajusin sen vasta ala-asteen puolessa välissä, kun muutettiin takaisin vanhempieni kotipaikkakunnalle - työn takia tiuhaan vaihtuneet pienet vuokrakämpät vaihtuivat omakotitaloon järven rannalla. Ennen muuttoa varallisuutta ei ajatellut eikä se näkynyt ulospäin. Ainakin luulen niin? Lapsuudessani meillä käytettiin kirpparivaatteita, kerättiin pulloja, harrastukset oli edullisesta päästä (kirjastosta lukemista, piirtämistä, luontoretkiä). Kavereissa oli tyyppejä, joiden kanssa mentiin uimaan vain ilmaisvuoroilla, mutta toisaalta myös niitä, joiden vanhemmat järjesti pitopalvelusynttärit joilla vieraat sai mukaansa kalliimmat lahjat kuin olivat tuoneet. Itsensä sijoitti jonnekin niiden väliin. Joka tapauksessa tuolloin kommentteja varallisuudesta ei kuulunut.

Muuton jälkeen myös auto vaihtui kalliimpaan. Kaverit alkoivat huomata erot yhtä aikaa kuin minä. Vanhemmat pitivät huolta, että lompakossa on aina 150€ hätävarana. Keikkojen jälkeen soitettiin, että oothan menny taksilla hotelliin nukkumaan. Raha ei ole ollut vielä kertaakaan elämässäni ongelma mulle (ja se huolettaa). Isäni on itse todella köyhistä oloista ja mielestäni pelkää eniten kasvatuksessa, että me lapset joutuvat kokevan köyhyyden rajoitteen kuten hän joutui. Se ei ole tehnyt hyvää, jos minulta kysytään...

11-vuotiaan siskoni lapsuus onkin ollut mielestäni varsin erilainen kuin minun. Siitä asti kuin hän muistaa, olemme siis asuneet kalliisti, ajaneet kalliilla autoilla ja isä ei ole vaivautunut kotona esittämään, että raha olisi täällä este jollekin. Siskon harrastuksiin liittyvillä kauppareissuilla voi kulua liioittelematta tuhansia euroja, eikä hän meinannut pari vuotta sitten käsittää miksei voi vuokrata hiihtolomalle lumilautailuvälineitä varmuuden vuoksi - ei ollut nimittäin varma, huvittaisiko tällä lomalla laskea omilla suksilla. Hän hankkisi mieluiten merkkivaatteita ja uusisi puhelimensa kerran vuodessa. Kyllä mua mietityttää, mitä hänestä tulee, ja yritän vakuuttaa äitiä jarruttamaan isän hemmottelukasvatusta.

Olen yrittänyt itse pitää matalaa profiilia yläasteelta saakka, mutta se on hankalaa pienellä paikkakunnalla. Äitini on varsin näkyvässä asemassa ja itse kukin näkee kyllä perheeni olot. Voin sanoa, että kommentteja kuuluu. Tiedän ja tunnistan, että kannustavilla kotioloilla on suuri merkitys opiskelussa, mutta useamman ällän ja een kirjoittajana ei juuri huvittanut kuulla, että "äitis kävi varmaan vähän kertomassa, kelle saa antaa stipendejä - ihan kuin tarviisit noita rahoja."

Äiti on tehnyt selväksi, että kun muutan omilleni, saan mukaani opiskelusäästöt, mutta hän ja isäni eivät kustanna elämistäni. Toivon, että erityisesti isäni malttaa oikeasti antaa minun syödä makaronit ja pohtia budjetit. Olen saanut kotoa loistavat eväät - vaikkei perheeni täydellinen olekaan - ja tiedän taloudellisella asemalla ja korkealla koulutuksella olevan osansa. Nyt vain olisi aika antaa minun pärjätä itse ja jos en satu vastoin yhteiskunnan todennäköisyyksiä saavuttamaan hyvää taloudellista asemaa, se on sitten oma ongelmani (jos nyt en loukkaannu, sairastu tms). Koen, että tällaisilla lähtökohdilla minulla ei ole oikeutta valittaa omasta puolestani.

Pahoittelut romaanista.

Moi AP! Täytyy tälleen ylemmästä keskiluokasta huudella, että olen usein sitä mieltä, että te aikuiset käyttäydytte oikein hyvin ja olette mukavia, mutta meidän naapurustossa ainoat kiusaajat ovat teidän lapsianne. Ei meillä täällä ylemässä keskiluokassa lapset opeta toisille lapsille mikä on se "oikea ja paras" auto/vaate/tavaramerkki ja mollaa ja hauku kaikkea muuta. Me ei myöskään olla heti menossa lasten vaatimuksiin mukaan (uusimmat lelut, urheilutarvikkeet, muotivaatteet), koska no, rahaa ei ole yhtä paljon käytettävissä kuin teillä ja haluan opettaa lapsille, ettei muodin mukana poukkoilu ole elämässä kovinkaan tärkeää. Ehkä huomaamatta hemmottelette lapsianne ja he käyttäytyvät muita lapsia kohtaan todella ylimielisesti? En voi toki yleistää, tässä meidän lähipiirissä asia on vain näin. Vanhemmat ovat aina ulospäin olleet mukavia, mutta miksi sitten lapset käyttäytyvät kuin euroopan omistajat?? En kuittaile lapsille, mutta omilleni kyllä sanon, että kannattaa ehkä valita seuransa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Useimmat kuvaavat tässä aivan taviselämää. Tohtori töissä yliopistolla tai DI keskijohdossa, ei nykyaikana peruskeskiluokkaa kummempi juttu. Ymmärrän, että joku sinebrychoff voisi saada ylimääräistä huomiota koulussa, mutta nyt puhutaan ihan tavallisista elämänpoluista. Tosiaanko jossain nekin herättävät närää?

Tätä minäkin ihmettelin:O Ihmiset joilla on omakotitalo ja reissaavat muutaman ulkomaanmatkan vuodessa luulevat että muut pitävät heitä vähintään Räikkösinä. No siis tietysti paljon fiksumpina ja myös nätimpinä versiona Räikkösistä;D

Vierailija kirjoitti:

Olen varakkaasta perheestä, mies rikkaasta. Ulospäin asia ei näy, ellei osaa lukea pieniä merkkejä. Lapsille on pienestä pitäen koulussa kaveripiirissä sanottu, että helppoahan sinun on, kun kotona on rahaa tms. tai kysytty, että pakottaako vanhemmat lukemaan läksyt, kun aina ne osaatte. Jotenkin oletusarvoisesti lapset syntyivät kultalusikka suussa ja sitten joutuivat täyttämään vanhempien toiveet vaikka väkisin. Omassa lapsuudessa en moista muista.

Vanhempainillassa kun ehdotin, että vanhemmat vastaisi lastensa vapaa-ajasta eikä vaadi opettajaa siitä vastuuta ottamaan, niin heti oli moni vanhempi huutamassa, että hyvä sinun on puhua, kun on erilaiset lapset, meidän muiden normaaleille lapsille täytyy koulussa laittaa tiukat rajat.

Poika tuli armeijasta kotiin viime viikolla ja huokaisi, että toivottavasti se nyt on loppu, että joutuu koko ajan puolustautumaan. Hyvä todistus, opintomenestys ja pääsy yliopistoon ovat hänen omia saavutuksiaan, ei vanhempien. Vaikka kotoa on tullut asenne työntekoon ja ahkeruuteen, niin itse hän joutui ylioppilaskirjoituksissa vastaamaan, ei isän rahat.

Se on seurausta hyvästä perusturvallisuudesta! El perhettään voi valita. Hyväosaisuus kasautuu.

Kiinnostava ketju. Keskiluokkaiset ihmiset vuodattavat elämäntarinoitaan, joissa he "eivät ole mitään ihmeellistä". Samalla he parhaansa mukaan etsivät mittareita, joilla voivat kokea olevansa parempia kuin muut.

Tämä status-tietoisuus elää teissä erittäin vahvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat ovat korkeasti koulutettuja ja molempien bruttopalkka on ollut vähintään 6t€ koko lapsuuteni ajan, mutta olen kotoisin yhdeltä Espoon hyvätuloisimmista alueista, joten muihin lapsiin verrattuna vanhempani olivat ihan normaalituloisia. En edes tajunnut meidän olevan mitenkään tavallista varakkaampia, varsinkin kun koulussa oli myös niitä oikeasti todella rikkaiden lapsia, ja eivät mun vanhemmat sentään mitään monimiljonäärejä ole.

Mut laitettiin harrastamaan kaikenlaista. Äiti yritti saada mua innostumaan pianonsoitosta ja baletista, mutta olin aika poikatyttö eivätkä nuo harrastukset pitkään kiinnostaneet, sen sijaan olin todella innostunut ratsastuksesta. Omaa hevosta vanhemmat eivät kuitenkaan suostuneet mulle ostamaan. Perheen yhteiset harrastukset olivat laskettelu ja purjehdus. Matkustimme ulkomailla tyypillisesti kolme kertaa vuodessa. Kesällä tehtiin yksi viikon reissu Eurooppaan, jossa kierrettiin kaikki kulttuurihistorialliset nähtävyydet ja vanhemmat opettivat historiaa. Toisaalta mua ei yritetty liikaa suojella, vaan ihan ala-asteikäisenä kiersin jo natsimuseoissa, joissa oli esillä ihmisten ihosta tehtyjä lampunvarjostimia, videoita keskitysleireistä yms. Joululomalla oltiin pari viikkoa jossakin lämpimässä ja hiihtolomalla Alpeilla laskettelemassa. Vanhemmat seurasivat joka päivä uutisia ja lukivat Hesarin ja heidän katsomansa viihdeohjelmatkin olivat näitä poliittisia satiireja yms, joten olin jo yläasteella tottunut seuraamaan maailman menoa.

Mielestäni en ole kuitenkaan niin pumpulissa kasvanut kuin monet muut luokkalaiseni, sillä toinen vanhemmistani on lääkäri ja hän aina kertoi juttuja päivystykseen tulleista narkkareista, vangeista, alkoholisteista jne. Hän myös äänesti SDP:tä (toisin kuin kaikki muut asuinalueellani, jotka olivat avoimesti vannoutuneita Kokoomuksen kannattajia :D) ja muutenkin paasasi usein päivällispöydässä vähäosaisten puolesta. Mua on myös aina kannustettu töihin ja olenkin aina opiskelujen aikana elättänyt itse itseni tehden välillä kolmeakin duunia yhtä aikaa. Yliopistossa opiskelun ohella olen ollut aina n. 20 h viikossa osa-aikatyössä enkä ole juurikaan saanut vahemmilta rahaa peruselämiseen enää omilleni muuton jälkeen. Mutta on meillä hulppeat joulu- ja synttärilahjat edelleen, viimeksi sain synttärilahjaksi ulkomaanmatkan vaikka lähestyn jo melkein kolmeakymppiä, joten kyllähän mä hemmoteltu olen... Isoisältäni sain aina joulu- ja syntymäpäivänä 1000 e rahaa, jotka on sitten pistetty ASP-tilille säästöön, joten kyllähän sitä täytyy myöntää, että olen saanut paljon avustusta suvulta. Ja mulle on maksettu autokoulut, uudet lukiokirjat sun muut. Valmennuskurssin yliopistoon tosin maksoin kyllä itse.

Mutta on sitä meidänkin suvussa paljon mielenterveysongelmia, alkoholismia sun muuta.

Oikeen 6 teuria palkkaa. LOL.

Ei kai herra isä tuostakin voi olla joku kateellinen tai saada lapselle leimaa otsaan?

Kuuluvat todellakin parempaan luokkaan. Just oli juttua että yli 4 000 euroa tienaavia on vain 10% suomalaisista.

Nettona tienaa tonnin puolitoista kuussa enemmän kuin keskiverto reilun kolmen tonnin kaiffari. Toistan kysymyksen: miten ihmeessä siitä voi olla kateellinen? Tai nostaa ketään "helppohan sun on"-luokkaan?