Lue keskustelun säännöt.
Narsistien kanssa seurustelleet ja uusi suhde
24.06.2017 |
Miten muilla on mennyt sen jälkeen, kun on päässyt eroon narsistista? Itse erosin kymmenen vuotta sitten minua lyttäävästä "unelmapuolisosta". Kaikkien muiden silmissä osasi olla kyllä täydellinen, mutta kun kotiovi sulkeentui, niin alkoi tulla vikalistaa sen päivän virheistä. Pukeutuminen, kasvonilmeet, puhetapa, syöminen, juominen... Kaikesta. Vieraitahan meille ei voinutkaan kutsua, kun minua sai niin kovasti heidän silmissään hävetä. Seksiäkään ei ollut, kun olin Hänen mielestään niin vastenmielinen. Silti ei suostunut eroon. Lopulta repäisin itseni irti ja alkushokin jälkeen en ole katunut.
Mutta. Olen nauttinut eron tuomasta vapaudentunteesta liikaakin. Minulla on ollut tässä kymmenen vuoden aikaan muutama suhde, eli en ole täysin erakoitunut. Ongelma vain on siinä, että muutaman kuukauden jälkeen alkaa sanoinkuvaamattomat ahdistuskohtaukset. Välillä tuntuu, että tukehdun. Seurustelukumppanit eivät ole ymmärtäneet (vaikka väittävät ymmärtävänsä) ja alkavat syyttelemään, jonka jälkeen kierre on valmis ja se päätyy siihen, että mä lähden pois suhteesta.
Vituttaa olla yksin, mutta suhteessa oleminen ahdistaa. Miksei toiselle voi antaa tilaa? Miksi pitää ilkeillä henkilökohtaisista asioista?
Aloitin pari vuotta sitten terapian ja se on auttanut ymmärtämään asioita. Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia ja tuntemuksia.
Kommentit (71)
Käyttäjä5888 kirjoitti:
Minusta on hämmentävää, että av-mammoista niin moni katsoo exänsä olleen narsisti. Olen työskennellyt psykiatriassa, sellaisessakin yksikössä, jossa hoidettiin erityisesti persoonallisuushäiriöisiä potilaita. Esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä olen tavannut lukuisia, mutta tähän hätään en nyt muista ainuttakaan narsistiksi diagnosoitua. Ja meille kuitenkin ohjautui tutkittavia mm. lastensuojelusta, eli narsistien oletettu sairaudentunnottomuus tai haluttomuus hakeutua hoitoon ei ilmiötä selitä.
Olen menossa nukkumaan enkä jaksa enää ryhtyä etsimään epidemiologisia tietoja narsismisairastavuudesta :( Sen sijaan heitän kysymyksen, mitä tähän aloitukseen kirjoittaneet narsismilla tai narsistilla tarkoittavat. Tai se, joka käytti termiä "skitso". Voiko olla kyse siitä, että kun kirjoittajalla on voimakkaan kielteisiä tunteita esim. ex-puolisoa kohtaan, tätä on houkuttelevaa ja helppoa ikään kuin leimata lääketieteen termein? Kuulostaahan "narsisti" viralliselta, tieteelliseltä ja uskottavalta. Kuitenkaan psykiatri ei sellaista diagnoosia kevyesti aseta.
Asia on juuri näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani kuuluu kerta toisensa jälkeen väestössä noin 5% joukkoon kannattaa miettiä omia valintoja.
Alle 1%.
Kaikkia persoonallisuushäiriöitä on n 10%.
Narsisteja todella vähän.Kysehän ei olekaan siitä, että onko narsistin jälkeiset suhteet myös solmittu narsistin kanssa, vaan siitä, että ns. "normaalitkin" ristiriita-asiat parisuhteessa alkavat ahdistaa niin paljon, että suhteessa olo käy mahdottomaksi.
t:Ap, joka on mies. (tämä tiedoksi kaikille miesvihasta paasaaville. Jos pidettäis tää keskustelu asiallisena, koska näitä mielenvikaisia yksilöitä on kumpaakin sukupuolta)
Ehkä se ensimmäinen on myös ihan oma leima
Aina nämä ketjut loppuu siihen, että joku mielenterveysalan ammattilainen tuo prosentit esille, ettei voi olla virallisesti diagnosoitu narsisti. Mutta yhtäkaikki, ongelma on olemassa, ja sellaisten ihmisten kanssa tekemisissä olleet tietävät mistä puhutaan. Oli se sitten teoriassa mitä tahansa, niin käytäntö on tätä, mitä tässäkin ketjussa on kerrottu.
Ymmärrämme kyllä, että diagnooseja tehdään vähän. Se ei ole meidän vika, jotka olemme joutuneet suhteeseen narsistin kanssa. Narsisti, jonka kanssa olin naimisissa, näkee itsensä täydelllisenä. Mitään diagnoosia tai hoitoa hän ei varmasti hae, koska ei kärsi itse tilanteesta. Minun kokemukseni sanoittamiseksi, vertaistuen löytämiseksi ja terapiassa on kuitenkin järkevää käyttää sanaa narsisti, koska siitä tässä on kyse minun kokemukseni mukaan. Ja se riittää. Käytän ja käytetään jatkossakin narsisti-sanaa. Ehkä joku lukee ja löytää apua ajoissa lähteä suhteesta. Koska siihen ei kannata jäädä.
Mä olin 2v narsistin kanssa joka rikkoi minut oikein huolella. Sitten 3v sinkkuna, tapailin muutamia miehiä, mutta saatoin 'kilahdella' arvaamattomasti kun vanhat traumat nousivat pintaan. Tämä karkotti kaikki miesehdokkaat aika tehokkaasti, KUNNES tapasin nykyisen mieheni reilu vuosi sitten, joka ei ollut moksiskaan näistä kilareista. Ei provosoitunut mistään ja suhtautui aina aivan käsittämättömällä ymmärryksellä omiin kipuiluihini. Pikkuhiljaa olen alkanut uskoa ja luottaa siihen että mieheni rakastaa minua ehdoitta ja vilpittömästi, eikä minun tarvitse olla koko ajan varuillani.
Nuo traumat tulee aika pakostikin esille uusissa suhteissa ja niihin auttaa vain asiasta puhuminen niin että kumppani ymmärtää mistä on kyse. Kaikki eivät ole valmiita olemaan kovin rikkinäisenä ihmisen kanssa yhdessä, mutta heidän kannattaakin antaa mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt koulutukseen uudestaan nämä, jotkä väittävät narsisteja olevan 1% väestöstä. Pelkästään psykopaattejakin on noin 2-3%. Narsistit päälle ja muut häröilijät. Älkää levittäkö väärää tietoa! Kansainvälisellä tasolla vielä ympäri maailmaa.
Ei kyllä ole terve kumppani, joka vie säännöllisesti rakastajattarensa omaan aviovuoteeseen kotiin. Sitten vilkuttaa muuttokuorman jälkeen, että heippa lapset ja tiedän sinun joutuvan konkurssiin. Ei kiinnosta. Huonostihan siinä kävi. Sille narsistille. Uusikin jätti. Tajusi vasta lapsen jälkeen, että paskaan tuli kouraistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen koulutuksen asiaan saanut. Mutta sen lisäksi tietää kyllä, kun aitoon narsistiin tai vielä pahempaa psykopaattiin törmää.
No minä en tiedä, miten "mies 29v+3v" on vierottunut näistä häntä haukkuvista naisista ja naisellisista miehistä. Ei ole helppo selvästi olla loogisesti lahjakas ajattelija, kun ollaan jo lyttäämässä mielenkiintoiset, mutta avartavat teoriat.
Toivon, että hän on toipumassa tästä kaikesta, eikä ollut "lahjakas jalkapalloilija 20v", jota poliisi tavoitteli viime viikolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin pitkään suhteessa, jossa lopulta kaikki tekemiseni ja olemiseni oli kontrolloitu. Nukkuminen, syöminen, vessassa käynti, peseytyminen, kaupassa käynti, puhelimen käyttö, Internet, telkkarin katsominen.. seksiä oli harrastettava kahdesti päivässä tai sain rangaistuksen. Lopulta en saanut tavata ketään, etenkään perhettäni, yksin. Sain kuulla ja uskoin olevanikin maailman kauhein ja halveksuttavin ihminen.
Mies tappoi lemmikkini ja uhkaili perheenjäsentäni, vasta siitä meni kuppi nurin. Jos olisin jättänyt hänet, olisin saanut henkilökohtaisen helvetin ja ties mitä rangaistuksia, joten oli saatava mies jättämään minut. Lakkasin tottelemasta kaiken uhallakin, välillä pelkäsin niin että oli pakko esimerkiksi alkaa tiskata ihan siksi, että sain tärisevät käteni piiloon altaaseen. Kolmen kuukauden epäkelpoisuuden jälkeen mies ilmoitti perjantai aamuna lähtevänsä viikonlopuksi reissuun ja uusi avovaimo muuttaa taloon sunnuntaina, että kerää tavarasi ja poistu. Tämän ilmoituksen jälkeen harrastimme seksiä, koska miehen teki mieli ja minä en uskaltanut kieltäytyä. Olin salaa syönyt pillereitä pidemmän aikaa ja yksi syy korvaamiseeni oli kyvyttömyys synnyttää jälkeläistä miehelle. Olin saanut keskenmenon pari vuotta aikaisemmin ja hankkinut pillerit. Jos tämä olisi käynyt ilmi, olisin kuollut.
Eron jälkeen olin ihan kujalla. Uskomaton vapaus, ihan käsittämätöntä oli saada nukkua ja herätä koska huvitti, päättää mitä syön ja milloin, sain ostaa omilla rahoillani mitä halusin, tavata perhettäni ja elvyttää kaverisuhteita. Paria tapailua yritin kolmen vuoden aikana, mutta kumpikin oli liikaa viinan perään ja taipuvaisia mustasukkaisuuteen. Uskoin ja tunsin olevani täysin okei, en ajatellut exää, kokenut katkeruutta tai muutakaan, ihan neutraalit fiilikset. Sitten tapasin mieheni ja menimme yhteen. Vasta hyvässä ja turvallisessa suhteessa tajusin ihan oikeasti, millaista pskaa olin sietänyt ja ensimmäisen vuoden olin äärettömän kiukkuinen exälle. En ole kipannut menneisyyttäni mieheni niskaan, en ole juuri avautunut edellisestä suhteesta. Suhteemme alussa menin lukkoon helposti tilanteissa, joissa aikaisemmin olin saanut selkääni tai muuta kuritusta. Onneksi rinnallani on maailman ihanin ja luotettavin kumppani, joka jaksoi katsella räpistelyäni rauhassa ja vetää jarrusta, jos minulla alkoi mopo keulia. Nykyään menneisyys on oikeasti neutraali, mutta aika pitkä tie tähän on kuljettu.
Joo, tuskin se narsku oli. Muuten vain pimeä. Ja itsekin annoin sen tapahtua. Terapiassa en ole koskaan käynyt, mutta tunnistan olevani (olleeni?) liian kiltti ja miellyttämisen haluinen.
Kysehän ei olekaan siitä, että onko narsistin jälkeiset suhteet myös solmittu narsistin kanssa, vaan siitä, että ns. "normaalitkin" ristiriita-asiat parisuhteessa alkavat ahdistaa niin paljon, että suhteessa olo käy mahdottomaksi.
t:Ap, joka on mies. (tämä tiedoksi kaikille miesvihasta paasaaville. Jos pidettäis tää keskustelu asiallisena, koska näitä mielenvikaisia yksilöitä on kumpaakin sukupuolta)