Lue keskustelun säännöt.
Narsistien kanssa seurustelleet ja uusi suhde
24.06.2017 |
Miten muilla on mennyt sen jälkeen, kun on päässyt eroon narsistista? Itse erosin kymmenen vuotta sitten minua lyttäävästä "unelmapuolisosta". Kaikkien muiden silmissä osasi olla kyllä täydellinen, mutta kun kotiovi sulkeentui, niin alkoi tulla vikalistaa sen päivän virheistä. Pukeutuminen, kasvonilmeet, puhetapa, syöminen, juominen... Kaikesta. Vieraitahan meille ei voinutkaan kutsua, kun minua sai niin kovasti heidän silmissään hävetä. Seksiäkään ei ollut, kun olin Hänen mielestään niin vastenmielinen. Silti ei suostunut eroon. Lopulta repäisin itseni irti ja alkushokin jälkeen en ole katunut.
Mutta. Olen nauttinut eron tuomasta vapaudentunteesta liikaakin. Minulla on ollut tässä kymmenen vuoden aikaan muutama suhde, eli en ole täysin erakoitunut. Ongelma vain on siinä, että muutaman kuukauden jälkeen alkaa sanoinkuvaamattomat ahdistuskohtaukset. Välillä tuntuu, että tukehdun. Seurustelukumppanit eivät ole ymmärtäneet (vaikka väittävät ymmärtävänsä) ja alkavat syyttelemään, jonka jälkeen kierre on valmis ja se päätyy siihen, että mä lähden pois suhteesta.
Vituttaa olla yksin, mutta suhteessa oleminen ahdistaa. Miksei toiselle voi antaa tilaa? Miksi pitää ilkeillä henkilökohtaisista asioista?
Aloitin pari vuotta sitten terapian ja se on auttanut ymmärtämään asioita. Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia ja tuntemuksia.
Kommentit (71)
Minulla sama ahdistus alkaa. Olen nyt ollut suhteessa 3 vuotta, jossa meillä on eri asunnot, ja saan olla yksin puolet viikosta. Myös olen suora kaikesta, ja perun menoa jos alkaa ahdistaa. Mies olisi helposti paljon hallitsevampi, mutta passitan heti aina kotiinsa jos alkaa olla sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin helppoa, jos nämä herkkupalat vain nostaisivat kytkintä. Kontrolloiva ja arvosteleva kumppani ei oikeasti tunnu lähtevän edes kulumalla, vaikka heidän mielestään puoliso ei tee mitään oikein. -eri
Miksi pitäisi jäädä odottamaan, että "herkkupala" nostaa kytkintä? Huonosta suhteesta voi lähteä ihan itse.
Näin pitääkin tehdä. Itse sain henkilön perään, mistä en tiedä, tappaako jopa. Ei mitään viitteitä alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suhteessa, joka lähes tuhosi minut henkisesti. Muutamassa viikossa niin mukava mies paljastui manipuloivaksi ja kontrolloivaksi alkoholisti-valehtelijaksi, joka vei myös rahojani. Kiristi, kontrolloi, haukkui, syytti, ivasi. Yritti eristää ystävistäni ja suvustani. Lyttäsi ammatillisesti. Sai raivareita kännissä ja käytös kuin uhmaikäisellä. Olin kuin elokuvassa Vihollinen vuoteessani.
Nyt olen ollut pari kuukautta yksin, voin hengittää kotona ja tavata tärkeitä ihmisiäni. Tuskin voin ihan äkkiä luottaa kehenkään uuteen ihmiseen, mieheen ainakaan.
Onko meillä sama ex-mies, vai liikkuuko näitä useampiakin orjuuttamassa? Nainen lähtee äkkiä tuolla metodilla, jos on terve.
Missä päin tämä herra vaikuttaa? Toivottavasti näitä ei ole useampia pilaamassa naisten elämää. Tämäkin osasi sepittää kaikenlaista juttua lapsuudestaan ja existään.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käsitellyt asiaa omalla tavallani. Alkuun puhuin paljonkin erilaisten ihmisten kanssa, mieluusti ammattilaisten, koska aihe oli niin ahdistava, etten halunnut sitä taakaksi lähimmäisilleni. Isällenikään, joka auttoi mua oikeus- ym jutuissa en pystynyt kertomaan kaikkea, se olisi ollut liian musertavaa kaataa toisen niskaan. Jossain vaiheessa en enää jaksanut vatvoa. Sitten tuli vaihe, että piti lukea kirjallisuutta ihmisten pahuudesta. On muuten vieläkin selvittämättä, mistä se pahuus johtuu. Onko joku vaurio päässä, kaltoinkehtelu lapsuudessa vai mikä.
En tiedä vieläkään, kykeneekö uhri "parantumaan" tästä koskaan. Siellä se on alitajunnassa kuitenkin aina. Ja itseään suojaa liiankin hyvin.
Isällesikään? Oliko huono äiti-suhde?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käsitellyt asiaa omalla tavallani. Alkuun puhuin paljonkin erilaisten ihmisten kanssa, mieluusti ammattilaisten, koska aihe oli niin ahdistava, etten halunnut sitä taakaksi lähimmäisilleni. Isällenikään, joka auttoi mua oikeus- ym jutuissa en pystynyt kertomaan kaikkea, se olisi ollut liian musertavaa kaataa toisen niskaan. Jossain vaiheessa en enää jaksanut vatvoa. Sitten tuli vaihe, että piti lukea kirjallisuutta ihmisten pahuudesta. On muuten vieläkin selvittämättä, mistä se pahuus johtuu. Onko joku vaurio päässä, kaltoinkehtelu lapsuudessa vai mikä.
En tiedä vieläkään, kykeneekö uhri "parantumaan" tästä koskaan. Siellä se on alitajunnassa kuitenkin aina. Ja itseään suojaa liiankin hyvin.
Luin myös kirjalloisuutta aiheesta , samoin puhuin siskolleni. Monelle ei tästä voi puhua, sillä oma syyllisyys painaa päälle ja se, että on kuitenkin hyvässä ammatissa ja menestynyt opinnoissa ja silti on langennut paskaan. Tämän tuntemani miehen elämä on ollut jo lapsuudessa pielessä, jos nyt on uskominen siihenkään tarinaan. Tosin samaa settiä on kertonut muillekin naisille, löysin jälkikäteen netistä ketjun, joka liittyy tähän mieheen. Ei ota mistään vastuusta, polkee muita ja ei edes osaa hävetä, vaikka hänestä kirjoitetaan oikealla nimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suhteessa, joka lähes tuhosi minut henkisesti. Muutamassa viikossa niin mukava mies paljastui manipuloivaksi ja kontrolloivaksi alkoholisti-valehtelijaksi, joka vei myös rahojani. Kiristi, kontrolloi, haukkui, syytti, ivasi. Yritti eristää ystävistäni ja suvustani. Lyttäsi ammatillisesti. Sai raivareita kännissä ja käytös kuin uhmaikäisellä. Olin kuin elokuvassa Vihollinen vuoteessani.
Nyt olen ollut pari kuukautta yksin, voin hengittää kotona ja tavata tärkeitä ihmisiäni. Tuskin voin ihan äkkiä luottaa kehenkään uuteen ihmiseen, mieheen ainakaan.
Onko meillä sama ex-mies, vai liikkuuko näitä useampiakin orjuuttamassa? Nainen lähtee äkkiä tuolla metodilla, jos on terve.
Missä päin tämä herra vaikuttaa? Toivottavasti näitä ei ole useampia pilaamassa naisten elämää. Tämäkin osasi sepittää kaikenlaista juttua lapsuudestaan ja existään.
Näitä kuule valitettavasti riittää. Lapsistakin kerrottiin vasta myöhemmin ja lähdin. Jos ex-puolisossa on ollut kaikki vika -> lähde. Mikäli on mukava ihminen, mutta ei vaan toiminut myöhemmin, on parisuhteeseen edellytyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin helppoa, jos nämä herkkupalat vain nostaisivat kytkintä. Kontrolloiva ja arvosteleva kumppani ei oikeasti tunnu lähtevän edes kulumalla, vaikka heidän mielestään puoliso ei tee mitään oikein. -eri
Miksi pitäisi jäädä odottamaan, että "herkkupala" nostaa kytkintä? Huonosta suhteesta voi lähteä ihan itse.
Ei pidäkään jäädä odottamaan, mitä aikaisemmin saa itsensä irti, sen parempi. Tämä oli vain vastaus tyypille, joka olettaa, että eksää aletaan pitää narsistina, koska se jätti. Ei aleta. Oikeasti suhteen katkaisemisen joutuu toinen osapuoli hoitamaan, joskus henkensä kaupalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut 7 vuotta yksin sen jälkeen kun erosin narsistista. En ole edes ajatellut uutta suhdetta. En tiedä tuleeko joskus vielä sellainen aika, mutta nyt on näin. Minä en siis edes halua mitään, edelleen nautin kun saan tulla kotiin, jossa ei tarvitse pelätä.
Juuri näin :). Tosin entinen mieheni ei kai sentään ollut narsisti, muuten vaan väkivaltainen, kontrolloiva, mustasukkainen juoppo. Erosta on pari vuotta ja nautin kodista, jossa saan olla turvassa ja tunteesta, ettei tarvitse pelätä, mikä kotona odottaa, kun tulen töistä. Lapset ovat jo aikuisia ja minä lähestyn eläkeikää. En keksi yhtään syytä miksi ottaisin miehen vaivoikseni. Orgasminkin saa nopeammin sauvalla ;D.
Puoli vuotta riitti suhdetta miehen kanssa, joka vahti minua ja oli kateellinen menneestä elämästäni. Suihkuunkin olisi pitänyt mennä ovi auki ja kännykkä piti (olisi pitänyt ) esittää säännöllisesti. En suostunut noihin.
Valehteli ties mistä ja mielipiteet vaihtuivat alati. OlisI pitänyt jäädä töistä pois ja olla vain hänen kanssaan. Haukkui työni, sukuni, lapseni ja exäni. Sitten sanoi niin rakastavansa. Ihan skitso tyyppi, josta erosin kerralla.
Ja alussa siis oli kaikkea muuta.
Uutta en halua tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta riitti suhdetta miehen kanssa, joka vahti minua ja oli kateellinen menneestä elämästäni. Suihkuunkin olisi pitänyt mennä ovi auki ja kännykkä piti (olisi pitänyt ) esittää säännöllisesti. En suostunut noihin.
Valehteli ties mistä ja mielipiteet vaihtuivat alati. OlisI pitänyt jäädä töistä pois ja olla vain hänen kanssaan. Haukkui työni, sukuni, lapseni ja exäni. Sitten sanoi niin rakastavansa. Ihan skitso tyyppi, josta erosin kerralla.
Ja alussa siis oli kaikkea muuta.
Uutta en halua tilalle.
Sama stoori täällä. Se vahtiminen pisti alkavalle suhteelle lopun heti alkuunsa. Olisi pahentunut vain. Jatkuva kysely eksistä ja niiden sänkytaidoista. Sitten olisi pitänyt olla luurissa vain naisystävien numeroita, jos edes niitäkään. Jätin miehen ja olen yhteydessä pakosta poliisin muistuttamana, että ei muuten vainota.
V*tuttaa noin munattomat miehet. Jos sinua ei haluta, sinua ei haluta.
Itselleni sattuvat aina nämä "ressukat", jotka tarvitsevat alistaa naista nostaakseen itseään ylöspäin. Olen oikea magneetti. Aviomies sai minut vuosien "työn" jälkeen tuntemaan itseni maan matoseksi, alhaisimmaksi olennoksi mikä maan päällä mönkii. Tajusin jossain vaiheessa, että on erottava tai kuolen. Siitä alkoikin uusi elämä, sain uusia ihailijoita, vaikka luulin, etten kelpaa enää koskaan kenellekään.
Olin kutenkin varovainen ja yksinhuoltajana en seukkaillut niin kuin lapsettomana olisin tehnyt. Seuraava vakava miessuhde tuli vasta 10 vuoden kuluttua ja hänelle kerroin saamastani huonosta kohtelusta. Hän osoittautui ajan kanssa myös tyypiksi, joka jaksoi vuosi huomautella kuinka olin omituinen, kun tein asioita toisin kuin hän. Esim. "omituinen rytmi sinulla, kävisit nukkumaan yhdeksältä niin kuin kuuluu ja heräisit neljältä kuten kuuluu" tai "omituista käytöstä " jos suutuin jostain ja korotin ääntäni tai "sinähän se tykkäät syödä niin oikeaoppisesti, ettei tavan makkarat maistu". Sekin vuosien seurustelu loppui kun minun olisi pitänyt olla sitä ja tätä ja tuota. Hän ei voi sitoutua kaltaiseeni naiseen, vaan sen takia ja juuri sitä syystä hänen pitää istua illat olutkuppilassa. Keräsin kimpsuni ja kampsuni ja poistuin takavasemmalle. Päätin, etten enää koskaan ota miestä, joka tarvitsee arvostella ja moittia.
Niinpä olin taas pari vuotta yksin ja elämääni tuli mies, joka halusi minut ja vain minut. Olin niin ihana nainen, ettei hän usko todeksi. Sai minut ihastumaan, tarjosi tasavertaista järki- ja rakkaussuhdetta. Kerron hänelle parisuhdehistoriaani ja tein selväksi millaista kohtelua en enää sulata, enkä ota vastaan. Meno muuttui kahta kauheammaksi ja pari kertaa laitoin suhteen katkolle juuri samoista syistä. Mies tuli aina katuvana pyytelemään anteeksi ja lupasi muuttaa käytöstään. Erosimme viiden vuoden seurustelun jälkeen kun ei siihen tullut muutosta. Huomasin olleeni kuin hämähäkin verkossa, omat harrastukset olivat jääneet, samoin omat ystävät, oma vapaa-aika.. mies vei kaiken vapaa-aikani, mutta kärsi mustasukkaisuudesta ja kontrolloi kaikkea mitä tein, sanoin, missä kävin, mitä söin, join, miten nukuin.. ja taas mm.nukkuma-aikani olivat perseestä (teen vuorotyötä), katsomani ohjelmat olivat vääriä, mieliruokani omituisia, kun en käytä kuulemma tarpeeksi suolaa ja sokeria tai oikeanlaisia mausteita. Haluan kuulemma vaan hänestä eroon ja minun on kuulemma pakko erota hänestä kun muutkin eroavat omista miehistään. Olen laumasielu enkä uskalla sitoutua. Minulla ei ole kuulemma omaa tahtoa ja sen lisäksi olen vielä s..tanan ämmä ja v.tun akka, joten ei ole ihmekään, että mieheni ovat lähteneet.
Näihin kauniisiin, kannustaviin ja lohduttaviin sanoihin päättyi viimeisin suhteeni. Uutta ei ole tilauksessa, kynnys on nyt korkealla, mutta kaipaan sitä rakkautta, mikä minulle kuuluisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisia on myös jotka pyrkivät kaikin keinoin kontrolloimaan miestään. Epäilevät ja kuvittelevat pitää tutkia kännykkä, soittaa keskellä päivää ja hallita miehensä elämää. Se lopulta tuhoaa suhteen. Syytä ei ollut.
En sano narsistiksi vaan kontrollifriikiksi.
Tämä kontrolli oli kaikessa en vain myöntänyt sitä ennen kuin erosimme.
Toisen ihmisen kontrollointi ei kuulu terveeseen suhteeseen.
Sen oppii jossain vaiheessa huomaamaan ja osaa luoda säännön - loppu heti jos kontrollointi ei lopu.
"Etten kelpaa enää koskaan kenellekään."
Sehän noita lapatossuja rassaakin, kun tietävät, että toinen osapuoli takuuvarmasti on markkinoilla olevaa menestyvää sakkia. Eli kysyntää riittää. Itsellä taas ei. Etenkin kun psykopuolet paljastuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrollointi on väärin, mutta omassa tervehenkisessä lähipiirissäni en ole huomannut yhtäkään, joka olisi ollut väärässä aavistuksien kanssa.
Täällä taas ex yrittää kontrolloida edelleen, vaikka erosta on ties miten pitkä aika. Ei sille kuulu minun nykyinen elämä. Ei oltu naimisissa, ei lapsia.
Minusta on hämmentävää, että av-mammoista niin moni katsoo exänsä olleen narsisti. Olen työskennellyt psykiatriassa, sellaisessakin yksikössä, jossa hoidettiin erityisesti persoonallisuushäiriöisiä potilaita. Esimerkiksi epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiviä olen tavannut lukuisia, mutta tähän hätään en nyt muista ainuttakaan narsistiksi diagnosoitua. Ja meille kuitenkin ohjautui tutkittavia mm. lastensuojelusta, eli narsistien oletettu sairaudentunnottomuus tai haluttomuus hakeutua hoitoon ei ilmiötä selitä.
Olen menossa nukkumaan enkä jaksa enää ryhtyä etsimään epidemiologisia tietoja narsismisairastavuudesta :( Sen sijaan heitän kysymyksen, mitä tähän aloitukseen kirjoittaneet narsismilla tai narsistilla tarkoittavat. Tai se, joka käytti termiä "skitso". Voiko olla kyse siitä, että kun kirjoittajalla on voimakkaan kielteisiä tunteita esim. ex-puolisoa kohtaan, tätä on houkuttelevaa ja helppoa ikään kuin leimata lääketieteen termein? Kuulostaahan "narsisti" viralliselta, tieteelliseltä ja uskottavalta. Kuitenkaan psykiatri ei sellaista diagnoosia kevyesti aseta.
"Yritti eristää ystävistäni ja suvustani."
Voisitko kertoa jotain esimerkkiä? Siskoni tapasi miehen 2 vuotta sitten ja alkoi vältellä ystäviään ja sukuaan sillä mies kuulema"mietti että voiko alkaa seurustelemaan meidän vuoksemme". Jotain vikaa meissä oli ja ihmettelimme tätä hänelle, tästä seurasi syytös että yritämme rajoittaa siskon elämää. Sen jälkeen ei ole sisko pitänyt mitään yhteyttä yhteenkään kaveriinsa, tuttuunsa tai sukulaisiin tai perheeseen. Uhkausviesti vaan tuli että jos yritämme puuttua hänen asioihin niin hakee lähestymiskieltoa.
Onkohan mitään tehtävissä että saisimme siskon takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Onko ketään onnistanut narsistin jälkeen eli saanut toimivaa hyvää suhdetta?
Erosin narsistipoikaystävstä kymmenen vuotta sitten. Nykyinen mieheni oli apuna silloin. Olin todella onnekas, että tapasin hänet ja, että sain muutenkin apua päästäkseni pois suhteesta. Minut oli eristetty lähes täysin ulkomaailmasta. Käyn nyt terapiassa tästä syystä, mutta mieheni on pysynyt tukenani kailen aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kumppani kuuluu kerta toisensa jälkeen väestössä noin 5% joukkoon kannattaa miettiä omia valintoja.
Alle 1%.
Kaikkia persoonallisuushäiriöitä on n 10%.
Narsisteja todella vähän.
Miksi pitäisi jäädä odottamaan, että "herkkupala" nostaa kytkintä? Huonosta suhteesta voi lähteä ihan itse.