Narsistien kanssa seurustelleet ja uusi suhde

Jos kumppani kuuluu kerta toisensa jälkeen väestössä noin 5% joukkoon kannattaa miettiä omia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen katkera miesvihaketju. Mies muuttuu hanimussukasta narskupettäjäksi sillä sekunnilla, kun nostaa kytkintä. Vai ihan oikeastiko naiset ryhtyvät suhteeseen ja tekevät lapsia tuollaisten hirviöiden kanssa :D

Hei, missäs vaiheessa olen sanonut olevani nainen?

Kyllä mieskin voi ajautua suhteeseen narsistin naisen kanssa.

t:Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen katkera miesvihaketju. Mies muuttuu hanimussukasta narskupettäjäksi sillä sekunnilla, kun nostaa kytkintä. Vai ihan oikeastiko naiset ryhtyvät suhteeseen ja tekevät lapsia tuollaisten hirviöiden kanssa :D

Hei, missäs vaiheessa olen sanonut olevani nainen?

Kyllä mieskin voi ajautua suhteeseen narsistin naisen kanssa.

t:Ap

Kyllä sen huomaa sanomattakin. Olet sitä paitsi tehnyt näitä samoja aloituksia monta kertaa aikaisemminkin. Täällä on vaikka kuinka monta ketjua tuosta samasta teemasta, miksi teet uusia?

Olisikin helppoa, jos nämä herkkupalat vain nostaisivat kytkintä. Kontrolloiva ja arvosteleva kumppani ei oikeasti tunnu lähtevän edes kulumalla, vaikka heidän mielestään puoliso ei tee mitään oikein. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten muilla on mennyt sen jälkeen, kun on päässyt eroon narsistista? Itse erosin kymmenen vuotta sitten minua lyttäävästä "unelmapuolisosta". Kaikkien muiden silmissä osasi olla kyllä täydellinen, mutta kun kotiovi sulkeentui, niin alkoi tulla vikalistaa sen päivän virheistä. Pukeutuminen, kasvonilmeet, puhetapa, syöminen, juominen... Kaikesta. Vieraitahan meille ei voinutkaan kutsua, kun minua sai niin kovasti heidän silmissään hävetä. Seksiäkään ei ollut, kun olin Hänen mielestään niin vastenmielinen. Silti ei suostunut eroon. Lopulta repäisin itseni irti ja alkushokin jälkeen en ole katunut.

Mutta. Olen nauttinut eron tuomasta vapaudentunteesta liikaakin. Minulla on ollut tässä kymmenen vuoden aikaan muutama suhde, eli en ole täysin erakoitunut. Ongelma vain on siinä, että muutaman kuukauden jälkeen alkaa sanoinkuvaamattomat ahdistuskohtaukset. Välillä tuntuu, että tukehdun. Seurustelukumppanit eivät ole ymmärtäneet (vaikka väittävät ymmärtävänsä) ja alkavat syyttelemään, jonka jälkeen kierre on valmis ja se päätyy siihen, että mä lähden pois suhteesta.

Vituttaa olla yksin, mutta suhteessa oleminen ahdistaa. Miksei toiselle voi antaa tilaa? Miksi pitää ilkeillä henkilökohtaisista asioista?

Aloitin pari vuotta sitten terapian ja se on auttanut ymmärtämään asioita. Haluaisin kuulla muidenkin kokemuksia ja tuntemuksia.

Muita narsisteiksi haukkuville mulla on vain kaksi sanaa. Pei li.

Huomaa ettei sulla ole omakohtaista kokemusta, joten jospa kommentoit kun sulla on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen katkera miesvihaketju. Mies muuttuu hanimussukasta narskupettäjäksi sillä sekunnilla, kun nostaa kytkintä. Vai ihan oikeastiko naiset ryhtyvät suhteeseen ja tekevät lapsia tuollaisten hirviöiden kanssa :D

Hei, missäs vaiheessa olen sanonut olevani nainen?

Kyllä mieskin voi ajautua suhteeseen narsistin naisen kanssa.

t:Ap

Kyllä sen huomaa sanomattakin. Olet sitä paitsi tehnyt näitä samoja aloituksia monta kertaa aikaisemminkin. Täällä on vaikka kuinka monta ketjua tuosta samasta teemasta, miksi teet uusia?

Ihan tälleen ohiksena huomautan että jos sinä kuvittelet että yksi  ihminen tekee kaikki samaa aihetta käsittelevät aloitukset niin joko  olet viettänyt liikaa aikaa palstalla tai  sulla viiraa päästä.

Tänne kirjoittelee aika paljon ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa koska google ohjaa tänne haki sitten miltei mitä  aihetta vaan.

Hanki hei elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen katkera miesvihaketju. Mies muuttuu hanimussukasta narskupettäjäksi sillä sekunnilla, kun nostaa kytkintä. Vai ihan oikeastiko naiset ryhtyvät suhteeseen ja tekevät lapsia tuollaisten hirviöiden kanssa :D

Hei, missäs vaiheessa olen sanonut olevani nainen?

Kyllä mieskin voi ajautua suhteeseen narsistin naisen kanssa.

t:Ap

Kyllä sen huomaa sanomattakin. Olet sitä paitsi tehnyt näitä samoja aloituksia monta kertaa aikaisemminkin. Täällä on vaikka kuinka monta ketjua tuosta samasta teemasta, miksi teet uusia?

Ihan tälleen ohiksena huomautan että jos sinä kuvittelet että yksi  ihminen tekee kaikki samaa aihetta käsittelevät aloitukset niin joko  olet viettänyt liikaa aikaa palstalla tai  sulla viiraa päästä.

Tänne kirjoittelee aika paljon ihmisiä jotka ovat samassa tilanteessa koska google ohjaa tänne haki sitten miltei mitä  aihetta vaan.

Hanki hei elämä?

Joo ja kaikki "kukaan terve aikuinen mies ei pidä 20-vuotiasta naista seksikkäänä" -aloitukset ovat myös eri ihmisten kirjoittamia. Ovat vain samassa tilanteessa :D

Kyllä nää vakitrollit jo tunnistaa, oon muutaman kuukauden täällä hengaillut. Elämä pitäis varmaan hankkia joo, tai no ehkä se ei auttaisi, pöntöllä istuessa tai ruoan kypsymistä odotellessa yms. tilanteissa tänne yleensä kirjoitan.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut 7 vuotta yksin sen jälkeen kun erosin narsistista. En ole edes ajatellut uutta suhdetta. En tiedä tuleeko joskus vielä sellainen aika, mutta nyt on näin. Minä en siis edes halua mitään, edelleen nautin kun saan tulla kotiin, jossa ei tarvitse pelätä.

Sama mulla, aikaa tosin kulunut enemmän. Muiden ihmisten on tosi vaikeaa ymmärtää että tykkään oikeasti olla kotona. Lomatkin tykkään viettää kotona lukien ja kotia kunnostaen. Vihdoinkin koti on myös minulle turvallinen paikka.

Täytyisi olla aika ihmeellinen napakymppi, että viitsisin enää riskeerata mielenrauhani.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole vielä käsitellyt kunnolla sitä edesmennyttä suhdettasi ja et aloita koskaan puhtaalta pöydältä sen uuden ihmisen kanssa?

Täydellistä luottamusta ihmisiin ei voi ikinä saada jos tarpeeksi joutunut pelkäämään näin ettei kukaan puutu.

Tyyppi laski senkin varalta jos yritän paeta, koska hänellä ystäviä.  Joiden mielestä riippui ittestä.

Onnittelut ap lle.

Totesin, että paras ratkaisu on, kun en kerro yhtään mitään elämästäni. En vastaa yhteydenottoihin, ovi ei avaudu. Olen ihan hiljaa, vaikka paljon kaikkea omassa arjessa edelleen tapahtuu ja on uusi kumppani kuvioissa. Pienemmällä riesalla selviää. Poliisi ei voi käytännössä mitään, jos joku hullu päättää roikkua perässä.

Vierailija kirjoitti:

Olisikin helppoa, jos nämä herkkupalat vain nostaisivat kytkintä. Kontrolloiva ja arvosteleva kumppani ei oikeasti tunnu lähtevän edes kulumalla, vaikka heidän mielestään puoliso ei tee mitään oikein. -eri

Totta. Ja kiusaavat vielä eronkin jälkeen, jos pystyvät. Todellakaan en halunnut sitä painajaista kenellekään ulkopuoliselle. Miksi olisin ottanut jonkun kolmannen siihen kärsimään siitä ihmsihirviöstä? Kuka olisi ollut tarpeeksi vahva? Riitti että kiusasi minua ja lastaan. Eikä siinä olisi voinut normaalia suhdetta perustaakaan, kun yksi hiipi vielä kiusaamassa.

Omakotitalon rakentajiin tai oven uusijoihin suosittelen lämpimästi kameravalvontaa ja panssariovea.

Vierailija kirjoitti:

Totesin, että paras ratkaisu on, kun en kerro yhtään mitään elämästäni. En vastaa yhteydenottoihin, ovi ei avaudu. Olen ihan hiljaa, vaikka paljon kaikkea omassa arjessa edelleen tapahtuu ja on uusi kumppani kuvioissa. Pienemmällä riesalla selviää. Poliisi ei voi käytännössä mitään, jos joku hullu päättää roikkua perässä.

Mulle poliisi sanoi etteivät voi mitään vaikka oli lähestymiskielto. Tulevat paikalle kun jotain on jo tapahtunut ja hälytetään. Silloin hankin himaani vähän kättä pidempää ja koiran.

Olen kasvatettu itsenäiseksi hyvällä itsetunnolla. Sillä terveellä pohjalla. Silti parikin narsistia on yrittänyt lannistaa. Osaavat ensin olla aika hurmaavia.

Huonolla menestyksellä tietenkin. Mutta on siinä omat via dolorosat saanut käydä läpi, kun toinen osapuoli ei vain usko, että ei näin. En syö sitä p*askaa. Parasta on tajuta tilanteen mahdottomuus, kun toinen ei vaan oikeasti usko, ettet hypi sen pillin mukaan. Eivät usko senkään jälkeen, vaan jäävät roikkumaan.

Onko ketään onnistanut narsistin jälkeen eli saanut toimivaa hyvää suhdetta?

Käyttäjä3685 kirjoitti:

Terapia avaa tunne-elämän solmuja ja kehittää itsetuntemusta, mikäli on itse valmis tekemään töitä asian eteen. Se vaatii useamman vuoden sitoutumista, mutta voin vakuuttaa oman kokemukseni perusteella, että kannattaa. Itselläni on taipumusta miellyttämiseen ja tulen helposti jyrätyksi, mikäli toinen on hallitsevampi ja voimakastahtoisempi. Narsistit ym. "luonnehäiriöiset" eivät saa niin helposti otetta ihmisestä, joka on itsensä kanssa sinut eikä suostu moiseen kohteluun. Karu tosiasiahan on, että itsekin mahdollistaa oman huonon kohtelunsa jäämällä suhteeseen. Ihmiset eivät useinkaan  suostu muuttumaan, mikäli ei ole aitoa halua pyrkiä parempaan. Tuttu ja turvallinen, ikävä kyllä myös vahingollinen kohtelu, saattaa tuntua turvalliselta, koska tuntuu, että on ansainnut sen jollain tavalla. Omanarvontunto on niin alhaalla, ettei vaan kykenen repäisemään itseään irti. Terapian avulla voi saada apua tähän. Ei enää suostu eikä kykene alistumaan huonoon kohteluun.

Olepas vaan yhdessä jonkun omistushaluisen hullun kanssa, niin siinä availlaan solmuja korkeintaan konkreettisista köysistä. Pahinta noille on, kun löytää jonkun kilttimiehen. Sitten hakataan päät irti. On tapahtunut Suomessakin.

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään onnistanut narsistin jälkeen eli saanut toimivaa hyvää suhdetta?

Miten se liittyy muihin ihmisiin jos joku on ollut kurja suhde? Mitä sitä vanhaa sotkua vatvoa? Jos ei pysty luottaa keneenkään niin pitää hoitaa oma pää kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Olin suhteessa, joka lähes tuhosi minut henkisesti. Muutamassa viikossa niin mukava  mies paljastui manipuloivaksi ja kontrolloivaksi alkoholisti-valehtelijaksi, joka vei myös rahojani. Kiristi, kontrolloi, haukkui, syytti, ivasi. Yritti eristää ystävistäni ja suvustani. Lyttäsi ammatillisesti. Sai raivareita kännissä ja käytös kuin uhmaikäisellä. Olin kuin elokuvassa Vihollinen vuoteessani.

Nyt olen ollut pari kuukautta yksin, voin hengittää kotona ja tavata tärkeitä ihmisiäni. Tuskin voin ihan äkkiä luottaa kehenkään uuteen ihmiseen, mieheen ainakaan.

Onko meillä sama ex-mies, vai liikkuuko näitä useampiakin orjuuttamassa? Nainen lähtee äkkiä tuolla metodilla, jos on terve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketään onnistanut narsistin jälkeen eli saanut toimivaa hyvää suhdetta?

Miten se liittyy muihin ihmisiin jos joku on ollut kurja suhde? Mitä sitä vanhaa sotkua vatvoa? Jos ei pysty luottaa keneenkään niin pitää hoitaa oma pää kuntoon.

Et ole selkeästi törmännyt narsistiin, tai vielä pahempaan psykopaattiin. Ne ovat taitavia. Olettaa normaalin ihmisen käytöstä, mutta tunne-elämä onkin ihan toisaalla. Opiskele alaa, niin tiedät, jos ei ole käytännön kokemusta. Mieti vaikka sitä teinityttöä, joka murhasi kaverinsa pojan vuoksi. Tuli lausuntoa aika nopeasti, että tuota ei paranna mikään aika.

Mä oon käsitellyt asiaa omalla tavallani. Alkuun puhuin paljonkin erilaisten ihmisten kanssa, mieluusti ammattilaisten, koska aihe oli niin ahdistava, etten halunnut sitä taakaksi lähimmäisilleni. Isällenikään, joka auttoi mua oikeus- ym jutuissa en pystynyt kertomaan kaikkea, se olisi ollut liian musertavaa kaataa toisen niskaan. Jossain vaiheessa en enää jaksanut vatvoa. Sitten tuli vaihe, että piti lukea kirjallisuutta ihmisten pahuudesta. On muuten vieläkin selvittämättä, mistä se pahuus johtuu. Onko joku vaurio päässä, kaltoinkehtelu lapsuudessa vai mikä.

En tiedä vieläkään, kykeneekö uhri "parantumaan" tästä koskaan. Siellä se on alitajunnassa kuitenkin aina. Ja itseään suojaa liiankin hyvin.