Alkoholistit! Miten juhannus menee?

Olen alkoholisti ja ensimmäistä kertaa juhannuksen selvinpäin kahteenkymmeneen vuoteen. Viimeiset kaksi vuotta join joka päivä. Syksyllä tulee vuosi raittiutta täyteen, Minnesota-malliselle hoitolaitokselle siitä kiitos. Enpä olis uskonut että näin voi käydä.

Alkoholisti ei juo muuten mielihyvän takia. Tavoittelee kyllä nuorena tai juomisuran alkutaipaleilla saatuja hyviä fiiliksiä, mutta alkoholistin juominen on pakonomaista. Juo kun ei voi olla juomatta. Jos se juomatta oleminen vaatisi pelkkää selkärankaa, ei siihen viinaan niin kuoltaisi. 

Tänä jouluna tulee yhdeksän vuotta korkki kiinni. Enää ei tunnu vaikealta. Eilen oli toki hiukan vaivaannuttavaa kun naapurit kutsui syömään ja tarjosivat viinia ja vastasin, että ei kiitos, en juo.

No kaljaa sitten!

Ei kiitos, kun en juo.

Ai etsä juo ollenkaan, miksi!

Siinä sitten kertomaan että kun kohtuukäyttö on itelle vaikeaa niin paras olla kokonaan ilman. Olishan se mukavaa jos ei tarvisi aina selittää miksi, kun vieläkin se on vähän arka ja hävettävä luku omasta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholisti ei juo muuten mielihyvän takia. Tavoittelee kyllä nuorena tai juomisuran alkutaipaleilla saatuja hyviä fiiliksiä, mutta alkoholistin juominen on pakonomaista. Juo kun ei voi olla juomatta. Jos se juomatta oleminen vaatisi pelkkää selkärankaa, ei siihen viinaan niin kuoltaisi. 

Tämä on totta. Kiitos. Mä olen alkoholisti. Pystyin aikanaan muuttamaan ruokavalioni täysin erilaiseksi kerrasta, vaikka omat mieltymykseni olivat ihan toisenlaisia kuin tämä uusi ruokavalio. Se oli helppoa. Tahdonvoima riittää ihan hyvin, vaikka kiusauksia riittää. Mulla ei ole sairasta suhdetta ruokaan, joten tällainen onnistuu kun pinnistelee vähän. Tahdonvoimalla pakotan itseni liikkeelle, vaikka mulla on paniikkihäiriö. Alkoholi on aivan eri juttu. En juo tavoitellakseni hyvää oloa. Juon tullakseni känniin ja hukuttaakseni kaiken pulloon. En kestä ilman alkoholia. Tahdonvoima ei riitä kun on sairastunut.

Toivon että joku hyvä halijatar olisi syyslukukauden alussa vuonna 1984 sanonut, että äläpä lähde tuohon opiskeluaikaiseen talliin, jossa juodaan keskiviikosta sunnuntaihin, kaks päivää taukoa ja taas vedetään.

Että olisi kertonut mulle että ei kannata opettaa itseensä tommoiseen tyyliin alkuunkaan. Sillä se voi jäädä päälle vaikka valmistuu ja pääsee vakitöihin.

Nyt ei sitten tarvitsisi istua kymmeniä kiloja ylipainousena ja alavieeisenä tankkina ihmettelemässä että jokos tässä vois alkaa rakentelemaan nousua vai vieläkö pitää vaan tasoitella?

Te jotka tuskailette sairauden kanssa, ettekä ole pystyneet lopettamaan vaikka mitä olisitte kokeilleet, soittakaapas vaikka Rehappiin Naantaliin tai Minnesotahoitoon Lapualle. Monella tapaa voi raitistua, mutta moni tarvitsee tuon rankimman reitin. Puhelimessa saa jutella ihmisen kanssa, joka on myös ollut siellä pohjalla. Ei tarvitse selitellä.

T. Raittiin alkoholistin vaimo

Kenellä on rahaa mennä näihin yksityisiin hoitoloihin? Tiedän alko maksaa, mutta luuletko että alkoholisti pystyy säästämään päästäkseen katkolla. Kaupungin katkoista ei ole mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Kenellä on rahaa mennä näihin yksityisiin hoitoloihin? Tiedän alko maksaa, mutta luuletko että alkoholisti pystyy säästämään päästäkseen katkolla. Kaupungin katkoista ei ole mihinkään.

Kyllä niitä maksusitoumuksia myönnetään. Kovan taistelun se vaatii, tiedän kokemuksesta. Mutta voihan sitä aina mennä katkolle ja sen jälkeen kunnaliseen kuntoutukseen vaikka askartelemaan.

Vanha on ketju, jossa useita itseni kirjoittamia viestejä. Tässä on viiniä virranut. Välilöä olen vähän vähentänyt ja sitten taas en. Coronatalvi veti ihan kosteaksi. Muutettiin mökille eristyksiin, ruuat tilaamalla kaupasta ja viinit saksasta. Ihan älytöntä.

Vajaan viikon ollut nyt täällä ja 3päivää kännissä, yksi karmea krapulapäivä. Eilen en ottanut. Enkä tänään.

Voine voine voine minua.

Raittiina olen ollut kolme vuotta. Alkoholisti olen minäkin.