Jos lapsenne ei saa lapsia, niin tuntuuko että tämän elämä meni hukkaan, ja menetti tosi paljon?
Eli lapsi tuli turhaan tehtyä, kun ei lisääntynyt? Tämänsuuntaisia kommentteja kuulen tuttaviltani, ja tuntuu tosi pahalta, koska itse olen lapseton 43n.
Kommentit (26)
Mulla on itsellä 3 lasta. Haluan, että lapseni elävät onnellisen elämän, sellaisen kuin itse haluavat. Jokainen heistä itse päättävät mitä siihen kuuluu. Lapsenlapset olisi ihania, mutta jos niitä ei tule, niin sitten ei tule. Onneksi olen nauttinut omista lapsistani. :)
Ei Suomen kaltaiseen paskamaahan lapsia kannata tehdä. Varsinkaan poikalapsia, koska ne ovat läkisääteisesti valtion orjia.
Ehkä lapset ovat tällöin huomanneet sen, mitä sinä et: sinun heille antamasi geenit eivät ole niin erinomaiset, että kannattaisi pistää eteenpäin.
Eikö vanhemmille riitä, että lapsi on onnellinen?
En usko, että tulisi tuntumaan sellaiselta. Toivottavasti ainakaan. Ei minun geeneissäni mitään erityistä hienoutta ole, että sen takia pitäisi lapsenlapsia saada.
Jotkut eivät voi edes saada lapsia. Jotkut taas joutuvat asumaan lapsuudenkodissaan koko elämänsä. On sekin raskasta vanhemmille. Mutta normitapauksille on vain hyvä, jos eivät hanki lapsia. Jos siis ovat muuten eläneet elämänsä fiksusti.
Ei ne mitään hukkaan mene, nehän siirtyi jo lapselle.
Vanhempi lapseni viimeistelee gradua, matkustelee joskus, on onnellisesti suhteessa. Hankkikoon jos haluaa.
Ei. Meillä on 1 poika ja hän saa elämänsä aikuisena elää niin kuin parhaaksi katsoo.
Mitä aloittaja edes kysyy? Tämän elämä, siis sen lapsen elämä toisin sanoen? Silti tuntuu viittaavan vanhemman elämään. Valitettavasti epäselvä aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jos on ainoa lapsi tai yksikään lapsista ei tee lapsenlapsia, siinä menee omat geenit hukkaan.
Eivät ne geenit ole niin loistavia, että niitä kannattaa kauheasti levitellä. Minua aina vain uudestaan ja uudestaan ihmetyttää tämä ihmisten typerä luulo omasta paremmuudestaan toisiin nähden. Kuulkaa, ette te sitä oikeasti ole.
Ottaen huomioon maailman tilan (ympäristö, politiikka yms), olen ihan tyytyväinen ettei lapsenlapsia ole tullut. Olisin vana jatkuvasti huolissani miten heidän käy.
No eläkeläiskerhoissa se tuntuu olevan joillekin katkera pala kun muilla on lapsenlapsia ja itsellä ei, kas kun 90 % ajasta puhutaan niistä jälkeläisistä.
Olen joku omituinen tapaus, koska en yhtään odota saavani lapsenlapsia. Minulla oli aivan mielettömän ihanaa lasteni kanssa. He asuivat 19-vuotiaiksi kotona ja perhe-elämä oli aivan ihanaa. He eivät ole minulle mitään velkaa, eivät lapsenlapsia todellakaan. Minusta ei ole mikään ihme, jos ei tee lapsia tähän yhä hullummaksi käyvään maailmaan. Hyväksyisin sen täysin, enkä todella edes voi ajatella mitään hukkaan menemistä. Jokainen elämä on yhtä suuri tai pieni.
Eräs työkaverini oli sitä mieltä, että hänen toisen lapsensa elämä oli mennyt hukkaan, kun ei ollut löytänyt parisuhdetta ja lisääntynyt. Toinen oli taas äidin kultapoika, kun oli onnistunut saamaan tyttöystävänsä raskaaksi. Työkaverini nainen oli ns. munahaukka, jolle elämässä oli tärkeintä iskeä mahdoillisimman rikas mies ja saattaa hänet hautaan mahdollisimman nopeasti.
Kyllä, ehdottomasti.
Jatkamaton elämä on hukkaanheitetty elämä. Samalla minulta vietäisiin mahdollisuus isovanhemmuuteen ja tätä en kykenisi ikinä lapselleni antamaan anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
No eläkeläiskerhoissa se tuntuu olevan joillekin katkera pala kun muilla on lapsenlapsia ja itsellä ei, kas kun 90 % ajasta puhutaan niistä jälkeläisistä.
Kauheaa! Toivottavasti eivät ole sitä ennen puhuneet aina lapsistaan!
Juteltiin just yks päivä kaverin kanssa mahdollisista, tulevista lapsenlapsista (lapsemme ovat vielä alle 10v, joten ei ole ihan ajankohtaista :D). Jotenkin alkoi ahdistaa kaverini ajatusmaailma, hänellä on siis tyttö ja poika, niin hän automaattisesti olettaa, että nämä löytävät kumppanin (vastakkaista sukupuolta tietenkin), menevät naimisiin ja saavat lapsia. Siinä kuunnellessa mietin, että ton ihmisen maailma romahtaa jos näin ei tapahdukaan. Itselläni on kolme tyttöä ja toivon, että ovat aina onnellisia, ihan sama menevätkö naimisiin tai saavatko lapsia. En halua opettaa lapsiani normeihin vaan etsimään onnea.
Ja isovanhemmuus olisi siis kunnia-asia ja haluaisin olla maailman paras mummi, mutta teen parhaani, että mulla on elämässä muutakin sisältöä kuin lapset ja heidän elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ehdottomasti.
Jatkamaton elämä on hukkaanheitetty elämä. Samalla minulta vietäisiin mahdollisuus isovanhemmuuteen ja tätä en kykenisi ikinä lapselleni antamaan anteeksi.
Minä en tiennytkään, että Suomessa on vieläkin henkisesti noin yksinkertaisia ihmisiä. No, oppia ikä kaikki.
Varmaan jos on ainoa lapsi tai yksikään lapsista ei tee lapsenlapsia, siinä menee omat geenit hukkaan.