Missä olette töissä introvertit tai hiljaiset?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaipaisi ehdotuksia ammatinvalintaan hiljaiselle ja ujolle persoonalle, joka väsyy sosiaalisissa tilanteissa. Vaikea löytää alaa, jolle sopisin ja töitäkin riittäisi :(

Olen hiljainen, ujo ja stressaannun sosiaalisista tilanteista. Työskentelen psykologina ja olen lähes koko ajan vaihtuvissa sosiaalisissa tilanteissa ja usein "esillä" (pidän luentoa, vedän kokousta jne.). Olishan sitä sopivammankin ammatin voinut keksiä.

Laboranttina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei muita rajotteita ole kuin ujous, niin luulisi olevan vaihtoehtoja.

Introvertti ei ole automaattisesti ujo. Enemmänkin kyse siitä, että ihmiskontaktit (miellyttävätkin) vievät energiaa ja tarvitsee paljon latautumisaikaa.

Juu, mutta Ap kertoi olevansa ujo.

Varastolle esim. äänikeräystä. Et edes voi puhua muille kuin robotille. Tai sitten joku tehdas, jossa työskennellään kuulosuojaimet korvilla :)

Hoitoala. Kiire ja työyhteisön sosiaaliset kuviot väsyttävät, mutta silloin kun jää aikaa tehdä työt hyvin ja olla vuorovaikutuksessa potilaiden/asiakkaiden kanssa, on työnteko palkitsevaa. Potilaiden kanssa juttelu ei jostain syystä yleensä vie voimia samassa mittakaavassa kuin sosiaaliset tilanteet yleensä.

Rakennusalalla olen itse, välillä isoillakin työmailla mutta teen pääasiassa yksin töitä Peltorit korvilla. Työmaakopissakaan ei tarvi jutella muille jos keskittyy vaikka kirjan lukemiseen. Paljon on työmailla porukkaa joka ehkä huomenet sanoo mutta ei muuta.

Olen hyvin introvertti ihminen. Lapsena olin ujo ja hiljainen. Olen aina tykännyt olla yksin ja keskittyä puuhastelemaan omia juttujani. Voin hyvin olla viikon yksin ja vaikka maalata taidetta.

Työelämässä aloitin asiakaspalvelutehtävissä ja sen jälkeen viisi vuotta työnjohtajana neljäntoista hengen porukalle. Kyllä, luit aivan oikein. Miksi olisin halunnut tyytyä elämään ujona ja hiljaisena koko elämäni ajan. Päin vastoin olen tietoisesti hakeutunut kehittämään niitä puolia itsessäni missä olen huono. Sosiaaliset taidot on ihan puhtaasti opittua osaamista. Toisin kuin introverttiys ja extroverttiys joka on ihmisen luonteen perusominaisuus. Väitän nykyisin olevani sosiaalisilta taidoiltani parempi kuin valtaosa ihmisistä. Introverttinä olo tekee siitä lähinnä entistä helpompaa kun osaan suhtautua asioihin halutessani tunteettomasti. Voi keskittyä asioissa olennaisiin kysymyksiin. Ei tarvitse lähteä kaikkeen draamaan mukaan. Kun ei ole mitään luontaista tarvetta sellaiselle ylimääräiselle häsäämiselle. Voin hyvin vetää kokouksia tai puhua ihmisten edessä. Se on ihan opittua osaamista kaikki.

Mä oon tekstinkäsittelijänä. Eipä tartte paljoa muille puhua (onneksi!).

Olen IT DI. Saan tehdä paljon etätöitä kotoa ja konttorilla olen yleensä puhelinpalavereissa Intiaan.

N41

Terveiset hiljaisille ja introverteille työnhakijoille:

Olen juuri päässyt eläkkeelle 43 vuoden työuran jälkeen. Ollut asiantuntija- ja esimiestehtävissä.

Työpaikat tarvitsevat teitä. Olen huomannut, etä olette hyviä asiakaspalvelussakin ja erityisesti ratkaisukeskeisissä myyntineuvotteluissa. Lukekaa prof Keltikankaan kirjoista tutkimustuloksia.

Älkää uskoko heitä, jotka etsivät hauskoja, suulaita moottoriturpia. Menkää ja hakekaa tehtäviä, joissa ette alussa ole mukavuusalueillanne. Mutta yhtäkkiä huomaatte pitävännekin näistä hommista ja mikä parasta, olette sitkeitä, peräksiantamattomia ja tuloksia pidemmällä aikavälillä saavuttavia!!!

Olen koodaushommissa, voisin sanoa löytäneeni oman alani. Aiemmin olin asiakaspalvelussa, enkä työpäivän jälkeen jaksanut enää tehdä mitään, hyvä, että edes viikonloppuisin. Nyt minun ei tarvitse olla jatkuvasti ns läsnä ja voin keskittyä työhöni ja jaksaa vielä vaikkapa kavereita nähdä silloin tällöin päivän jälkeen. :D

Olen työskennellyt merikontin purkajana koko työurani. Töissä joudun tekemään yhteistyötä muiden kontinpurkajan sekä trukkikuskin kanssa. Tulen heidän kanssaan toimeen vaikka toisinaan tekisi mieli karjua miten asiat voisi tehdä paremmin.

Nykyisen firmani työjohto on hyvin kannustava ja positiivinen johtuen siitä etteivät saa tarpeeksi pätevää työvoimaa firmaan. He antavat käytännössä kaikki anteeksi kunhan vain olet pitkään ollut firmassa. Itse ajattelen, että mikäli ongelmatapaukset saadaan poistettua niin menestyjät jäävät jäljelle.

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin introvertti ihminen. Lapsena olin ujo ja hiljainen. Olen aina tykännyt olla yksin ja keskittyä puuhastelemaan omia juttujani. Voin hyvin olla viikon yksin ja vaikka maalata taidetta.

Työelämässä aloitin asiakaspalvelutehtävissä ja sen jälkeen viisi vuotta työnjohtajana neljäntoista hengen porukalle. Kyllä, luit aivan oikein. Miksi olisin halunnut tyytyä elämään ujona ja hiljaisena koko elämäni ajan. Päin vastoin olen tietoisesti hakeutunut kehittämään niitä puolia itsessäni missä olen huono. Sosiaaliset taidot on ihan puhtaasti opittua osaamista. Toisin kuin introverttiys ja extroverttiys joka on ihmisen luonteen perusominaisuus. Väitän nykyisin olevani sosiaalisilta taidoiltani parempi kuin valtaosa ihmisistä. Introverttinä olo tekee siitä lähinnä entistä helpompaa kun osaan suhtautua asioihin halutessani tunteettomasti. Voi keskittyä asioissa olennaisiin kysymyksiin. Ei tarvitse lähteä kaikkeen draamaan mukaan. Kun ei ole mitään luontaista tarvetta sellaiselle ylimääräiselle häsäämiselle. Voin hyvin vetää kokouksia tai puhua ihmisten edessä. Se on ihan opittua osaamista kaikki.

Sosiaaliset taidot tai niiden puute ei ole sama asia kuin ujo ja introvellis vs. ei-ujo ja extrovertti!

Olen opettaja taiteellisella alalla.

Olen lastentarhanopettaja.

usko tai älä mutta minä esiinnyn työkseni ja koulutan muita. Nautin siitä suunnattomasti. Ei introverttiys tarkoita ujoa tai esiintymispelkoa. En vain jaksa sosiaalista lässyttämistä ja kanssakäymistä, se vie energiaa.

Vientimarkkinointia ja -myyntiä teen. Paljon sähköpostiasiointia, puheluita,  matkustamista ja jonkin verran asiakasneuvotteluja ulkomaisten asiakkaiden kanssa. Kaupan kassalle minusta ei ikinä olisi, ihan liikaa ihmiskontakteja.

Vierailija kirjoitti:

Olen lastentarhanopettaja.

Miksi alapeukku? Näin on ja kaiken lisäksi nautin työstäni.

Olen tutkimusryhmässä. Juuri sopiva työ, meillä on muutaman hengen tiimi, ei tarvitse liikaa tavata uusia ihmisiä, työ on mukavan itsenäistä.

Itse ajauduin aluksi parturi-kampaajaksi, joka ei sopinut minulle yhtään siinä mielessä, että olin ihan loppu henkisesti työpäivien jälkeen. Toisaalta olin työssäni tosi hyvä, koska tarkkailijaluonteena osasin lukea asiakkaita ja heidän toiveitaan taitavasti. Opiskelujen kautta vaihdoin kuitenkin alaa ja nyt olen toimistotöissä. Työkaverini ovat suurin osa myös introverttejä ja asiakkaiden kanssa olen päivittäin tekemisissä 0-3 puhelun verran. Olen tosi tyytyväinen.