Missä olette töissä introvertit tai hiljaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hyvin introvertti ihminen. Lapsena olin ujo ja hiljainen. Olen aina tykännyt olla yksin ja keskittyä puuhastelemaan omia juttujani. Voin hyvin olla viikon yksin ja vaikka maalata taidetta.

Työelämässä aloitin asiakaspalvelutehtävissä ja sen jälkeen viisi vuotta työnjohtajana neljäntoista hengen porukalle. Kyllä, luit aivan oikein. Miksi olisin halunnut tyytyä elämään ujona ja hiljaisena koko elämäni ajan. Päin vastoin olen tietoisesti hakeutunut kehittämään niitä puolia itsessäni missä olen huono. Sosiaaliset taidot on ihan puhtaasti opittua osaamista. Toisin kuin introverttiys ja extroverttiys joka on ihmisen luonteen perusominaisuus. Väitän nykyisin olevani sosiaalisilta taidoiltani parempi kuin valtaosa ihmisistä. Introverttinä olo tekee siitä lähinnä entistä helpompaa kun osaan suhtautua asioihin halutessani tunteettomasti. Voi keskittyä asioissa olennaisiin kysymyksiin. Ei tarvitse lähteä kaikkeen draamaan mukaan. Kun ei ole mitään luontaista tarvetta sellaiselle ylimääräiselle häsäämiselle. Voin hyvin vetää kokouksia tai puhua ihmisten edessä. Se on ihan opittua osaamista kaikki.

Sosiaaliset taidot tai niiden puute ei ole sama asia kuin ujo ja introvellis vs. ei-ujo ja extrovertti!

Ei tarvitse olla ujo ollakseen introvertti. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään.

Usein lapsena ujo introvertti pysyy ujona aikuiseksi saakka koska se on helppoa kun viihtyy omissa oloissaan. Ujo extrovertti pääsee ujoudestaan eroon tavallisesti paljon helpommin. Kun kaipuu ihmisten pariin hälinään on niin vahva.

Samalla tapaa sosiaaliset taidot jää heikoiksi jos eristäytyy ujona pelkästään omiin oloihinsa.

Vedän lapsille kerhoa. Läheisiä työkavereita on vain yksi, eli toinen vetäjä.

Lapset ei rasita minua samalla tavalla kuin aikuiset enkä tunne ujoutta heidän edessään.

Korvat toki kaipaa lepoa työpäivän jälkeen..

Olen työeläkealalla. Sopii minulle. Asiakaskontakteja on vain puhelimitse, eikä niitäkään välttämättä edes joka päivä.

Rakennustyömaa, sosiaaliset taidot onneks kehittyny niin paljon että rupattelu ihmisten kanssa ei kuluta niin paljoa kun ennen, onneksi välillä saa kumminkin yksin tehdä työtä ja latautua siinä samalla. Työskentelemme 2-3hlö ryhmissä pääsääntöisesti, mutta jos enemmän alkaa tulemaan väkeä tekemään samaa työtä niin alkaa ahdistamaan ja stressaamaan. Isoissa ryhmissä oleminen on aina ollut minulle epämiellyttävää ja kuluttavaa. Liittyi tuo introverttiyteen tai ei, tämä on kokemukseni töistä. Liiallinenkin yksinäisyys töissä on muuten epämukavaa, kun tuntuu että ketään ei kiinnosta mitä tekee vai tekeekö mitään.

Kengänkiillottajana.

Olen koodari. Teen lähes 100% etätyötä, ei juuri asiakaskontakteja. Aivan ihannetyötä tällaiselle jurolle erakkoluonteelle. Ja valitsin tämän alan juuri siksi että saisi tehdä yksin rauhassa töitä, vaikka ei tietokoneet kiinnostaneet yhtään, enkä ole katunut :)

Kengänkiillottajana.

Olen freelancekääntäjä. Teen melkein kaiken työn omissa oloissani, ja se sopii minulle erittäin hyvin. En koskaan kaipaa työyhteisöä ympärilleni enkä ole työpäivien jälkeen uupunut. Olen harvinaisen introvertti, olen melkein seurassa kuin seurassa hiljaisin ja sosiaaliset tilanteet ovat todella kuluttavia. Luonne on sanellut vahvasti alavalintani, mutta valinta on ollut oikea. Pystyn todellakin hyödyntämään vahvuuksiani hyvinvoinnistani tinkimättä.

Vierailija kirjoitti:

Vedän lapsille kerhoa. Läheisiä työkavereita on vain yksi, eli toinen vetäjä.

Lapset ei rasita minua samalla tavalla kuin aikuiset enkä tunne ujoutta heidän edessään.

Korvat toki kaipaa lepoa työpäivän jälkeen..

Sama juttu. Olen päiväkodissa töissä, eikä lasten kanssa tarvitse samanlailla tsempata olemaan "sosiaalinen". Tai miten se nyt sanoisi.. Lasten seura ei vie niin paljon energiaa, kuin aikuisten.

Terv.huollon tehtävissä. En kohtaa potilaita kasvotusten. Rasittavinta on työkaverit ja sosiaaliset hämmentelyt työpaikan kuviossa. Haluan vaan tehdä työni ja mennä kotiin. En enää jaksa työpaikkoihin liittyviä sosiaalisia pelejä yms. Itse työnteko on monissa paikoissa kakkosasiana. Jotkut keskittyy tähän muuhun puoleen ja ns. Verkostoitumiseen, koulutuksiin ja kaikenlaiseen sellaiseen jolla oikean työnteon voi välttää. Introvertit ahkerat kelpaa siinä vaiheessa kun tarvitaan tekijää puheiden sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaipaisi ehdotuksia ammatinvalintaan hiljaiselle ja ujolle persoonalle, joka väsyy sosiaalisissa tilanteissa. Vaikea löytää alaa, jolle sopisin ja töitäkin riittäisi :(

Sama se on kaikilla muillakin. Vaikea löytää alaa, jolla töitä riittäisi.

Olin introvertti koodari, ja työt loppui. Hölöttäjillä niitä näkyy riittävän. Asiakkaiden kanssa tulin kyllä toimeen, mutta työkavereiden porukoissa en viihtynyt.

Puutarhuri.

En suosittele. Palkka on järkyttävän huono, vakituista työtä liki mahdotonta saada ja pätkätyöläisenä ei kesälomasta voi edes haaveilla.

Eihän se parikymppisenä haitannut, mutta kyllä se alkaa ajan mittaan haitata, kun koskaan elämässä ei ole ollut kesällä kuukauden kesälomaa ja lapsenkin kanssa olisi kiva lomailla enemmän kuin viikon verran. Kroppakin hajoa, selkä paskana ja nivelet muussina.

Olisi pitänyt pitää puutarhanhoito harrastuksena vaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen koodari. Teen lähes 100% etätyötä, ei juuri asiakaskontakteja. Aivan ihannetyötä tällaiselle jurolle erakkoluonteelle. Ja valitsin tämän alan juuri siksi että saisi tehdä yksin rauhassa töitä, vaikka ei tietokoneet kiinnostaneet yhtään, enkä ole katunut :)

Eihän koodaria tarvitse tietokoneiden kiinnostaa, vaan logiikan.

Vähänkö olen kateellinen sinulle. Tuo olisi unelmatyöni ja osaan kyllä koodata (sitä työkseni tehnyt parikymmentä vuotta, nyt työtön), mutta tuollaista duunia en ole onnistunut löytämään. Eli ei se sille alalle kouluttautuminen vielä takaa, että unelma omasta rauhasta toteutuu.

Heh, minä olen sairaalassa hoitsuna.

Todella introvertti kotihiiri jolla hyvin pienet sosiaaliset piirit vapaa-ajalla. Työtäni silti rakastan ja olen siinä hyvä. Aiemmin olin eläintenhoitaja mutta sillä palkalla ei elänyt joten pakko oli vaihtaa ammattia. Pikkuhiljaa kehittyy sellainen ammattiminä joka osaa smalltalkatakin vaikka vapaalla välttelen visusti naapureita rappukäytävissä jne. :D