Lue keskustelun säännöt.
Suutunko tyhjästä? Sovituista asioista kiinni pitäminen parisuhteessa
20.06.2017 |
Ollaan oltu muutaman vuoden miehen kanssa yhdessä. Etenkin parisuhteen alkuaikoina oli ongelmana se, ettei mies pitänyt sovituista asioista kiinni. Toisinsanoen jos oltiin esimerkiksi sovittu joku reissu tai muu yhteinen meno, saattoi mies perua sen hyvinkin lyhyellä varoitusajalla mikäli jotain "mielenkiintoisempaa" ilmaantui. Se mielenkiintoisempi asia saattoi olla kavereiden kanssa mökkireissu, auton korjaaminen, ylityöt jne. Ja mies saattoi siis perua meidän sovitut menot ihan tunninkin varoitusajalla, mikä aiheutti välillä sitten ihan käytännön vaikeuksia kun esim. maksettua viikonloppulomaa ei enää noin lyhyellä varoitusajalla onnistunut perua. Puhumattakaan sitten minkälaista vääntöä se aiheutti parisuhteeseen..
No asiat saatiin keskusteltua ja on ollut jo pidemmän aikaa seesteisempää tämän asian suhteen. Kunnes nyt taas huomaan miehen alkavan lipsumaan.. Tässä loppukevään aikana on käynyt pari-kolme kertaa niin, että mies on vaihtanut meidän sovitun menon kavereiden mökkireissuun tai saunailtaan. No tänään tuli sitten taas kruunaus asialle: Ollaan puoli vuotta sitten vuokrattu juhannukseksi mökki, jonne ollaan kutsuttu myös vieraita. Miehelle oli ehdotettu tänään töissä juhannukselle ylitöitä, pakko siis ei olisi mennä, sillä muitakin ylitöihin halukkaita olisi. Mies on nyt sitä mieltä, että hän menee töihin ja me joko a) perutaan koko mökkireissu tai b) menen sinne yksin kestitsemään vieraita. Mua suoraan sanottuna vituttaa aivan suunnattomasti. Mies lähti yövuoroon, nähdään huomenna illalla seuraavan kerran. Yritän tässä keräillä itseäni siihen mennessä, jotta jaksaisin keskustella asiasta huomenna ja yritän hillitä itseäni, etten pommita miestä viesteillä asiasta.
Ärsyttää, ettei mies pidä sovituista asioista kiinni ja itselläni on aina sellainen pieni epävarmuus, että "jos se reissu nyt toteutuu". Miehen mukaan tämä on vaan hyvä juttu, kun saa niin hyvin ylityörahoja. Taloudellisesti meillä ei ole mitenkään tiukkaa, että siitäkään ei ole kyse.
Ärsyttää myös, että mies ei edelleenkään tunnu ymmärtävän miksi pahoitan aina asiasta mieleni.. En tiedä voiko miestä edes saada ymmärtämään asiaa minun näkökulmasta?
Kommentit (60)
Miksi olet tuollainen lapanen ap? Kyllä aikuinen ihminen ymmärtää, että kun on juhlat sovittu ja muitakin ihmisiä tulossa, niin ei sitä enää peruta. Ei varsinkaan minkään olemattoman syyn takia. Mies tekee tuollaista koska päästät sen vähällä. Oma vikasi. Veikkaan että nytkin vaan puret hammasta ja hoidat homman itseksesi. Lässytät että mies on vähän hölmö, mutta aika jälkeen jäänyt saa olla jos tuollaista ei tajua. Ryhdistäydy ja näytä kerrankin ettet ole mikään kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti olet laittanut jo miehesi ilmoittamaan vieraille, mikäli mökkireissu tulee peruuntumaan. Ts, jos ette ole vielä perunut, niin älkää peruko ollenkaan. Todella epäkunnioittavaa vieraita kohtaan nimittäin perua juhannussuunnitelmat päivää-paria ennen mökkireissua.
Omaa elämää ja menoja on aika hankala suunnitella jos toinen muuttaa suunnitelmia koko ajan. Ja siis aina niin päin että sinä jäät jälkeen. Ei siinä tunne oloansa kauhean arvostetuksi.
Minun isäni on tollainen lupailija, siihen sai lapsena pettyä monesti. Nykyään kun oma mies lupaa meidän lapselle jotain, niin pidän todellakin huolen että pitää lupauksensa. Jos tulee oikeasti pakottava este, esim. työsähköposti johon on reagoitava heti - kerron lapselle että työt on monesti sellaisia ettei niihin voi vaikuttaa itse ja vien sitten lapsen itse sinne jätskille tms. minne mies lupasi lapsen viedä.
Itsellä vähän samankaltainen tilanne, meillä se tosin menee niin, että yritän suunnitella ja kysellä hyvissä ajoin esim ennen juhannusta, että mitä olisi suunnitelmissa. Ikinä en saa vastauksia, sanoo vain ettei jaksa stressata liian aikaisin. Sitten joka ikinen kerta ilmoittaa päivää maksimissaan kahta ennen, että joo lähden huomenna kavereiden kanssa mökille/laivalle tms.
Seurauksena se, että itse jään koirien kera kotiin. Ja monet kerrat olen yrittänyt selittää miten epäarvostettu olo tulee kun kaverit on selkeästi aina etusijalla eikä voi edes ajoissa kertoa suunnitelmista, että itsekin sitten ehtisi keksiä jotain. Mutta ei mene ymmärrykseen ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin. On tosi ärsyttävää, ettei toisen kanssa tehtyisin suunnitelmiin voi luottaa.
Jos menette johonkin maksullisiin reissuihin, niin kuka ne varaa ja maksaa? Jos hän peruu, niin joudutko sinä hoitamaan matkojen perumiset ja rahojen takaisin hankkimiset?
Minähän ne yleensä olen varannut ja maksanut. Ehkä pitää laittaa mies jatkossa ne maksamaan, jos se vaikuttaisi asiaan mitenkään..
Ja ennenkuin joku sanoo, niin ei ole siis kyse siitä, että yksin suunnittelisin näitä yhteisiä reissuja/menoja ja "pakoittaisin" miehen mukaan vaan monesti mies saattaa itse ehdottaa jotain, josta sitten innostun ja yhdessä on sovittu ajankohta jne.
Miehen mielestä ylireagoin asiaan ja ihmetteli, että "eikö töissäkään saisi käydä". En siis ikinä aikaisemmin ole valittanut hänen työvuoroistaan ja aina on saanut mennä ylitöihin kun huvittaa. Mies ei ymmärrä, ettei kyse ole nyt noista ylitöistä vaan nimenomaan siitä, että hän ei taaskaan pidä kiinni sovituista asioista.
Kiva nyt ruveta sumplimaan tuota juhannusta.. Huoh.
Ap
Siskon mies oli tuollainen. Ovat nyt eronneet. Itse kun katselin sitä touhua tulin tulokseen,että en ikinä olisi jaksanut niinkään kuaaa kuin siskoni. Hänen mieheeensä ei voinut yhtään luottaa minkään sovitun menon suhteen. Jos sisko lapsineen tuli junalta ja miehellä oli perheen auto, ei sisko yhtään voinut luottaa, että oikeasti hakisi heidät, vaikka on luvannut hakea jne. Ei ollut kovinkaan usein mukana perheen lomilla (minä tätinä olin muutamia kertoja samalla vuorkamöksillä, otettiin puoliksi) ... yleensä, siis todella usein, kehitti jotian muuta "tärkeää" vaikka oli ensin luvannut lähteä mukaan. Kuin kakksi erillistä elämää - mies teki omiaan ja perhe toista. Erohan siinä tuli, mutta mitä muuta siitä voi tullakaan?
En olisi itse voinut olla ihmisen kanssa, johon ei yhtään voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suositan kanssa, että hoida tyylillä juhannus, eli mene ja anna kutsuttujen vieraiden tulla. Älä silti hyvittele tai selitä miehen lipeämistä - sano suoraan ja rehellisesti, että valitsi viimetipassa toisin; ei halunnutkaan tulla.
Tulevaisuudessa älä edes oleta, etä mies pitää sanaansa/tulee mukaan; tee suunnitelmat oletuksella, että ei tule mukaan (kuitenkaan - menee omia menojaan). Älä anna estää sinun menojasi, suunnitelmiasi. Eli: saa tulla mukaan, mutta älä vaadi, inku, pyydä.
Mies ei arvosta sinua; aikaa sinun kanssasi. Yrittää vielä vierittää syynkin sinulle eli "eikö muka töissä saisi olla?".
Aika moni yrittää selittää ettei puoliso "ymmärrä", kun selkeästi kyse on siitä, ettei kumppani VÄLITÄ. Onko se liian rankkaa myöntää, jolloin itsekin alkaa puolustella toisen paskaa käytöstä? Sisäistäkää: aikuinen, edes suunnilleen normaalijärkinen ihminen aivan varmasti ymmärtää, viimeistään ekan kerran jälkeen kun asia on selitetty. Hän ei vaan välitä, vaan VALITSEE täysin tietoisesti tehdä tekonsa. Hän ei välitä, että se loukkaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika moni yrittää selittää ettei puoliso "ymmärrä", kun selkeästi kyse on siitä, ettei kumppani VÄLITÄ. Onko se liian rankkaa myöntää, jolloin itsekin alkaa puolustella toisen paskaa käytöstä? Sisäistäkää: aikuinen, edes suunnilleen normaalijärkinen ihminen aivan varmasti ymmärtää, viimeistään ekan kerran jälkeen kun asia on selitetty. Hän ei vaan välitä, vaan VALITSEE täysin tietoisesti tehdä tekonsa. Hän ei välitä, että se loukkaa toista.
Juuri näin. Miehesi AP teki tätä alussa: sen olisi pitänyt soittaa kelloja päässäsi, että et syvennä suhdetta. Mies ei välitä - toki sinulta saa pimpsaa ja täyshuollon. Skarppasi, että pääsi naimisiin ja nyt taas on kuten luonteensa ja "rakkautensa määrä", eli usko totuus: ei välitä aidosti tunteistasi ja sinusta. Muuten ei tekisi tuota.
Herää todellisuuteen, AP!
Mulla oli teininä samantyylinen poikaystävä, aina meni kaverit ja muut jutut edelle. Tuosta syystä päätin suhteen, vaikka muuten sovittiin hyvin yhteen ja tykättiin toisistamme paljon. Jotenkin hän vaan aina palasi mieleeni, ja pohdin teinkö hätäisen päätöksen erotessa, ja olinko vaan itse teininä liian vaativa ja turhaan mustasukkainen.
Noin kymmenen vuoden eron jälkeen päädyimme uudestaan tapailemaan. Huomasin hyvin pian että mies ei ollut muuttunut yhtään. Totesin että en vaan edelleenkään siedä tuota tapaa perua tapaamisia viime hetkellä, kun tuleekin jotain kiinnostavampaa. Jäin aina kakkoseksi. Ei se vaan ikinä tajunnut. Ja meillä sentään oli kyseessä kahdenkeskiset tapaamiset toisen luona, ei mitkään maksetut matkat tai porukkatapaamiset kuten ap:n tilanteessa.
En vaan jaksa uskoa että ap:n mies tulee ikinä tajuamaan, ja ero on ainoa hyvä vaihtoehto. Sen jälkeen ap:lla on mahdollisuus löytää luotettava mies, ja vaikka ei löytyisikään, ei ainakaan tarvitse repiä hiuksiaan epäluotettavan ja itsekkään idiootin takia. Itselläni kävi hyvä onni, ja heivattuani tuon urvelon, tapasin miehen jollaisesta en ollut edes uskaltanut uneksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö elämään sellaista elämää, että vietätte esim. juhlapyhät ja lomat ilman yhteisiä suunnitelmia ja teette mielummin molemmat jotain omien kaverienne kanssa? Että ette vaan tee enää yhteisiä suunnitelmia?
Joillakin toimii tällainen arkiparisuhdekin ihan hyvin, se on yksi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä, jos ei houkuta.
Mikä ihmeen arkiparisuhde? Just arkipäiväthän on niitä milloin ei oikein ole edes aikaa parisuhteelle ja mikä järki edes on sellaisessa suhteessa jossa ei haluta viettää yhdessä vapaa-aikaa ja jakaa yhdessä elämän kohokohtia kuten juhlapäiviä?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän samankaltainen tilanne, meillä se tosin menee niin, että yritän suunnitella ja kysellä hyvissä ajoin esim ennen juhannusta, että mitä olisi suunnitelmissa. Ikinä en saa vastauksia, sanoo vain ettei jaksa stressata liian aikaisin. Sitten joka ikinen kerta ilmoittaa päivää maksimissaan kahta ennen, että joo lähden huomenna kavereiden kanssa mökille/laivalle tms.
Seurauksena se, että itse jään koirien kera kotiin. Ja monet kerrat olen yrittänyt selittää miten epäarvostettu olo tulee kun kaverit on selkeästi aina etusijalla eikä voi edes ajoissa kertoa suunnitelmista, että itsekin sitten ehtisi keksiä jotain. Mutta ei mene ymmärrykseen ei.
Jatka vaan suunnittelua entiseen malliin, mutta tee suunnitelmat vain itsellesi, älä kerro niistä miehelle. Jos mies ei edelleenkään suostu suunnittelemaan mitään kanssasi ja vain ilmoittaa menostaan, voit sinä silloin todeta, että "ai jaa, minä olen jo sopinut muuta, joten joudut jäämään koiravahdiksi, jos et saa niille hoitopaikkaa".
Oma mies oli nuorempana sellainen, että hän ei suostunut sopimaan edes perjantai-illaksi elokuviin menoa. Aina vastaus oli, että katsotaan sitä myöhemmin. Lähes aina tuli jotain kivempaa menoa. Kyse ei ollut siitä, että mies ei haluaisi leffateatteriin tai olisin raahannut hänet katsomaan jotain romanttista komediaa. Opin sitten tekemään aina suunnitelman B ja lopulta en itse reagoinut millään tavalla, jos mies ehdotti jotain. Mies onneksi tajusi, kun sai maistaa muutaman kerran omaa lääkettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä vähän samankaltainen tilanne, meillä se tosin menee niin, että yritän suunnitella ja kysellä hyvissä ajoin esim ennen juhannusta, että mitä olisi suunnitelmissa. Ikinä en saa vastauksia, sanoo vain ettei jaksa stressata liian aikaisin. Sitten joka ikinen kerta ilmoittaa päivää maksimissaan kahta ennen, että joo lähden huomenna kavereiden kanssa mökille/laivalle tms.
Seurauksena se, että itse jään koirien kera kotiin. Ja monet kerrat olen yrittänyt selittää miten epäarvostettu olo tulee kun kaverit on selkeästi aina etusijalla eikä voi edes ajoissa kertoa suunnitelmista, että itsekin sitten ehtisi keksiä jotain. Mutta ei mene ymmärrykseen ei.
Kyllä hän ymmärtää oikein hyvin, mitä tekee. Häntä ei vain kerta kaikkiaan kiinnosta miltä sinusta tuntuu. Olet varavaihtoehto, jos kivempaa seuraa ei löydy. Heivaa mäkeen moinen "mies"! Elämänlaatusi parantuu 100 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin. On tosi ärsyttävää, ettei toisen kanssa tehtyisin suunnitelmiin voi luottaa.
Jos menette johonkin maksullisiin reissuihin, niin kuka ne varaa ja maksaa? Jos hän peruu, niin joudutko sinä hoitamaan matkojen perumiset ja rahojen takaisin hankkimiset?
Minähän ne yleensä olen varannut ja maksanut. Ehkä pitää laittaa mies jatkossa ne maksamaan, jos se vaikuttaisi asiaan mitenkään..
Ja ennenkuin joku sanoo, niin ei ole siis kyse siitä, että yksin suunnittelisin näitä yhteisiä reissuja/menoja ja "pakoittaisin" miehen mukaan vaan monesti mies saattaa itse ehdottaa jotain, josta sitten innostun ja yhdessä on sovittu ajankohta jne.
Miehen mielestä ylireagoin asiaan ja ihmetteli, että "eikö töissäkään saisi käydä". En siis ikinä aikaisemmin ole valittanut hänen työvuoroistaan ja aina on saanut mennä ylitöihin kun huvittaa. Mies ei ymmärrä, ettei kyse ole nyt noista ylitöistä vaan nimenomaan siitä, että hän ei taaskaan pidä kiinni sovituista asioista.
Kiva nyt ruveta sumplimaan tuota juhannusta.. Huoh.
Ap
Älä ota kontollesi enää yhtään perseilyä, mies soitelkoon vieraslistan läpi kuten joku ylhäällä jo mainitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli myös nuorempana tuollainen poikaystävä/avomies. En ymmärrä miten sitäkin touhua katselin niin pitkään ennen lopullista eroa, ei olisi pitänyt. Kyllä se pidemmän päälle käy itsetunnonkin päälle jäädä aina toiseksi vaihtoehdoksi, suunnitelmien peruuntuessa yllättäen kun jotain "mielenkiintoisempaa" ilmaantui, useimmiten kavereiden kanssa kaljoittelua. Muistan myös yhä sen häpeän, kun koitin keksiä tekosyitä miehen puolesta omille ystäville/perheelle, kun ei nyt mies päässyt tai meistä kumpikaan, kun suunnitelmat muuttui. Ei ikinä enää, nykyinen aviomies on ihan toista maata. Kerran on tainnut käydä niin että jumiutui kaverilleen johonkin remppahommaan pidemmäksi aikaa kuin oli tarkoitus kun meillä oli oma muutto kesken ja muistan millaiset huutokilarit pidin siitä. Nolottaa vähän jälkikäteen, mutta osaltaan vaikuttaa se, että joutui oharipaskaa niin monta vuotta ennen häntä sietämään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen mielestä ylireagoin asiaan ja ihmetteli, että "eikö töissäkään saisi käydä". En siis ikinä aikaisemmin ole valittanut hänen työvuoroistaan ja aina on saanut mennä ylitöihin kun huvittaa. Mies ei ymmärrä, ettei kyse ole nyt noista ylitöistä vaan nimenomaan siitä, että hän ei taaskaan pidä kiinni sovituista asioista.
Kiva nyt ruveta sumplimaan tuota juhannusta.. Huoh.
Ap
Oivoi... Samoilla sanoilla mitä oma ex-mieheni perusteli menojaan jotka poikkesivat sovitusta. Minua syytettiin suurinpiirtein hulluksi joka haluaa kahlita puolisoaan, eikä koskaan nähnyt vikaa itsessään.
Kaduttaa että en lopettanut suhdetta heti ensimmäisen tempun jälkeen, periaatteessa mahdollistin tahollani tuollaisen käytöksen.
Tsemppiä ap. Tiedän tunteen ja tunteesi ovat ihan oikeutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö elämään sellaista elämää, että vietätte esim. juhlapyhät ja lomat ilman yhteisiä suunnitelmia ja teette mielummin molemmat jotain omien kaverienne kanssa? Että ette vaan tee enää yhteisiä suunnitelmia?
Joillakin toimii tällainen arkiparisuhdekin ihan hyvin, se on yksi vaihtoehto. Ymmärrän kyllä, jos ei houkuta.
Mikä ihmeen arkiparisuhde? Just arkipäiväthän on niitä milloin ei oikein ole edes aikaa parisuhteelle ja mikä järki edes on sellaisessa suhteessa jossa ei haluta viettää yhdessä vapaa-aikaa ja jakaa yhdessä elämän kohokohtia kuten juhlapäiviä?
Tylysti yhteenveto ehdotuksesta: riittääkö sinulle AP panosuhde? Ei mitään siteitä eikä velvollisuuksia?
Mies ei halua taas viettää juhannusta jossain kämäsessä mökissä, ja ziljoona av-mammaa huutaa jssap:tä. Tehkää jotain kivaa yhdessä niiden ylitöiden jälkeen, ei kai niissä koko juhannus mene?
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua taas viettää juhannusta jossain kämäsessä mökissä, ja ziljoona av-mammaa huutaa jssap:tä. Tehkää jotain kivaa yhdessä niiden ylitöiden jälkeen, ei kai niissä koko juhannus mene?
No jos mies olisi fiksu, olisi sanonut sen kun mökkiä varataan. Ei tänään - juhannuksen aatonaattona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin. On tosi ärsyttävää, ettei toisen kanssa tehtyisin suunnitelmiin voi luottaa.
Jos menette johonkin maksullisiin reissuihin, niin kuka ne varaa ja maksaa? Jos hän peruu, niin joudutko sinä hoitamaan matkojen perumiset ja rahojen takaisin hankkimiset?
Minähän ne yleensä olen varannut ja maksanut. Ehkä pitää laittaa mies jatkossa ne maksamaan, jos se vaikuttaisi asiaan mitenkään..
Ja ennenkuin joku sanoo, niin ei ole siis kyse siitä, että yksin suunnittelisin näitä yhteisiä reissuja/menoja ja "pakoittaisin" miehen mukaan vaan monesti mies saattaa itse ehdottaa jotain, josta sitten innostun ja yhdessä on sovittu ajankohta jne.
Miehen mielestä ylireagoin asiaan ja ihmetteli, että "eikö töissäkään saisi käydä". En siis ikinä aikaisemmin ole valittanut hänen työvuoroistaan ja aina on saanut mennä ylitöihin kun huvittaa. Mies ei ymmärrä, ettei kyse ole nyt noista ylitöistä vaan nimenomaan siitä, että hän ei taaskaan pidä kiinni sovituista asioista.
Kiva nyt ruveta sumplimaan tuota juhannusta.. Huoh.
Ap
Tämä juhannus olkoon viimeinen jolloin suunnittelet yhteisiä menoja. Jatkossa suunnittelet menemiset vain itsellesi, kuten mieskin tuntuu tekevän. Jos mies ehdottaa jotain, älä ota sitä tosissasi koska se on vain heitto.Jos mies oikeasti haluaa kanssasi jonnekin, hän varmaan varaa matkat ja maksaa ne?
Lähde kaverin kanssa laivalle, lennä lyhytlomalle Eurooppaan jne. Pääasia että jatkossa et maksa tuollaisen miehen puolesta mitään huveja vaan satsaat ainoastaan itseesi.
Juhannuksena voit miettiä, mitä saat tuollaisesta suhteesta itsellesi? Oletko vain kämppis ja kulujen jakaja-pakkopullaa miehelle vai näyttääkö hän teoillaan arvostavansa sinua ja parisuhdettanne? Minusta ei.
Olin toistakymmentä vuotta yhdessä vastaavan miehen kanssa, jolle kaverit ja kaikki kodin ulkopuolinen oli tärkeämpää kuin perhe ja parisuhde. Jos kaveri vihelsi, sitä mentiin auttamaan vaikka kotona olisi ollut koliikkivauva ja valvomisesta puolikuollut vaimo. Mitään sellaista ei mies voinut suunnitella mihin olisi kuulunu perhe ja mikä olisi maksanut jotain.Kaveriporukan harrastusjuttuihin taas ei koskaan ollut liian köyhä tai kipeä.
Jätin sen sian enkä ole katunut.
Kaikessa ei kylläkään ole aina syytä se että pettää. Tiedoksesi, että useimmiten on kyse jostain ihan muuta (yleensä keskenkasvuisuudesta, joka sitten ilmenee kyvyttömyytenä puhua ääneen toiveitansa, passiivis-aggressiivisuutena, itsekkyytenä jne).