Lue keskustelun säännöt.
Suutunko tyhjästä? Sovituista asioista kiinni pitäminen parisuhteessa
20.06.2017 |
Ollaan oltu muutaman vuoden miehen kanssa yhdessä. Etenkin parisuhteen alkuaikoina oli ongelmana se, ettei mies pitänyt sovituista asioista kiinni. Toisinsanoen jos oltiin esimerkiksi sovittu joku reissu tai muu yhteinen meno, saattoi mies perua sen hyvinkin lyhyellä varoitusajalla mikäli jotain "mielenkiintoisempaa" ilmaantui. Se mielenkiintoisempi asia saattoi olla kavereiden kanssa mökkireissu, auton korjaaminen, ylityöt jne. Ja mies saattoi siis perua meidän sovitut menot ihan tunninkin varoitusajalla, mikä aiheutti välillä sitten ihan käytännön vaikeuksia kun esim. maksettua viikonloppulomaa ei enää noin lyhyellä varoitusajalla onnistunut perua. Puhumattakaan sitten minkälaista vääntöä se aiheutti parisuhteeseen..
No asiat saatiin keskusteltua ja on ollut jo pidemmän aikaa seesteisempää tämän asian suhteen. Kunnes nyt taas huomaan miehen alkavan lipsumaan.. Tässä loppukevään aikana on käynyt pari-kolme kertaa niin, että mies on vaihtanut meidän sovitun menon kavereiden mökkireissuun tai saunailtaan. No tänään tuli sitten taas kruunaus asialle: Ollaan puoli vuotta sitten vuokrattu juhannukseksi mökki, jonne ollaan kutsuttu myös vieraita. Miehelle oli ehdotettu tänään töissä juhannukselle ylitöitä, pakko siis ei olisi mennä, sillä muitakin ylitöihin halukkaita olisi. Mies on nyt sitä mieltä, että hän menee töihin ja me joko a) perutaan koko mökkireissu tai b) menen sinne yksin kestitsemään vieraita. Mua suoraan sanottuna vituttaa aivan suunnattomasti. Mies lähti yövuoroon, nähdään huomenna illalla seuraavan kerran. Yritän tässä keräillä itseäni siihen mennessä, jotta jaksaisin keskustella asiasta huomenna ja yritän hillitä itseäni, etten pommita miestä viesteillä asiasta.
Ärsyttää, ettei mies pidä sovituista asioista kiinni ja itselläni on aina sellainen pieni epävarmuus, että "jos se reissu nyt toteutuu". Miehen mukaan tämä on vaan hyvä juttu, kun saa niin hyvin ylityörahoja. Taloudellisesti meillä ei ole mitenkään tiukkaa, että siitäkään ei ole kyse.
Ärsyttää myös, että mies ei edelleenkään tunnu ymmärtävän miksi pahoitan aina asiasta mieleni.. En tiedä voiko miestä edes saada ymmärtämään asiaa minun näkökulmasta?
Kommentit (60)
En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa. Mies ei ilmeisesti vieläkään ole ymmärtänyt, että hänen käytöksessään on jotain vikaa. Suuttuisin tuosta juhannuksen perumisesta niin paljon, että pistäisi eropaperit vetämään. Luottamuksen ja lojaaliuden pitäisi olla kaiken a ja o parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan voi saada ymmärtämään. Osoittaahan tuo täydellistä kunnioituksen puutetta. En tiedä miten sen kunnioituksen kumppania kohtaan voisi rakentaa tyhjästä.
Alkaisin tekemään muutoksia tehtyihin suunnitelmiin.
Erityisesti kun mies on lähdössä poikien kanssa johonkin suunniteltuun paikkaan, sanon että lapset jää sulle ja mulle tuli risteily (jonka tietty varaat ajoissa kun saat tietää milloin miehelle tulee joku juttu).
Ei sinulle saa jäädä tuollainen tunne
En kestä tuollaista kavereissakaan, vielä vähemmän katselisin menoja peruvaa kumppania. Ärsyttävää ja töykeää toimintaa. Jos tyyppi ei ymmärrä mikä on vialla omassa käytöksessä, ei kai auttaisi kuin erota.
Ymmärrän sua hyvin. On tosi ärsyttävää, ettei toisen kanssa tehtyisin suunnitelmiin voi luottaa.
Jos menette johonkin maksullisiin reissuihin, niin kuka ne varaa ja maksaa? Jos hän peruu, niin joudutko sinä hoitamaan matkojen perumiset ja rahojen takaisin hankkimiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies pitää päänsä, laitat hänet soittamaan kaikille kutsutuille vieraille ja kertomaan, että kutsu on peruttu ja syyn siihen. Onhan tuo täysin törkeää käytöstä kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat suunnitelmissa osallisena.
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa. Mies ei ilmeisesti vieläkään ole ymmärtänyt, että hänen käytöksessään on jotain vikaa. Suuttuisin tuosta juhannuksen perumisesta niin paljon, että pistäisi eropaperit vetämään. Luottamuksen ja lojaaliuden pitäisi olla kaiken a ja o parisuhteessa.
Jatkan vielä. Jos olisin tilanteessasi, vetäisin juhannuksen läpi kunnialla ja kohtaisin vieraat yksin. En tekisi mitään numeroa miehen puuttumisesta enkä enää yrittäisikään keskustella miehen kanssa asiasta, vaan esittäisin kylmänviileää, että ok, mene sinä vain töihin, jos kerran haluat. Sitten juhannuksen jälkeen tosiaan eropaperit vetämään (tai jos olette vain avopari, uutta kämppää etsimään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos omalle kohdalle sattuisi, niin pahimmalta tuntuisi se, ettei minun kanssani olo selvästi ole miehelle kovin tärkeää, koska kaikki muu tuntuu menevän sen edelle. Siinä olisi minusta jo keskustelun paikka, että miksi noin? Että etsiikö se oikein tekosyitä tehdä jotain muuta ja jos niin, miksi se ylipäänsä tekee mitään suunnitelmia, jos ei edes halua osallistua.
Paska homma, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin. On tosi ärsyttävää, ettei toisen kanssa tehtyisin suunnitelmiin voi luottaa.
Jos menette johonkin maksullisiin reissuihin, niin kuka ne varaa ja maksaa? Jos hän peruu, niin joudutko sinä hoitamaan matkojen perumiset ja rahojen takaisin hankkimiset?
Minähän ne yleensä olen varannut ja maksanut. Ehkä pitää laittaa mies jatkossa ne maksamaan, jos se vaikuttaisi asiaan mitenkään..
Ja ennenkuin joku sanoo, niin ei ole siis kyse siitä, että yksin suunnittelisin näitä yhteisiä reissuja/menoja ja "pakoittaisin" miehen mukaan vaan monesti mies saattaa itse ehdottaa jotain, josta sitten innostun ja yhdessä on sovittu ajankohta jne.
Miehen mielestä ylireagoin asiaan ja ihmetteli, että "eikö töissäkään saisi käydä". En siis ikinä aikaisemmin ole valittanut hänen työvuoroistaan ja aina on saanut mennä ylitöihin kun huvittaa. Mies ei ymmärrä, ettei kyse ole nyt noista ylitöistä vaan nimenomaan siitä, että hän ei taaskaan pidä kiinni sovituista asioista.
Kiva nyt ruveta sumplimaan tuota juhannusta.. Huoh.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa. Mies ei ilmeisesti vieläkään ole ymmärtänyt, että hänen käytöksessään on jotain vikaa. Suuttuisin tuosta juhannuksen perumisesta niin paljon, että pistäisi eropaperit vetämään. Luottamuksen ja lojaaliuden pitäisi olla kaiken a ja o parisuhteessa.
Jatkan vielä. Jos olisin tilanteessasi, vetäisin juhannuksen läpi kunnialla ja kohtaisin vieraat yksin. En tekisi mitään numeroa miehen puuttumisesta enkä enää yrittäisikään keskustella miehen kanssa asiasta, vaan esittäisin kylmänviileää, että ok, mene sinä vain töihin, jos kerran haluat. Sitten juhannuksen jälkeen tosiaan eropaperit vetämään (tai jos olette vain avopari, uutta kämppää etsimään).
Entä jos ensin kuitenkin sanoisi sille miehelle, että tämä on nyt minulle sellainen asia, joka saa oikeasti harkitsemaan eroa. Että näin vakavaa tämä on, että et enää kestä etkä suostu enää elämään elämääsi tällä tavalla, niin ettei mihinkään voi luottaa eikä tunne itseään arvostetuksi.
En lähtisi tuolle kostolinjalle. Hirveän paljon kivempi se erokin on lopulta hoitaa kun on puheväleissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle kohdalle sattuisi, niin pahimmalta tuntuisi se, ettei minun kanssani olo selvästi ole miehelle kovin tärkeää, koska kaikki muu tuntuu menevän sen edelle. Siinä olisi minusta jo keskustelun paikka, että miksi noin? Että etsiikö se oikein tekosyitä tehdä jotain muuta ja jos niin, miksi se ylipäänsä tekee mitään suunnitelmia, jos ei edes halua osallistua.
Paska homma, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta.
Tästä asiasta nimenomaan väännettiin silloin parisuhteen alkuaikoina. Eli yritin selittää miehelle, että minusta tuntuu kaiken muun menevän minun edelle ja kuinka minun kanssa ei tarvitse pitää sovituista asioista kiinni. Mies tuolloin sanoi ymmärtävänsä asian ja eikä se hänen mukaansa ollut niin, etten olisi hänelle tärkeä. Ei sitten vaan koskaan oikein osannut selittää miksi toimi kuten toimi. Usein selitys oli se, ettei tiennyt jonkun menon/reissun olevan minulle niin tärkeä. Öö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pyydät sitä naimisiin, sitten alttarilla sanot että pitää mennä kaverin mökille kun saat ilmaseen yön?
tietenkin varmistat että mies järjestää kaiken ja maksaa kaiken noin niinkun.... senkunnäkis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle kohdalle sattuisi, niin pahimmalta tuntuisi se, ettei minun kanssani olo selvästi ole miehelle kovin tärkeää, koska kaikki muu tuntuu menevän sen edelle. Siinä olisi minusta jo keskustelun paikka, että miksi noin? Että etsiikö se oikein tekosyitä tehdä jotain muuta ja jos niin, miksi se ylipäänsä tekee mitään suunnitelmia, jos ei edes halua osallistua.
Paska homma, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta.
Tästä asiasta nimenomaan väännettiin silloin parisuhteen alkuaikoina. Eli yritin selittää miehelle, että minusta tuntuu kaiken muun menevän minun edelle ja kuinka minun kanssa ei tarvitse pitää sovituista asioista kiinni. Mies tuolloin sanoi ymmärtävänsä asian ja eikä se hänen mukaansa ollut niin, etten olisi hänelle tärkeä. Ei sitten vaan koskaan oikein osannut selittää miksi toimi kuten toimi. Usein selitys oli se, ettei tiennyt jonkun menon/reissun olevan minulle niin tärkeä. Öö..
Jos olet kerran hänelle selittänyt, niin ei taida mikään auttaa. Mies ottaa sinut itsestäänselvyytenä, joka odottaa häntä kiltisti kotona kun hän tekee omia juttujaan.
Tuo on muuten yksi kontrollinhaluisen ihmisen keino alistaa puolisoa, että sitoo hänet kotiin tuolla tavalla kun ei ole itse vahtimassa. Onko sellainen luonne, vai onko vaan niin hölmö, ettei tajua mitä tekee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi olemaan tuollaisessa suhteessa. Mies ei ilmeisesti vieläkään ole ymmärtänyt, että hänen käytöksessään on jotain vikaa. Suuttuisin tuosta juhannuksen perumisesta niin paljon, että pistäisi eropaperit vetämään. Luottamuksen ja lojaaliuden pitäisi olla kaiken a ja o parisuhteessa.
Jatkan vielä. Jos olisin tilanteessasi, vetäisin juhannuksen läpi kunnialla ja kohtaisin vieraat yksin. En tekisi mitään numeroa miehen puuttumisesta enkä enää yrittäisikään keskustella miehen kanssa asiasta, vaan esittäisin kylmänviileää, että ok, mene sinä vain töihin, jos kerran haluat. Sitten juhannuksen jälkeen tosiaan eropaperit vetämään (tai jos olette vain avopari, uutta kämppää etsimään).
Entä jos ensin kuitenkin sanoisi sille miehelle, että tämä on nyt minulle sellainen asia, joka saa oikeasti harkitsemaan eroa. Että näin vakavaa tämä on, että et enää kestä etkä suostu enää elämään elämääsi tällä tavalla, niin ettei mihinkään voi luottaa eikä tunne itseään arvostetuksi.
En lähtisi tuolle kostolinjalle. Hirveän paljon kivempi se erokin on lopulta hoitaa kun on puheväleissä.
No joo, myönnän, että ehdotukseni ei välttämättä ole rakentavin mahdollinen, mutta ap on tosiaan jo aiemminkin puhunut miehen kanssa ongelmasta (eikä oppi näköjään mene perille).
Lisäksi tässä vaiheessa menee pilalle muidenkin pariskuntien juhannussuunnitelmat, jos ap päättää perua mökkikutsut. Ja jos ap alkaa nyt setviä asiaa perinpohjaisesti miehen kanssa (mieshän oli jo todennut, että ap ylireagoi), siitä jää vain paska fiilis. Siksi yrittäisin antaa olla ja pitäytyisin alkuperäisessä suunnitelmassa. Keskustella voi sitten ehkä myöhemmin, jos kokee siihen vielä tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua hyvin. On tosi ärsyttävää, ettei toisen kanssa tehtyisin suunnitelmiin voi luottaa.
Jos menette johonkin maksullisiin reissuihin, niin kuka ne varaa ja maksaa? Jos hän peruu, niin joudutko sinä hoitamaan matkojen perumiset ja rahojen takaisin hankkimiset?
Minähän ne yleensä olen varannut ja maksanut. Ehkä pitää laittaa mies jatkossa ne maksamaan, jos se vaikuttaisi asiaan mitenkään..
Ja ennenkuin joku sanoo, niin ei ole siis kyse siitä, että yksin suunnittelisin näitä yhteisiä reissuja/menoja ja "pakoittaisin" miehen mukaan vaan monesti mies saattaa itse ehdottaa jotain, josta sitten innostun ja yhdessä on sovittu ajankohta jne.
Miehen mielestä ylireagoin asiaan ja ihmetteli, että "eikö töissäkään saisi käydä". En siis ikinä aikaisemmin ole valittanut hänen työvuoroistaan ja aina on saanut mennä ylitöihin kun huvittaa. Mies ei ymmärrä, ettei kyse ole nyt noista ylitöistä vaan nimenomaan siitä, että hän ei taaskaan pidä kiinni sovituista asioista.
Kiva nyt ruveta sumplimaan tuota juhannusta.. Huoh.
Ap
Ei osaa ajatella asiaa sun kantilta oikeesti, jos kerran toistaa samaa käytöstä, vaikka olet hänelle siitä kertonut.
Todellakin mies saa jatkossa järjestää reissunne itse. Jos hän ne peruu, niin ei ole reilua, että kaiken lisäksi sun pitää vielä hoitaa kaikki käytännön järjestelytkin. Tästä lähtien hän saa hoitaa ne, kyllä. On liian helppoa perua menot, kun "tuo toinen ne niin kätevästi hoitaa pois". Jos kuitenkin tulee peruuntuminen, niin ainakin siitä seurannut käytännön vaiva menee oikealle henkilölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle kohdalle sattuisi, niin pahimmalta tuntuisi se, ettei minun kanssani olo selvästi ole miehelle kovin tärkeää, koska kaikki muu tuntuu menevän sen edelle. Siinä olisi minusta jo keskustelun paikka, että miksi noin? Että etsiikö se oikein tekosyitä tehdä jotain muuta ja jos niin, miksi se ylipäänsä tekee mitään suunnitelmia, jos ei edes halua osallistua.
Paska homma, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta.
Tästä asiasta nimenomaan väännettiin silloin parisuhteen alkuaikoina. Eli yritin selittää miehelle, että minusta tuntuu kaiken muun menevän minun edelle ja kuinka minun kanssa ei tarvitse pitää sovituista asioista kiinni. Mies tuolloin sanoi ymmärtävänsä asian ja eikä se hänen mukaansa ollut niin, etten olisi hänelle tärkeä. Ei sitten vaan koskaan oikein osannut selittää miksi toimi kuten toimi. Usein selitys oli se, ettei tiennyt jonkun menon/reissun olevan minulle niin tärkeä. Öö..
Jos olet kerran hänelle selittänyt, niin ei taida mikään auttaa. Mies ottaa sinut itsestäänselvyytenä, joka odottaa häntä kiltisti kotona kun hän tekee omia juttujaan.
Tuo on muuten yksi kontrollinhaluisen ihmisen keino alistaa puolisoa, että sitoo hänet kotiin tuolla tavalla kun ei ole itse vahtimassa. Onko sellainen luonne, vai onko vaan niin hölmö, ettei tajua mitä tekee?
Ei mielestäni ole kontrolloiva, enemmänkin vaan sellainen hölmö joka ei ymmärrä tai ainakin esittää, ettei ymmärrä. Mies on luonteeltaan vähän sellainen "ei huolta huomisesta" -tyyppi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle kohdalle sattuisi, niin pahimmalta tuntuisi se, ettei minun kanssani olo selvästi ole miehelle kovin tärkeää, koska kaikki muu tuntuu menevän sen edelle. Siinä olisi minusta jo keskustelun paikka, että miksi noin? Että etsiikö se oikein tekosyitä tehdä jotain muuta ja jos niin, miksi se ylipäänsä tekee mitään suunnitelmia, jos ei edes halua osallistua.
Paska homma, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta.
Tästä asiasta nimenomaan väännettiin silloin parisuhteen alkuaikoina. Eli yritin selittää miehelle, että minusta tuntuu kaiken muun menevän minun edelle ja kuinka minun kanssa ei tarvitse pitää sovituista asioista kiinni. Mies tuolloin sanoi ymmärtävänsä asian ja eikä se hänen mukaansa ollut niin, etten olisi hänelle tärkeä. Ei sitten vaan koskaan oikein osannut selittää miksi toimi kuten toimi. Usein selitys oli se, ettei tiennyt jonkun menon/reissun olevan minulle niin tärkeä. Öö..
Juuri sen takia ajattelin että selvästi miehen pitää tuntea miten se oma odotettu asian menetys tuntuu. Eli koska hän toistuvasti pahoittaa mielesi, eikä käsitä sitä puheestasi niin minä en usko että sun mies on tyhmä vaan hän on itsekäs. Hän tahtoo mieluummin muuta. Niin se vaan on. Jos teillä on tulossa mökkijuhlat ja mies peruu sen lähtemällä töihin niin hän ei sinne mökille halua. Työ ei lopulta ole se syy vaan tekosyy. Muutenhan se olisi jo suunnittelemassa illanistumista niiden ihmisten kanssa, ei sitä se kiinnosta vaan menee töihin.. Eli kun se valitsee noin, niin sen arvomaailma on tuo.
Jos sä teet selväksi että sen kalareissu tai poikien matka epäonnistuu, sinne se tahtoo. Sinne se menee vaikka tarjolla olisi se sama ylityö. Sen arvomaailma on tuo. Ei se jätä menemättä kavereitten kanssa ja pakene töihin. Se valitsee tämän. Ja silloin sun pitää tehdä joku selvä yhtä raju veto. Mies estetään lähtemästä sinne. Et siis tarjoa sille nyt vaihtoehtoja vaan jotain tulee joka menee sun miehen reissun eteen. Ei se tule ymmärtämään tätä.
Toinen on tietty terapia. Varaa aika ja menette sinne. Koska toi on täysin väärin sinua kohtaan. Mutta mä veikkaan ettei se mies vaan "ymmärrä" tässä mitään ongelmaa. Mä sanoisin että liitto loppuu jos se ei tule terapiaan. Siinä ei saa enää valintoja. Toi pitää loppua.
4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omalle kohdalle sattuisi, niin pahimmalta tuntuisi se, ettei minun kanssani olo selvästi ole miehelle kovin tärkeää, koska kaikki muu tuntuu menevän sen edelle. Siinä olisi minusta jo keskustelun paikka, että miksi noin? Että etsiikö se oikein tekosyitä tehdä jotain muuta ja jos niin, miksi se ylipäänsä tekee mitään suunnitelmia, jos ei edes halua osallistua.
Paska homma, mutta ei kyllä hyvältä kuulosta.
Tästä asiasta nimenomaan väännettiin silloin parisuhteen alkuaikoina. Eli yritin selittää miehelle, että minusta tuntuu kaiken muun menevän minun edelle ja kuinka minun kanssa ei tarvitse pitää sovituista asioista kiinni. Mies tuolloin sanoi ymmärtävänsä asian ja eikä se hänen mukaansa ollut niin, etten olisi hänelle tärkeä. Ei sitten vaan koskaan oikein osannut selittää miksi toimi kuten toimi. Usein selitys oli se, ettei tiennyt jonkun menon/reissun olevan minulle niin tärkeä. Öö..
Jos olet kerran hänelle selittänyt, niin ei taida mikään auttaa. Mies ottaa sinut itsestäänselvyytenä, joka odottaa häntä kiltisti kotona kun hän tekee omia juttujaan.
Tuo on muuten yksi kontrollinhaluisen ihmisen keino alistaa puolisoa, että sitoo hänet kotiin tuolla tavalla kun ei ole itse vahtimassa. Onko sellainen luonne, vai onko vaan niin hölmö, ettei tajua mitä tekee?
Ei mielestäni ole kontrolloiva, enemmänkin vaan sellainen hölmö joka ei ymmärrä tai ainakin esittää, ettei ymmärrä. Mies on luonteeltaan vähän sellainen "ei huolta huomisesta" -tyyppi.
Ap
No onneksi edes noin. Vaikea nähdä tilanteeseen tulevan muutosta, jos mies ei kerran kadu eikä ymmärrä, miksi tekee väärin. Tai jos on kerran tajunnut ja tekee silti, häntä ei luultavasti kauheasti kiinnosta sinun tunteesi.
Yritä vielä kerran selittää kuin selittäisit lapselle. Sano sille, että nyt jutellaan sinulle todella tärkeästä asiasta ja toivot, että hän keskittyy nyt kunnolla kuuntelemaan. Kuvaile tilanne: teet näin. Sitten kuvaile, miltä se sinusta tuntuu. Sitten kerrot, miten toivot tilanteen muuttuvan. Kerro, mitä ajattelet siitä, jos tilanteeseen ei tule muutosta. (Ero, muu?) Sitten anna hänelle puheenvuoro ja kuuntele.
No voihan. .