Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää kun muutama ihminen ei suostu sanomaan lapsen nimeä oikein!
20.06.2017 |
Nimi on samantyyppinen kuin Oskar, mutta väkisin osa sanoo aina Oskari. Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa? Ymmärtäisin, jos lapsi olisi vaikka joku Jacques tai Hjördis, mutta Oskar. Ja kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä useamman kerran viikossa.
Kommentit (410)
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten umpisuomalaisille lapsille pitää ylipäänsä antaa jotain selvästi suomalaiseen suuhun istumattomia nimiä? Varsinkin silloin kun sukunimi on tyyliin Möttönen. Se on noloa ja typerää siitä tulee todella vahvat wt-vibat. Kyllähän se niin on, että maassa kuin maassa nimi tuppaa vääntymään siihen tutumpaan perinteiseen muotoon. Jenkkivuosinani omaa suomalaisittain helppoa ja lyhyttä nimeäni ei varmaan kertaakaan lausuttu oikein, enkä siitä ottanut itkupotkuraivareita.
Millä tavoin nimi Oskar on suomalaiseen suuhun istumaton? Tai Alvar?
Täällä on moneen kertaan selitetty, kuinka konsonanttiin päättyminen ei istu suomalaiseen kieliasuun. Asiasta voi toki olla eri mieltä, mutta ei tarvitse tahallaan heittäytyä esittämään ettei edes ymmärrä mistä puhutaan, kun se on ensin moneen kertaan rautalangasta vääntämällä selitetty.
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten umpisuomalaisille lapsille pitää ylipäänsä antaa jotain selvästi suomalaiseen suuhun istumattomia nimiä? Varsinkin silloin kun sukunimi on tyyliin Möttönen. Se on noloa ja typerää siitä tulee todella vahvat wt-vibat. Kyllähän se niin on, että maassa kuin maassa nimi tuppaa vääntymään siihen tutumpaan perinteiseen muotoon. Jenkkivuosinani omaa suomalaisittain helppoa ja lyhyttä nimeäni ei varmaan kertaakaan lausuttu oikein, enkä siitä ottanut itkupotkuraivareita.
Millä tavoin nimi Oskar on suomalaiseen suuhun istumaton? Tai Alvar?
Täällä on moneen kertaan selitetty, kuinka konsonanttiin päättyminen ei istu suomalaiseen kieliasuun. Asiasta voi toki olla eri mieltä, mutta ei tarvitse tahallaan heittäytyä esittämään ettei edes ymmärrä mistä puhutaan, kun se on ensin moneen kertaan rautalangasta vääntämällä selitetty.
Miten niin ei istu suomalaiseen kieliasuun? Kenen suomalaisen? Jonkun just savupirtistä ulos raahautuneen juntin?
Minusta esim nimi Alvar Aalto tai nimi Joosef ei ole koskaan tuottanut kenellekään vaikeuksia.
Enemmän taivutusvaikeuksia on esim nimien Outi ja Satu kanssa. Tai siinä miten taivutetaan Veli.
Alvar on simppeli kuin faan.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, yhdessä entisessä työpaikassa oli Abel-niminen työntekijä, jota vanhempi kollega alkoi kutsua Aapeliksi heti alusta asti. 😂
Vetikö "Aapeli" koko herneenpalkon nenukkiin?
Asiasta banaaniin,
Minullakin on suomalaisittain vaikea nimi ja siitä tulee puheessa ja kirjoitettuna niin montaa eri väännöstä, että en enää edes välitä. En ole ihan varma olenko jaksanutkaan välittää. En ainakaan ole vaivautunut korjaamaan sitä enää muualla kuin virastoissa, jossa sen on pakko mennä oikein. Kaikki uudet tutut ja työkaverit myös keksivät oikotieksi oman lempinimen - ja kaikki tuntuvat myös tietävän kaikki lempinimeni, koska sekaannuksia ei ole tullut.
Kiitos isälle ja äidille nimestäni, joka on vaikea eikä sovi suomalaiseen suuhun. Sen ansiosta tällä "rakkaalla lapsella" on mooonta monta monituista nimeä ja pärjään sillä myös ulkomailla.
Luulen, että tämä nimiasia on sama juttu kuin makuasiat, niistä ei voi kuin riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Niin. Suomen kielessä on näin. Kun antaa vieraskielisen nimen, lapselle tulee helposti identiteettikriisi: kotona nimi on eri kuin esim. koulussa. Sellaista se on kun ei ajatella mitään.
P.S. Ester Ståhlberg oli ruotsinkielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Ja jos se Ester oikeasti on aivan ylitsepääsemätön niin Ester-nimen voi muuttaa lempinimimuotoon Essi. Ei voi olla mahdotonta. Sekin nimi on ihan almanakassa ja yleisin lempinimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Niin. Suomen kielessä on näin. Kun antaa vieraskielisen nimen, lapselle tulee helposti identiteettikriisi: kotona nimi on eri kuin esim. koulussa. Sellaista se on kun ei ajatella mitään.
P.S. Ester Ståhlberg oli ruotsinkielinen.
Ester Toivonen ei ollut. Ja Ester on ihan suomalainen nimi, suomenkielisestä almanakasta. Ja se ääntämysmuoto ESTER on siis nimenomaan suomen kielen mukainen. Ruotsinkielinenhän ääntää nimen Estär.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, yhdessä entisessä työpaikassa oli Abel-niminen työntekijä, jota vanhempi kollega alkoi kutsua Aapeliksi heti alusta asti. 😂
Vetikö "Aapeli" koko herneenpalkon nenukkiin?
Asiasta banaaniin,
Minullakin on suomalaisittain vaikea nimi ja siitä tulee puheessa ja kirjoitettuna niin montaa eri väännöstä, että en enää edes välitä. En ole ihan varma olenko jaksanutkaan välittää. En ainakaan ole vaivautunut korjaamaan sitä enää muualla kuin virastoissa, jossa sen on pakko mennä oikein. Kaikki uudet tutut ja työkaverit myös keksivät oikotieksi oman lempinimen - ja kaikki tuntuvat myös tietävän kaikki lempinimeni, koska sekaannuksia ei ole tullut.
Kiitos isälle ja äidille nimestäni, joka on vaikea eikä sovi suomalaiseen suuhun. Sen ansiosta tällä "rakkaalla lapsella" on mooonta monta monituista nimeä ja pärjään sillä myös ulkomailla.
Luulen, että tämä nimiasia on sama juttu kuin makuasiat, niistä ei voi kuin riidellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Niin. Suomen kielessä on näin. Kun antaa vieraskielisen nimen, lapselle tulee helposti identiteettikriisi: kotona nimi on eri kuin esim. koulussa. Sellaista se on kun ei ajatella mitään.
P.S. Ester Ståhlberg oli ruotsinkielinen.
Ester Toivonen ei ollut. Ja Ester on ihan suomalainen nimi, suomenkielisestä almanakasta. Ja se ääntämysmuoto ESTER on siis nimenomaan suomen kielen mukainen. Ruotsinkielinenhän ääntää nimen Estär.
Ester Toivosen biologinen isä oli puolassa syntynyt saksalainen.
En ymmärrä, kun vingutaan, että ei haittaa, jos nimi äännetään vähän väärällä tavalla. Joillekin tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa erottaa jopa Marian ja Marjan ero. Itse olen Maria ja korjaan välittömästi, jos nimi kirjoitetaan väärin eikä sen oikein lausuminenkaan pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa. Jokainen haluaa tulla kutsutuksi omalla nimellään ja minua ei ole aikanaan ristitty Marjaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten umpisuomalaisille lapsille pitää ylipäänsä antaa jotain selvästi suomalaiseen suuhun istumattomia nimiä? Varsinkin silloin kun sukunimi on tyyliin Möttönen. Se on noloa ja typerää siitä tulee todella vahvat wt-vibat. Kyllähän se niin on, että maassa kuin maassa nimi tuppaa vääntymään siihen tutumpaan perinteiseen muotoon. Jenkkivuosinani omaa suomalaisittain helppoa ja lyhyttä nimeäni ei varmaan kertaakaan lausuttu oikein, enkä siitä ottanut itkupotkuraivareita.
:D mun suvustani löytyy 80-90-vuotiaita mummoja joilla niminä on näitä "wt-nimiä" kuten Solange, Angelina ja Damaris.
Ja ne muuten lausutaan just tasan niinkuin kirjoitetaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Niin. Suomen kielessä on näin. Kun antaa vieraskielisen nimen, lapselle tulee helposti identiteettikriisi: kotona nimi on eri kuin esim. koulussa. Sellaista se on kun ei ajatella mitään.
P.S. Ester Ståhlberg oli ruotsinkielinen.
Ester Toivonen ei ollut. Ja Ester on ihan suomalainen nimi, suomenkielisestä almanakasta. Ja se ääntämysmuoto ESTER on siis nimenomaan suomen kielen mukainen. Ruotsinkielinenhän ääntää nimen Estär.
Konsonanttiin päättyviin nimiin lisätään aina suomen kielessä loppuun vokaali. Live with it. Ei tule muuttumaan. Johtuu suomen kielen taivutuksesta. Ei tule muuttumaan. Vaikeata tuntuu tuon nimen kanssa eläminen tämän perusteella olevan. Sopeudu tai vaihda nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Niin. Suomen kielessä on näin. Kun antaa vieraskielisen nimen, lapselle tulee helposti identiteettikriisi: kotona nimi on eri kuin esim. koulussa. Sellaista se on kun ei ajatella mitään.
P.S. Ester Ståhlberg oli ruotsinkielinen.
Ester Toivonen ei ollut. Ja Ester on ihan suomalainen nimi, suomenkielisestä almanakasta. Ja se ääntämysmuoto ESTER on siis nimenomaan suomen kielen mukainen. Ruotsinkielinenhän ääntää nimen Estär.
Ester Toivosen biologinen isä oli puolassa syntynyt saksalainen.
Ja? Se ei selitä sitä että hän oli ihan sujuvasti koko ikänsä Ester, ilman että se tuotti jollekulle suunnattomasti hahmotus tai ääntämisongelmia. Kukaan ei vääntänyt nimeä muotoon Esteri.
Meidän suku ei myöskään ole täysin suomalainen ja tuo nimi kulkee meillä suvussa. Se on nimenomaan ollut aina muodossa Ester. Ja kyllä, sekä kirjoitettuna Ester että äännettynä suomalaisittain Ester.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten umpisuomalaisille lapsille pitää ylipäänsä antaa jotain selvästi suomalaiseen suuhun istumattomia nimiä? Varsinkin silloin kun sukunimi on tyyliin Möttönen. Se on noloa ja typerää siitä tulee todella vahvat wt-vibat. Kyllähän se niin on, että maassa kuin maassa nimi tuppaa vääntymään siihen tutumpaan perinteiseen muotoon. Jenkkivuosinani omaa suomalaisittain helppoa ja lyhyttä nimeäni ei varmaan kertaakaan lausuttu oikein, enkä siitä ottanut itkupotkuraivareita.
Millä tavoin nimi Oskar on suomalaiseen suuhun istumaton? Tai Alvar?
Täällä on moneen kertaan selitetty, kuinka konsonanttiin päättyminen ei istu suomalaiseen kieliasuun. Asiasta voi toki olla eri mieltä, mutta ei tarvitse tahallaan heittäytyä esittämään ettei edes ymmärrä mistä puhutaan, kun se on ensin moneen kertaan rautalangasta vääntämällä selitetty.
Miten niin ei istu suomalaiseen kieliasuun? Kenen suomalaisen? Jonkun just savupirtistä ulos raahautuneen juntin?
Minusta esim nimi Alvar Aalto tai nimi Joosef ei ole koskaan tuottanut kenellekään vaikeuksia.
Enemmän taivutusvaikeuksia on esim nimien Outi ja Satu kanssa. Tai siinä miten taivutetaan Veli.
Alvar on simppeli kuin faan.
Ai miten Outi on vaikea taivuttaa? Oudin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esterin, Esterille, Esteriltä, Esteristä...
Jätäpä ensi kerralla i-kirjain pois ihan kokeeksi, kun käytät puhuessasi esim. em. taivutusmuotoja.
Kielestämme tulee se i sinne loppuun.
Niin. Se taivutetaan noin. Silti itse nimi ei ole Esteri. Se on Ester, ihan suomalaisesta almanakasta. Kuten Ester Toivonen tai Ester Ståhlberg.
Niin. Suomen kielessä on näin. Kun antaa vieraskielisen nimen, lapselle tulee helposti identiteettikriisi: kotona nimi on eri kuin esim. koulussa. Sellaista se on kun ei ajatella mitään.
P.S. Ester Ståhlberg oli ruotsinkielinen.
Ester Toivonen ei ollut. Ja Ester on ihan suomalainen nimi, suomenkielisestä almanakasta. Ja se ääntämysmuoto ESTER on siis nimenomaan suomen kielen mukainen. Ruotsinkielinenhän ääntää nimen Estär.
Konsonanttiin päättyviin nimiin lisätään aina suomen kielessä loppuun vokaali. Live with it. Ei tule muuttumaan. Johtuu suomen kielen taivutuksesta. Ei tule muuttumaan. Vaikeata tuntuu tuon nimen kanssa eläminen tämän perusteella olevan. Sopeudu tai vaihda nimi.
Ei ole muuten lisätty. Ei taideta pyöriä sinun junttipiireissäsi. Ja kuten sanottu, voi käyttää ihan vapaasti sitä hänen lempinimeään, joka on Essi, sekin suvun perinteen mukaisesti. Vai onko sulla ässävika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten umpisuomalaisille lapsille pitää ylipäänsä antaa jotain selvästi suomalaiseen suuhun istumattomia nimiä? Varsinkin silloin kun sukunimi on tyyliin Möttönen. Se on noloa ja typerää siitä tulee todella vahvat wt-vibat. Kyllähän se niin on, että maassa kuin maassa nimi tuppaa vääntymään siihen tutumpaan perinteiseen muotoon. Jenkkivuosinani omaa suomalaisittain helppoa ja lyhyttä nimeäni ei varmaan kertaakaan lausuttu oikein, enkä siitä ottanut itkupotkuraivareita.
Millä tavoin nimi Oskar on suomalaiseen suuhun istumaton? Tai Alvar?
Täällä on moneen kertaan selitetty, kuinka konsonanttiin päättyminen ei istu suomalaiseen kieliasuun. Asiasta voi toki olla eri mieltä, mutta ei tarvitse tahallaan heittäytyä esittämään ettei edes ymmärrä mistä puhutaan, kun se on ensin moneen kertaan rautalangasta vääntämällä selitetty.
Miten niin ei istu suomalaiseen kieliasuun? Kenen suomalaisen? Jonkun just savupirtistä ulos raahautuneen juntin?
Minusta esim nimi Alvar Aalto tai nimi Joosef ei ole koskaan tuottanut kenellekään vaikeuksia.
Enemmän taivutusvaikeuksia on esim nimien Outi ja Satu kanssa. Tai siinä miten taivutetaan Veli.
Alvar on simppeli kuin faan.
Ai miten Outi on vaikea taivuttaa? Oudin?
Sivistymättömät piirit eivät tiedä, että nuo nimet taivutetaan suomeksi Outin, Satun ja Velin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä nimet eivät pääty konsonanttiin. Jos konsonantti nimen lopusta puuttu, se lisätään Suomea puhuttaessa automaattisesti. Jos lapsen äidinkieli on ruotsi, on tilanne toinen.
Näitä kannatta miettiä ennen nimen antamista.
Mun täytyykin sitten korjata sukututkimuksesta kaikki kymmenet väärät nimet.
Ehkä. Jos olet sukututkimusta harrastanut, tiedätkin että nimien "normalisointi" on ensimmäisiä kysymyksiä, joihin tutkija törmää. Nimet on kirjattu ruotsinkielisiin kirkonkirjoihin ruotsalaisessa muodossa, joka sekin usein vaihtelee. Kastekirjassa nimi voi olla Matthias, rippikirjoissa Mattz, Matts tai Mathias, ja 1800-luvun puolelta 1900-luvulle saman henkilön nimi voikin muuttua Matiksi, kun on alettu kirjoittamaan kirkonkirjat suomeksi. Ei siis ole ollenkaan yksiselitteinen asia, mikä henkilön "oikea" nimi on ollut, kun kirjoitettukin muoto vaihtelee, ja puhekielinen muoto on ollut joku muu. Mitä vanhempaan aikaan mennään, voidaan vain arvailla, mitä nimeä perhe ja kyläläiset ovat käyttäneet.
Sattuu vain olemaan niin, että isäni suvun kantaisä on saksalainen ja isäni suku ruotsinkielinen osittain. Mieheni isän isä taas on venäläinen.
Lapsemmekin on syntynyt muualla kuin Suomessa.
Eli jos meidän lapsella on iitön muoton nimestä, se on tismalleen sukutaustoista johtuvaa, ei siitä että joku juntti esi-isä ei olisi tiennyt nimeään.
Jos henkilön äidinkieli on ollut ruotsi, niin silloin on kirkonkirjoihinkin ruotsiksi kirjattu nimi ollut sama kuin millä häntä on kutsuttu. Mutta eri asia on taas se, että suomenkielisessä puheessa ruotsinkieliset nimet pyrkivät mukautumaan suomalaiseen muotoon. Ihan samoin missä tahansa kielessä erikielisten nimien kanssa.
Silloin kuin latina oli Euroopan sivistyneistön kieli, Keski-Eurooppaan opiskelemaan mentäessä tai latinankielisissä kirjoituksissa nimet, ruotsinkielisetkin, yleensä latinalaistettiin. Esimerkkinä nyt vaikka Mikael Agricola, joka otti latinalaisen sukunimen (Agricola = Maanviljelijä), Mikael Olofsson / Michael Olai Agricola.
Esi-isät ovat kyllä nimensä tienneet. Toinen asia taas on, että erikielisiin kirkonkirjoihin niitä ei ole haluttu kirjata siinä muodossa kuin mitä henkilö itse ja perheensä ovat käyttäneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kielessä nimet eivät pääty konsonanttiin. Jos konsonantti nimen lopusta puuttu, se lisätään Suomea puhuttaessa automaattisesti. Jos lapsen äidinkieli on ruotsi, on tilanne toinen.
Näitä kannatta miettiä ennen nimen antamista.
Mun täytyykin sitten korjata sukututkimuksesta kaikki kymmenet väärät nimet.
Ehkä. Jos olet sukututkimusta harrastanut, tiedätkin että nimien "normalisointi" on ensimmäisiä kysymyksiä, joihin tutkija törmää. Nimet on kirjattu ruotsinkielisiin kirkonkirjoihin ruotsalaisessa muodossa, joka sekin usein vaihtelee. Kastekirjassa nimi voi olla Matthias, rippikirjoissa Mattz, Matts tai Mathias, ja 1800-luvun puolelta 1900-luvulle saman henkilön nimi voikin muuttua Matiksi, kun on alettu kirjoittamaan kirkonkirjat suomeksi. Ei siis ole ollenkaan yksiselitteinen asia, mikä henkilön "oikea" nimi on ollut, kun kirjoitettukin muoto vaihtelee, ja puhekielinen muoto on ollut joku muu. Mitä vanhempaan aikaan mennään, voidaan vain arvailla, mitä nimeä perhe ja kyläläiset ovat käyttäneet.
Sattuu vain olemaan niin, että isäni suvun kantaisä on saksalainen ja isäni suku ruotsinkielinen osittain. Mieheni isän isä taas on venäläinen.
Lapsemmekin on syntynyt muualla kuin Suomessa.
Eli jos meidän lapsella on iitön muoton nimestä, se on tismalleen sukutaustoista johtuvaa, ei siitä että joku juntti esi-isä ei olisi tiennyt nimeään.
Jos henkilön äidinkieli on ollut ruotsi, niin silloin on kirkonkirjoihinkin ruotsiksi kirjattu nimi ollut sama kuin millä häntä on kutsuttu. Mutta eri asia on taas se, että suomenkielisessä puheessa ruotsinkieliset nimet pyrkivät mukautumaan suomalaiseen muotoon. Ihan samoin missä tahansa kielessä erikielisten nimien kanssa.
Silloin kuin latina oli Euroopan sivistyneistön kieli, Keski-Eurooppaan opiskelemaan mentäessä tai latinankielisissä kirjoituksissa nimet, ruotsinkielisetkin, yleensä latinalaistettiin. Esimerkkinä nyt vaikka Mikael Agricola, joka otti latinalaisen sukunimen (Agricola = Maanviljelijä), Mikael Olofsson / Michael Olai Agricola.
Esi-isät ovat kyllä nimensä tienneet. Toinen asia taas on, että erikielisiin kirkonkirjoihin niitä ei ole haluttu kirjata siinä muodossa kuin mitä henkilö itse ja perheensä ovat käyttäneet.
Jep, mutta täällä väitettiin, että minä en tietäisi mikä se suvussa kulkeva nimi "oikeasti" on. Ei kaikki ole niitä Junttilan tilan Moilasia Savo-Kainuusta.
Entä Lukas? Ruotsalaisittain (kuten kirjoitusmuoto antaa ymmärtää), suomalaisittain vai englantilaisittain? Ja milläköhän murteella? Nina - Niina, Pia - Piia, Kia - Kiia?