Miksi se on joku meriitti jos näyttää ikäistään nuoremmalta?
Varsinkin keski-ikäiset naiset jaksavat aina seuraavan vuoden muistella sitä, kun joku sanoi silloin viime kesänä, että "eipä uskoisi että olet jo x-vuotias, menisit ihan kymmenen vuotta nuoremmasta". Ja yleensä näitä asioita sanotaan pelkästä kohteliaisuudesta. Joskus joku harva saattaa näyttää selkeästi nuoremmalta kuin on, mutta mitä sitten? Kaikista pahimpia on nämä jotka pyytää arvaamaan ikänsä. "Siis arvaa minkä ikänen mä oon, et varmaan arvaa". Yleensä arvaan tahallaan vähän yläkanttiin noille arvuuttelijoille. Ehkä ymmärrän tämän asian kun itselläni on ikää, mutta nyt alle 3-kymppisenä jotenkin tuntuu erittäin oudolta.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se nyt vaan tuntuu kivalta että on säilyttänyt edes vähän nuoruuden ulkonäköä. Ymmärrät paremmin kun vanhenet. On sekin ihan jees jos ei ole ryypännyt ja rällännyt itseään pilalle.
Olen ryypännyt ja rällännyt, toki tehnyt muutakin ja olen vieläkin hyvän näköinen. Mielummin elän kun ihmettelen kotisohvalla nuorta ulkonäköäni
T n 46 vPs. Ihmetyttää tämä ajatus nuoren näköinen = kaunis. Iästä riippumatta on kauniita ja niitä vähemmän kauniita ihmisiä.
Niin no jos eläminen on yhtä kuin ryyppääminen:)
Ei tässä siitä puhuttu että nuori on yhtä kuin kaunis. Usein ikäiseltään näyttävä on kaunis jos on hyvännäköinen eikä ole pilannut itseään millään kuten ryyppäämisellä.
Minusta on jotenkin vapauttavaa olla nuoremmannäköinen. Varsinkin kun tässä 35+ ikäluokassa on todella suurta hajontaa. Minä kun katson valokuviani 15 vuoden takaa ja nyt, niin niissä on hyvin pieni ero ja itse asiassa parempaan suuntaan. Ikäisissäni on jo tätimäisiä virkanaisia, joten ei haittaa jos minua ei rinnasteta heihin.
Alle nelikymppisenä on hauskaa, kun joku luulee kymmenen vuotta nuoremmaksi. Kun on täyttänyt neljäkymmentä, asialla ei ole enää väliä. Onhan se silloinkin varmaan kiva ja suotavaa näyttää jossain määrin nuorekkaalta, mutta se on silti yhdentekevää. Yleisesti ottaen on hyvä näyttää nuorekkaalta.
Lähinnä niin päin, että on kauheaa nähdä alle kaksikymppisiä, jotka näyttävät jopa nelikymppisiltä. Se on todellista tuhlausta.
Olen 42v. mies, mutta näytän 22-vuotiaalta, koska minulla on terveelliset elämäntavat ja treenaan. Tämän vuoksi ansaitsen nuoren n. 20-30v. tyttöystävän. Nuorelta näyttäminen on suuri etu ja positiivinen asia elämässä, ehdottomasti.
Tässäkin keskustelussa nostetaan koko ajan esille omaa nuorekkuutta. Käsitin, että ap oli kiinnostunut juuri siitä, miksi pitää näyttää ikäistään nuoremmalta, miksi se on joku kynnyskysymys. Mutta useimmat eivät osaa edes kyseenalaistaa sitä. Ihmettelen usein itsekin asiaa. Toivon, että kun vielä vanhenen, ulkonäköasiat jäävät sisäisen kehityksen varjoon.
Olen 42v. mies ja nuoret naiset jatkuvasti arvuuttelevat minun olevan heidän ikäisensä. Pakkohan se on myöntää, että sellainen hyväilee itsetuntoa. :)
Mua luullaan aina nuoremmaksi kuin olen (42v). Asia on tullut esille eri tapauksissa, joten ei ole omasta mielikuvituksesta kyse.;)
Eipä se mua haittaa, mutten sitä erityisesti mainosta..olen myös huomannut että joitain ärsyttää kun toisia luullaan nuoremmiksi.
Ei se mikään meriitti olekaan. Näytän todella nuorelta mutta en mitenkään kauniilla tavalla. Tosi kiva näyttää joltain 12 vuotiaalta kun bussikuskikin myy automaattisesti usein lastenlippua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se nyt vaan tuntuu kivalta että on säilyttänyt edes vähän nuoruuden ulkonäköä. Ymmärrät paremmin kun vanhenet. On sekin ihan jees jos ei ole ryypännyt ja rällännyt itseään pilalle.
Olen ryypännyt ja rällännyt, toki tehnyt muutakin ja olen vieläkin hyvän näköinen. Mielummin elän kun ihmettelen kotisohvalla nuorta ulkonäköäni
T n 46 v
Säälittää, kun ihmiset eivät mielestään elä, jos eivät ryyppää ja rällää.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa nostetaan koko ajan esille omaa nuorekkuutta. Käsitin, että ap oli kiinnostunut juuri siitä, miksi pitää näyttää ikäistään nuoremmalta, miksi se on joku kynnyskysymys. Mutta useimmat eivät osaa edes kyseenalaistaa sitä. Ihmettelen usein itsekin asiaa. Toivon, että kun vielä vanhenen, ulkonäköasiat jäävät sisäisen kehityksen varjoon.
Ihminen saa näyttää siltä miltä näyttää. Kenenkään ei PIDÄ näyttää nuoremmalta mitä on, mutta jotkut vain näyttävät, se on fakta. Kyse ei ole siitä että jotenkin yrittäisi olla nuoren näköinen, vaan sitä nyt vain on sen näköinen millaiseksi on syntynyt. Eihän kukaan sano sellaiselle, joka puolestaan näyttää ikäistään vanhemmalta, että miksi yrität olla vanha tai näyttää vanhalta! Jos näyttää nuoremmalta, niin sitä pidetään jonakin turhamaisuuden huipentumana, vaikka geeneilleen ei kukaan mitään voi. Enkä tajua miten nuorekas ulkonäkö olisi jotenkin poissa sisäisestä kehityksestä yms. En tiedä mitä nyt edes selitän ja ymmärtääkö kukaan, tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Luullaanko itseäsi reilusti vanhemmaksi, kun näin vaatimaton asia sinua närästää?
Itse asiassa ei, vaan useimmiten nuoremmaksi. Tiedän, että se johtuu siitä, että olen lyhyt. Kyllä peilistä jo huomaa, että ilmeillessä tulee orastavia ryppyjä ja että ne kolmekymppiset alkaa lähestyä. Se mikä närästää, on tuo arvuuttelu, "arvaa minkä ikäinen olen!". Siinä joutuu kaikki vaan kiusalliseen tilanteeseen. Ei ketään oikeasti kiinnosta minkä ikäinen olet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska se nyt vaan tuntuu kivalta että on säilyttänyt edes vähän nuoruuden ulkonäköä. Ymmärrät paremmin kun vanhenet. On sekin ihan jees jos ei ole ryypännyt ja rällännyt itseään pilalle.
Olen ryypännyt ja rällännyt, toki tehnyt muutakin ja olen vieläkin hyvän näköinen. Mielummin elän kun ihmettelen kotisohvalla nuorta ulkonäköäni
T n 46 vSäälittää, kun ihmiset eivät mielestään elä, jos eivät ryyppää ja rällää.
Ryyppääminen ja rällääminen on elämän vastakohta ja lisäksi äärimmäisen typerää.
Median sanelemaa. Minulle tuli jonkinasteen herätys kun katsoin yksi päivä goldberit (tai joku sinnepäin) komediasarjaa. Siinä oli perheen keski-ikäiseltä äidiltä kasvot laitettu näyttämään vastasyntyneen vauvan kasvoilta. Ihan sileä ja muovisen näköinen. Silloin ajattelin että eikö tämä mene jo liian pitkälle, ei ihme että minullakin on niin väärä kuva siitä miltä kasvoni pitäisi näyttää. Pahaa teki katsoa ihan sen näyttelijänkin vuoksi. Kelpaat telkkariin mutta et ryppyisenä.
Olen 50 vuotias. En ymmärrä ap:n kaltaisia ihmisiä, jotka saavat iloa siitä kun pahoittavat tahallaan toisen mielen. Itse sanon mielelläni "ooh, onpa äitisikin nuoren näköinen, olet perinyt sen häneltä" tai muuta ja nautin, kun näen miten iloiseksi toinen siitä tulee. Ei tulisi mieleenikään kiusalla arvioida väärin tai sanoa suoraan, että "oletpas vanhan ja tylsän näköinen täti-ihminen". Miksi ihmeessä kukaan haluaisi tuottaa toiselle pahaa mieltä?!
Minusta on muuten mukavaa olla vanha. Se voi ulkonäkö vähän rapistua mutta itsetunto nousee samassa tahdissa eikä enää ole niin riippuvainen muiden mielipiteistä. Toki mukavista sanoista yhä ilahtuu!
Vierailija kirjoitti:
Tietyt eliksiirit saavat aikaan että näyttää nuoremmalta, paha kenenkään kehua jos tiedetään oikea ikä. Parempi ettei ainakaan itse sano olevansa nuorempi kuin on.
Ai ne eliksiirit, joita saa neljän tien risteyksestä keskiyöllä täysikuutamolla?
Vierailija kirjoitti:
Median sanelemaa. Minulle tuli jonkinasteen herätys kun katsoin yksi päivä goldberit (tai joku sinnepäin) komediasarjaa. Siinä oli perheen keski-ikäiseltä äidiltä kasvot laitettu näyttämään vastasyntyneen vauvan kasvoilta. Ihan sileä ja muovisen näköinen. Silloin ajattelin että eikö tämä mene jo liian pitkälle, ei ihme että minullakin on niin väärä kuva siitä miltä kasvoni pitäisi näyttää. Pahaa teki katsoa ihan sen näyttelijänkin vuoksi. Kelpaat telkkariin mutta et ryppyisenä.
Ihan vastasyntyneet ovat kyllä kurttuisia eivätkä lainkaan silokasvoisia.
Minä olen 35-vuotias vuotias ja koko ajan kutsutaan tytöksi, tyttöseksi, neidiksi. On paha yrittää olla johtavassa tehtävässä, kun kaikki, mitä suustaan päästää, laitetaan eläkeikää kolkuttelevien toimesta "tytön" puheeksi. On paha antaa tehtäviä itseään 20-35 vuotta vanhemmille miehille, kun suhtautuvat "tyttöön" vähättelevästi. Muutaman kerran olen joutunut sanomaan "herroille", että minä olen aikuinen nainen, enkä pidä vähättelystä. Yleensä kuitenkin nielen kiukkuni. Syyttömiähän hekin siihen ovat, että ääni, olemus ja kasvot ovat kuin parikymppisellä tsirbulalla.
Kaikkea täytyy vastustaa, koska eihän näin nuori tiedä mitään ja näin me ollaan tehty vuosia. Välillä teen pomoni kanssa sellaista, että minä teen esityksen ja hän pistää siihen nimensä alle. Yleensä niin ne menevät läpi ja pomoni (kultainen pomo!) yleensä sitten kovaan ääneen noiden tytöttelijöiden edessä kehuu, kuinka tein taas ihan mahtavan esityksen ja hänestä oli etuoikeus laittaa nimensä alle. Naureskelemme sitten niitä ilmeitä. Mutta voi miten kamalaa tuleekaan, kun pomo lähtee eläkkeelle ensi vuonna. Minun naamani ei varmaan vuodessa vanhene tarpeeksi ollakseni uskottava.
Alkosta en saa mitään ulos näyttämättä henkkareita, mutta PAHINTA oli se, kun kysyivät henkkareita yrittäessäni ostaa ENERGIAJUOMAA ärrältä.
Tai no pahinta oli se, että isäni hautajaisisa pappi (joka ei tunne minua) oletti, että olen isosiskoni (41v) lapsi ja puhui minulle arkulla vielä hyvästellessäni hempeästi, että "kyllä ukilla on nyt parempi olla".
Että ei tämä "nuorekkaalta" näyttäminen mitään kivaa ole - ei ole koskaan ollutkaan. En riemuitse, vaan odotan jo niitä aikoja, kun minuun suhtaudutaan aikuisena. :(
Olen 40v. Näytän kasvoistani ja vartaloltani nuoremmalta. Näin minulle on usein sanottu 2-kymppistenkin suusta. Minulla on pitkät hiukset, olen siro ja eloisa sekä ääneni on korkeahko. Toisaalta hiukseni ovat kovaa vauhtia harmaantumassa niin, että kohta varmaan luullaan vain hyvin säilyneeksi 5-kymppiseksi? ;) No, minulle "yks ja sama". Tavoitteeni ei olekaan mahdollisimman nuorelta näyttäminen :)
Luullaanko itseäsi reilusti vanhemmaksi, kun näin vaatimaton asia sinua närästää?