Kesämökki ja aikuiset lapset

Tulosta tämä keskustelu mökille esille.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen se yksi hirviöäiti-ihminen, joka lakkasi käymästä mökillä, koska lapset aikuisiksi vartuttuaan vaelsivat sinne lapsineen ja puolisoineen odottaen että palvelu pelaa. Sekä omat että miehen lapset.

Jäin kaupunkiin ja ilmoitin miehelle että passaa porukan ihan miten haluaa.

Mies lopulta sitten myi koko mörskän. En vaan jaksanut olla siellä päivystämässä koska kuka tahansa pyllähtää sinne, enkä siivota aikuisten ihmisten jälkiä. Ja joo, ehkä kommunikointi sitten ei ihan siinä kohdassa pelannut. Perintömökistä ei ollut kyse vaan meidän ostamasta ja hankkimasta; tosin ilmeiesesti ainakin miehen lapset oli kuvitelleet että siitä joku perintömökki olisi heille tulossa, koska huuto oli hirmuinen kun mökki myytiin...

Mun miehen mökillä oli täysin sama kohtalo.

Miehen exä lopetti ensin mökillä käymisen (olivat silloin siis vielä naimisissa ja  minä en tuntenut heistä ketään), kun väsyi passaamaan koko aikuisten lastensa porukkaa. Mies kävi siellä yksin, asuikin kesät, ja lopulta he päätyivät eroon (ei nyt varmaan pelkästään sen mökin takia). Minä tutustuin sitten mieheen, alettiin seurustelemaan, ekana kesänä en edes halunnut sinne mökille lähteä, mutta suhteen vakiinnuttua kyllä. Ja kas, huomasinkin mihin saappaisiin astuin. Aikuiset lapset paitsi tulivat sinne passattavaksi myös kävivät ihan omin päin eivätkä siivonneet jälkiään. Kyllästyin kahdessa kesässä täydellisesti ja ilmoitin miehelle että ymmärrän hänen exänsä mökkeilystä vieraantumista ihan täysin, ja minun puolestani voivat hosua mökissään keskenään miten tykkäävät. Mutta mies ei halunnut mökkeillä ilman minua ja myi koko mörskän. Ja ei ollut perintömökki vaan mies ja exänsä aikoinaan paikan osti ja rakensi, ja erossa mies sai mökin ja vaimo asunnon.

Ymmärrän kovin hyvin vaikeuden puhua aikuisille tai myöhäismurrosikäisille lapsilleen. Huonoihin väleihin ei tahtoisi. Ja joo, kasvatus on varmaan mennyt moneltakin pieleen, kun tuo puhuminen on niin vaikeaa, vaan tahtoisinpa nähdä sen vanhemman - nykyisen tai tulevan - jolta tuo kohta elämässä vallan hyvin onnistuu. Kyllä ajattelen, että itsenäistymisen jälkeen poismuuttaneen lapsen lapsuuskoti ei ole enää hänen kotinsa, ja vanhempien mökinkään ei pitäisi olla hänelle itsestäänselvyys, vaan nämä molemmat asiat ovat paikkoja jotka ovat toisten, ja sillä mielellä niihin mennään, jos mennään. Aloitus on varmaan siksi tehty, että nuoret aikuiset lukisivat sen ja miettisivät vähän tilannetta tykönään. Ja ehkä jopa tarjoutuisivat tyhjentämään sen huussin. Ymmärtäisivät senkin mitä omat vanhemmat eivät uskalla välien rikkoutumisen pelossa sanoa. Aikuisuutta olisi sekin.

Meillä meni välit poikki lapsiin näiden kesämökkiriitojen takia. Mutta omapahan oli valintansa ja saadaan mökkeillä rauhassa.

.

Meillä on yksi aikuinen lapsi . Lapsenlapsia on useampi. Nautimme kun he tulevat tänne.

He tekevät ruoat ja miniä on ihan huippu. Tekee mitä vain huomaa meidän vanhuksien olevan pystymättömiä tekemään.

Avaimet heillä on mökkiin. Lupa käydä milloin vain.

Olemmeko jotenkin huippuonnellisia?

Meillä samaa ongelmaa! Mieheni aikuiset lapset lapsineen tulivat kesämökille mieluusti kuin hotelliin ja kun nätisti pyysi että "voitko sinä tehdä salaatin ja minä laitan perunat" niin eräskin porukan äiti totesi kiukkuisesti että " hän tullut tänne rentouttamaan että hän laittaa ruokaa arjessa ihan riittävästi". Miehenikin oli kyllästynyt passaamiseen ja siihen lastenlasten vänkäämiseen ruokapöydässä "mä en syö tätä enkä tuota". Itse ihmettelin että miksei lapsille heidät vanhemmat opeta pöytätapoja ja sitä kun valmiiseen pöytään tullaan niin siellä ei kitistä eikä vinguta. Eräs juhannusviikko lähdimme eurooppaan kiertomatkalle ja heinäkuulla lomien koittaessa. Siellä sai pojat,tyttäret,miniä ja vävy ihan itse tehdä kaikki alusta. Voi sitä valituksen määrää kun oli ollut niin työlästä. Mieheni on liian hyvin passanut lapsensa ja mistään ei viitsi sanoa kun heti liukkaan uraan. Olemme harkinneet vakavasti kesämökin myyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä samaa ongelmaa! Mieheni aikuiset lapset lapsineen tulivat kesämökille mieluusti kuin hotelliin ja kun nätisti pyysi että "voitko sinä tehdä salaatin ja minä laitan perunat" niin eräskin porukan äiti totesi kiukkuisesti että " hän tullut tänne rentouttamaan että hän laittaa ruokaa arjessa ihan riittävästi". Miehenikin oli kyllästynyt passaamiseen ja siihen lastenlasten vänkäämiseen ruokapöydässä "mä en syö tätä enkä tuota". Itse ihmettelin että miksei lapsille heidät vanhemmat opeta pöytätapoja ja sitä kun valmiiseen pöytään tullaan niin siellä ei kitistä eikä vinguta. Eräs juhannusviikko lähdimme eurooppaan kiertomatkalle ja heinäkuulla lomien koittaessa. Siellä sai pojat,tyttäret,miniä ja vävy ihan itse tehdä kaikki alusta. Voi sitä valituksen määrää kun oli ollut niin työlästä. Mieheni on liian hyvin passanut lapsensa ja mistään ei viitsi sanoa kun heti liukkaan uraan. Olemme harkinneet vakavasti kesämökin myyntiä.

Puhelin muuttaa sanoja : liukkaan uraan = loukkaannutaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä samaa ongelmaa! Mieheni aikuiset lapset lapsineen tulivat kesämökille mieluusti kuin hotelliin ja kun nätisti pyysi että "voitko sinä tehdä salaatin ja minä laitan perunat" niin eräskin porukan äiti totesi kiukkuisesti että " hän tullut tänne rentouttamaan että hän laittaa ruokaa arjessa ihan riittävästi". Miehenikin oli kyllästynyt passaamiseen ja siihen lastenlasten vänkäämiseen ruokapöydässä "mä en syö tätä enkä tuota". Itse ihmettelin että miksei lapsille heidät vanhemmat opeta pöytätapoja ja sitä kun valmiiseen pöytään tullaan niin siellä ei kitistä eikä vinguta. Eräs juhannusviikko lähdimme eurooppaan kiertomatkalle ja heinäkuulla lomien koittaessa. Siellä sai pojat,tyttäret,miniä ja vävy ihan itse tehdä kaikki alusta. Voi sitä valituksen määrää kun oli ollut niin työlästä. Mieheni on liian hyvin passanut lapsensa ja mistään ei viitsi sanoa kun heti liukkaan uraan. Olemme harkinneet vakavasti kesämökin myyntiä.

Pientä ongelmaa rajanvedossa noin ylipäätään? Mökki meillä on - minun omistuksessani kokonaan. Avain löytyt minulta ja mieheltäni. Ei tulisi mieleenkään antaa lapsille. Jos emme itse sitä käytä, voi minulta kysyä lupaa mökin käyttöön. Jokaiselle on tehty selväksi, että käyttöoikeus sisältää mökin huollon. Itse mökillä ollessani en tee _kenellekään_ ruokaa - olen siellä lomalla. Jokainen huoltaa itsensä.

Meillä semmoinen tarina että siskolle tuli meno/itsenäistymisen/ myöhäinenmurkku vaihe kun erosi siitä teinirakkaudestaan jonka kanssa mentiin avikseen parikympin päälle. Lapset melkein joka vloppu meidän vanhemmilla ja kesällä viikkotolkulla kesämökillä että sisko saa elää itselleen. Yritin tästä puhua ihan asiallisesti että onko ihan oikein että 70v vanhemmat pitää suurin piirtein päiväkotia ja että tuonikäiset väsyy helposti. Vanhempamme liian kilttejä ja mulla siskolla isompi ikäero niin kuopus on hyvin lellitty. Sisko tietenkin suuttui ja yritin muistuttaa että lapsilla on isäkin ja isän puoleiset vanhemmat kotkat ovat nuorempia. Sisko niin mielellään pompotti. Sitten isämme sairastui syöpään ja mökki elämään tuli tauko ja siskon tajusi jossain vaiheessa että syöpä hoidot ovat niin rankkoja että vaarin täytyy saada nukkua ja levätä rauhassa. Isämme parantui syövästä ja mökki myitiin ja vanhemmat alkoivat matkustella ja kannustin kovasti. Siskoni joutui aikuistumaan kun isovanhempien apu ei ollutkaan enää itsestään selvää joka viikko.

Olemme ratkaisseet pulman niin, että kerromme, milloin haluamme olla kahden. Kalenteriin on merkitty tämän lisäksi ne päivät, jolloin lapset ovat vain oman perheensä kanssa.

Nyt vain helatorstai-viikonloppuna ja juhannuksena ollaan koko poppoo yhdessä.

Täytyy myöntää, että yhtään pidempään emme jaksaisi, vaikka aittamajoitua tuo yksityisyyttä. Nyt vanhempi lapsi ja vaimonsa ovat ostaneet siirtolapuutarhamökin.

AP, onko lapsillanne mökkiä tai ovatko he koskaan tehneet mökin ylläpitohommia? Esimerkiksi tyhjentäneet sitä huussia?

Tuli tuosta aloituksesta mieleen etten itsekään suorilta osaisi mökkihuussia tyhjentää kun en sellaista hommaa ole koskaan päässyt tekemään tai edes näkemään kun joku muu tekee. Ymmärtääkseni mökeissä on myös eroja yhtä paljon kuin mökin rakentajissakin.. Onko teillä jossain ylhäällä mökin vaatimia askareita niin että vieraat tietävät mitä kaikkea mökissä pitäisi tehdä ja kuinka usein?

Lapset lopettivat mökilläolot noin 16v, kun menivät kesätöihin. Opiskeluaikana he olivat kaikki kesät töissä ulkomailla ja valmistuttuaankin reissasivat laina-ajat.

Näinä yli 10 vuotena elämä solahti uusiin uomiin. Myytiin talo, muutettiin pieneen kolmioon keskustaan. Mökillä oltiin pääosin aina kahdestaan.

Sitten lapset perustivat perheet. Kaupungissa näemme heitä usein. Ollaan välillä heillä lapsenvahtina tai käydään yhdessä brunssilla. Ollaan oikein hyvissä väleissä.

Mutta mökillä tilanne on toinen. Ollaan saman katon alla kaikki yhdessä. Ihan erilaiset odotukset loman vietosta yllättivät, eripuraakin tuli. Ollaankin todettu yksituumaisesti, että tämä ei vain toimi. Siksi mökkivuorot on jaettu.

Ymmärrän hyvin tuon. En minäkään jaksa passata ketään lomalla, kun itse olen nimenomaan alalla jossa passaan ja kumartelen koko ajan muita, joten en sitä lomalla jaksa enää jatkaa.

Kyllä teillä olisi puhumisen paikka tossa vaiheessa. Jos pitää sinne möksälle päästä, niin sitten sitä saa olla mukana auttamassa ja tekemässä. En kattelis yhtään vapaamatkustajia omalla lomallani. Joko hommiin tai sitten saisivat hommata oman mökin, jossa voi elää miten tykkää. En myöskään kustantelisi ruokia isolle porukalle.

Teidän on nyt vaan keskustelelva miehen kanssa mitä tarkalleen haluatte, ja sitten keskustelu toimitatavoista niiden aikuisten lasten kanssa. Joko tietyin ehdoin pääsevät mökille, tai sitten kokonaan sanoa, että keksivät kesälle muuta tekemistä.

Minä olen se aikuinen lapsi, joka tulee perheineen äidin mökille. Äiti on monia kertoja sanonut, että olemme tervetulleita koska tahansa. Ei tulisi silti pieneen mieleenkään vaan paukahtaa paikalle, vaan soitellaan/viestitellään milloin tulemme. Siis tyyliin "meillä olis vapaata ensi viikonloppuna, onko sulla mitään erityistä? Ok, lähden ajelemaan lauantaina aamupalan jälkeen", ei sentään minuuttiaikataulua. 

Kauppaan on matkaa, joten yleensä tuomme aina omat ruokamme mukanamme, lisäksi kahvia, ketsuppia, vessapaperia tms perustavaraa ja soitan vielä äidille, että mitä kaupasta tarvitaan. Työnjako on muodostunut jokseenkin niin, että  minä ja tyttäreni laitamme ruoat, äiti tiskaa astiat, ja poikani kantavat saunapuut, saunavedet ja lämmittävät saunan.  Lapseni ovat tehneet mökin töitä koko ikänsä, osaamisensa mukaan. 

Sisareni sitten puolestaan odottaa täysihoitoa. Ei osta ruokaa, ei valmista sitä, saattaa osallistua pöydän kattamiseen ja salaatin tekemiseen.  Mummo tarjoaa täysihoidon äidille ja lapsille, sillä välin kun äiti makaa riippumatossa tai istuu terassilla lukemassa. Instagramiin ilmestyy "mökillä on ihana rentoutua"-kuvia. Minä en kyllä kehtaisi enää melkein viisikymppisenä.

Huussin tyhjennyksen hoitaa äiti ihan itse, samoin kaikki mökin kiinteät kulut. Se on ihan ok, koska hän asuu siellä melkeinpä lumettoman ajan kokonaisuudessaan. Mietityttää vaan, että mitenhän tämä mökin hoito ja vastuut jakautuvat sitten kun äiti ei enää jaksa siellä asua. Pahoin pelkään että sisko ei ole valmis ottamaan vastuuta mistään, mutta en minä kyllä lähde hänelle täysihoitolaa pitämään. Enkä halua luopua mökistäkään, koska se on mulle rakas. 

Saanko arvata? Et ole aikuisten lasten biologinen äiti, etkä siksi uskalla puuttua?

Meilläkin on muuten mökkivuorot jaettu. Yhteismökkeily ei enää toiminut meidän eli aikuisten lastenkaan mielestä. 

- nro 56

Siis onko noin yleisesti omistus jo jaettu aikuisille lapsille? Jos ei, niin kakaroilla ei ole mitään oikeuksia ”vuoroihin” - puhumattakaan palvelysta! Jokainen aukuinen hankkii tai vuokraa oman mökin! Kolhoosissa riitely on entisen maailman juttuja!

Vierailija kirjoitti:

Aikuiset ihmiset eivät sovi saman katon alle??  Erikoinen kommentti vanhemmalta lapsiaan kohtaan. En pystyisi noin ajattelemaan läheisistäni. Ongelma lienee, että ette kommunikoi rakentavasti.

tässä vaiheessa on kyllä pakko huomauttaa, että kesämökit pääsääntöisesti ovat TOSI pieniä mökkejä. Ei niitä voi verrata normaaleihin asuintiloihin, joissa on useampi huone, jonne voi vetäytyä omaan rauhaan tarvittaessa. Mitä tossa olen mökkikuumeisena erinlaisia mökkejä katsellut, niin kyllä ne neliöt pyörivät siinä 40m2 kantturoilla..  ja siitäkin ilosta saa pulittaa 100k molemmin puolin.

Sitten kun sattuu sadepäivä, niin siinähän sitä iso porukka istuu koko päivän keskenään tupakeittiössä nenät vastakkain kaiken sen mökille raahatun tavaran keskellä, pussia ja nyssykkää nurkat täynnä.. Siinä sitä ollaan kyllä hyvin kaukana rentouttavasta mielikuvasta mökillä... itse hieman erakkoluontoisena pidän tuota skenaariota ihan jonain muuna kuin mieluisena tilanteena!

Itselleni todellain ON olemassa lapsuuden perhe, ja sitten on perhe jonka olen perustanut. Ja voin suoraan sanoa, etten ikupäivänä viihtyisi omien vanhempien kanssa pienessä mökkipahasessa ja nukkuisin samassa tupakeittö yhdistelmässä siskonpedillä. Ja voin satasen lyödä vetoa, että jos vanhemmillani olisi möksä, niin samanlaisilla fiiliksillä olisivat  hekin. 

Onneksi meillä on rajat selvät, jos menemme vanhempieni luokse, menemme kylään (lapsuudenkoti), mutta emme odota palvelua ja sama homma toisinpäin.

Tuntuu todella oudolta tuo aloitus: sävy on kuin puhuisi ventovieraista ihmisistä eikä omista lapsistaan ja lapsenlapsistaan! Eritäin kylmää puhetta. Valitettavasti tuollaisia ihmisiä on etenkin suurten ikäluokkien ja sitä venhempien parissa. Kaikki on minä, minä ja omaisuus on tärkeämpää kuin ihmissuhteet!! Ehkä halutaan kostaa seuraavasn sukupolveenkin omien vanhempiensa kylmyys ja kuuntelemattomuus. Se on ikävää. Itse loisin selvät pelisäännöt mökin käytölle. Aloittaisin siitä, että mökin ajankäyttö jaettaisiin eri perheille ja kaikki tarvittavat työt on tehtävä, kuka siellä onkin. Ne on opetettava jokaiselle. Mökkien vuokraaminen on kallista, joten on aivan luontevaa antaa oman suvun lapsiperheille mökkilomaa kesällä.

Vierailija kirjoitti:

Ai, ai, nyt sokaisit muurahaispesään.

Juuri aiheesta puhuttiin lukupiirissä ja se on ongelma lähes kaikissa perheissä. Ja jos oman lapsen kanssa selviäisi, mutta kun mukaan tulee miniät ja vävyt, niin huh.huh.

No niimpä, mulla on anoppi samantapainen kuin ap, häärää mökillä kokoajan. Kokoajan pitää olla syömässä, on kahvit ja ruoat ja jälkiruoat. Hetkeäkään ei osaa vain olla.

Ei ymmärrä, että jos mies eli poikansa tekee jotain hommaa, niin kun minua pyydetään toiseen hommaan niin miehen on keskeytettävä omansa ja vahdittava lapsia sen aikaa kun itse teen muuta, eikä silloin mitään saa tehtyä valmiiksi. Kieltäytyäkään ei kuitenkaan saa.

Sitten tulee pahaa katsetta kun jommankumman meistä on aina "lusmuiltava".

Minulle kuiskii, että olisi kiva kun tuotaisiin omat ruoat kun tulee niin kalliiksi ja on eri aikataulut, pojalleen sanoo aina, että ei tarvi mitään tuoda. Sitten kun olen ostanut omat ruoat ja ajatellut, että ihanaa saa syödä omalla aikataululla niin eikö taas kysellä heti aamusta monelta syödään kun on ostettu oikein hienot tarjoilut ja loukkaannutaan kun sanotaan, että meillä on omat mukana.

Ja vaikka lapsen laittaisi tontin viimeisimpään nurkkaan päiväunille niin, aina keksitään jotain mitä pitää tehdä juuri siinä kohdassa, usein onkin pakko työntää rattaita ympäri tonttia ja paeta meteliä tai lähteä päiväunien ajaksi muualle kävelemään ettei lapsi herää tahalliseen metelöintiin. Ja taas "lusmuillaan" kun ei saa mitään tehtyä.