Lue keskustelun säännöt.
Sitoutunut, perinteinen ja pitkäaikainen poikaystävä ei kosi
20.06.2017 |
Saattaa kuulostaa turhasta vinkumiselta, mutta asia on alkanut vaivata.
Olen siis alkanut viime aikoina miettiä, miksi hyvin perinteinen, kuulemma syvästi rakastava ja sitoutunut poikaystävä ei kuitenkaan kosi, vaikka olen yli vuoden ajan näyttänyt "vihreitä valoja" asian suhteen. Suhteemme on pitkäaikainen ja vakaa, ainakin näennäisesti. Hän on kertonut haluavansa naimisiin kanssani, yhteisen tulevaisuuden ja lapsia, oman talonkin, sekä tietenkin ensin kihloihin. Siksi kosimattomuus ihmetyttää, sillä hän on vakitöissä ja voisi helposti halutessaan säästää parisataa euroa kihlasormukseen.
En ole tivannut häneltä syitä tai muuta, eikä hän aiheesta oikein halua edes puhua.
Tiedän, ettei hän ole tehnyt tai tekemässä asian hyväksi mitään. Miksi hän siis väittää haluavansa perinteiset kihlat, häät ja happy ever after? Eikö hän vain olekaan todellisuudessa varma? Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta?
Kommentit (72)
Tuntuu että teillä ei edes ole kovin hyvät välit, jos ette tällaisista pysty puhumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan suostu muuttamaan yhteen hänen kanssaan, jos naimisiinmeno on sinulle tärkeää. Avoliitto on ok silloin, jos ei itse niin naimisiinmenosta perusta. Mutta jos naimisiinmeno on itselle tärkeää, niin ei sitä pidä torpedoida avoliittoon suostumisella. Jotkut hullut tekevät vielä lapsiakin vaikkei olla naimisissa! Ja sitten vinkuvat, ettei mies kosi vaikka asutaan yhdessä ja lapsiakin on. Ei näin!
Sinuna pohtisin nyt vakavasti, aiotko jäädä tuohon vielä roikkumaan. Jos elämäntilanteenne on vakiintunut eikä kyse ole siitä, että olette seurustelleet 15-vuotiaasta asti ja olette nyt 21-vuotiaita, niin en pysty näkemään mitään syytä miksi ette ole jo naimisissa. Paitsi tietty se, että mies ei halua, vaan roikottaa sinua kunnes jotain parempaa osuu kohdalle.
En kyllä myöskään pidä hyvänä ideana sitä, että yrittää jotenkin painostaa miehen naimisiin. Jos hän on tossukka, siinä saattaa käydä niin että menette naimisiin vaikkei hän olisi halunnut. Ei lupaa hyvää jatkon kannalta.
Itse kun seurustelin nykyisen mieheni kanssa ja olimme molemmat jo melkein kolmekymppisiä, ajattelin mielessäni että annan tälle aikaa vuoden ja jos kosintaa ei kuulu, en jää roikkumaan. Miehelle en tietenkään tästä mitään puhunut. Mutta mies oli valmis sitoutumaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen olimme jo naimisissa, raskaaksi tulin pian naimisiinmenon jälkeen ja ehdimme ostaa yhteisen perheasunnonkin ennen kuin ensimmäinen vuosipäivä tuli vastaan. Eikä edes tuntunut hosumiselta, kun olimme toisistamme niin varmoja.
Juuri näin itsekin ajattelen!
Mies on lähes kolmekymppinen, minä pari vuotta nuorempi. Olen ajatellut, että mikäli hän ei muutaman vuoden päästä kosi, en halua enää kuunnella katteettomia, muka innostuneita lupauksia ja odottaa turhaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia vaivaa sinua, puhu.
Niinpä, pitää puhua. Miten esittäisin asian, kun toinen vaivautuu, enkä haluaisi vaikuttaa painostavalta? Kun puheenaihe ei olekaan iloinen vaan välteltävä ja vaivaava.
Ap
Välteltävä ja vaivaava?
Mies ei halua naimisiin (vieläkään/sinun kanssasi), ei vaan saa sanottua suoraan.
Miksi hän on sitten valehdellut ja haluaa yhä olla kanssani?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt ainakaan suostu muuttamaan yhteen hänen kanssaan, jos naimisiinmeno on sinulle tärkeää. Avoliitto on ok silloin, jos ei itse niin naimisiinmenosta perusta. Mutta jos naimisiinmeno on itselle tärkeää, niin ei sitä pidä torpedoida avoliittoon suostumisella. Jotkut hullut tekevät vielä lapsiakin vaikkei olla naimisissa! Ja sitten vinkuvat, ettei mies kosi vaikka asutaan yhdessä ja lapsiakin on. Ei näin!
Sinuna pohtisin nyt vakavasti, aiotko jäädä tuohon vielä roikkumaan. Jos elämäntilanteenne on vakiintunut eikä kyse ole siitä, että olette seurustelleet 15-vuotiaasta asti ja olette nyt 21-vuotiaita, niin en pysty näkemään mitään syytä miksi ette ole jo naimisissa. Paitsi tietty se, että mies ei halua, vaan roikottaa sinua kunnes jotain parempaa osuu kohdalle.
En kyllä myöskään pidä hyvänä ideana sitä, että yrittää jotenkin painostaa miehen naimisiin. Jos hän on tossukka, siinä saattaa käydä niin että menette naimisiin vaikkei hän olisi halunnut. Ei lupaa hyvää jatkon kannalta.
Itse kun seurustelin nykyisen mieheni kanssa ja olimme molemmat jo melkein kolmekymppisiä, ajattelin mielessäni että annan tälle aikaa vuoden ja jos kosintaa ei kuulu, en jää roikkumaan. Miehelle en tietenkään tästä mitään puhunut. Mutta mies oli valmis sitoutumaan ja ensimmäisen vuoden jälkeen olimme jo naimisissa, raskaaksi tulin pian naimisiinmenon jälkeen ja ehdimme ostaa yhteisen perheasunnonkin ennen kuin ensimmäinen vuosipäivä tuli vastaan. Eikä edes tuntunut hosumiselta, kun olimme toisistamme niin varmoja.
No joo. Tervetuloa vuoteen 2017. En ikinä voisi edes kuvitella menevän naimisiin henkilön kanssa, jonka kanssa en ole asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.Ap
Ymmärrän, että näistä asioista on vaikea puhua. On jotenkin helpompi jatkaa elämää kun pysyttelee hiljaa ja voi tavallaan toivoa vielä, että kyllä se sieltä kosii. Itse jos alkaa asiasta enemmän kysellä, voi vastaus ollakin jotain ihan muuta ja ymmärrettävästi se pelottaa - siinähän suhteen jatko on vaakalaudalla. Voisit yrittää kysellä poikaystävältäsi, että milloin hän näkee ajankohtaisena teidän avioitumisen? Että mikä olisi se elämäntilanne, jonka mies ajattelisi olevan avioliitolle otollinen. Jos et silti saa kunnon vastausta tai mies vastaa jotain ympäripyöreää, niin sitten se on ota tai jätä :/ luvata ja puhua voi mitä vaan, mutta teot merkitsee tässäkin tapauksessa. Jos mies oikeasti ei anna vastausta tai vitkuttelee, hän ei halua naimisiin.
Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, mies joskus kaksi vuotta sitten puhui, että valmistumisen jälkeen olisi varmaankin hyvä aika katsella kunnon sitoutumista. No, valmistumme vuoden sisään ja hiljaista on... :D en vuosikausiksi jää odottelemaan, olen aikarajani jo päättänyt. Jos mies ei halua naimisiin, se on ihan ookoo, mutta koska minä haluan, emme ole tällä saralla sitten yhteensopivia.
N27
12 vuotta yhdessä, ei ole ollut aikaa mennä naimisiin. Mitäpä se muuttaisi enää, kun lapsikin on, ja molemmat on kerran naimissa olleet. En näe muuta syytä kuin perintöasiat, miksi naida (siis lapsemme perintöasiat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos asia vaivaa sinua, puhu.
Niinpä, pitää puhua. Miten esittäisin asian, kun toinen vaivautuu, enkä haluaisi vaikuttaa painostavalta? Kun puheenaihe ei olekaan iloinen vaan välteltävä ja vaivaava.
Ap
Välteltävä ja vaivaava?
Mies ei halua naimisiin (vieläkään/sinun kanssasi), ei vaan saa sanottua suoraan.Miksi hän on sitten valehdellut ja haluaa yhä olla kanssani?
Ap
Ei hän välttämättä ole valehdellut. Hän on voinut myös muuttaa mielensä, tai ei ole vielä kypsä ajatukselle.
Tietysti on mahdollista, että hän myötäili sinun toiveitasi aviosta menettämisen pelossa/mukavuudenhalusta/koska asialla ei ole hänelle niin suurta merkitystä/muusta motiivista, mutta sen tietää vain hän itse? Eipä tuo välttely ja vastahakoisuus mitään suurta innostustakaan viesti.
Tunnen yhden miehen, joka seurusteli 10 vuotta. Sitten suhde päättyi, koska se nainen päätti lähteä kävelemään, koska ei saanut virallista sitoutumista siltä mieheltä. Mies oli kai lupaillut, että haluaa naimisiin "sitten joskus", mutta ei saanut aikaiseksi kosia. Tutustuin siis mieheen kaverina pian hänen eronsa jälkeen, ja mies itki katkerasti sitä, että oli menettänyt elämänsä rakkauden, itki sitä vielä vuosia myöhemmin. Kun kyselin, että miksi ihmeessä et sitten kosinut naistaan, niin kuulemma ei ehtinyt kun oli kaikkea muuta kiirettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.Ap
Ymmärrän, että näistä asioista on vaikea puhua. On jotenkin helpompi jatkaa elämää kun pysyttelee hiljaa ja voi tavallaan toivoa vielä, että kyllä se sieltä kosii. Itse jos alkaa asiasta enemmän kysellä, voi vastaus ollakin jotain ihan muuta ja ymmärrettävästi se pelottaa - siinähän suhteen jatko on vaakalaudalla. Voisit yrittää kysellä poikaystävältäsi, että milloin hän näkee ajankohtaisena teidän avioitumisen? Että mikä olisi se elämäntilanne, jonka mies ajattelisi olevan avioliitolle otollinen. Jos et silti saa kunnon vastausta tai mies vastaa jotain ympäripyöreää, niin sitten se on ota tai jätä :/ luvata ja puhua voi mitä vaan, mutta teot merkitsee tässäkin tapauksessa. Jos mies oikeasti ei anna vastausta tai vitkuttelee, hän ei halua naimisiin.
Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, mies joskus kaksi vuotta sitten puhui, että valmistumisen jälkeen olisi varmaankin hyvä aika katsella kunnon sitoutumista. No, valmistumme vuoden sisään ja hiljaista on... :D en vuosikausiksi jää odottelemaan, olen aikarajani jo päättänyt. Jos mies ei halua naimisiin, se on ihan ookoo, mutta koska minä haluan, emme ole tällä saralla sitten yhteensopivia.
N27
Kiitos empaattisesta vastauksesta! Juuri näin koen itsekin. En halua painostaa ja udella vastauksia, vaan nimenomaan vain tietää, onko katseemme samassa tulevaisuudessa vai ei. Sitä on ollut jotenkin ahdistava koittaa kysyä, kun olemme jo aiemmin muka olleet samaa mieltä asiasta...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.Ap
Ymmärrän, että näistä asioista on vaikea puhua. On jotenkin helpompi jatkaa elämää kun pysyttelee hiljaa ja voi tavallaan toivoa vielä, että kyllä se sieltä kosii. Itse jos alkaa asiasta enemmän kysellä, voi vastaus ollakin jotain ihan muuta ja ymmärrettävästi se pelottaa - siinähän suhteen jatko on vaakalaudalla. Voisit yrittää kysellä poikaystävältäsi, että milloin hän näkee ajankohtaisena teidän avioitumisen? Että mikä olisi se elämäntilanne, jonka mies ajattelisi olevan avioliitolle otollinen. Jos et silti saa kunnon vastausta tai mies vastaa jotain ympäripyöreää, niin sitten se on ota tai jätä :/ luvata ja puhua voi mitä vaan, mutta teot merkitsee tässäkin tapauksessa. Jos mies oikeasti ei anna vastausta tai vitkuttelee, hän ei halua naimisiin.
Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, mies joskus kaksi vuotta sitten puhui, että valmistumisen jälkeen olisi varmaankin hyvä aika katsella kunnon sitoutumista. No, valmistumme vuoden sisään ja hiljaista on... :D en vuosikausiksi jää odottelemaan, olen aikarajani jo päättänyt. Jos mies ei halua naimisiin, se on ihan ookoo, mutta koska minä haluan, emme ole tällä saralla sitten yhteensopivia.
N27
Kiitos empaattisesta vastauksesta! Juuri näin koen itsekin. En halua painostaa ja udella vastauksia, vaan nimenomaan vain tietää, onko katseemme samassa tulevaisuudessa vai ei. Sitä on ollut jotenkin ahdistava koittaa kysyä, kun olemme jo aiemmin muka olleet samaa mieltä asiasta...
Ap
Teillä taitaa olla isompiakin ongelmia kommunikaatiossa, jos avioituminen puhuminen teoriassakin ahdistaa jo noin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun mies on löytänyt oikean, ankkuroi valintansa.
Kuten tututustumisvaiheessa tekee selväksi halunsa nähdä ja olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.Ap
Ymmärrän, että näistä asioista on vaikea puhua. On jotenkin helpompi jatkaa elämää kun pysyttelee hiljaa ja voi tavallaan toivoa vielä, että kyllä se sieltä kosii. Itse jos alkaa asiasta enemmän kysellä, voi vastaus ollakin jotain ihan muuta ja ymmärrettävästi se pelottaa - siinähän suhteen jatko on vaakalaudalla. Voisit yrittää kysellä poikaystävältäsi, että milloin hän näkee ajankohtaisena teidän avioitumisen? Että mikä olisi se elämäntilanne, jonka mies ajattelisi olevan avioliitolle otollinen. Jos et silti saa kunnon vastausta tai mies vastaa jotain ympäripyöreää, niin sitten se on ota tai jätä :/ luvata ja puhua voi mitä vaan, mutta teot merkitsee tässäkin tapauksessa. Jos mies oikeasti ei anna vastausta tai vitkuttelee, hän ei halua naimisiin.
Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, mies joskus kaksi vuotta sitten puhui, että valmistumisen jälkeen olisi varmaankin hyvä aika katsella kunnon sitoutumista. No, valmistumme vuoden sisään ja hiljaista on... :D en vuosikausiksi jää odottelemaan, olen aikarajani jo päättänyt. Jos mies ei halua naimisiin, se on ihan ookoo, mutta koska minä haluan, emme ole tällä saralla sitten yhteensopivia.
N27
Kiitos empaattisesta vastauksesta! Juuri näin koen itsekin. En halua painostaa ja udella vastauksia, vaan nimenomaan vain tietää, onko katseemme samassa tulevaisuudessa vai ei. Sitä on ollut jotenkin ahdistava koittaa kysyä, kun olemme jo aiemmin muka olleet samaa mieltä asiasta...
Ap
Teillä taitaa olla isompiakin ongelmia kommunikaatiossa, jos avioituminen puhuminen teoriassakin ahdistaa jo noin paljon?
Pointti on se, että olemme jo puhuneet siitä täydessä yhteisymmärryksessä. Kuitenkin viime aikoina poikaystävä on vältellyt aihetta, mikä hämmentää ja on saanut minut epäilemään koko asiaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden miehen, joka seurusteli 10 vuotta. Sitten suhde päättyi, koska se nainen päätti lähteä kävelemään, koska ei saanut virallista sitoutumista siltä mieheltä. Mies oli kai lupaillut, että haluaa naimisiin "sitten joskus", mutta ei saanut aikaiseksi kosia. Tutustuin siis mieheen kaverina pian hänen eronsa jälkeen, ja mies itki katkerasti sitä, että oli menettänyt elämänsä rakkauden, itki sitä vielä vuosia myöhemmin. Kun kyselin, että miksi ihmeessä et sitten kosinut naistaan, niin kuulemma ei ehtinyt kun oli kaikkea muuta kiirettä.
Jos mies itkee, on ero aina ainoastaan miehen oma vika. Tämän olen havainnut.
Mitä jos mies ei ole varma enää sinusta,mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.Ap
Ymmärrän, että näistä asioista on vaikea puhua. On jotenkin helpompi jatkaa elämää kun pysyttelee hiljaa ja voi tavallaan toivoa vielä, että kyllä se sieltä kosii. Itse jos alkaa asiasta enemmän kysellä, voi vastaus ollakin jotain ihan muuta ja ymmärrettävästi se pelottaa - siinähän suhteen jatko on vaakalaudalla. Voisit yrittää kysellä poikaystävältäsi, että milloin hän näkee ajankohtaisena teidän avioitumisen? Että mikä olisi se elämäntilanne, jonka mies ajattelisi olevan avioliitolle otollinen. Jos et silti saa kunnon vastausta tai mies vastaa jotain ympäripyöreää, niin sitten se on ota tai jätä :/ luvata ja puhua voi mitä vaan, mutta teot merkitsee tässäkin tapauksessa. Jos mies oikeasti ei anna vastausta tai vitkuttelee, hän ei halua naimisiin.
Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, mies joskus kaksi vuotta sitten puhui, että valmistumisen jälkeen olisi varmaankin hyvä aika katsella kunnon sitoutumista. No, valmistumme vuoden sisään ja hiljaista on... :D en vuosikausiksi jää odottelemaan, olen aikarajani jo päättänyt. Jos mies ei halua naimisiin, se on ihan ookoo, mutta koska minä haluan, emme ole tällä saralla sitten yhteensopivia.
N27
Kiitos empaattisesta vastauksesta! Juuri näin koen itsekin. En halua painostaa ja udella vastauksia, vaan nimenomaan vain tietää, onko katseemme samassa tulevaisuudessa vai ei. Sitä on ollut jotenkin ahdistava koittaa kysyä, kun olemme jo aiemmin muka olleet samaa mieltä asiasta...
Ap
Teillä taitaa olla isompiakin ongelmia kommunikaatiossa, jos avioituminen puhuminen teoriassakin ahdistaa jo noin paljon?
Pointti on se, että olemme jo puhuneet siitä täydessä yhteisymmärryksessä. Kuitenkin viime aikoina poikaystävä on vältellyt aihetta, mikä hämmentää ja on saanut minut epäilemään koko asiaa.
Ap
Ennuste: asiaa mainostamalla saat miehen naimisiin. Mies ottaa eron jo parin vuoden päästä. Parempi näin kuin ihan kokonaan naimatta. Mies haluaa elää vielä eikä katsoa kaunareita joka helvetin ilta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos mies ei ole varma enää sinusta,mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen.
Olen aika varma, ettei kyse ole tästä. Kertoo päivittäin, kuinka rakastaa ja osoittaa teoin välittävänsä yms. Toki voin olla väärässäkin
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuusi vuotta on jo pitkä aika, jos olette perinteistä lajia että naimisiin tarvii mennä.
Paitsi jos olette aloittanut 15-vuotiaina.Poika on voinut alkaa ajatella että ette kuitenkaan ole sellainen pari jollaisena hän haluaa elää lopun ikää.
Tätä juuri olen ajatellut. Tai sitten hän on vain oikeasti välinpitämätön.
Aloimme seurustella yli parikymppisinä.Ap
Ymmärrän, että näistä asioista on vaikea puhua. On jotenkin helpompi jatkaa elämää kun pysyttelee hiljaa ja voi tavallaan toivoa vielä, että kyllä se sieltä kosii. Itse jos alkaa asiasta enemmän kysellä, voi vastaus ollakin jotain ihan muuta ja ymmärrettävästi se pelottaa - siinähän suhteen jatko on vaakalaudalla. Voisit yrittää kysellä poikaystävältäsi, että milloin hän näkee ajankohtaisena teidän avioitumisen? Että mikä olisi se elämäntilanne, jonka mies ajattelisi olevan avioliitolle otollinen. Jos et silti saa kunnon vastausta tai mies vastaa jotain ympäripyöreää, niin sitten se on ota tai jätä :/ luvata ja puhua voi mitä vaan, mutta teot merkitsee tässäkin tapauksessa. Jos mies oikeasti ei anna vastausta tai vitkuttelee, hän ei halua naimisiin.
Olen itsekin vähän samassa tilanteessa, mies joskus kaksi vuotta sitten puhui, että valmistumisen jälkeen olisi varmaankin hyvä aika katsella kunnon sitoutumista. No, valmistumme vuoden sisään ja hiljaista on... :D en vuosikausiksi jää odottelemaan, olen aikarajani jo päättänyt. Jos mies ei halua naimisiin, se on ihan ookoo, mutta koska minä haluan, emme ole tällä saralla sitten yhteensopivia.
N27
Kiitos empaattisesta vastauksesta! Juuri näin koen itsekin. En halua painostaa ja udella vastauksia, vaan nimenomaan vain tietää, onko katseemme samassa tulevaisuudessa vai ei. Sitä on ollut jotenkin ahdistava koittaa kysyä, kun olemme jo aiemmin muka olleet samaa mieltä asiasta...
Ap
Teillä taitaa olla isompiakin ongelmia kommunikaatiossa, jos avioituminen puhuminen teoriassakin ahdistaa jo noin paljon?
Pointti on se, että olemme jo puhuneet siitä täydessä yhteisymmärryksessä. Kuitenkin viime aikoina poikaystävä on vältellyt aihetta, mikä hämmentää ja on saanut minut epäilemään koko asiaa.
Ap
Ennuste: asiaa mainostamalla saat miehen naimisiin. Mies ottaa eron jo parin vuoden päästä. Parempi näin kuin ihan kokonaan naimatta. Mies haluaa elää vielä eikä katsoa kaunareita joka helvetin ilta.
En ihan ymmärtänyt tätä. Kyllä hän elää ihan omaa elämäänsä ja useimmiten pyytää minua mukaan juttuihinsa.
Ap
Pieni osa miehistä on sellaisia, että he eivät uskalla suoraan kosia, koska pelkäävät saavansa pakit (heillä huono itsetunto). He eivät siis polvistu ja kosi, vaan mainitsevat usein sivulauseessa haluavansa naimisiin ja muutenkin vihjailevat, että se yhteinen avioliitto olisi kiva. He luulevat, että se riittää "kosinnaksi".
Välteltävä ja vaivaava?
Mies ei halua naimisiin (vieläkään/sinun kanssasi), ei vaan saa sanottua suoraan.