Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka raivostut helposti, ja raivostuessasi haukut puolison, mutta muuten olet mukava
20.06.2017 |
Miksi toimit noin? Raivostut siis aivan pienistä ja mitättömistä asioista suunnattomasti. Silloin haukut puolisosi, kaikki mitä hän sanoo on väärin, huudat ja puhut päälle, kaivelet vanhoja asioita, uhkailet erolla ja yrität pahoittaa puolisosi mielen. Miksi? Pimeneekö sinulla silloin päässä? Miksi teet tuota? Eikö itsellesi tule vain pahempi olo ja enemmän kiukkua kun toimit noin? Muuten olet mukava, puolisollesi ja muille. Mutta saatat hermostua ties milloin, ties mistä. Vaikka aivan hetki ennen olisit ollut pelkkää hymyä.
Kertokaa mulle, te jotka olette tuollaisia. Yritän ymmärtää puolisoani.
Kommentit (67)
Kyllä mä ainakin arvostan ja kunnioitan puolisoani, enemmän kuin mitään muuta.
Siksi raivoan välillä ettei minua kunnioiteta vähääkään, puoliso kohtelee minua kuin typerystä. Nälvii ja piikittelee, puhuu vain itsestään, saattaa olla kuin ei kuulisi kun puhun, pitää minua jonain seksileluna..
Voi siinä sitten vielä laittaa räjähdyksetkin ihan toisen syyksi, itsestä kun ei löydy mitään vikaa.
Kunnioitan ja arvostan kovasti, niin paljon että yritän pitää rauhan maassa ja jaksaa puolisoa, aina vaan ei hermo kestä, silloinkin voi kääntää selkänsä ja sihahtaa " vitun hullu" ja täysin tehdä toisesta arvottoman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin arvostan ja kunnioitan puolisoani, enemmän kuin mitään muuta.
Siksi raivoan välillä ettei minua kunnioiteta vähääkään, puoliso kohtelee minua kuin typerystä. Nälvii ja piikittelee, puhuu vain itsestään, saattaa olla kuin ei kuulisi kun puhun, pitää minua jonain seksileluna..
Voi siinä sitten vielä laittaa räjähdyksetkin ihan toisen syyksi, itsestä kun ei löydy mitään vikaa.
Kunnioitan ja arvostan kovasti, niin paljon että yritän pitää rauhan maassa ja jaksaa puolisoa, aina vaan ei hermo kestä, silloinkin voi kääntää selkänsä ja sihahtaa " vitun hullu" ja täysin tehdä toisesta arvottoman.
Tuskin olet mitään näistä, mutta kun nainen ymmärtää olevansa seksuaalisesti 50% parisuhteen juttu, niin homma paranee. Kaikenlainen vastaanvikiseminen on roskaa. Sekä loppu kirjoituksestasi on roskaa, kuten itse tiedät varsin hyvin.
Sinkkumies
Hep! Täällä myös samanlainen aviomies, 8 yhteistä vuotta takana.
Saat raivarit pienistä asioista ja menee juurikin sumuun: huutaa, kiroilee, haukkuu, saattaa käyttäytyä aggressiivisesti esim.paiskoa oven tms., ei koskaan kuitenkaan väkivaltainen (sitä en luonnollisesti katselisi).
Kun sovimme, on aidosti pahoillaan, pyytää anteeksi eikä osaa sanoa miksi päässä naksahti.
Nykyään lähden tilanteesta pois kun raivarit tulevat, koska MIKÄÄN puhe ei tepsi, provosoi vaan lisää. Raivareita tulee myös silloin tällöin hänellä töissä, usein myös liikenteessä autoa ajaessa.
Muuten täydellinen mies jota rakastan koko sydämestäni. Raivarit pistän surkean lapsuuden piikkiin ja toisesta korvasta ulos. Siinähän mesoaa, itsensä nolaa ja oman mielensä pahoittaa. Ennen minä väänsin itkua näissä tilanteissa, nykyään olen täysin tilanteen päällä eivätkä kohtaukset hetkauta pätkääkään. X ajan päästä tulee pahoittelemaan.
Välillä vain keittää yli, toki kohde voi olla kuka tahansa. Hieman vituttavaa, koska tapahtuu ehkä kerran 1-2 vuodessa, mutta aiheuttaa tosi suuria ongelmia elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin arvostan ja kunnioitan puolisoani, enemmän kuin mitään muuta.
Siksi raivoan välillä ettei minua kunnioiteta vähääkään, puoliso kohtelee minua kuin typerystä. Nälvii ja piikittelee, puhuu vain itsestään, saattaa olla kuin ei kuulisi kun puhun, pitää minua jonain seksileluna..
Voi siinä sitten vielä laittaa räjähdyksetkin ihan toisen syyksi, itsestä kun ei löydy mitään vikaa.
Kunnioitan ja arvostan kovasti, niin paljon että yritän pitää rauhan maassa ja jaksaa puolisoa, aina vaan ei hermo kestä, silloinkin voi kääntää selkänsä ja sihahtaa " vitun hullu" ja täysin tehdä toisesta arvottoman.Tuskin olet mitään näistä, mutta kun nainen ymmärtää olevansa seksuaalisesti 50% parisuhteen juttu, niin homma paranee. Kaikenlainen vastaanvikiseminen on roskaa. Sekä loppu kirjoituksestasi on roskaa, kuten itse tiedät varsin hyvin.
Sinkkumies
Te miehet olette oikeasti niin pöljiä, että otatte vaimoksenne jonkun joka ei oikeasti täytä arvomaailmaanne tai tyydytä jotain ihmisen kaipuuta, sitten voi käyttää kuitenkin toista seksiin ja koittaa muka sillä parantaa paskaa parisuhdetta.
Naista kun ei kiinnosta mikään puoli äkäisenä harrastettu pikasutaisu.
Se on eri asia koittaa saada parisuhde toimimaan kuin lakaista asioita maton alle ja alkaa puhumaan muina miehinä sähköpolkupyöritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska minulla on epävakaa persoonallisuus häiriö. Kyllä pimenee päässä. Kyllä tulee pahempi olo itselle. Nyt kun olen tietoinen tilastani, voin yrittää puuttua siihen, ja puolisokin ymmärtää paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen äiti (miksei isäkin) on syynä tuohon ongelmaan, homma on saanut alkunsa jo kasvuvuosina.
Joten ap, millainen on miehesi äiti, miten hän käyttäytyy, miten puhuu pojalleen, millainen äitisuhde miehelläsi on?
Äitinsä vaikuttaa ihan tavalliselta ihmiseltä. En kyll ole mitään erikoista hänessä huomannut.
t.ap
Mikä osuus tässä on sinulla? Vai niin narsisti ettei sinussa ole riidassa siis osallistujaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vee mitä piipittäjiä. Eikö olemä olekaan the perfect?
Minä olen tuollainen, mutta en niin paha kuin ennen, ikä on auttanut tuossa. Enkä todellakaan jaksa joka asiasta, mut sit kun oikeesti mennään rajan yli, ni napsahtaa usein rajusti.
Osittain varmaan luontainen piirre, osittain opittua, sillä olen huomannut toisella lapsella samanlaista taipumusta: kiihtyy nollasta sataan. Ja meihin vaikuttaa myös olosuhteet herkemmin. Jos ei saa nukuttua tai on kova stressi...
Eihän tämä mukavaa ole, mutta ainoa huono puoleni. Olen äärimmäisen lojaali, rehellinen, mukava ja huomioiva muuten, jos tätä ei huomioida. Mies pn sitä mieltä että kaikilla meillä on hyvät ja huonot puolemme. Ei hänkään ole täydellinen -siksi (toisinaan) kestää. En kyllä tajua miten hän jaksoi mua kymmenen vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hep! Täällä myös samanlainen aviomies, 8 yhteistä vuotta takana.
Saat raivarit pienistä asioista ja menee juurikin sumuun: huutaa, kiroilee, haukkuu, saattaa käyttäytyä aggressiivisesti esim.paiskoa oven tms., ei koskaan kuitenkaan väkivaltainen (sitä en luonnollisesti katselisi).
Kun sovimme, on aidosti pahoillaan, pyytää anteeksi eikä osaa sanoa miksi päässä naksahti.
Nykyään lähden tilanteesta pois kun raivarit tulevat, koska MIKÄÄN puhe ei tepsi, provosoi vaan lisää. Raivareita tulee myös silloin tällöin hänellä töissä, usein myös liikenteessä autoa ajaessa.
Muuten täydellinen mies jota rakastan koko sydämestäni. Raivarit pistän surkean lapsuuden piikkiin ja toisesta korvasta ulos. Siinähän mesoaa, itsensä nolaa ja oman mielensä pahoittaa. Ennen minä väänsin itkua näissä tilanteissa, nykyään olen täysin tilanteen päällä eivätkä kohtaukset hetkauta pätkääkään. X ajan päästä tulee pahoittelemaan.
Mua kiinnostaa, ootko sä sitten itse aina rauhallinen, et ikinä hermostu tai ei suututa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietynlainen äiti (miksei isäkin) on syynä tuohon ongelmaan, homma on saanut alkunsa jo kasvuvuosina.
Joten ap, millainen on miehesi äiti, miten hän käyttäytyy, miten puhuu pojalleen, millainen äitisuhde miehelläsi on?
Äitinsä vaikuttaa ihan tavalliselta ihmiseltä. En kyll ole mitään erikoista hänessä huomannut.
t.ap
Mikä osuus tässä on sinulla? Vai niin narsisti ettei sinussa ole riidassa siis osallistujaa?
Ei näissä ole ikinä. Nämä osaavat piikitellä ja vittuilla ja kun tulee aika vastata, pesevät kätensä valeilla ja kuittaamalla vaan että en oo sanonu, en oo tehny, en oo tarkottanut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue Why does he do that. Inside the minds of angry and controlling men.
Ihan ku tämä olis vaan joku miesten synti
Olen käyttäytynyt vähän tuohon tapaan ja sanoisin että omalla kohdallani suurimpia syitä olivat huono itsetunto (väittely kun väittely täytyy “voittaa” tai tulet nolatuksi, johon oli myös olemassa vahva malli lapsuuden kotoa) sekä turhautumisen/uhatuksi tulemisen/avuttomuuden tunne kun rationaaliset kyvyt/sanat yksinkertaisesti loppuivat ja nostattivat lähes vaistomaisen raivoreaktion.
Persoonnallisuuhäiriöisiä on suhteessa paljon vähemmän kuin ihmisiä joilla on vain itsetuntemuksessa ja/tai parisuhdetaidoissa, erityisesti riitelyn osalta, kehitettävää. Lähes kaikille tulee elämänvaiheita joissa vois tehdä hyvää käydä juttelemassa varmasti puolueettomalle taholle eli ammattilaiselle. Ehdota sitä miehelle- ihmisillä voi tosin olla kovin häpeällinen suhtautuminen ulkopuolisen avun hakemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se hankalaa olla nainen, joka sanoo mitä ajattelee ja kertoo jos joku vaivaa. En myöskään oikein ymmärrä vihjailua, riidan haastamista, kieroilua..
Sit kun on tälläinen äitinsä ja siskojensa kanssa kasvanut mies, joka on kiero kuin mikä, niin on todella hankalaa olla räjähtelemättä tälläisen kanssa. Et ymmärrän montaa miestä.
Sanotaan jos on joku hätänä, riidellään kun on riideltävää, sanotaan mitä halutaan eikä tarvi " nousta tilanteen herraksi" tai " olla välittämättä toisesta" kun voi koittaa hoitaa asiat yhdessä.
Onpa täällä yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan menettäneet totaalisesti malttiaan..
Jos olet, edes joskus, tiedät miltä se tuntuu. Tiedät millainen olo ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin arvostan ja kunnioitan puolisoani, enemmän kuin mitään muuta.
Siksi raivoan välillä ettei minua kunnioiteta vähääkään, puoliso kohtelee minua kuin typerystä. Nälvii ja piikittelee, puhuu vain itsestään, saattaa olla kuin ei kuulisi kun puhun, pitää minua jonain seksileluna..
Voi siinä sitten vielä laittaa räjähdyksetkin ihan toisen syyksi, itsestä kun ei löydy mitään vikaa.
Kunnioitan ja arvostan kovasti, niin paljon että yritän pitää rauhan maassa ja jaksaa puolisoa, aina vaan ei hermo kestä, silloinkin voi kääntää selkänsä ja sihahtaa " vitun hullu" ja täysin tehdä toisesta arvottoman.Tuskin olet mitään näistä, mutta kun nainen ymmärtää olevansa seksuaalisesti 50% parisuhteen juttu, niin homma paranee. Kaikenlainen vastaanvikiseminen on roskaa. Sekä loppu kirjoituksestasi on roskaa, kuten itse tiedät varsin hyvin.
Sinkkumies
Te miehet olette oikeasti niin pöljiä, että otatte vaimoksenne jonkun joka ei oikeasti täytä arvomaailmaanne tai tyydytä jotain ihmisen kaipuuta, sitten voi käyttää kuitenkin toista seksiin ja koittaa muka sillä parantaa paskaa parisuhdetta.
Naista kun ei kiinnosta mikään puoli äkäisenä harrastettu pikasutaisu.
Se on eri asia koittaa saada parisuhde toimimaan kuin lakaista asioita maton alle ja alkaa puhumaan muina miehinä sähköpolkupyöritä.
Vai on sulla käynyt niin. Ehkäpä pieni asioiden uudelleen miettiminen auttaisi asiaa?
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttäytynyt vähän tuohon tapaan ja sanoisin että omalla kohdallani suurimpia syitä olivat huono itsetunto (väittely kun väittely täytyy “voittaa” tai tulet nolatuksi, johon oli myös olemassa vahva malli lapsuuden kotoa) sekä turhautumisen/uhatuksi tulemisen/avuttomuuden tunne kun rationaaliset kyvyt/sanat yksinkertaisesti loppuivat ja nostattivat lähes vaistomaisen raivoreaktion.
Persoonnallisuuhäiriöisiä on suhteessa paljon vähemmän kuin ihmisiä joilla on vain itsetuntemuksessa ja/tai parisuhdetaidoissa, erityisesti riitelyn osalta, kehitettävää. Lähes kaikille tulee elämänvaiheita joissa vois tehdä hyvää käydä juttelemassa varmasti puolueettomalle taholle eli ammattilaiselle. Ehdota sitä miehelle- ihmisillä voi tosin olla kovin häpeällinen suhtautuminen ulkopuolisen avun hakemiseen.
Jaa..
Mulla " kilahti" viimeksi tänään kun koitin kompata ja kompata ( kuten ollaan vanhempina sovittu) miestä ruokapöydässä kun se vässytti taas lasten syömisestä.
Sitten en jaksanut enää vaan käskin sen vittu nyt tukkia turpansa ja jättää muksut rauhaan ja kysyin miksi vitussa ruokailuhetkestä pitää koittaa tehdä niin saatanan ikävä!?!?
No tietty minä olin tyhmä ja ikävä ja raivostun pienestä ihan herkästi..
Mut ehkä mun taidot vaan loppu kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ainakin arvostan ja kunnioitan puolisoani, enemmän kuin mitään muuta.
Siksi raivoan välillä ettei minua kunnioiteta vähääkään, puoliso kohtelee minua kuin typerystä. Nälvii ja piikittelee, puhuu vain itsestään, saattaa olla kuin ei kuulisi kun puhun, pitää minua jonain seksileluna..
Voi siinä sitten vielä laittaa räjähdyksetkin ihan toisen syyksi, itsestä kun ei löydy mitään vikaa.
Kunnioitan ja arvostan kovasti, niin paljon että yritän pitää rauhan maassa ja jaksaa puolisoa, aina vaan ei hermo kestä, silloinkin voi kääntää selkänsä ja sihahtaa " vitun hullu" ja täysin tehdä toisesta arvottoman.Tuskin olet mitään näistä, mutta kun nainen ymmärtää olevansa seksuaalisesti 50% parisuhteen juttu, niin homma paranee. Kaikenlainen vastaanvikiseminen on roskaa. Sekä loppu kirjoituksestasi on roskaa, kuten itse tiedät varsin hyvin.
Sinkkumies
Te miehet olette oikeasti niin pöljiä, että otatte vaimoksenne jonkun joka ei oikeasti täytä arvomaailmaanne tai tyydytä jotain ihmisen kaipuuta, sitten voi käyttää kuitenkin toista seksiin ja koittaa muka sillä parantaa paskaa parisuhdetta.
Naista kun ei kiinnosta mikään puoli äkäisenä harrastettu pikasutaisu.
Se on eri asia koittaa saada parisuhde toimimaan kuin lakaista asioita maton alle ja alkaa puhumaan muina miehinä sähköpolkupyöritä.Vai on sulla käynyt niin. Ehkäpä pieni asioiden uudelleen miettiminen auttaisi asiaa?
Sinkkumies
Hassua... Sinkkumies...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käyttäytynyt vähän tuohon tapaan ja sanoisin että omalla kohdallani suurimpia syitä olivat huono itsetunto (väittely kun väittely täytyy “voittaa” tai tulet nolatuksi, johon oli myös olemassa vahva malli lapsuuden kotoa) sekä turhautumisen/uhatuksi tulemisen/avuttomuuden tunne kun rationaaliset kyvyt/sanat yksinkertaisesti loppuivat ja nostattivat lähes vaistomaisen raivoreaktion.
Persoonnallisuuhäiriöisiä on suhteessa paljon vähemmän kuin ihmisiä joilla on vain itsetuntemuksessa ja/tai parisuhdetaidoissa, erityisesti riitelyn osalta, kehitettävää. Lähes kaikille tulee elämänvaiheita joissa vois tehdä hyvää käydä juttelemassa varmasti puolueettomalle taholle eli ammattilaiselle. Ehdota sitä miehelle- ihmisillä voi tosin olla kovin häpeällinen suhtautuminen ulkopuolisen avun hakemiseen.
Jaa..
Mulla " kilahti" viimeksi tänään kun koitin kompata ja kompata ( kuten ollaan vanhempina sovittu) miestä ruokapöydässä kun se vässytti taas lasten syömisestä.
Sitten en jaksanut enää vaan käskin sen vittu nyt tukkia turpansa ja jättää muksut rauhaan ja kysyin miksi vitussa ruokailuhetkestä pitää koittaa tehdä niin saatanan ikävä!?!?
No tietty minä olin tyhmä ja ikävä ja raivostun pienestä ihan herkästi..
Mut ehkä mun taidot vaan loppu kesken.
Tuossa suhteessa on muita ongelmia kuin ap:n kuvaama.
Vittupäitä ei tulekkaan sietää. Keinonne on yrittää hiljentää oikeassa olevat. Ei toimi mun kanssa. Lataan täysillä jos mulle soitat suutas.
Sinkkumies