Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2321)
Vierailija kirjoitti:
passetoska kirjoitti:
sillä, että ovat kotoisin jostain sellaisesta paikasta, joka herättää kielteisiä tunteita kuten:
- miä oon Mikkelistä (ellei tätä nyt häpeäisikään niin tällaisen ilmaisun jälkeen ihan varmasti ...)
- mie oon Etelä-Karjakasta (noni, en nyt niin liputtaisi tällä asialla, pitäisin ihan omana tietonani)
- mää oon, tuo noi, Porist (tarviiko perustella?)
- jostain Turusta tai Raumalta kotoisin olijoiden vanhempia pitäisi lähinnä syyttää oikeudessa.
Karjakka, mielenkiintoinen paikka ,kenties?
EI saakeli, sää sen sanosit, kuolen nauruun!!! Että ne keksii!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maakuntien miesten ooppera-asunnot pääkaupungissa. Oh good grief. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se johtuu, jos jatkuvasti kiinnittää huomiota ympäristöönsä niin, että tulkitsee toisten puheita ylpeilyksi? Yritän vain oppia tajuamaan asiaa, koska itseä ei ole ainakaan vielä elämässä häirinnyt ylpeilevät ihmiset, harvoin edes tulkitsen toisten puheita ylpeilyksi negatiivisella tavalla. Koen usein, että joku on tyytyväinen johonkin saavutukseensa tai elämän asiaansa, jos puhuu sellaisista ja sehän on hyvä juttu mun näkökulmasta. Joskus joku jumittuu johonkin onnistumiseensa ja puhuu siitä usein - tulkitsen sen, että se juttu on tärkeä sen itsetunnolle, mutta kuulijalle vähän tylsä kun asia toistuu usein. Voi olla että hän kaipaa arvostusta myös muilta asian vuoksi, minusta se on inhimillistä.
Mulle on itsestäänselvyys, että maailmassa on miljoona asiaa mitä ei voi saada, vaikka haluaisi. Jokainen saa/saavuttaa jotain hyviä asioita elämässään niin miksi niistä ei saisi kokea tyytyväisyyttä? Ja jakaa tämä asia tai saavutus, joka on ollut itselle tärkeä?
Kyllä tietysti noinkin kuten tuossa kirjoitit.
Minulla oli paha tapa kertoa ulkomaan matkoistani koska itse olin niin innoissani. Huomasin myrtseistä ilmeistä ettei ne reissut kaikkia kiinnostaneet/tai ehkä oli kateuttakin?
Enää en ilkeä virkkaa mitään vaikka just tulin Teneriffalta ja oli ihana matka.Samantyyppisiä kokemuksia. Etenkin, kun elämä on ns. kohdellut hyvin, niin olen huomannut että on parempi vain puhua vähemmän omista asioistaan, etenkin sukulaisille. Sinällään se on surullista, koska jos vuosia sitten pystyi kasuaalisti jutustelemaan vaikka esim. viimeisimmästä Tukholman-risteilystä, niin tuoreemmista Karibian reissuista kannattaa pitää suu visusti supussa. Toiset kun ottaa kaiken sen, mihin heillä itsellään ei ole varaa, niin aina leveilynä ja/tai ylpeilynä. Kyky olla iloinen toisen puolesta tuntuu olevan pahasti hukassa.
Toisten ihmisten matkat eivät vaan ole kiinnostavia, ellei siellä ole sattunut jotain todella harvinaista.
Matkat ovat jännittäviä vain niiden mielestä, jotka olivat siellä mukana. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun juttelee kaverin kanssa.
Oletko sinä iloinen mun puolesta, kun koirani voittaa näyttelyssä? Haluatko katsoa monia kuvia ja kuulla seikkaperäisesti koko sen näyttelypäivän kaikki tapahtumat? Todennäköisesti et, vaikka olisitkin iloinen puolestani. Eikä se ole kateutta, kun sulla ei ole koiraa, vaan se ei vaan ole susta kiinnostavaa.
Koiranäyttelyt ja matkustelu ovat ihan eri asioita "ylvästellä".
Matkustelussa on sellainen pikku juttu, kun se on aika saastuttavaa hommaa ja näinä aikoina muutenkin ihmisiä pistää vihaksi, kun himomatkustelijoiden oli ihan pakko levittää pandempia ympäriinsä.
Mutta nämä pikkuseikat ovat matkustelijoiden mielestä aina pelkkää kateutta, ja sillä kateuskortilla kuitataan ne tosi kätevästi, niin ei tarvitse luopua rakkaasta harrastuksesta.
Kateuskortti on myös siitä kätevä, että jos diggailee retostelusta ja itsensä ylentämisestä, niin sehän vaan nostaa sen kaiken narsistisen pelleilyn toiseen potenssiin, ja voi kokea olevansa jotain ihan mahtavaa, siihen rassukkaan nähden jolla "ei muka ole varaa" sinne Tentsulle edes.
Juuri näin. 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se johtuu, jos jatkuvasti kiinnittää huomiota ympäristöönsä niin, että tulkitsee toisten puheita ylpeilyksi? Yritän vain oppia tajuamaan asiaa, koska itseä ei ole ainakaan vielä elämässä häirinnyt ylpeilevät ihmiset, harvoin edes tulkitsen toisten puheita ylpeilyksi negatiivisella tavalla. Koen usein, että joku on tyytyväinen johonkin saavutukseensa tai elämän asiaansa, jos puhuu sellaisista ja sehän on hyvä juttu mun näkökulmasta. Joskus joku jumittuu johonkin onnistumiseensa ja puhuu siitä usein - tulkitsen sen, että se juttu on tärkeä sen itsetunnolle, mutta kuulijalle vähän tylsä kun asia toistuu usein. Voi olla että hän kaipaa arvostusta myös muilta asian vuoksi, minusta se on inhimillistä.
Mulle on itsestäänselvyys, että maailmassa on miljoona asiaa mitä ei voi saada, vaikka haluaisi. Jokainen saa/saavuttaa jotain hyviä asioita elämässään niin miksi niistä ei saisi kokea tyytyväisyyttä? Ja jakaa tämä asia tai saavutus, joka on ollut itselle tärkeä?
Kyllä tietysti noinkin kuten tuossa kirjoitit.
Minulla oli paha tapa kertoa ulkomaan matkoistani koska itse olin niin innoissani. Huomasin myrtseistä ilmeistä ettei ne reissut kaikkia kiinnostaneet/tai ehkä oli kateuttakin?
Enää en ilkeä virkkaa mitään vaikka just tulin Teneriffalta ja oli ihana matka.Samantyyppisiä kokemuksia. Etenkin, kun elämä on ns. kohdellut hyvin, niin olen huomannut että on parempi vain puhua vähemmän omista asioistaan, etenkin sukulaisille. Sinällään se on surullista, koska jos vuosia sitten pystyi kasuaalisti jutustelemaan vaikka esim. viimeisimmästä Tukholman-risteilystä, niin tuoreemmista Karibian reissuista kannattaa pitää suu visusti supussa. Toiset kun ottaa kaiken sen, mihin heillä itsellään ei ole varaa, niin aina leveilynä ja/tai ylpeilynä. Kyky olla iloinen toisen puolesta tuntuu olevan pahasti hukassa.
Toisten ihmisten matkat eivät vaan ole kiinnostavia, ellei siellä ole sattunut jotain todella harvinaista.
Matkat ovat jännittäviä vain niiden mielestä, jotka olivat siellä mukana. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun juttelee kaverin kanssa.
Oletko sinä iloinen mun puolesta, kun koirani voittaa näyttelyssä? Haluatko katsoa monia kuvia ja kuulla seikkaperäisesti koko sen näyttelypäivän kaikki tapahtumat? Todennäköisesti et, vaikka olisitkin iloinen puolestani. Eikä se ole kateutta, kun sulla ei ole koiraa, vaan se ei vaan ole susta kiinnostavaa.
Koiranäyttelyt ja matkustelu ovat ihan eri asioita "ylvästellä".
Matkustelussa on sellainen pikku juttu, kun se on aika saastuttavaa hommaa ja näinä aikoina muutenkin ihmisiä pistää vihaksi, kun himomatkustelijoiden oli ihan pakko levittää pandempia ympäriinsä.
Mutta nämä pikkuseikat ovat matkustelijoiden mielestä aina pelkkää kateutta, ja sillä kateuskortilla kuitataan ne tosi kätevästi, niin ei tarvitse luopua rakkaasta harrastuksesta.
Kateuskortti on myös siitä kätevä, että jos diggailee retostelusta ja itsensä ylentämisestä, niin sehän vaan nostaa sen kaiken narsistisen pelleilyn toiseen potenssiin, ja voi kokea olevansa jotain ihan mahtavaa, siihen rassukkaan nähden jolla "ei muka ole varaa" sinne Tentsulle edes.
Tuskin kukaan nykyään kadehtii matkailijoita. Mutta mitäpä niistä kenellekään kertomaan, koska joku saattaa heristää syyttävää sormea.
Saastutuksesta voidaaan olla montaakin mieltä. Meneillään olevasta sodasta tulee päästöjä hirveästi. Samoin pitkään kestäneestä Azorien tulivuoren purkauksesta. Ja muistetaan, että Kiinan tehtaat työntävät muoviroinaa kuten ennenkin.
En ymmärrä tuota, että kun hyvin tiedetään, että lenteleminen saastuttaa, eikä siitä päästä yli eikä ympärin, niin mitä se lohduttaa, että luetellaan jotain Azorien tulivuoren purkauksia ja Kiinan tehtaita?
Millä tavoin ne muka vähentävät sitä lentelyn aiheuttamaa kuormaa?
Ihan erilainen kuva kyllä välittyy tässä ketjussa siitä, mitä on meistä suomalaisista yleensä tuotettu.
Paitsi kateus.
Vaatimattomina ihmisinähän meitä on tai me ollaan itse itseämme pidetty, ilmeisen perusteetta.
Aika monella vaikuttaa olevan ihan ikioma näkemyksensä vaatimattomuudesta/leuhkimisesta.
Vähemmän kouluja käyneet mollaa koulutuksensa esiin tuovia ja paljon opiskelleet kummastelee heitä, jotka vannoo koulujakäymättömyyden tai sen kuuluisan elämänkoulun nimeen. Ne, joilla on rahaa, elvistelee omalla elämäntyylillään ja siihen vastaa ne, joilla on vähemmän pätäkkää semmoisin perustein, että elävät ekologisemmin ja osaavat nauttia aineettomista arvoista. Jne.
Vaikuttaa siltä, että kaikki leuhkii. Joku sillä, että on ja toinen sillä, että ei ole.
Tää ketju kertoo yhtä paljon koko yhteiskunnan kerrostuneisuudesta kuin yksilöiden oman todellisuutensa näkyväksi tuomisesta. Kaikilla on vapaus julistaa juuri omat inhokkinsa, lytätä kanssaihmisen leuhkimisen aiheet ja pitää omiensa puolia.
On kuitenkin kivaa, että meillä on lupa näin keskustella ja vapaasti vaihtaa ajatuksia, varsinkin nimettöminä (veikkaanpa, että tämmöinen keskustelu omalla nimellä jäisi aika tyngäksi).
Ilkeys myös nousee kateuden ohella näkyväksi.
Tässä olis tosi herkullinen aineisto jollekin sosiologille tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se johtuu, jos jatkuvasti kiinnittää huomiota ympäristöönsä niin, että tulkitsee toisten puheita ylpeilyksi? Yritän vain oppia tajuamaan asiaa, koska itseä ei ole ainakaan vielä elämässä häirinnyt ylpeilevät ihmiset, harvoin edes tulkitsen toisten puheita ylpeilyksi negatiivisella tavalla. Koen usein, että joku on tyytyväinen johonkin saavutukseensa tai elämän asiaansa, jos puhuu sellaisista ja sehän on hyvä juttu mun näkökulmasta. Joskus joku jumittuu johonkin onnistumiseensa ja puhuu siitä usein - tulkitsen sen, että se juttu on tärkeä sen itsetunnolle, mutta kuulijalle vähän tylsä kun asia toistuu usein. Voi olla että hän kaipaa arvostusta myös muilta asian vuoksi, minusta se on inhimillistä.
Mulle on itsestäänselvyys, että maailmassa on miljoona asiaa mitä ei voi saada, vaikka haluaisi. Jokainen saa/saavuttaa jotain hyviä asioita elämässään niin miksi niistä ei saisi kokea tyytyväisyyttä? Ja jakaa tämä asia tai saavutus, joka on ollut itselle tärkeä?
Kyllä tietysti noinkin kuten tuossa kirjoitit.
Minulla oli paha tapa kertoa ulkomaan matkoistani koska itse olin niin innoissani. Huomasin myrtseistä ilmeistä ettei ne reissut kaikkia kiinnostaneet/tai ehkä oli kateuttakin?
Enää en ilkeä virkkaa mitään vaikka just tulin Teneriffalta ja oli ihana matka.Samantyyppisiä kokemuksia. Etenkin, kun elämä on ns. kohdellut hyvin, niin olen huomannut että on parempi vain puhua vähemmän omista asioistaan, etenkin sukulaisille. Sinällään se on surullista, koska jos vuosia sitten pystyi kasuaalisti jutustelemaan vaikka esim. viimeisimmästä Tukholman-risteilystä, niin tuoreemmista Karibian reissuista kannattaa pitää suu visusti supussa. Toiset kun ottaa kaiken sen, mihin heillä itsellään ei ole varaa, niin aina leveilynä ja/tai ylpeilynä. Kyky olla iloinen toisen puolesta tuntuu olevan pahasti hukassa.
Toisten ihmisten matkat eivät vaan ole kiinnostavia, ellei siellä ole sattunut jotain todella harvinaista.
Matkat ovat jännittäviä vain niiden mielestä, jotka olivat siellä mukana. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun juttelee kaverin kanssa.
Oletko sinä iloinen mun puolesta, kun koirani voittaa näyttelyssä? Haluatko katsoa monia kuvia ja kuulla seikkaperäisesti koko sen näyttelypäivän kaikki tapahtumat? Todennäköisesti et, vaikka olisitkin iloinen puolestani. Eikä se ole kateutta, kun sulla ei ole koiraa, vaan se ei vaan ole susta kiinnostavaa.
Koiranäyttelyt ja matkustelu ovat ihan eri asioita "ylvästellä".
Matkustelussa on sellainen pikku juttu, kun se on aika saastuttavaa hommaa ja näinä aikoina muutenkin ihmisiä pistää vihaksi, kun himomatkustelijoiden oli ihan pakko levittää pandempia ympäriinsä.
Mutta nämä pikkuseikat ovat matkustelijoiden mielestä aina pelkkää kateutta, ja sillä kateuskortilla kuitataan ne tosi kätevästi, niin ei tarvitse luopua rakkaasta harrastuksesta.
Kateuskortti on myös siitä kätevä, että jos diggailee retostelusta ja itsensä ylentämisestä, niin sehän vaan nostaa sen kaiken narsistisen pelleilyn toiseen potenssiin, ja voi kokea olevansa jotain ihan mahtavaa, siihen rassukkaan nähden jolla "ei muka ole varaa" sinne Tentsulle edes.
Tuskin kukaan nykyään kadehtii matkailijoita. Mutta mitäpä niistä kenellekään kertomaan, koska joku saattaa heristää syyttävää sormea.
Saastutuksesta voidaaan olla montaakin mieltä. Meneillään olevasta sodasta tulee päästöjä hirveästi. Samoin pitkään kestäneestä Azorien tulivuoren purkauksesta. Ja muistetaan, että Kiinan tehtaat työntävät muoviroinaa kuten ennenkin.En ymmärrä tuota, että kun hyvin tiedetään, että lenteleminen saastuttaa, eikä siitä päästä yli eikä ympärin, niin mitä se lohduttaa, että luetellaan jotain Azorien tulivuoren purkauksia ja Kiinan tehtaita?
Millä tavoin ne muka vähentävät sitä lentelyn aiheuttamaa kuormaa?
Jos käyn kerran vuodessa etelän lämmössä niin käyn. Jätän mieluummin muovitörpäköt kaupan hyllylle. Elämä on valintoja.
Diktaattorien sodille ja tulivuorille emme voi mitään.
Ylioppilastodistuksen arvosanat.
Työelämässä aivan nollamerkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä se johtuu, jos jatkuvasti kiinnittää huomiota ympäristöönsä niin, että tulkitsee toisten puheita ylpeilyksi? Yritän vain oppia tajuamaan asiaa, koska itseä ei ole ainakaan vielä elämässä häirinnyt ylpeilevät ihmiset, harvoin edes tulkitsen toisten puheita ylpeilyksi negatiivisella tavalla. Koen usein, että joku on tyytyväinen johonkin saavutukseensa tai elämän asiaansa, jos puhuu sellaisista ja sehän on hyvä juttu mun näkökulmasta. Joskus joku jumittuu johonkin onnistumiseensa ja puhuu siitä usein - tulkitsen sen, että se juttu on tärkeä sen itsetunnolle, mutta kuulijalle vähän tylsä kun asia toistuu usein. Voi olla että hän kaipaa arvostusta myös muilta asian vuoksi, minusta se on inhimillistä.
Mulle on itsestäänselvyys, että maailmassa on miljoona asiaa mitä ei voi saada, vaikka haluaisi. Jokainen saa/saavuttaa jotain hyviä asioita elämässään niin miksi niistä ei saisi kokea tyytyväisyyttä? Ja jakaa tämä asia tai saavutus, joka on ollut itselle tärkeä?
Kyllä tietysti noinkin kuten tuossa kirjoitit.
Minulla oli paha tapa kertoa ulkomaan matkoistani koska itse olin niin innoissani. Huomasin myrtseistä ilmeistä ettei ne reissut kaikkia kiinnostaneet/tai ehkä oli kateuttakin?
Enää en ilkeä virkkaa mitään vaikka just tulin Teneriffalta ja oli ihana matka.Samantyyppisiä kokemuksia. Etenkin, kun elämä on ns. kohdellut hyvin, niin olen huomannut että on parempi vain puhua vähemmän omista asioistaan, etenkin sukulaisille. Sinällään se on surullista, koska jos vuosia sitten pystyi kasuaalisti jutustelemaan vaikka esim. viimeisimmästä Tukholman-risteilystä, niin tuoreemmista Karibian reissuista kannattaa pitää suu visusti supussa. Toiset kun ottaa kaiken sen, mihin heillä itsellään ei ole varaa, niin aina leveilynä ja/tai ylpeilynä. Kyky olla iloinen toisen puolesta tuntuu olevan pahasti hukassa.
Toisten ihmisten matkat eivät vaan ole kiinnostavia, ellei siellä ole sattunut jotain todella harvinaista.
Matkat ovat jännittäviä vain niiden mielestä, jotka olivat siellä mukana. Tämä on hyvä ottaa huomioon, kun juttelee kaverin kanssa.
Oletko sinä iloinen mun puolesta, kun koirani voittaa näyttelyssä? Haluatko katsoa monia kuvia ja kuulla seikkaperäisesti koko sen näyttelypäivän kaikki tapahtumat? Todennäköisesti et, vaikka olisitkin iloinen puolestani. Eikä se ole kateutta, kun sulla ei ole koiraa, vaan se ei vaan ole susta kiinnostavaa.
Koiranäyttelyt ja matkustelu ovat ihan eri asioita "ylvästellä".
Matkustelussa on sellainen pikku juttu, kun se on aika saastuttavaa hommaa ja näinä aikoina muutenkin ihmisiä pistää vihaksi, kun himomatkustelijoiden oli ihan pakko levittää pandempia ympäriinsä.
Mutta nämä pikkuseikat ovat matkustelijoiden mielestä aina pelkkää kateutta, ja sillä kateuskortilla kuitataan ne tosi kätevästi, niin ei tarvitse luopua rakkaasta harrastuksesta.
Kateuskortti on myös siitä kätevä, että jos diggailee retostelusta ja itsensä ylentämisestä, niin sehän vaan nostaa sen kaiken narsistisen pelleilyn toiseen potenssiin, ja voi kokea olevansa jotain ihan mahtavaa, siihen rassukkaan nähden jolla "ei muka ole varaa" sinne Tentsulle edes.
Tuskin kukaan nykyään kadehtii matkailijoita. Mutta mitäpä niistä kenellekään kertomaan, koska joku saattaa heristää syyttävää sormea.
Saastutuksesta voidaaan olla montaakin mieltä. Meneillään olevasta sodasta tulee päästöjä hirveästi. Samoin pitkään kestäneestä Azorien tulivuoren purkauksesta. Ja muistetaan, että Kiinan tehtaat työntävät muoviroinaa kuten ennenkin.En ymmärrä tuota, että kun hyvin tiedetään, että lenteleminen saastuttaa, eikä siitä päästä yli eikä ympärin, niin mitä se lohduttaa, että luetellaan jotain Azorien tulivuoren purkauksia ja Kiinan tehtaita?
Millä tavoin ne muka vähentävät sitä lentelyn aiheuttamaa kuormaa?
Jos käyn kerran vuodessa etelän lämmössä niin käyn. Jätän mieluummin muovitörpäköt kaupan hyllylle. Elämä on valintoja.
Diktaattorien sodille ja tulivuorille emme voi mitään.
Saat käydä kerran vuodessa lämmössä, mutta älä selittele sitä sillä, että olet jättänyt muovitörpäkön hyllylle.
Tuo on ihan sama kuin ostaisit muovitörpäkön, ja selittelisit sitä sillä, ette joka päivä lennä dubaissa ja mubaissa, että on sulla oikeus ostella näitä törpäköitä ja mörpäköitä, kun kun...
Vierailija kirjoitti:
Itsensä korottaminen jalustalle kun ei käytä yhtään alkoholia.
Noloa on siis se että nämä ihmiset eivät omassa yksinkertaisuudessaan ymmärrä aikuisen ihmisen kohtullisen alkoholinkäytön ja rapajuoppouden eroa. Nämä on juuri niitä jotka tarjoaa juhla-aterialla 200g makaronilaatikkoa ja lasin maitoa. Noloa.
Kyllä meillä ainakin syödään monipuolisesti ja terveellisesti. Makaroonilaatikkoa ehkä kerran vuodessa. Maitoa ei juoda, kivennäisvettä ja vettä ruuan kanssa. Raittius ei todellakaan ole tyhmää tai noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesalaisuus.
Eli junantuomien ylpeily sillä kun "mie asun Krunikassa, mie en koskaan vois assuu muual kuin keskustas"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkkituotteilla elvistely. Kerran ostin Turkista Prada merkkisen laukun. Prismassa käydessä asetin sen ostoskärriin niinpäin ettei merkki näkynyt. Sitten laitoin sen kirppikselle ja meni kyllä heti. Merkeillä leveily ei sovi meikäläiselle.
PS. Laukku oli siis original pirat, maksoi 10€.😂
Eikö feikkilaukkujen myynti ole rikollista?
Tiijä tuosta rikollisuudesta, mut kyllä Turkista saa kaikkia haluamiaan "aitoja" merkkejä halvalla. Lisäksi ovat hyvin tehtyjä ja kestäviä.
Samoin Kanarialla mustat pojat myyvät feikkikampetta täyttä häkää.
Iso osa kopiomerkkituotteista on merkkivalmistajien itsensä tehtailemia (koska miksi antaa laittomien tehtailijoiden kerätä kaikki tulo tästä kaivoksesta!). Valmistavat myös kopioita suoraan outlet-myymälöihin, joku kalliimpi yksityiskohta vaikka nahka on vain korvattu tekonahalla ja niin edelleen, hieman edullisemmat materiaalit. Ja useat "merkkituotteista" on suoraan tehtailtu myytäviksi näissä outleteissa, eli eivät ole edes kopioita mistään alkuperäisestä hienommasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalle kohdalleni on sattunut harvinaisen vähän leuhkoja tai kateellisia ihmisiä.
Ehkä he jostain syystä karttavat minua?🤔
Tavallisia, mukavia ystäviä ja tuttavia on paljonkin. Monilla heistä on runsaasti aineellista vaurautta, mutta viisaina eivät sillä kehuskele.
Jääkiekkohurmos.
Se on todella noloa, kun ihmiset ylpeilevät Suomen jääkiekkomenestyksellä, ihan kuin olisivat itse sitä olleet saavuttamassa ja pelaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä korottaminen jalustalle kun ei käytä yhtään alkoholia.
Noloa on siis se että nämä ihmiset eivät omassa yksinkertaisuudessaan ymmärrä aikuisen ihmisen kohtullisen alkoholinkäytön ja rapajuoppouden eroa. Nämä on juuri niitä jotka tarjoaa juhla-aterialla 200g makaronilaatikkoa ja lasin maitoa. Noloa.
Kyllä meillä ainakin syödään monipuolisesti ja terveellisesti. Makaroonilaatikkoa ehkä kerran vuodessa. Maitoa ei juoda, kivennäisvettä ja vettä ruuan kanssa. Raittius ei todellakaan ole tyhmää tai noloa.
Totta! Raittius ei ole noloa, mut ryyppääminen ja rällääminen on. Harva taitaa tänäkään vappuna syödä hienosti ja juoda vain lasillisen tai kaksi hyvää viiniä ruuan kanssa...?
Liian monelle lapselle on tulossa karmea viikonloppu. 😢
Eräs kehui 1970-luvullla miten osaa mennä ravintolaan juuri oikealla hetkellä,kun muita on jo jne...
Vierailija kirjoitti:
Aatelisuus. Itsenäisessä, demokraattisessa Suomessa ei ole aatelistoa.
Ja sitten kun itse ei ole aatelinen, mutta on päässyt kaverinsa "aatelisuuden" vuoksi jonnekin nuorten aatelisten tansseihin avecina. Ei helvata ::D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonolla kasvien hoidolla kehuskelu ällöttää. "Mä tapan aina kaikki kasvit". Ja ilme on vielä sellainen kuin asiassa olisi jotain kehuttavaa.
Tämä ketju on täynnä näitä kertomuksia, jotka ei mitenkään kuulosta kehuskelulta. Ihanko oikeasti henkilö kertoo tämän kehuakseen itseään? En usko. Itseironiaa tuossa kyllä on, ja ehkä vähän tuollaista itselle naureskelua. Joku voi kokea sen omahyväiseksi, mutta ei tuo kyllä itsensä kehumista ole.
Miehelläni on vähän nolo tapa kerskailla tuntemillaan ihmisillä. Hän on oikein hyväntahtoinen ja kiltti ihminen, mutta jostain syystä tuo tuota asiaa aina esille. On kyllä ihan totta, että hänellä on poikkeuksellisen laaja verkosto ja tuntee paljon ihmisiä, myös ns. vaikutusvaltaisia. Mutta minusta se antaa juntin kuvan kertoa näistä tuttavuuksista, ja olen koittanut nätisti sanoa miehelleni ettei toisi näitä aina esille kun se on niin ilmiselvää.
Joo nimenomaan. Itse harrastan hyvin paljon itseironiaa, koska se on mielestäni hauskaa ja samastuttavaa. Tämä ketju antaa ymmärtää, että aivan kaikki on leuhkimista. Vissiin sekin on ollut leuhkimista kun olen sanonut, että "Mulla on sysip*ska viinapää, mutta ainakin saa halvat kännit hehheh".
Ihmiset jotka ovat tietävinään puutarhanhoidosta kaikenMutta on turhaa nysväämistä ja naapurien kyttäämistä.
sosselsson kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aatelisuus. Itsenäisessä, demokraattisessa Suomessa ei ole aatelistoa.
Ja sitten kun itse ei ole aatelinen, mutta on päässyt kaverinsa "aatelisuuden" vuoksi jonnekin nuorten aatelisten tansseihin avecina. Ei helvata ::D
Äläpä, serkkuni instasta löysin Just tämän.
Noloa!
Alue: Aihe vapaa
Tuskin kukaan nykyään kadehtii matkailijoita. Mutta mitäpä niistä kenellekään kertomaan, koska joku saattaa heristää syyttävää sormea.
Saastutuksesta voidaaan olla montaakin mieltä. Meneillään olevasta sodasta tulee päästöjä hirveästi. Samoin pitkään kestäneestä Azorien tulivuoren purkauksesta. Ja muistetaan, että Kiinan tehtaat työntävät muoviroinaa kuten ennenkin.