Lue keskustelun säännöt.
Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät
Eli kaikkea josta ihmiset ovat ylpeitä, mutta joka on todellisuudessa joko yhdentekevää tai jopa negatiivista ja myötähävettävää.
Kommentit (2321)
Että oma ÄO on isompi kuin 2%:lla suomalaisista, niin kuin Tere Sammallahti kerskui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan millä tahansa asialla ylpeily on typerää ja antaa henkilöstä lapsellisen kuvan, ylpeilipä sitten jollain baarireissujen määrällä tai älykkyydellään. Hienot saavutukset kyllä huomataan ilman asian korostamistakin.
Auton (Volvon) pituus; siitä oli ikämieskuljettaja aidosti ylpeä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienolla autolla, joka on rahoitusyhtiön omistama.
...eli siis useimmiten työsuhdeauto, korkean aseman ja hyvän palkan symboli.
Come on...meillä on ollut firman liisareita ja ihan ollaan tavallisia insinöörejä.
Nythän oli hulluilla päivillä sähköliisari jollain alle 300 kk hinnalla. Ja rahoitusyhtiö se omistaa kaikki autot joissa on vielä lainaeriä maksamatta rahoitusyhtiölle
Matkustelulla kehuminen on aina umpitylsää kuunneltavaa. Treffimarkkinoilla jos mies korostaa urheilullisuuttaan ja koulutustaan tulee vedettyä syvään henkeä. Oikeastaan aiheella kuin aiheella kehuskelu antaa epävarman vaikutelman. Eri asia jos on iloinen jostain saavutuksestaan ja haluaa tuulettaa niin tuuletan messissä 🙌🙌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.
Mulla on karjalaisia sukulaisia jotka ovat niin evakkoa. Kävivätkö ryssissä kääntymässä 70-luvulla. Muuten ole Karjalaa nähneetkään.
Pohjalaiset maailmanomistajat ja savolaiset huumormiehet samaa sakkia.
Aito vanha karjalaisuus pitää sisällään tietynlaista mystiikkaa, siis kohtalouskoa ja sitä kautta kunnian- tai mammonanhimon puuttumisen. Kauneus on enemmän luonnossa, ihmisissä ja tunnelmassa. Ehkä se jonkinlainen huolettomuus ja konstailemattomuus, se ettei kumarrella kuvia, eikä odoteta kumarrusta, on se mitä karjalaiset tarkoittavat sillä 'ilolla'. Tunnistan nämä helposti etenkin iäkkäämmistä ihmisistä täällä kotipitäjässä, vaikken itse karjalainen olekaan juuriltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.
Näissä karjalaisissa on vielä sekin piirre, että mainostavat hirveästi sitä miten ovat iloisia karjalaisia, hyväntuulisia ja nauravaisia, mutta tosiasia on se että suurin osa heistä on hirveitä kitkuämmiä (sukupuolesta riippumatta) jotka on aina puukottamassa selkään, marmattamassa kaikesta ja herne on takaraivossa asti heti jos sanot heille jostakin vastaan.
Aika monella tuntemallani karjalaisella sosiaalinen silmä on ihan nolla, eivät osaa käyttäytyä missään tilanteessa kunnolla ja sitten kun joku asiasta huomauttaa niin paetaan tuon karjalaisuuden taakse, että "minä kun olen tällainen iloinen karjalainen niin se on vaan minun luonne" ja sitten vedetään herne nenään.
No ehkä yleistän vähän, koska eihän he kaikki sellaisia ole. 99% pilaa loppujen maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.
Näissä karjalaisissa on vielä sekin piirre, että mainostavat hirveästi sitä miten ovat iloisia karjalaisia, hyväntuulisia ja nauravaisia, mutta tosiasia on se että suurin osa heistä on hirveitä kitkuämmiä (sukupuolesta riippumatta) jotka on aina puukottamassa selkään, marmattamassa kaikesta ja herne on takaraivossa asti heti jos sanot heille jostakin vastaan.
Aika monella tuntemallani karjalaisella sosiaalinen silmä on ihan nolla, eivät osaa käyttäytyä missään tilanteessa kunnolla ja sitten kun joku asiasta huomauttaa niin paetaan tuon karjalaisuuden taakse, että "minä kun olen tällainen iloinen karjalainen niin se on vaan minun luonne" ja sitten vedetään herne nenään.
No ehkä yleistän vähän, koska eihän he kaikki sellaisia ole. 99% pilaa loppujen maineen.
Olen "uuskarjalainen" ja huomasin tänne tullessani, että karjalainen iloisuus perustuu suuresti ongelmien maton alle lakaisemiseen. Iloisuus on kovaa, äänekästä, peltistä, pinnallista, pohjimmiltaan pakotettua. Se on sellaista iloa, joka menee helposti rikki, eli ei tarvita kuin yksi totinen ja hiljainen huoneeseen niin jo kaikki "iloiset" katsovat tätä yhtä "tunnelman pilaajaa" syyttävästi tai vaihtoehtoisesti ohittavat hänen olemassaolon kokonaan (sen sijaan että antaisivat kaikkien olla sitä mitä ovat). En halua silti tuomita, mikä ikinä onkaan se mörkö jonka "iloisuudellaan" peittävät, voi olla että "iloisuus" on ainut keino elää siedettävän oloista elämää sen minkä lie haudatun trauman kanssa. Mutta kaikki karjalaiset eivät ole tällä tavalla "iloisia", on myös ihan tavallisia ihmisiä paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.
Näissä karjalaisissa on vielä sekin piirre, että mainostavat hirveästi sitä miten ovat iloisia karjalaisia, hyväntuulisia ja nauravaisia, mutta tosiasia on se että suurin osa heistä on hirveitä kitkuämmiä (sukupuolesta riippumatta) jotka on aina puukottamassa selkään, marmattamassa kaikesta ja herne on takaraivossa asti heti jos sanot heille jostakin vastaan.
Aika monella tuntemallani karjalaisella sosiaalinen silmä on ihan nolla, eivät osaa käyttäytyä missään tilanteessa kunnolla ja sitten kun joku asiasta huomauttaa niin paetaan tuon karjalaisuuden taakse, että "minä kun olen tällainen iloinen karjalainen niin se on vaan minun luonne" ja sitten vedetään herne nenään.
No ehkä yleistän vähän, koska eihän he kaikki sellaisia ole. 99% pilaa loppujen maineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.
Näissä karjalaisissa on vielä sekin piirre, että mainostavat hirveästi sitä miten ovat iloisia karjalaisia, hyväntuulisia ja nauravaisia, mutta tosiasia on se että suurin osa heistä on hirveitä kitkuämmiä (sukupuolesta riippumatta) jotka on aina puukottamassa selkään, marmattamassa kaikesta ja herne on takaraivossa asti heti jos sanot heille jostakin vastaan.
Aika monella tuntemallani karjalaisella sosiaalinen silmä on ihan nolla, eivät osaa käyttäytyä missään tilanteessa kunnolla ja sitten kun joku asiasta huomauttaa niin paetaan tuon karjalaisuuden taakse, että "minä kun olen tällainen iloinen karjalainen niin se on vaan minun luonne" ja sitten vedetään herne nenään.
No ehkä yleistän vähän, koska eihän he kaikki sellaisia ole. 99% pilaa loppujen maineen.
Olen "uuskarjalainen" ja huomasin tänne tullessani, että karjalainen iloisuus perustuu suuresti ongelmien maton alle lakaisemiseen. Iloisuus on kovaa, äänekästä, peltistä, pinnallista, pohjimmiltaan pakotettua. Se on sellaista iloa, joka menee helposti rikki, eli ei tarvita kuin yksi totinen ja hiljainen huoneeseen niin jo kaikki "iloiset" katsovat tätä yhtä "tunnelman pilaajaa" syyttävästi tai vaihtoehtoisesti ohittavat hänen olemassaolon kokonaan (sen sijaan että antaisivat kaikkien olla sitä mitä ovat). En halua silti tuomita, mikä ikinä onkaan se mörkö jonka "iloisuudellaan" peittävät, voi olla että "iloisuus" on ainut keino elää siedettävän oloista elämää sen minkä lie haudatun trauman kanssa. Mutta kaikki karjalaiset eivät ole tällä tavalla "iloisia", on myös ihan tavallisia ihmisiä paljon.
Harmi, että sulla on ollut noin ikävä kokemus ulkopuolisuudesta. Minä oon hämäläis-lappilaisena istunut tänne kivasti, oon oppinut ottamaan rennommin ja nauttimaan hetkestä. Suomessa oon asunut kolmessa läänissä ja täällä viihtynyt parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peniksen pituus häpyhuulten koko
Apua, pitäskö mun tietää häpyhuultenin koko? Miten ihmeessä ne mitataan?
Ilmankos oon tuntenu itteni aina muita huonommaksi, kun en tuota strategista mittaa osaa edes mitata, saati vertailla muiden kanssa o.O
En tiedä onko nyt noloa, mutta ainakin huvittavaa kun eräs tuttu aina jaksaa tuoda ilmi kuinka laiha ja isosilmäinen kiharatukkainen blondi hän on. Olen antanut olla, mutta huvittuneena miettinyt, eikö hän ole huomannut, että jo viisikymppisenä rupsahtaneena akkana nuo mulkosilmät eivät ehkä enää niin kauniilta näytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eksä leuhkii aina sillä, kun hänen ystäväpariskunta on LÄÄKÄREITÄ. Aina kun puhuu jotain heistä jollekin, niin pitää mainita heidän ammattinsa. Esim. "Ystäväni Janne ja Virpi, JOTKA OVAT LÄÄKÄREITÄ, ostivat semmoisen farmari-subarun, että koira mahtuu takaosaan, mutta ei se tykkää olla siellä takana, vaan pyrkii penkeille, missä lapsetkin on.". Ei kenestäkään muusta puhuessa tarvitse mainita heidän ammattia puhuttaessa jostain, mikä ei liity heidän ammattiinsa. Ei tarvitse sanoa, että "Ystäväni Vesa, JOKA ON KOKKI, tykkää Kaija koosta".
Sitten sukulaislasten aikaisin puhumaan ja lukemaan oppimisesta aina pitää ihme tarinoita kertoa, vaikka he eivät ole näiden puheiden perusteella mitenkään poikkeuksellisen aikaisin edes oppineet...
Ehkä koet itse alemmuutta koulutuksestasi kun noin häiritsee?
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni ollaan nyt siinä iässä, että lähes kaikki pariskunnat ovat nyt rakentaneet/rakentamassa taloa. Tunnen suurta myötähäpeää kun jokaisen on pitänyt perustaa tätä taloprojektia varten omat sometilit. Aivan kuin se taloprojekti olisi jotenkin erityistä ja olisivat ainoita jotka ovat koskaan kyseiseen projektiin lähteneet. Naurattaa kun ylpeilevät noin yleisellä ja arkisella asialla joka on ihan arkipäivää suurimmalle osalle ystäväporukkaa. Ja jotenkin se ajatus, että kaikkia muita kiinnostaa toisten taloprojektit on jotenkin todella huvittava kun ketään ei oikeasti kiinnosta tippaakaan mutta kaverit on kohteliaisuudesta joutuneet tilin tilaamaan.
Kiinnostihan sinuakin sen verran, että tiesit jokaisella ystävälläsi olevan taloprojekti esillä somessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu tämä kalliin auton omistaminen onkin hauska taitolaji. Itsellä on kohtuukallis auto, omaksi -ja vain omaksi- iloksi ja nautinnoksi hankittu. Koskaan en siitä kenellekään mainitse ja yritän päinvastoin jättää auton huomioimatta muiden aikana.
Sitten kutsutaan kylään tutun luokse...ajat autolla pihaan (jaaha, oikein keskelle pihaa piti tuoda köyhän kiusaksi...), ajat tien viereen (katos vaan, ei kehdannu ajaa pihaan, ettei joku luule että on tuttuja näin köyhien kanssa...), ajat auton kauas tien viereen (jaaha, pelkää vissiin, että tässä köyhät kadehtii tommosta ökyautoa...), jätät auton kotiin ja tulet kyydillä (et sitten tullu omalla autolla, pelkääkkö että ollaan sulle kateellisia...). Ja mitä enemmän olet puhumatta autostasi tai ylipäätään mistään omaisuudestasi, sitä enemmän siitä kaivetaan puheenaihetta, väkisin.
Suomalaisella tuntuu kateus olevan hengissäpitävä voima, mikään ei virkistä suomalaista niin paljon kuin toista kadehtiminen ja selän takana vi***ilu. Se on ihan sama puhutko vai oletko puhumatta, et voi voittaa.
Vaihda autoa tai tuttavapiiriä. Selvästikään et voi molempia pitää.
Vierailija kirjoitti:
Että oma ÄO on isompi kuin 2%:lla suomalaisista, niin kuin Tere Sammallahti kerskui.
😂😂😂
Puoliso on uskollinen, ei petä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Absolutismi :D
Tämä.
”Ei vaan huvita hillua missään kämäsessä baarissa, on parempaakin tekemistä.”
”Ei vaan maistu, juon mieluummin vihersmoothieita.”
Ja nämä sellaiseen ylimieliseen sävyyn. Minua ei kiinnosta pätkääkään kuulla toisten juomattomuudesta. En myöskään pidä juomatonta ihmistä yhtään parempana kuin normaalia kohtuukäyttäjää, joka voi ottaa sen lasin tai kaksi. Käytän itse alkoholia vähän (juon aina vaan lasillisen), mutta en pidä itseäni parempana tämän takia. Minun alkoholinkäytölläni ei myöskään ole mitään tekemistä kämäisten baarien kanssa. Tosin voisin joskus vaikka baariin taas lähteäkin, enkä jättäisi sitä väliin jotta voisin nostaa itseäni muiden yläpuolelle kun ”en viihdy baareissa, on parempaakin tekemistä.”
Itse en ylpeile absolutismilla, mutta tässä suomalaisessa kulttuurissa se nyt vaan sattuu olemaan asia, joka keskusteluiden kautta usein selviää. Alkoholi on suomalaisten suosikkipuheenaihe. Sitten kun sanon etten ehkä ole paras ihminen keskustelemaan tästä aiheesta, alkaa se ihmettely ja kummastelu, mitä absolutismini takana on. Tietysti sitten perustelen. Jos joku ottaa perusteluni ylpeilynä, sille en mahda mitään. Itse olisin ollut mieluummin keskustelematta koko aiheesta.
Mieluiten en mainitsisi omaa absolutismiani ollenkaan, mutta jotenkin kummasti se aina nostetaan pöydälle uudessa seurassa. Ystäväni toki tietävät, että en voi juoda alkoholia, mutta uusien tuttavuuksien seurassa asia nousee illanistujaisissa ja etenkin baarissa esille.
Jos ette halua kenenkään kehuskelevan juomattomuudellaan, älkää kysykö syytä, tai älkää edes noteeratko asiaa. Kaikilla parempi mieli näin. Onhan niitä muitakin puheenaiheita, kuin yhden juomavalinnat.
Ja vielä, jos tuopissani on vettä tai alkoholitonta olutta, en kehuskele sillä. Mieluiten en ottaisi asiaa ollenkaan puheeksi.
Ärsyttää suunnattomasti työkaveri, joka ostaa lapsilleen vain merkkivaatteita. Ei muuten, mutta kun pitää tietenkin mainita erikseen joka kamppeen merkki ja hinta, ja kehua, että kun ei muut kelpaa... Joku alemmuuskompleksi hällä varmaan, on ite muksuna kulkenut toisten vanhoissa ja on kiusattu siitä. Mutta vois jo aikuinen ihminen tehdä kompleksilleen jotain.
Eksä leuhkii aina sillä, kun hänen ystäväpariskunta on LÄÄKÄREITÄ. Aina kun puhuu jotain heistä jollekin, niin pitää mainita heidän ammattinsa. Esim. "Ystäväni Janne ja Virpi, JOTKA OVAT LÄÄKÄREITÄ, ostivat semmoisen farmari-subarun, että koira mahtuu takaosaan, mutta ei se tykkää olla siellä takana, vaan pyrkii penkeille, missä lapsetkin on.". Ei kenestäkään muusta puhuessa tarvitse mainita heidän ammattia puhuttaessa jostain, mikä ei liity heidän ammattiinsa. Ei tarvitse sanoa, että "Ystäväni Vesa, JOKA ON KOKKI, tykkää Kaija koosta".
Sitten sukulaislasten aikaisin puhumaan ja lukemaan oppimisesta aina pitää ihme tarinoita kertoa, vaikka he eivät ole näiden puheiden perusteella mitenkään poikkeuksellisen aikaisin edes oppineet...