Noloimmat asiat, joilla ihmiset ylpeilevät

Vierailija kirjoitti:

Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.

Näissä karjalaisissa on vielä sekin piirre, että mainostavat hirveästi sitä miten ovat iloisia karjalaisia, hyväntuulisia ja nauravaisia, mutta tosiasia on se että suurin osa heistä on hirveitä kitkuämmiä (sukupuolesta riippumatta) jotka on aina puukottamassa selkään, marmattamassa kaikesta ja herne on takaraivossa asti heti jos sanot heille jostakin vastaan.

Aika monella tuntemallani karjalaisella sosiaalinen silmä on ihan nolla, eivät osaa käyttäytyä missään tilanteessa kunnolla ja sitten kun joku asiasta huomauttaa niin paetaan tuon karjalaisuuden taakse, että "minä kun olen tällainen iloinen karjalainen niin se on vaan minun luonne" ja sitten vedetään herne nenään.

No ehkä yleistän vähän, koska eihän he kaikki sellaisia ole. 99% pilaa loppujen maineen.

Että eivät usko koronaan ja toitottavat "omilla aivoillaan ajattelemisesta", kun eivät välitä maskien käyttämisestä, opettele yskimään hihaan jne. - se sääliä ja myötähäpeää herättävä naamalle liimattu, mutta kuitenkin kovin hutera "itsevarma" ilme, kun "minä tiedän paremmin, kuin te typerät lampaat", eivätkä he sitten ymmärrä, että kukaan järkevä ihminen ei ole heidän kanssaan samaa mieltä ja että he näyttävät oikeasti vain naurettavilta, keskenkasvuisilta ja hölmöiltä. 

Ystäväpiirissäni ollaan nyt siinä iässä, että lähes kaikki pariskunnat ovat nyt rakentaneet/rakentamassa taloa. Tunnen suurta myötähäpeää kun jokaisen on pitänyt perustaa tätä taloprojektia varten omat sometilit. Aivan kuin se taloprojekti olisi jotenkin erityistä ja olisivat ainoita jotka ovat koskaan kyseiseen projektiin lähteneet. Naurattaa kun ylpeilevät noin yleisellä ja arkisella asialla joka on ihan arkipäivää suurimmalle osalle ystäväporukkaa. Ja jotenkin se ajatus, että kaikkia muita kiinnostaa toisten taloprojektit on jotenkin todella huvittava kun ketään ei oikeasti kiinnosta tippaakaan mutta kaverit on kohteliaisuudesta joutuneet tilin tilaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.

Seura tekee kaltaisekseen varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjalaisuudella kehuskelu. Ei vaan voi käsittää mistä se usko omaan ihmeellisyyteen kumpuaa. Mukamas iloisia ja nauravaisia. Ei, eivät ole, korkeintaan väkisin väännettyyn takakireään älämölöön kykenevät.

Näissä karjalaisissa on vielä sekin piirre, että mainostavat hirveästi sitä miten ovat iloisia karjalaisia, hyväntuulisia ja nauravaisia, mutta tosiasia on se että suurin osa heistä on hirveitä kitkuämmiä (sukupuolesta riippumatta) jotka on aina puukottamassa selkään, marmattamassa kaikesta ja herne on takaraivossa asti heti jos sanot heille jostakin vastaan.

Aika monella tuntemallani karjalaisella sosiaalinen silmä on ihan nolla, eivät osaa käyttäytyä missään tilanteessa kunnolla ja sitten kun joku asiasta huomauttaa niin paetaan tuon karjalaisuuden taakse, että "minä kun olen tällainen iloinen karjalainen niin se on vaan minun luonne" ja sitten vedetään herne nenään.

No ehkä yleistän vähän, koska eihän he kaikki sellaisia ole. 99% pilaa loppujen maineen.

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että imatralaiset ovat pahimpia, heti lahtelaisten jälkeen.

Ex-vaimo suku ei hyvällä katso, jos olet muualta kuin Imatralta tai Karjalasta. Kahdeksan vuotta sain kuunnella sitä karjalaisuudella ylpeilyä.

Bemari tai mersu. Semmoiset täytetyt huulet. Karsean näköisiä, kuin ankka!

Tatuoinnit, ketä kiinnostaa, että sun nahassa on joku venyttynyt vauvan tai hauvan kuva.

Sanna-marin fanitus.

Noloa toissijaisten avujen henkilpalvontaa.

Selfiet, hei kattokaa mun hikistä lärviä lenkillä, hei kattokaa mua bussipysäkillä, kuntosalilla, rannalla, kattokaa mua, kattokaa mua. Siis voiko ihmiset olla enää enemmän oman napansa ympärillä.pyöriviä - ei todellakaan voi.

Juu tämä kalliin auton omistaminen onkin hauska taitolaji. Itsellä on kohtuukallis auto, omaksi -ja vain omaksi- iloksi ja nautinnoksi hankittu. Koskaan en siitä kenellekään mainitse ja yritän päinvastoin jättää auton huomioimatta muiden aikana.

Sitten kutsutaan kylään tutun luokse...ajat autolla pihaan (jaaha, oikein keskelle pihaa piti tuoda köyhän kiusaksi...), ajat tien viereen (katos vaan, ei kehdannu ajaa pihaan, ettei joku luule että on tuttuja näin köyhien kanssa...), ajat auton kauas tien viereen (jaaha, pelkää vissiin, että tässä köyhät kadehtii tommosta ökyautoa...), jätät auton kotiin ja tulet kyydillä (et sitten tullu omalla autolla, pelkääkkö että ollaan sulle kateellisia...). Ja mitä enemmän olet puhumatta autostasi tai ylipäätään mistään omaisuudestasi, sitä enemmän siitä kaivetaan puheenaihetta, väkisin.

Suomalaisella tuntuu kateus olevan hengissäpitävä voima, mikään ei virkistä suomalaista niin paljon kuin toista kadehtiminen ja selän takana vi***ilu. Se on ihan sama puhutko vai oletko puhumatta, et voi voittaa.

Ylpeily sillä, että ei eroa ja suhde kestää ja ylenkatse eronneita tai yksinhuoltajia kohtaan.

Jos rakkaus on loppu, toinen vetää viinaa ja pettää eikä välitä tippaakaan lapsista ja yhdessä sinnitellään ihan vaan periaatteesta vaikka lapsetkin jo toivois eroa, en näe yhdessä pysymisessä pahemmin syytä ylpeillä.

Ylpeily burnouteilla ja miten ei voi saikuttaa kun on niin tunnollinen että vaikka kuumeessa painelee töihin ja sairastuttaa työkaverit siinä tohinassa.

Metsästäjä, joka tappaa muita luontokappaleita ja kehuu vielä, että tapoin tuon eläimen? Mitä kehumista siinä, jos murhaa jonkun eläimen, kun itse metsästäjällä on kivääri. En ymmärrä, mitä kehuttavaa siinä on? Kun tappaa heikomman osapuolen, joka ei voi puolustaa itseään?! 

Jotkut pitää hienona, että on Vallilan verhot. Voi elämä.

Suomalaisuudella ylpeily on tosi noloa. Ne, jotka väittävät vastaan, ovat ylinoloja. Suomalaiset ovat maailman parhaita urheilijoita kaikissa lajeissa, kaikkien suurimpia keksijöitä jne. Esim ruuti, höyryveturi, hehkulamppu, vaateripustin ja tiskiharja ovat suomalaisia keksintöjä. Samoin oikeanpuoleinen liikenne, lukutaito, (joku toinen, puolisuomalainen, keksi ensin kirjoitustaidon) ja ylämäkeen kävely.

10vaari kirjoitti:

Lapsen kehitykseen vaikuttaa se kuinka paljon vanemmat ohjaavat lapsiaan.

Syntyessään lapset ovat samalla viivalla.

Kun kerskut lapsiesi osaamista niin tuot omaa erinomaisuuttasi esille.

Kaikilla ei ole lapsille koko aikaaa käyttää opettamiseen ja ohjailuun.

Lapset eivät todellakaan ole samalla viivalla syntyessään. Miksi luulet niin?

Ja kyllä, saa niistä lapsistaan olla ylpeä. Ei tarvitse ainakaan haukkua yhtään. Vaikkei olisikaan muiden silmissä mikään erityinen. Riittää kun on vanhempien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei ymmärrä matematiikasta mitään. 

Olen tavannut muutamankin ihmisen, jotka tuolla oikein ylpeilevät. Tuntuu kuin ajattelisivat, että se tarkoittaa että ovat luovia ei-kaavamaisia ihmisiä.

Minulla on huono matikkapää ja olen aina hävennyt sitä. En todellakaan ylpeile asialla. Koulussa sain kaiken mahdollisen tukiopetuksen, mutta silti aina numerot ja laskukaavat pistivät pään ihan sekaisin. Kukaan ei minulle silloin kertonut, että on olemassa lukihäiriön tapainen häiriö, dyskalkulia.

Kai kuitenkin ymmärrät, että on ihmisiä jotka eivät vaan ole matemaattisesti lahjakkaita. Kieltämättä olen elämäni aikana oppinut löytämään omat vahvuuteni ja olen lopulta jopa iloinen siitä, että omat vahvuuteni ovat muilla osa-alueilla. Olen taiteellisesti lahjakas ja luova ihminen. Se sopii minulle vallan mainiosti. Koen vetoa taiteellisiin ja visuaalisiin aloihin ja siksi onkin ihan jees, että satun olemaan sillä saralla lahjakas sen sijaan, että olisin matikkanero. Alat joissa siitä taidosta on hyötyä, eivät ole oma juttuni.

Suorittaminen.

Ennen ihailin tätä, nykyään säälin. Kaikki perustuu siihen, miten paljon/nopeasti jotain tekee. Tyyliin ”hiihdin 1000km”, ”juoksin 15km puolessa tunnissa”, ”siivosin talon lattiasta kattoon ja leipaisin pellillisen pullia, nyt ikkunanpesu, huh huh”, ”työpäivät venyvät 6-21 pituiseksi”.

Vierailija kirjoitti:

Oon lukenut nyt koko ketjun läpi ja ihan hyviäkin pointteja tullut, mutta eihän tässä uskalla sanoa ja puhua enää mitään, ettei vaikuta ylpeilyltä. Jos mä nyt esimerkiksi sanon meneväni paskalle, niin onko se ylpeilyä mun suolen hyvästä toiminnasta?

Tottakai! Kateelliset suomalaiset ottaa kaikki sanomiset ylpeilynä. Keskustella ei voi mistään kun on jo sieraimet täynnä herneitä. Kumma kun ei osata erottaa mikä on normaalia jutustelua ja mikä lesoomista!

Itseäni kyllä huvittaa suuresti ne oikeat kehuskelijat, joilla on aina isompia ja parempia luksusjuttuja - naama peruslukemilla vaan löylyä lissää: "oi että! Ihmeellistä! Ihanaa! Kyllä nyt kelpaa! "

Vierailija kirjoitti:

Juu tämä kalliin auton omistaminen onkin hauska taitolaji. Itsellä on kohtuukallis auto, omaksi -ja vain omaksi- iloksi ja nautinnoksi hankittu. Koskaan en siitä kenellekään mainitse ja yritän päinvastoin jättää auton huomioimatta muiden aikana.

Sitten kutsutaan kylään tutun luokse...ajat autolla pihaan (jaaha, oikein keskelle pihaa piti tuoda köyhän kiusaksi...), ajat tien viereen (katos vaan, ei kehdannu ajaa pihaan, ettei joku luule että on tuttuja näin köyhien kanssa...), ajat auton kauas tien viereen (jaaha, pelkää vissiin, että tässä köyhät kadehtii tommosta ökyautoa...), jätät auton kotiin ja tulet kyydillä (et sitten tullu omalla autolla, pelkääkkö että ollaan sulle kateellisia...). Ja mitä enemmän olet puhumatta autostasi tai ylipäätään mistään omaisuudestasi, sitä enemmän siitä kaivetaan puheenaihetta, väkisin.

Suomalaisella tuntuu kateus olevan hengissäpitävä voima, mikään ei virkistä suomalaista niin paljon kuin toista kadehtiminen ja selän takana vi***ilu. Se on ihan sama puhutko vai oletko puhumatta, et voi voittaa.

Höps, useimpia kun ei ihan oikeasti voisi vähempää kiinnostaa se auto. Ei ne mieti sitä, ne toteaa, että 'Oho onpa sulla komea auto, paljonko kiihtyy, et sitten kehdannut pihaan ajaa pelkäsitkö että ruoste hyppää meidän autosta' ihan kohteliaisuuttaan kun ne huomaa, että se auto on sinulle tärkeä.

Ja ylpeilyä esim autolla on se, että auton kuva esiintyy sometilillä useammin kuin oma tai perheen; se että tinder profiilikuva on se saakelin kiillotettu keula; että tuodaan esiin se merkki joka välissä; että kiihdytellään aggressiivisesti muiden ohi jne jne.

Ja hoikkuudella ylpeily ei ole sitä että hoikkana kävelee kadulla, kuten joku esitti. Vaan se, että laihdutusta käsittelevään keskusteluun tungetaan se "olen aina ollut kuin heinä ja se on helppoa, kas syö vähemmän kuin kulutat " tai muuten vaan työstetään keskusteluun se "oi että, vanha lukokaveri tuli kadulla vastaan ja olipa hän pulskistunut, ihmetteli oikein ääneen kuinka sinä Tellervo olet aina kuin notkea pajunvitsa, aivan kuin nuorena plikkana". Tai sitten henkilökohtainen suosikkini "kaikki bitchit vihaa mua kun oon niin laiha, kato nyt kun toikin öögaa, ota plösö vielä toinen konvehti niin et oo niin kitkerä "

Serkku kehuskeli nuorena kuinka monta sydäntä on särkeny.