Kumman kirjan kirjoitustyylistä pidät enemmän?
Mulla on eräs luottokirjailija, jonka melkein kaikki tähän asti ilmestyneet kirjat olen lukenut. Ja aina olen pitänyt. Luin vasta jonkun täysin minulle tuntemattoman kirjailijan yhden kirjan. Oli ihan ok, mutta aika pitkäveteinen.
Annan esimerkin näistä kahdesta kirjasta. Nämä lauseet eivät ole kirjoista, vaan keksin päästä, mutta siis tähän tyyliin.
Kirja A: "Rikosetsivä XXX käveli metsään, jonka puiden latvat huojuivat tuulessa, ikäänkuin itkien vanhuuttaan ja haurauttaan. Metsä oli kostea, sammaleet peittivät kivisen ja liukkaan polun, jättäen jälkeensä tyhjyyden ja illan kuumuuden. Pensaasta kuului rapinaa, etsivä XXX hätkähti ja katsoi sivulle. Pensaan lehdet rapisivat tuulen uivelluksessa, kunnes aavemainen usva laskeutui metsään. Rikosetsivä XXX löysin ruumiin metsästä ja kutsui apujoukot paikalle"
Kirja B: "Rikosetsivä XXX käveli metsään, puiden latvat huojuivat tuulessa ja metsä oli kostea ja ilma nihkeän tuntuinen. Rikosetsivä XXX löysi ruumiin metsästä ja kutsui apujoukot paikalle"
Itse tykkään enemmän vaihtoehdosta B, jonka tyylisiä lukemani kirjatkin ovat, joista pidän. Mua ärsyttää, kun tuossa toisessa kirjassa (siinä, joka oli mulle uusi tuttavuus), jaariteltiin niin kauheasti, kuvailtiin kauhean yksityiskohtaisesti ympäristöä ja ihmisiä.
B:n tyylisessä kirjassa tapahtuu enemmän ja nopeammin, kun taas A:n tyylisessä kaikki tapahtuu kauhean hitaasti ja siinä keskityttiin kauhean paljon rikosetsivän perhesuhteisiin ja perheen ongelmiin ja kaikkeen muuhun ja rikoksen tutkiminen ja sen selvittäminen jäi vähemmälle huomiolle.
Kummasta itse pidät enemmän?
Kommentit (14)
Ei näytä palstalaisia kirjojen lukeminen kiinnostavan
Toki ois mukava myös perusteluja kuulla, että miksi juuri se vaihtoehto :)
AP
Vierailija kirjoitti:
Ei näytä palstalaisia kirjojen lukeminen kiinnostavan
Ketään jaksa tommosia jaarituksia lukea...
Mitä tuohon nyt voi sanoa. Oman kirjoituksesi perusteella et ole kovin kronkeli lukemisen suhteen.
Molemmat menis. Joskus on ihana uppoutua pikkutarkkaan kuvailuun ja joskus taas haluaa "oikaistua" tekstiä.
Onko AP:n suosikkikirjailija sattumalta Remes? Tuo B:n näyte kuulosti niin paljon häneltä.
Pidin enemmän A-tekstistä koska se loi paremmin tunnelmaa. B-kohdassa ei kuvailtu tarpeeksi. Mutta nämä ovat makuasioita.
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:n suosikkikirjailija sattumalta Remes? Tuo B:n näyte kuulosti niin paljon häneltä.
Ei ole. En ole koskaan lukenut Remeksen kirjoja.
AP
Vierailija kirjoitti:
mitä järkee on lukee kirjoja?
No eipä se järki sunkaan päätä näköjään paljon vaivaa
Yksityiskohtien kuvailu on ok, jos se tehdään oikein. Vaihtoehdossa A on kaikki pielessä. Pitää kertoa vain konkreettisia faktoja, ei omia mielipiteitä "ikäänkuin itkien vanhuuttaan ja haurauttaan". Tai pitää kirjoittaa tuo ikäänkuin-lause rikosetsivän pohdiskeluksi, jolloin samalla luodaan kuvaa hänen persoonastaan. Polun liukkaus taas on epäolennaista, jollei se tule esiin yhteydessä, jossa rikosetsivä liukasteli polulla tai joutui liukkauden takia etenemään varovaisesti.
Hyvä esimerkki konkreettisilla yksityiskohdilla tunnelmaa luovasta kirjailijasta on Hemingway.
Itse tykkään siitä, että luodaan tunnelmaa kuvailemalla ympäristöä, hahmoja jne. Tosin kuvailuakin kohtuudella, jotain pitää jättää lukijan mielikuvituksen varaan. Eli noista tuo A, vaikkei sekään suuria tunteita herätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko AP:n suosikkikirjailija sattumalta Remes? Tuo B:n näyte kuulosti niin paljon häneltä.
Ei ole. En ole koskaan lukenut Remeksen kirjoja.
AP
No jos tykkäät B-tyylin kuvailusta ja dekkarista/jännityksestä niin kokeile ihmeessä. Itselleni olivat liian "suoraviivaisia" kun tykkään tuosta A-tyylin tunnelmoinnista enemmän.
B enemmän, A tyyppistä on tosi väsyttävä lukea. Hyvä kirjailija osaa luoda tunnelmaa ilman kilometrikuvailuakin.