Lue keskustelun säännöt.
Äitini ei suostu hyväksymään elämääni :(
19.06.2017 |
Äiti ei ole koskaan suostunut tiedostamaan esimerkiksi mahdollisia seurustelukumppaneitani. Käyttäytyy kuin heitä ei olisi olemassakaan eikä suostu tapaamaan.
Vein joskus teininä ensimmäisen poikaystäväni näytille ilman mitään ennakkovaroitusta. Äiti vaikutti ihan normaalilta, mutta kun tulin myöhemmin kotiin, hän oli seonnut ihan täysin.
Oli repinyt kaikki valokuvat lattialle, levittänyt likapyykit takapihalle ja heitellyt kissanhiekkaa ympäriinsä.
Kiltisti siivosin kaiken, koska uskoin että äidin kohtaus oli minun syytäni.
Olen asunut avoliitossa jo kaksi vuotta. Äiti ei ole vieläkään suostunut tapaamaan avomiestäni. Ei koskaan halua tietää mitään hänestä. Keväällä mainitsi YHDEN asian avomiehestäni.
Olen saamassa perintöä jossain loppuvuoden tienoilla, siihen liittyen äitini totesi näin:
"Se perintö on sitten sulle. Et maksa yhtään sen yhden menoja kun eroatte jossain vaiheessa kuitenkin."
Kun muutimme yhteen ja vaihdoin osoitettani, äiti sai raivokohtauksen eikä puhunut minulle puoleen vuoteen. En uskalla edes kuvitella mitä tapahtuu jos menisimme vaikka kihloihin tai tulisin raskaaksi. :( Muutama vuosi sitten äiti heitti ihan yhtäkkiä minulle:
"Jos sitten tuut raskaaksi, niin ei tartte minun ovelle niitä kakaroita tuoda elätettäväksi."
En tiedä mitä äitini puhuu minusta muille sukulaisilleni, koska kaikki kohtelevat minua oudosti ja pitävät jotenkin omituisena. Puhuin kerran tätini kanssa jotain työjuttuja (teen keikkatyötä lastenohjaajana) ja hän kysyi hämmästyneenä:
"Oho? Sä osaat sellaista työtä kuitenkin tehdä?"
En haluaisi vierailla sukuni luona, mutta jos en vähintään kerran vuodessa käy, alkaa hirveä painostaminen ja syyllistäminen.
Ja aina on pakko käydä junalla tai onnibussilla, emme voi mennä autolla yhdessä avopuolisoni kanssa, koska äiti ei suostu tapaamaan häntä enkä halua hylätä häntä yksinään vieraaseen kaupunkiin. -.-
Äiti ja muu suku asuu siis 600 kilometrin päässä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni on skitsofrenia ja kuulostaa ihan samanlaiselta kuin sinun äitisi.
Oli mitä tahansa, äitisi tarvitsee lääkityksen ja terapiaa, ei tuo muuten ainakaan parannu.
Olen itsekin miettinyt tuota skitsofreniaa.
Muistan joskus kun olin lapsi, äidillä oli jatkuvasti jotain ihme juttuja miten joku vainoaa häntä ja tunkee myrkkyä postilaatikkoon. Tätä kesti jonkun aikaa ja sitten loppui.
Aina silloin tällöin puhuu että naapurinsa kyttäävät häntä koko ajan. Ei voi esimerkiksi poistua asunnostaan klo 22 jälkeen, koska naapurit kuulemma valittavat jos hän kulkee rapussa. Muutenkin hiippailee omituisesti rappukäytävässä, varoo etteivät ovet kolahda tms.
Kertoilee myös tarinoita siitä, miten näkee koko ajan kummituksia joka paikassa. Kuulemma kuolleet ihmiset soittelevat ovikelloa ja kulkevat hänen asunnossaan.
Äiti siis muutti omakotitalosta kerrostaloon kun olin muuttanut pois kotoa. Ei kuulemma voinut enää asua siinä yksin, kun niin hirveä kummittelu.
Äitini on todella kovasti kaikkia mielenterveysongelmia vastaan. Puhui aina, että terapiassa käyvät ovat kaikki hulluja ja heikkoja ihmisiä, eikä meidän suvussa sellaista harrasteta. Meidän suvussamme onkin tehty aika monta itsemurhaa...
Äitini + muu sukuni on siis erittäin uskovaista sakkia. Joukossa on myös lestadiolaisia, mutta äitini ei heihin kuulu (haukkuu aina näitä lestadiolaissukulaisia kovaan ääneen)
Äiti käy jossain lahkon kokouksissa, en muista mikä liike oli kyseessä, mutta siis sitä sakkia jotka huutavat kovaan ääneen ja kaatavat ihmisiä lattiaan "hengen voimalla"
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ap. Voisi olla viisasta hankkia itsellesi keskusteluapua. Äitisi mielisairaus on vahingoittanut sinua ja tarvitset apua toipumiseen ja omien rajojen asettamiseen. Onnistut kyllä. Kaikkea hyvää sinulle ja puolisollesi.
Vierailija kirjoitti:
Wau, hatunnosto miehellesi. Minä en kykenisi olemaan suhteessa, jossa puolison äiti tai isä käyttäytyy noin.
Allekirjoitan ja ymmärrän hyvin. Minä valitsin elämän ja mieheni, sanoin hullulle äidille hyvästi. Joku aikaisemmin mainitsi, että on vaikea päästä vanhemmastaan eroon, jos pohjalla on henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tämä on kyllä osittain totta, nimittäin narsisti kostaa, vaikuttaa että koko ikänsä. Minua se ei enää haittaa, en välitä reagoida, kun tiedän mistä on kyse.
Hullu ja sen lisäksi uskis.
Joukkohysteriassaan uskovat mitä äitisi sanoo jos ovat samaa lahkoa.
Hyvä että on fyysistä välimatkaa noin paljon. Elät omaa elämääsi. Uskovaisuus selittää sen ettei hyväksytä parisuhdetta ennen kun ollaan avioliitossa, siksi äitisi ehkä kieltää koko asian.
Kts. AAL ohjelma.
Oli äitisi syy kateus tai mikä vaan, sinun ei tarvi sitä pohtia. Keskity vahvistamaan itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äidilläni on skitsofrenia ja kuulostaa ihan samanlaiselta kuin sinun äitisi.
Oli mitä tahansa, äitisi tarvitsee lääkityksen ja terapiaa, ei tuo muuten ainakaan parannu.
Olen itsekin miettinyt tuota skitsofreniaa.
Muistan joskus kun olin lapsi, äidillä oli jatkuvasti jotain ihme juttuja miten joku vainoaa häntä ja tunkee myrkkyä postilaatikkoon. Tätä kesti jonkun aikaa ja sitten loppui.
Aina silloin tällöin puhuu että naapurinsa kyttäävät häntä koko ajan. Ei voi esimerkiksi poistua asunnostaan klo 22 jälkeen, koska naapurit kuulemma valittavat jos hän kulkee rapussa. Muutenkin hiippailee omituisesti rappukäytävässä, varoo etteivät ovet kolahda tms.
Kertoilee myös tarinoita siitä, miten näkee koko ajan kummituksia joka paikassa. Kuulemma kuolleet ihmiset soittelevat ovikelloa ja kulkevat hänen asunnossaan.
Äiti siis muutti omakotitalosta kerrostaloon kun olin muuttanut pois kotoa. Ei kuulemma voinut enää asua siinä yksin, kun niin hirveä kummittelu.
Äitini on todella kovasti kaikkia mielenterveysongelmia vastaan. Puhui aina, että terapiassa käyvät ovat kaikki hulluja ja heikkoja ihmisiä, eikä meidän suvussa sellaista harrasteta. Meidän suvussamme onkin tehty aika monta itsemurhaa...
Äitini + muu sukuni on siis erittäin uskovaista sakkia. Joukossa on myös lestadiolaisia, mutta äitini ei heihin kuulu (haukkuu aina näitä lestadiolaissukulaisia kovaan ääneen)
Äiti käy jossain lahkon kokouksissa, en muista mikä liike oli kyseessä, mutta siis sitä sakkia jotka huutavat kovaan ääneen ja kaatavat ihmisiä lattiaan "hengen voimalla"
AP
Helluntaiherätys
Omalla sisarellani osittain samanlaista käytöstä. Aviomieheni on ja on aina ollut hänelle tabu, jota ei halua nähdä ja kovasti pitää varoa myös hänestä puhumista. Ei tunne, ei halua tutustua, raivoaa ja inhoaa -pitää silti asennettaan normaalina. Epävakaata persoonallisuushäiriötä olen miettinyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voisit ihan hyvin katkaista välit sukuusi kokonaan. Et tee mitään tuollaisella äidillä, ja hän on näköjään onnistunut kääntämään kaikki muutkin sinua vastaan. Lakkaat vaan pitämästä yhteyttä, et vastaa puhelimeen jos soittaa, et mene käymään. Alat elämään omaa elämääsi ihan vain itseäsi varten! Onnea parisuhteessasi, toivottavasti rakkautenne kestää!