Lue keskustelun säännöt.
Tyydytätkö puolisosi vaikka itseä ei huvittaisikaan?
19.06.2017 |
Nainen, hoiteletko miehesi vaikka itseäsi ei haluttaisi? Tai mies, hoiteleeko naisesi sinut, vaikka häntä ei juuri tänään niin haluttaisikaan? Ja okei, voi kääntää myös sukupuolet toisin päin ja kertoa siitä.
Minua miehenä harmittaa, kun vaimoni ei koskaan halua tyydyttää minua, jos häntä itseään ei haluta. Silloin kun häntä haluttaa, seksi on ihan okei. Mutta toisen puoliskon kuukaudesta useimmiten ei haluta, ja silloin en saa minäkään. Olen kysynyt, että eikö hän voisi hoidella minua edes käsin tai suulla, mutta ei kuulemma huvita.
Itse olisin kyllä valmis hyväilemään ja nuolemaan vaimolleni tyydytyksen, jos itseäni ei haluttaisikaan rakastella. Tosin se on tähän mennessä ollut aika teoreettinen kysymys, koska ei ole tullut vielä päivää ettei minua haluttaisi.
Minusta vaimoni toiminta tuntuu itsekkäältä ja ettei minun tarpeitani oteta huomioon. Mitä mieltä?
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä annan, meillä molemmat tekee aloituksia useita kertoja viikossa. Kyllä ne himot siitä syttyy, kun päästään makkariin. Ei se järvi soutamalla kulu, seksi on ihanaa!
Millaisesta frekvenssistä tässä nyt puhutaan?
Jos vaikka on ollut 20 vuotta yhdessä ja mies haluaisi seksiä ihan joka päivä, niin oletko todella sitä mieltä, että siihen voi ja kannattaa aina ryhtyä, vaikka itseä ei huvittaisikaan? Joka päivä 20 vuoden ajan? Vaikka kello olisi 23.50 ja seuraavana aamuna olisi herätys klo 6.00? Koska toinen sattuu haluamaan. Todellako? Joka ikinen päivä mihin kellonaikaan vuorokaudesta tahansa vuosien tai kymmenien vuosien ajan? Missä sulla menee oma raja, että voisit kuvitella kieltäytyväsi?
Varmaan puhutaan terveen rajoissa. Ärsyttää kun sanoo haluavansa tyydyttää niin aina huudellaan tätä: todellako, vaikka keskellä yötä sairaana juuri viitoset synnyttäneenäkö tyydytät?
Itse sanon aina, että tyydytän koska oletan, että terveessä suhteessa toinen ei ole edes vaatimassa sitä seksiä kaksi tuntia ennen herätystä juuri kun on päästy nukkumaan kiireen vuoksi liian myöhään. On muitakin kuin ne kaksi ääripäätä.
Minä taas veikkaan, että suurin osa noista valittavista miehistä on sellaisia, että vaativat sitä usein huonoina ajankohtina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää, että joillekin tuo ei vain onnistu tuo haluttomana patjana makaaminen.
Se tuntuu PAHALTA fyysisesti ja psyykkisesti. Minkälainen kumppani vaatii, että toinen osapuoli kärsii seksistä? Minusta tuntuu pahalta ottaa miestä sisään jos en ole kiihoittunut. Eikai parisuhteen tarkoitus ole traumatisoida toista seksuaalisesti?
Ja jos nyt mietitään seksuaalisen halun tyydyttämistä, niin eihän mieskään voi naista tyydyttää ilman omaa halua yhdynnällä? Miksi naisen pitäisi maata miehen patjana, mutta miehen ei sitten tarvitsekaan tyydyttää naista, esim ottamalla viagraa jos ei halua ole?
Minä en haluaisi olle miehelleni ilmainen h*ora.
Eikai kukaan ole haluttoman raiskaamisesta puhunutkaan. Nimenomaan terveessä ja hyvässä suhteessa seksiä ei vaadita tilanteissa, jotka tuntuvat pahalta. Se ei sulje pois mahdollisuutta tyydyttää, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä annan, meillä molemmat tekee aloituksia useita kertoja viikossa. Kyllä ne himot siitä syttyy, kun päästään makkariin. Ei se järvi soutamalla kulu, seksi on ihanaa!
Millaisesta frekvenssistä tässä nyt puhutaan?
Jos vaikka on ollut 20 vuotta yhdessä ja mies haluaisi seksiä ihan joka päivä, niin oletko todella sitä mieltä, että siihen voi ja kannattaa aina ryhtyä, vaikka itseä ei huvittaisikaan? Joka päivä 20 vuoden ajan? Vaikka kello olisi 23.50 ja seuraavana aamuna olisi herätys klo 6.00? Koska toinen sattuu haluamaan. Todellako? Joka ikinen päivä mihin kellonaikaan vuorokaudesta tahansa vuosien tai kymmenien vuosien ajan? Missä sulla menee oma raja, että voisit kuvitella kieltäytyväsi?
Varmaan puhutaan terveen rajoissa. Ärsyttää kun sanoo haluavansa tyydyttää niin aina huudellaan tätä: todellako, vaikka keskellä yötä sairaana juuri viitoset synnyttäneenäkö tyydytät?
Itse sanon aina, että tyydytän koska oletan, että terveessä suhteessa toinen ei ole edes vaatimassa sitä seksiä kaksi tuntia ennen herätystä juuri kun on päästy nukkumaan kiireen vuoksi liian myöhään. On muitakin kuin ne kaksi ääripäätä.Minä taas veikkaan, että suurin osa noista valittavista miehistä on sellaisia, että vaativat sitä usein huonoina ajankohtina.
Silloin parisuhde ei ole kunnossa, jos toinen vaatii oikeasti huonona ajankohtana. Itse en Tällaisessa suhteessa olisi. Ja olen se, joka tyydyttää, vaikka ei itsellä huvittaisi, mutta toki sellaisissa rajoissa, jotka oletan olevan jokaisessa parisuhteessa itsestäänselvyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyydytän. Ja lähes aina siinä syttyy itsekin, kun alkaa touhuta. Kivittäkää vain, mutta olen sitä mieltä, että jos on yksiavioinen parisuhde, molemmilla on vastuu hyvästä seksielämästä. Toisinsanottuna mielestäni ei voi kahlita yksiavioiseen seksittömään suhteeseen toista. Seksi on minulle ainakin tarve, ei mikään lisä, joka pitää erikseen ansaita.
Toki jos toinen on törppö eikä huomioi kuin oman nautintonsa, ei tekisi mieli tyydyttää. Mutta Tästä ei kuulosta teillä olevan kiinni, vaan vaikutat hyvältä seksikumppanilta. Pari- ja seksuaaliterapeutilta kannattaa hakea neuvoja kevyin perustein. Seksielämä on todella suuri osa parisuhteessa. Mielestäni neuvoja kannattaa kysyä syyllistämättä ketään aina silloin, kun näkemykset eivät kohtaa.Seksi on minullekin suuri tarve, mutta en ajattele, että kukaan on velvollinen minua tyydyttämään.
Suhde perustuu sitoutumiseen, ei seksiin.Ja miten se haluton seksi edes onnistuu? Se yhdyntähän tuntuu naisesta kamalalta sekä henkisesti että fyysisesti, jos ei sitä halua. Itseltä lähtisi kaikki halut, jos joutuisin makaamaan miehen patjana.
Kukaanhan ei puhunut yhdynnästä mitään. Tai patjana olemisesta. Ihme asenne osalla tähän. Meillä on parisuhteessa juuri tasa-arvon ollessa kunnossa halu tyydyttää toista, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan. Sillä ei ole mitään tekemistä alistumisen kanssa, päinvastoin. Ja jos sitä halua tyydyttää ei joka kerralla ole, sekin on ok, pääasia on tuon "minähän en mikään sinun patjasi tai huorasi ole" -asenteen puuttuminen. Meillä pidetään säännöllisellä keskustelulla, myös ulkopuolisen ammattilaisen kanssa huoli siitä, että molemmat tulevat kuulluksi ja saavat sen, mitä haluavat tinkimättä omasta tai toisen tahdosta. Ihme, että tämä ärsyttää joitakin.
Mutta sinulla on HALU tyydyttää toinen. Saat ilmeisesti jotain nautintoa toisen nautinnosta.
Täällä ovat nyt äänessä ne, jotka eivät halua vaan toisen tyydyttäminen olisi vastentahtoista. Siksi siihen liittyvät nämä patja-asenteet. Puhutaan kahdesta eri asiasta.
Minä saan nautintoa miehen nautinnosta. Ja haluan tyydyttää miehen. Mutta en pysty olemaan miehen kanssa, jonka kanssa on ok maata haluttomia naisia. Enkä pystyisi haluttomana olemaan yhdynnässä. Miksi samaa ei vaadita mieheltä? Miksi naisen halulla ei ole väliä, yhdyntä tehdään halusi nainen tai ei? Sen sijaan mieheltä ei tietenkään vaadita, että kykenisi yhdyntään vastoin omaa haluaan. Miksi yhdyntä on vain miestä varten?
Kuulostaa, että käsityksesi parisuhteesta tai seksielämästä on hieman eri mitä itselläni. Kukaan tuskin tuollaisessa suhteessa haluaisikaan tyydyttää toista, mutta eivät miehet tuollaisia aivottomia munansurvojia oikeasti ole..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyydytän. Ja lähes aina siinä syttyy itsekin, kun alkaa touhuta. Kivittäkää vain, mutta olen sitä mieltä, että jos on yksiavioinen parisuhde, molemmilla on vastuu hyvästä seksielämästä. Toisinsanottuna mielestäni ei voi kahlita yksiavioiseen seksittömään suhteeseen toista. Seksi on minulle ainakin tarve, ei mikään lisä, joka pitää erikseen ansaita.
Toki jos toinen on törppö eikä huomioi kuin oman nautintonsa, ei tekisi mieli tyydyttää. Mutta Tästä ei kuulosta teillä olevan kiinni, vaan vaikutat hyvältä seksikumppanilta. Pari- ja seksuaaliterapeutilta kannattaa hakea neuvoja kevyin perustein. Seksielämä on todella suuri osa parisuhteessa. Mielestäni neuvoja kannattaa kysyä syyllistämättä ketään aina silloin, kun näkemykset eivät kohtaa.Seksi on minullekin suuri tarve, mutta en ajattele, että kukaan on velvollinen minua tyydyttämään.
Suhde perustuu sitoutumiseen, ei seksiin.Ja miten se haluton seksi edes onnistuu? Se yhdyntähän tuntuu naisesta kamalalta sekä henkisesti että fyysisesti, jos ei sitä halua. Itseltä lähtisi kaikki halut, jos joutuisin makaamaan miehen patjana.
Kukaanhan ei puhunut yhdynnästä mitään. Tai patjana olemisesta. Ihme asenne osalla tähän. Meillä on parisuhteessa juuri tasa-arvon ollessa kunnossa halu tyydyttää toista, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan. Sillä ei ole mitään tekemistä alistumisen kanssa, päinvastoin. Ja jos sitä halua tyydyttää ei joka kerralla ole, sekin on ok, pääasia on tuon "minähän en mikään sinun patjasi tai huorasi ole" -asenteen puuttuminen. Meillä pidetään säännöllisellä keskustelulla, myös ulkopuolisen ammattilaisen kanssa huoli siitä, että molemmat tulevat kuulluksi ja saavat sen, mitä haluavat tinkimättä omasta tai toisen tahdosta. Ihme, että tämä ärsyttää joitakin.
Mutta sinulla on HALU tyydyttää toinen. Saat ilmeisesti jotain nautintoa toisen nautinnosta.
Täällä ovat nyt äänessä ne, jotka eivät halua vaan toisen tyydyttäminen olisi vastentahtoista. Siksi siihen liittyvät nämä patja-asenteet. Puhutaan kahdesta eri asiasta.
Olen silti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa pitäisi olla halu antaa toiselle mahdollisuus nauttia omasta haluttomuudesta huolimatta. Tavalla tai toisella. Ei tietystikään ikinä patjana makaamalla. Jos ei sitä halua ollenkaan ole, kannattaa miettiä asioita laajemmin, ja yrittää löytää syy siihen.
Niin, minulla ei ole tuota halua. Halukkuutta seksiin on kyllä yleensä, mutta ei toki aina. Joskus on mennyt kuukausi ilman, mutta normaalitilanteessa pisin tauko on ehkä viikon verran mutta sitä käy kyllä aika usein. Meillä tämä taas menee niin, että jos miestä ei haluta, tuntuisi minusta kummalliselta ruveta pyytämään, että hän vaikka nuolisi minua. En usko, että saisin siitä mitään irti ja pystyisin edes nauttimaan, kun tiedän, että toinen tekee sitä velvollisuudentunnosta vaikka häntä ei kiinnosta. Homma tuntuisi teennäiseltä ja ikävältä, jo ajatus inhottaa. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla kanssani, eikä hänkään halua seksiä, jos minä en halua. Ei kuulemma nauti, jos en ole mukana täysillä. Mielestäni meillä on tässä hyvä tasapaino ja seksissä pysyy kipinä, kun sitä tehdään vain ihan aidosta aidosta halusta eikä runkata rutiininomaisesti toista kelloa vilkuillen ja kotitöitä ajatellen. Satunnaiseen halujen kohtaamattomuuteen auttavat omat kädet. Minulle parisuhde on niin monta muutakin asiaa kuin seksi. Se toisen oikeus omaan rauhaan on myös hirveän tärkeää, samoin kuin se, ettei kumpikaan koe tulleensa painostetuksi johonkin noinkin intiimiin. Minua puistattaa ajatus seksistä velvollisuutena.
Mutta näin meitä ihmisiä ja parisuhteita on erilaisia, että se mikä on sinulle hyvää, voi olla toiselle huonoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rerwer kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ällöttävää koskea toiseen seksuaalisesti jos itse ei ole yhtään sillä tuulella. Ahdistaisi tosi pahasti jos mies alkaisi vaatimaan sellaista ja kokisin seksuaalisen itsemääräämisoikeuteni loukatuksi. Jos miehen pitää saada aina kun haluttaa, viis vaimon tunteista, voi ottaa eron mun puolestani
Minusta tuollainen ällöttäminen ei ole normaalia, oli sitten itse sillä tuulella tai ei. Jos kumppani ällöttää, niin olet väärän ihmisen kanssa.
En ole tuon aiemman viestin kirjoittaja, mutta hänen kanssaan samaa mieltä, joten saanen valottaa hieman. Vaikka puolisoni olisi muuten kuinka rakas ja haluttava, tuollaisessa tilanteessa seksuaalinen kosketus ällöttäisi. Jos puolisoni haluaisi ja olettaisi seksiä toistuvasti huolimatta siitä haluanko minä yhtään, ei se kivalta tuntuisi - vaan siltä että seksi on hänelle yhtä kuin omien tarpeiden tyydyttäminen. Minulle seksi on melko paljon enemmän, enkä pystyisi itse harrastamaan seksiä haluttoman kumppanin kanssa. Tulisi vähän liian hyväksikäyttäjä olo, ja niin tulee myös roolien ollessa toisinpäin.
Tietenkin. Haarat vaan auki, eihän se muuta vaadi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Zxc kirjoitti:
Meillä mies haluaa seksiä enemmän kuin minä. Ja on tapana tyydyttää hänet vaikka en itse ole sillä tuulella. On ihanaa kun toinen nauttii eikä siitä todellakaan ole mitään vaivaa.
Sama. Joudun käyttämään hormonikierukkaa runsaiden kuukautisten takia, joten haluni ovat romahtaneet entisestä, ja silloin tällöin annan miehelle käsi-/suuhoidon vaikka itseäni ei huvittaisikaan. Merkitsemme ne aina "velkakirjaan" eli jos jonakin päivänä minua huvittaisi mutta miestä ei, niin hän "maksaisi takaisin".
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Haarat vaan auki, eihän se muuta vaadi.
No meillä tuo kyllä vaatii paljon muuta ja nimenomaan sitä muuta. Mies ei kykene yhdyntään, vaikka seksihalut ovatkin kovat, joten hänen tyydyttämisensä vaatii aika paljon suu- ja käsitöitä.
nr 111
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyydytän. Ja lähes aina siinä syttyy itsekin, kun alkaa touhuta. Kivittäkää vain, mutta olen sitä mieltä, että jos on yksiavioinen parisuhde, molemmilla on vastuu hyvästä seksielämästä. Toisinsanottuna mielestäni ei voi kahlita yksiavioiseen seksittömään suhteeseen toista. Seksi on minulle ainakin tarve, ei mikään lisä, joka pitää erikseen ansaita.
Toki jos toinen on törppö eikä huomioi kuin oman nautintonsa, ei tekisi mieli tyydyttää. Mutta Tästä ei kuulosta teillä olevan kiinni, vaan vaikutat hyvältä seksikumppanilta. Pari- ja seksuaaliterapeutilta kannattaa hakea neuvoja kevyin perustein. Seksielämä on todella suuri osa parisuhteessa. Mielestäni neuvoja kannattaa kysyä syyllistämättä ketään aina silloin, kun näkemykset eivät kohtaa.Seksi on minullekin suuri tarve, mutta en ajattele, että kukaan on velvollinen minua tyydyttämään.
Suhde perustuu sitoutumiseen, ei seksiin.Ja miten se haluton seksi edes onnistuu? Se yhdyntähän tuntuu naisesta kamalalta sekä henkisesti että fyysisesti, jos ei sitä halua. Itseltä lähtisi kaikki halut, jos joutuisin makaamaan miehen patjana.
Kukaanhan ei puhunut yhdynnästä mitään. Tai patjana olemisesta. Ihme asenne osalla tähän. Meillä on parisuhteessa juuri tasa-arvon ollessa kunnossa halu tyydyttää toista, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan. Sillä ei ole mitään tekemistä alistumisen kanssa, päinvastoin. Ja jos sitä halua tyydyttää ei joka kerralla ole, sekin on ok, pääasia on tuon "minähän en mikään sinun patjasi tai huorasi ole" -asenteen puuttuminen. Meillä pidetään säännöllisellä keskustelulla, myös ulkopuolisen ammattilaisen kanssa huoli siitä, että molemmat tulevat kuulluksi ja saavat sen, mitä haluavat tinkimättä omasta tai toisen tahdosta. Ihme, että tämä ärsyttää joitakin.
Mutta sinulla on HALU tyydyttää toinen. Saat ilmeisesti jotain nautintoa toisen nautinnosta.
Täällä ovat nyt äänessä ne, jotka eivät halua vaan toisen tyydyttäminen olisi vastentahtoista. Siksi siihen liittyvät nämä patja-asenteet. Puhutaan kahdesta eri asiasta.
Olen silti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa pitäisi olla halu antaa toiselle mahdollisuus nauttia omasta haluttomuudesta huolimatta. Tavalla tai toisella. Ei tietystikään ikinä patjana makaamalla. Jos ei sitä halua ollenkaan ole, kannattaa miettiä asioita laajemmin, ja yrittää löytää syy siihen.
Niin, minulla ei ole tuota halua. Halukkuutta seksiin on kyllä yleensä, mutta ei toki aina. Joskus on mennyt kuukausi ilman, mutta normaalitilanteessa pisin tauko on ehkä viikon verran mutta sitä käy kyllä aika usein. Meillä tämä taas menee niin, että jos miestä ei haluta, tuntuisi minusta kummalliselta ruveta pyytämään, että hän vaikka nuolisi minua. En usko, että saisin siitä mitään irti ja pystyisin edes nauttimaan, kun tiedän, että toinen tekee sitä velvollisuudentunnosta vaikka häntä ei kiinnosta. Homma tuntuisi teennäiseltä ja ikävältä, jo ajatus inhottaa. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla kanssani, eikä hänkään halua seksiä, jos minä en halua. Ei kuulemma nauti, jos en ole mukana täysillä. Mielestäni meillä on tässä hyvä tasapaino ja seksissä pysyy kipinä, kun sitä tehdään vain ihan aidosta aidosta halusta eikä runkata rutiininomaisesti toista kelloa vilkuillen ja kotitöitä ajatellen. Satunnaiseen halujen kohtaamattomuuteen auttavat omat kädet. Minulle parisuhde on niin monta muutakin asiaa kuin seksi. Se toisen oikeus omaan rauhaan on myös hirveän tärkeää, samoin kuin se, ettei kumpikaan koe tulleensa painostetuksi johonkin noinkin intiimiin. Minua puistattaa ajatus seksistä velvollisuutena.
Mutta näin meitä ihmisiä ja parisuhteita on erilaisia, että se mikä on sinulle hyvää, voi olla toiselle huonoa.
Teillä kuulostaa ihan hienolta, mutta ei toisen tyydyttäminen tarkoita kelloa tuijottaen väkisin runkkaamista. Ainakaan meillä. Eikä tietenkään kukaan tervejärkinen väkisin halua toisen kanssa maata. Sitä olenkin Tässä yrittänyt sanoa. Ei kunnollisessa parisuhteessa kenenkään pitäisi olla patjana tai väkisin tyydyttää. Yritän sanoa sitä, että ärsyttää kun halu tyydyttää tuomitaan aina alistumiseksi ja väkisin tehtäväksi asiaksi, josta toisen osapuolen ei pitäisi oikeasti nauttia.
Jotenkin kyllä todella ahdistavan kuuloista, että osa täällä tyydyttää kumppaneitaan vaikka itse ei halua. Itse en nimittäin ikinä pystyisi oman hyväksikäyttötaustan takia, ja jos kumppani alkais useamman kerran vaatia multa jotain vaikka selkeestikään en halua tai oon jopa siitä jankkaamisesta ahdistunut, niin lähtisin siitä suhteesta kyllä hippulat vinkuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyydytän. Ja lähes aina siinä syttyy itsekin, kun alkaa touhuta. Kivittäkää vain, mutta olen sitä mieltä, että jos on yksiavioinen parisuhde, molemmilla on vastuu hyvästä seksielämästä. Toisinsanottuna mielestäni ei voi kahlita yksiavioiseen seksittömään suhteeseen toista. Seksi on minulle ainakin tarve, ei mikään lisä, joka pitää erikseen ansaita.
Toki jos toinen on törppö eikä huomioi kuin oman nautintonsa, ei tekisi mieli tyydyttää. Mutta Tästä ei kuulosta teillä olevan kiinni, vaan vaikutat hyvältä seksikumppanilta. Pari- ja seksuaaliterapeutilta kannattaa hakea neuvoja kevyin perustein. Seksielämä on todella suuri osa parisuhteessa. Mielestäni neuvoja kannattaa kysyä syyllistämättä ketään aina silloin, kun näkemykset eivät kohtaa.Seksi on minullekin suuri tarve, mutta en ajattele, että kukaan on velvollinen minua tyydyttämään.
Suhde perustuu sitoutumiseen, ei seksiin.Ja miten se haluton seksi edes onnistuu? Se yhdyntähän tuntuu naisesta kamalalta sekä henkisesti että fyysisesti, jos ei sitä halua. Itseltä lähtisi kaikki halut, jos joutuisin makaamaan miehen patjana.
Kukaanhan ei puhunut yhdynnästä mitään. Tai patjana olemisesta. Ihme asenne osalla tähän. Meillä on parisuhteessa juuri tasa-arvon ollessa kunnossa halu tyydyttää toista, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan. Sillä ei ole mitään tekemistä alistumisen kanssa, päinvastoin. Ja jos sitä halua tyydyttää ei joka kerralla ole, sekin on ok, pääasia on tuon "minähän en mikään sinun patjasi tai huorasi ole" -asenteen puuttuminen. Meillä pidetään säännöllisellä keskustelulla, myös ulkopuolisen ammattilaisen kanssa huoli siitä, että molemmat tulevat kuulluksi ja saavat sen, mitä haluavat tinkimättä omasta tai toisen tahdosta. Ihme, että tämä ärsyttää joitakin.
Mutta sinulla on HALU tyydyttää toinen. Saat ilmeisesti jotain nautintoa toisen nautinnosta.
Täällä ovat nyt äänessä ne, jotka eivät halua vaan toisen tyydyttäminen olisi vastentahtoista. Siksi siihen liittyvät nämä patja-asenteet. Puhutaan kahdesta eri asiasta.
Olen silti sitä mieltä, että hyvässä parisuhteessa pitäisi olla halu antaa toiselle mahdollisuus nauttia omasta haluttomuudesta huolimatta. Tavalla tai toisella. Ei tietystikään ikinä patjana makaamalla. Jos ei sitä halua ollenkaan ole, kannattaa miettiä asioita laajemmin, ja yrittää löytää syy siihen.
Niin, minulla ei ole tuota halua. Halukkuutta seksiin on kyllä yleensä, mutta ei toki aina. Joskus on mennyt kuukausi ilman, mutta normaalitilanteessa pisin tauko on ehkä viikon verran mutta sitä käy kyllä aika usein. Meillä tämä taas menee niin, että jos miestä ei haluta, tuntuisi minusta kummalliselta ruveta pyytämään, että hän vaikka nuolisi minua. En usko, että saisin siitä mitään irti ja pystyisin edes nauttimaan, kun tiedän, että toinen tekee sitä velvollisuudentunnosta vaikka häntä ei kiinnosta. Homma tuntuisi teennäiseltä ja ikävältä, jo ajatus inhottaa. Onneksi mieheni on samoilla linjoilla kanssani, eikä hänkään halua seksiä, jos minä en halua. Ei kuulemma nauti, jos en ole mukana täysillä. Mielestäni meillä on tässä hyvä tasapaino ja seksissä pysyy kipinä, kun sitä tehdään vain ihan aidosta aidosta halusta eikä runkata rutiininomaisesti toista kelloa vilkuillen ja kotitöitä ajatellen. Satunnaiseen halujen kohtaamattomuuteen auttavat omat kädet. Minulle parisuhde on niin monta muutakin asiaa kuin seksi. Se toisen oikeus omaan rauhaan on myös hirveän tärkeää, samoin kuin se, ettei kumpikaan koe tulleensa painostetuksi johonkin noinkin intiimiin. Minua puistattaa ajatus seksistä velvollisuutena.
Mutta näin meitä ihmisiä ja parisuhteita on erilaisia, että se mikä on sinulle hyvää, voi olla toiselle huonoa.
Teillä kuulostaa ihan hienolta, mutta ei toisen tyydyttäminen tarkoita kelloa tuijottaen väkisin runkkaamista. Ainakaan meillä. Eikä tietenkään kukaan tervejärkinen väkisin halua toisen kanssa maata. Sitä olenkin Tässä yrittänyt sanoa. Ei kunnollisessa parisuhteessa kenenkään pitäisi olla patjana tai väkisin tyydyttää. Yritän sanoa sitä, että ärsyttää kun halu tyydyttää tuomitaan aina alistumiseksi ja väkisin tehtäväksi asiaksi, josta toisen osapuolen ei pitäisi oikeasti nauttia.
Ei, en minä tuomitse sitä, että haluat tyydyttää kumppanisi tai tee mitään oletuksia siitä, miltä se sinusta tuntuu. Ihan hienoa, jos haluat tyydyttää puolisosi, ei siinä mitään. Minä kerron vain, miltä tuntuu se, kun sitä halua ei ole. Silloin se tuntuu usein hyväksikäytältä ja alistumiselta ja tuhoavalta. Eikä sitä halua ole mikään pakko olla, jotta parisuhde olisi hyvä.
Niih kirjoitti:
Jotenkin kyllä todella ahdistavan kuuloista, että osa täällä tyydyttää kumppaneitaan vaikka itse ei halua. Itse en nimittäin ikinä pystyisi oman hyväksikäyttötaustan takia, ja jos kumppani alkais useamman kerran vaatia multa jotain vaikka selkeestikään en halua tai oon jopa siitä jankkaamisesta ahdistunut, niin lähtisin siitä suhteesta kyllä hippulat vinkuen.
Kai se on omasta ajatusmaailmasta kiinni. Itse rinnastan seksuaaliset teot vaikka siihen että antaisin hartiahierontaa; haluan siis tuottaa nautintoa kumppanilleni, riippuen millaista nautintoa hän haluaa. Ei se oo mun mielestä sen kummempaa vaikka nuolla/käsin hyväillä vaimolle orgasmi. En tiedä sitten et vaikuttaako tähän se että kuten jotkut täällä ovat sanoneet, en myöskään minä edes tiedä millaista on kun ei haluta, koska en ole koskaan elämässäni tuntenut moista. :D Toki välillä ei vaan jaksa jos on rankka päivä takana, mutta se on eri asia.
Terveisin AP:n kanssa samanlaisessa tilanteessa oleva mies. Pidän aina huolta siitä että hän saa orgasmin, ja kyselen toiveita mitä haluaisi tehdä seksissä (niitä ei oikeastaan ikinä tunnu olevan, ja kaikki mitä teen kuulemma tuntuu hyvältä). Alan hieman menettää toivoani tilanteen paranemisen suhteen, koska viimeiset 3v on menty näin. Seksiä ehkä kerran kuukaudessa, ja vaimo ei halua myöskään käsin tyydyttää minua sen useammin. Tämä on ensimmäinen oikea pidempi suhteeni ylipäätään, ja vasta viime aikoina olen alkanut oivaltaa omaa seksuaalisuuttani ja mitä ylipäätään haluan ja mistä pidän.. Ja vaimo ei oikein vastaa tarpeisiini sen osalta, mikä harmittaa suuresti koska rakastan häntä todella paljon.
PS. kun siitä on joskus ollut kotonakin juttua, ja aina vinkkinä näissä seksikeskusteluissa annetaan, niin olen pitänyt kirjaa kotitöistä viimeisen 5kk ajan, ja keskimäärin minä käytän niihin enemmän aikaa kuin vaimoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää, että joillekin tuo ei vain onnistu tuo haluttomana patjana makaaminen.
Se tuntuu PAHALTA fyysisesti ja psyykkisesti. Minkälainen kumppani vaatii, että toinen osapuoli kärsii seksistä? Minusta tuntuu pahalta ottaa miestä sisään jos en ole kiihoittunut. Eikai parisuhteen tarkoitus ole traumatisoida toista seksuaalisesti?
Ja jos nyt mietitään seksuaalisen halun tyydyttämistä, niin eihän mieskään voi naista tyydyttää ilman omaa halua yhdynnällä? Miksi naisen pitäisi maata miehen patjana, mutta miehen ei sitten tarvitsekaan tyydyttää naista, esim ottamalla viagraa jos ei halua ole?
Minä en haluaisi olle miehelleni ilmainen h*ora.
Eikai kukaan ole haluttoman raiskaamisesta puhunutkaan. Nimenomaan terveessä ja hyvässä suhteessa seksiä ei vaadita tilanteissa, jotka tuntuvat pahalta. Se ei sulje pois mahdollisuutta tyydyttää, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan.
Mutta entäs kun haluton yhdyntä tuntuu naisesta aina pahalta? Silloin ei ole mahdollista antaa, jos itseä ei huvita. Naisen kuuluu kiihottua ennen yhdyntää. Miten mies muuten vastaavan velvollisuuden täyttää?
Vierailija kirjoitti:
Olen 50 vuotias kirjoitti:
Rakastan miestäni ja haluan hänelle hyvää. En koskaan kieltäydy seksistä. Vaikka ei heti haluttaisi, usein omatkin halut herää kun nautitaan toisistamme.
Minun mies on luotettava ja huolehtivainen, tekee paljon kotitöitä ja arvostaa minua. Se on tässä ratkaisevaa. Uskon että moni nainen on haluton koska mies arvostaa vain seksiä eikä koko naista.Millaisesta frekvenssistä tässä nyt puhutaan?
Jos vaikka on ollut 20 vuotta yhdessä ja mies haluaisi seksiä ihan joka päivä, niin oletko todella sitä mieltä, että siihen voi ja kannattaa aina ryhtyä, vaikka itseä ei huvittaisikaan? Joka päivä 20 vuoden ajan? Vaikka kello olisi 23.50 ja seuraavana aamuna olisi herätys klo 6.00? Koska toinen sattuu haluamaan. Todellako? Joka ikinen päivä mihin kellonaikaan vuorokaudesta tahansa vuosien tai kymmenien vuosien ajan? Missä sulla menee oma raja, että voisit kuvitella kieltäytyväsi?
En ole tuo henkilö jolta kysyt, mutta koska olisin voinut kirjoittaa samoin kuin hän, niin vastaan omasta puolestani:
Se, että mies on huolehtivainen, tarkoittaa myös sitä että huolehtii unentarpeestani. Kun tietää että herätys on aamukuudelta, ei siis pyydä seksiä puolenyön aikaan, vaan jo iltakahdeksalta. Silloin suostun mielelläni, vaikken mitään suurempaa omaa tarvetta tuntisikaan. Tai, jos aamulla on kiire, ei tietenkään pyydä seksiä juuri silloin. Eikä silloin, kun makaan reporankana 39 asteen kuumeessa.
Enimmäkseen minulla kuitenkaan ei ole mitään edellä kuvatun kaltaisia syitä kieltäytyä silloin kun pyyntö tulee. Eli nykyään pari - kolme kertaa viikossa suunnilleen, kun itselleni riittäisi noin kerran viikossa. Asia on puhuttu selväksi, kumpikin tiedämme että toisella on isommat halut ja hän myös sen, että minulle on ok tyydyttää hänen tarpeensa vaikka en itse niin olisi "sillä päällä". Minulla ei ole tarvetta kehittää tekosyitä kieltäytymiseen, kun hän luonnostaan näyttää tajuavan, milloin sopii ja milloin ei. Minusta kysymys on molemminpuolisesti ihan normaalista huomaavaisuudesta vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää, että joillekin tuo ei vain onnistu tuo haluttomana patjana makaaminen.
Se tuntuu PAHALTA fyysisesti ja psyykkisesti. Minkälainen kumppani vaatii, että toinen osapuoli kärsii seksistä? Minusta tuntuu pahalta ottaa miestä sisään jos en ole kiihoittunut. Eikai parisuhteen tarkoitus ole traumatisoida toista seksuaalisesti?
Ja jos nyt mietitään seksuaalisen halun tyydyttämistä, niin eihän mieskään voi naista tyydyttää ilman omaa halua yhdynnällä? Miksi naisen pitäisi maata miehen patjana, mutta miehen ei sitten tarvitsekaan tyydyttää naista, esim ottamalla viagraa jos ei halua ole?
Minä en haluaisi olle miehelleni ilmainen h*ora.
Eikai kukaan ole haluttoman raiskaamisesta puhunutkaan. Nimenomaan terveessä ja hyvässä suhteessa seksiä ei vaadita tilanteissa, jotka tuntuvat pahalta. Se ei sulje pois mahdollisuutta tyydyttää, vaikka itse ei seksiä haluaisikaan.
Mutta entäs kun haluton yhdyntä tuntuu naisesta aina pahalta? Silloin ei ole mahdollista antaa, jos itseä ei huvita. Naisen kuuluu kiihottua ennen yhdyntää. Miten mies muuten vastaavan velvollisuuden täyttää?
Mut eihän tässä nyt alunperinkään edes oo mistään yhdynnästä kyse. Vaan toisen tyydyttämisestä muin keinoin, esim. käsillä tai suulla.
Vierailija kirjoitti:
On ällöttävää koskea toiseen seksuaalisesti jos itse ei ole yhtään sillä tuulella. Ahdistaisi tosi pahasti jos mies alkaisi vaatimaan sellaista ja kokisin seksuaalisen itsemääräämisoikeuteni loukatuksi. Jos miehen pitää saada aina kun haluttaa, viis vaimon tunteista, voi ottaa eron mun puolestani
Onpa kamalaa tekstiä! En kyllä pysty samaistumaan tai ymmärtämään tätä ollenkaan. Itse rakastan puolisoani syvästi ja seksi kuuluu olellisena osana suhteeseen. Toisen koskettaminen ei yllätä koskaan. Ei todellakaan. Ehkä se kertoo suhteesta jotain jos ajattelee että toisen tyydyttäminen loukkaa itseä.
Meillä toimii molemmin päin, että toinen antaa seksuaalista tyydytystä jos tarvitsee/haluaa. 90% ajasta tietysti molemmat haluaa. Mutta välillä on päiviä kun ei ole niin sillä tuulella, silti voi toista huomioida. Minun silmissäni puolisoni ei ole koskaan vastenmielinen eikä myöskään seksi. Se ei ole minulta pois jos annan hänelle nautinnon vaikken itse olisikaan sillä tuulella. Ja monesti siihen tempautuu kuitenkin mukaan ja saa itsekin.
Sellaisille liitoille, joissa toisen seksuaalisuus ällöttävä ja ahdistaa ja jatkuvasti torjutaan, ei käy hyvin pitkässä juoksussa. Ja yleensä tasapainoisessa ja kunnioittavassa suhteessa myös seksi toimii molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ällöttävää koskea toiseen seksuaalisesti jos itse ei ole yhtään sillä tuulella. Ahdistaisi tosi pahasti jos mies alkaisi vaatimaan sellaista ja kokisin seksuaalisen itsemääräämisoikeuteni loukatuksi. Jos miehen pitää saada aina kun haluttaa, viis vaimon tunteista, voi ottaa eron mun puolestani
Onpa kamalaa tekstiä! En kyllä pysty samaistumaan tai ymmärtämään tätä ollenkaan. Itse rakastan puolisoani syvästi ja seksi kuuluu olellisena osana suhteeseen. Toisen koskettaminen ei yllätä koskaan. Ei todellakaan. Ehkä se kertoo suhteesta jotain jos ajattelee että toisen tyydyttäminen loukkaa itseä.
Meillä toimii molemmin päin, että toinen antaa seksuaalista tyydytystä jos tarvitsee/haluaa. 90% ajasta tietysti molemmat haluaa. Mutta välillä on päiviä kun ei ole niin sillä tuulella, silti voi toista huomioida. Minun silmissäni puolisoni ei ole koskaan vastenmielinen eikä myöskään seksi. Se ei ole minulta pois jos annan hänelle nautinnon vaikken itse olisikaan sillä tuulella. Ja monesti siihen tempautuu kuitenkin mukaan ja saa itsekin.
Sellaisille liitoille, joissa toisen seksuaalisuus ällöttävä ja ahdistaa ja jatkuvasti torjutaan, ei käy hyvin pitkässä juoksussa. Ja yleensä tasapainoisessa ja kunnioittavassa suhteessa myös seksi toimii molemmin puolin.
*Siis ällötä ei yllätä.
Kiitos kaikille kommentoijille tähän mennessä! Yritän kyllä toimia fiksusti, vaikka välillä turhauttaa. Aamun aloitukseni meni aika suoraan asiaan, eikä tietenkään kertonut tarpeeksi taustatarinaa. Taisi tulla kysyttyä oireesta, eikä varsinaisesta asiasta, mikä olisikin melkein toisen ketjun aihe kokonaan.
Olemme vaimon kanssa menneet nuorena yhteen, ja olleet jo pitkään yhdessä. Seksin suhteen siihen on mahtunut vilkkaampia ja kuivempia kausia. Aina on kuitenkin tilanne ollut sama, että minä haluan paljon enemmän ja teen suurimman osan aloitteista, ellen lähes kaikki. Nyt aikuisempana sen näen, että vaimoni ei ole koskaan ollut kovin seksuaalinen ihminen. Hän ei esimerkiksi harrasta itsetyydytystä, mikä minusta tuntuu aika hämmästyttävältä. Eikö se nyt jokaista kiinnosta? Mutta ei näköjään. Ei myöskään katso pornoa.
Nuorempana ajattelin, että saisin hänet houkuteltua ja innostettua seksin suhteen avoimemmaksi, estottomammaksi ja kokeilevammaksi. Mutta tuhoontuomittu ajatushan se on, ei ihmistä pysty ulkoapäin muuttamaan, se tarve muutokseen täytyy lähteä ihmisestä itsestään. No, lasten saannin jälkeen ja viime vuosina hänelle on ehkä tullutkin enemmän rentoutta, ja hormonaalisesta ehkäisystä päästyä halutkin ovat jonkin verran kasvaneet. Eli toivoa voi ajatella olevan näkyvissä.
Näin jälkiviisaana olisi varmasti pitänyt alkujaan kiinnittää huomiota enemmän siihen, kuinka vahvasti (tai heikosti) seksuaalisen ihmisen kanssa sitä ryhtyy suhteeseen, muuttaa yhteen, menee naimisiin, tekee lapsia... Nykyisellä viisaudella valitsisin varmaankin toisin, mutta nyt kun "koko paketti" lapsineen, asuntolainoineen jne on tullut kasattua, tuntuu hurjalta, että rikkoisin kaiken "vain" paremman ja aktiivisemman seksielämän takia.
Mitä olette mieltä?
-Ap
Minä saan nautintoa miehen nautinnosta. Ja haluan tyydyttää miehen. Mutta en pysty olemaan miehen kanssa, jonka kanssa on ok maata haluttomia naisia. Enkä pystyisi haluttomana olemaan yhdynnässä. Miksi samaa ei vaadita mieheltä? Miksi naisen halulla ei ole väliä, yhdyntä tehdään halusi nainen tai ei? Sen sijaan mieheltä ei tietenkään vaadita, että kykenisi yhdyntään vastoin omaa haluaan. Miksi yhdyntä on vain miestä varten?