Lue keskustelun säännöt.
Yh haluaa neljännen lapsen
18.06.2017 |
No niin, provosoiva otsikko kirjoitettu.
Olen yh kolmelle lapselle. Viimeisen puoli vuotta olen miettinyt neljättä lasta. Nuorin on vasta vuoden, vanhin yläasteelle menossa. Minulla ei ole kumppania, eikä näillä näkymin tule olemaan, ehkä koskaan. (Ei vaan ole löytynyt sellaista sopivaa, samat arvot jakavaa kunnollista miestä, eikä oikeastaan ole edes haaveissa parisuhde.) Luovuttaja on/olisi tiedossa. Mietin vain onko tämä ihan hullua... Jaksan hyvin kolmen lapsen kanssa ja arki on toimivaa. Elätän itse perheeni ja hoidan kaikki muutkin työt. Iän puolesta voisin vielä tulla raskaaksi ehkä kymmenenkin vuotta. En kuitenkaan haluaisi odottaa enää kauaa jos neljännen lapsen saisin, vaan se olisi järkevin saada nuorimman kanssa tähän samaan syssyyn. Ehkä jo tulevan vuoden sisällä olisi toiveissa raskautua.
Onko linjoilla neljän lapsen (yh) äitejä? Miten paljon se arki muuttuu kun lapsimäärä kasvaa kolmesta neljään? Tietenkin taloudellinen puoli muuttuu ja neljäs lapsi on taas oma persoonansa. Mutta miten paljon koette nelilapsisen perheen arjen olevan rankempaa? Onko se? Mitä olisi hyvä miettiä ja ottaa huomioon?
Mun mielestä tämän nuorimman kanssa vauvavuosi on ollut ihanaa aikaa, en ole kokenut uupumusta tai mitenkään ikävänä mitään. Minusta elän elämäni parasta aikaa.
Jään odottamaan alapeukkuja ja tuomitsemista. :) Mutta järkevät ajatukset muilta isojen perheiden äideiltä tervetulleita.
Kommentit (141)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viiden lapsen yh ja ilman tukiverkostoa, paljon sairauksia ja noi kauhuskenaariot nähty.
Silti. Koskaan, missään vaiheessa en ole kokenut lasten tekevän elämästäni rankkaa vaan sairaudet. Eli jos on perusterve niin pärjää, vaikka kymmenen lapsen kanssa yksin ihan hyvin jos haluaa. Pärjätty ollaan nytkin, mutta oma liikuntarajoittuneisuus on kyllä tehnyt kaikesta enemmän aikaa vievää ja jaksaminen kivun vuoksi kortilla.
Apua ei yhteiskunnassamme saa, ei millään, että sen varaan on aivan turha laskeskella.
Normin toimeentulotuen saa jos sellaiseen tilanteeseen joutuu, mutta mitään muuta ei. Harrastuksia ei toimeentulotukena kuulkaa makseta ellet ole lastensuojelussa asiakkaana.
Minä romahdin niin henkisesti kun fyysisesti, mutta en saanut koskaan mitään apua, en edes lastensuojelusta, koska oli koti siisti eikä lapsista huolta ja kohdallani kyse ihan oikeasti hengenvaarasta. Siinä sitten mm.40asteen kuumeessa makasin kaksi viikkoa ja nuorimmat oli ns.oman onnensa nojassa eivätkä edes ulos päässeet (olivat niin pieniä ettei voinut yksin päästää). Vanhimmat teki jotain ja kävi kaupassa, mutta hekin olivat joutuneet niin vähän pieniä hoitamaan ettei sitä kovin isoksi avuksi voinut kutsua ja turvaton olo mulla oli kun lapsia ne vanhimmatkin silti oli!
Ei edes kotipalvelusta kaupassa voitu käydä. Se oli jotain niin törkeää enkä koskaan saanut apua noustakseni. Yhä on hoitoni saamatta kun se vaatii pitkää sairaalassa olemista, joten olen joutunut vaarantamaan henkeni, jotta lapsillani olisi aikuinen elämässä.
Niin. Paska isä, paskat mummit. Muita ei olekaan elossa.