Lue keskustelun säännöt.
Yh haluaa neljännen lapsen
18.06.2017 |
No niin, provosoiva otsikko kirjoitettu.
Olen yh kolmelle lapselle. Viimeisen puoli vuotta olen miettinyt neljättä lasta. Nuorin on vasta vuoden, vanhin yläasteelle menossa. Minulla ei ole kumppania, eikä näillä näkymin tule olemaan, ehkä koskaan. (Ei vaan ole löytynyt sellaista sopivaa, samat arvot jakavaa kunnollista miestä, eikä oikeastaan ole edes haaveissa parisuhde.) Luovuttaja on/olisi tiedossa. Mietin vain onko tämä ihan hullua... Jaksan hyvin kolmen lapsen kanssa ja arki on toimivaa. Elätän itse perheeni ja hoidan kaikki muutkin työt. Iän puolesta voisin vielä tulla raskaaksi ehkä kymmenenkin vuotta. En kuitenkaan haluaisi odottaa enää kauaa jos neljännen lapsen saisin, vaan se olisi järkevin saada nuorimman kanssa tähän samaan syssyyn. Ehkä jo tulevan vuoden sisällä olisi toiveissa raskautua.
Onko linjoilla neljän lapsen (yh) äitejä? Miten paljon se arki muuttuu kun lapsimäärä kasvaa kolmesta neljään? Tietenkin taloudellinen puoli muuttuu ja neljäs lapsi on taas oma persoonansa. Mutta miten paljon koette nelilapsisen perheen arjen olevan rankempaa? Onko se? Mitä olisi hyvä miettiä ja ottaa huomioon?
Mun mielestä tämän nuorimman kanssa vauvavuosi on ollut ihanaa aikaa, en ole kokenut uupumusta tai mitenkään ikävänä mitään. Minusta elän elämäni parasta aikaa.
Jään odottamaan alapeukkuja ja tuomitsemista. :) Mutta järkevät ajatukset muilta isojen perheiden äideiltä tervetulleita.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Kyllä neljä lasta neljälle eri isälle tietoisesti on edelleen aika omituinen malli. Ja hyvä niin.
Homopari tai lesbopari on normiperhe.
Lähinnä aloin nyt ihmettelemään sitä kuka tai millainen mies haluaa olla se neljäs siitosori ja millä tavalla tämä sukusolujen luovutus on tarkoitus hoitaa; klinikalla, muumimukilla vai perinteisesti vällyjen alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Mietipä sitä kouluikäisten lastesi silmin ja miltä se kavereiden silmiin näyttää: "Ai teille tulee taas uus vauva? Eihän teillä oo isääkään." Ja sitten se kaikkien etäisien pyöriminen siinä elämässä - jos ja ilmeisesti kun ovat kuvassa....
Nyt on kyllä ap niin omien vauvahaaveidensa lumoissa että ei ajattele asioita ollenkaan pidemmälle.
Yksinhuoltajuus on joo ihan normaalia mutta tieten tahtoen neljän lapsen tekeminen eri isille kertoo jo jostain ongelmasta. Tuleeko sitten viides ja kuudes lapsi, eri isille nekin? Tämäkö on se malli jonka ap haluaa lapsilleen antaa?
Suomen Anna Wahlgren. Lapsikirjastaan tunnettu. Kaikki lapset eri isiltä. Yksi julkaisi kirjan lapsuusvuosistaan. En suosittele perhettä jossa lapset ovat eri isille. Saavat hutsun mallin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen Anna Wahlgren. Lapsikirjastaan tunnettu. Kaikki lapset eri isiltä. Yksi julkaisi kirjan lapsuusvuosistaan. En suosittele perhettä jossa lapset ovat eri isille. Saavat hutsun mallin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Ei varmasti kaikki lapset kärsi. Kyllä minäkin häpeäisin omaa äitiäni, jos ei osaisi edes ehkäisyä käyttää ja jokaisen vastaantulijan kanssa pitäisi lisääntyä. Tuossa tilanteessa jossa on yksi äiti ja neljä huollettavaa, ei taatusti äidillä ole aikaa kaikille tarpeeksi. Lapsien huoltaminen on muutakin kuin pukemista ja ruokkimista. Väitän että jos on neljä lasta ja käy täysipäiväisesti töissä, ei todellakaan ole tarpeeksi aikaa kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapset on kahdelta eri mieheltä, ex-aviomieheltä ja luovuttajalta. Sama luovuttaja olisi neljännelläkin lapsella. Mulle ei olisi edes väliä vaikka olisi eri, eipä se kenellekään kuulu. Mutta näin on hyvä, en ala yhteydestämme luovuttajan kanssa tässä enempää kertomaan. Ei mun lapset ainakaan hutsun mallia saa. Perheessä kun ei ole ketään kenelle hutsuilla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä täällä juuri ollut isojen perheiden äitejä keskustelulinjalla. Enemmän tuli kritiikkiä pienempikokoisten perheiden vanhemmilta ja ikäänkuin valitusta kuinka (nimenomaan heillä!) on rankkaa, vaikka on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat. Kiitos keskustelusta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eipä täällä juuri ollut isojen perheiden äitejä keskustelulinjalla. Enemmän tuli kritiikkiä pienempikokoisten perheiden vanhemmilta ja ikäänkuin valitusta kuinka (nimenomaan heillä!) on rankkaa, vaikka on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat. Kiitos keskustelusta!
Ap
Paljon puheenvuoroja isoissa perheissä kasvaneilta. Sivuutitko ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karua. Toisilla on isä ja toisilla "luovuttaja".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Ei varmasti kaikki lapset kärsi. Kyllä minäkin häpeäisin omaa äitiäni, jos ei osaisi edes ehkäisyä käyttää ja jokaisen vastaantulijan kanssa pitäisi lisääntyä. Tuossa tilanteessa jossa on yksi äiti ja neljä huollettavaa, ei taatusti äidillä ole aikaa kaikille tarpeeksi. Lapsien huoltaminen on muutakin kuin pukemista ja ruokkimista. Väitän että jos on neljä lasta ja käy täysipäiväisesti töissä, ei todellakaan ole tarpeeksi aikaa kaikille.
Väitän että on aika tapauskohtaista. Riippuu paljon lapsen luonteesta iästä paljon tarvitsee vanhemman aikaa. Monet ylä-asteikäiset eivät kyllä hirveästi halua enää äiskän kanssa yhdessä aikaa viettää. Alkaa olla jossain vaiheessa se ikä että tärkein seura on kaveriseura. Tietenkin aina jonkin verran juteltavaa on mutta kyllä se aika on minimaalista minkä joutuu käyttämään teiniin verrattuna pieniin lapsiin. Neljälle lapselle voi hyvinkin olla tarpeeksi aikaa myös työssäkäyvällä yksinhuoltajalla. Ainoastaan siinä tapauksessa epäilisin jos kaikki 4 olisivat esim. alle 10 riittääkö aika kaikille. Itseasiassa teini-ikään tultua saat monesti tuntea että seurasi ei ole kovin kaivattua vaikka tarjoutuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Ei varmasti kaikki lapset kärsi. Kyllä minäkin häpeäisin omaa äitiäni, jos ei osaisi edes ehkäisyä käyttää ja jokaisen vastaantulijan kanssa pitäisi lisääntyä. Tuossa tilanteessa jossa on yksi äiti ja neljä huollettavaa, ei taatusti äidillä ole aikaa kaikille tarpeeksi. Lapsien huoltaminen on muutakin kuin pukemista ja ruokkimista. Väitän että jos on neljä lasta ja käy täysipäiväisesti töissä, ei todellakaan ole tarpeeksi aikaa kaikille.
Väitän että on aika tapauskohtaista. Riippuu paljon lapsen luonteesta iästä paljon tarvitsee vanhemman aikaa. Monet ylä-asteikäiset eivät kyllä hirveästi halua enää äiskän kanssa yhdessä aikaa viettää. Alkaa olla jossain vaiheessa se ikä että tärkein seura on kaveriseura. Tietenkin aina jonkin verran juteltavaa on mutta kyllä se aika on minimaalista minkä joutuu käyttämään teiniin verrattuna pieniin lapsiin. Neljälle lapselle voi hyvinkin olla tarpeeksi aikaa myös työssäkäyvällä yksinhuoltajalla. Ainoastaan siinä tapauksessa epäilisin jos kaikki 4 olisivat esim. alle 10 riittääkö aika kaikille. Itseasiassa teini-ikään tultua saat monesti tuntea että seurasi ei ole kovin kaivattua vaikka tarjoutuisi.
Kyllä teinit janoavat vanhempiensa aikaa. Toki jos ovat oppineet (kuten minä), että äidiltä sitä kunnollista huomiota saa, hakevat sen huomion muualta.
Itse olin just eilen toisen teinini kanssa kauneushoitolassa viettämässä tyttöjen aikaa. Ja todellakin viihtyvät kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että vaikka sinulle epätavallinen elämäntapasi ei ole ongelma, se ei välttämättä ole lapsistasi mukavaa. Varsinkaan teininä. Olla sen yksinhuoltajan lapsi, jolla lapsia neljälle isälle... Minä häpeän vielä aikuisenakin poikkeavaa perhettäni, enkä pidä aiitä, että vanhempani päättivät puolestani, että minun on elettävä näin.
TÄMÄ! Mutta ap on jo päättänyt ettei anna minkään estää suurperhehaaveita, edes omien lasten hyvinvoinnin.
No oho!:D Miten yksihuoltajien lapset nyt sitten kärsii tai ei voi hyvin? Muistaakseni n.30% lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Eli kai voisi aika tavalliseksi kuitenkin sanoa. Ihan kummallisia asennevammoja tai mielikuvia porukalla! Varmaan on erikoisempiakin perheitä esim. kahden naisen tai miehen muodostamia perheitä. Jos on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus niin miten sitä omaa rakasta perhettä voi hävetä???
Ei varmasti kaikki lapset kärsi. Kyllä minäkin häpeäisin omaa äitiäni, jos ei osaisi edes ehkäisyä käyttää ja jokaisen vastaantulijan kanssa pitäisi lisääntyä. Tuossa tilanteessa jossa on yksi äiti ja neljä huollettavaa, ei taatusti äidillä ole aikaa kaikille tarpeeksi. Lapsien huoltaminen on muutakin kuin pukemista ja ruokkimista. Väitän että jos on neljä lasta ja käy täysipäiväisesti töissä, ei todellakaan ole tarpeeksi aikaa kaikille.
Väitän että on aika tapauskohtaista. Riippuu paljon lapsen luonteesta iästä paljon tarvitsee vanhemman aikaa. Monet ylä-asteikäiset eivät kyllä hirveästi halua enää äiskän kanssa yhdessä aikaa viettää. Alkaa olla jossain vaiheessa se ikä että tärkein seura on kaveriseura. Tietenkin aina jonkin verran juteltavaa on mutta kyllä se aika on minimaalista minkä joutuu käyttämään teiniin verrattuna pieniin lapsiin. Neljälle lapselle voi hyvinkin olla tarpeeksi aikaa myös työssäkäyvällä yksinhuoltajalla. Ainoastaan siinä tapauksessa epäilisin jos kaikki 4 olisivat esim. alle 10 riittääkö aika kaikille. Itseasiassa teini-ikään tultua saat monesti tuntea että seurasi ei ole kovin kaivattua vaikka tarjoutuisi.
Kyllä teinit janoavat vanhempiensa aikaa. Toki jos ovat oppineet (kuten minä), että äidiltä sitä kunnollista huomiota saa, hakevat sen huomion muualta.
Itse olin just eilen toisen teinini kanssa kauneushoitolassa viettämässä tyttöjen aikaa. Ja todellakin viihtyvät kanssani.
No mulla on hyvät välit teinieni kanssa ja ainoastaan siinä olen samaa mieltä että tyttöjen kanssa voi joskus tehdäkin jotain mutta kyllä oma tyttöni jo kaikki shoppailutkin tekee mieluiten kavereiden kanssa. Joskus tehdään yhdessä jotain shoppailua tai ulkona syömistä. Poikien kanssa taas vähän eri. Kyllä se jo 15 vuoden paikkeilla alkoi olla jo ehdoton no no kävellä äidin kanssa kauppakeskuksessa (noloa) Hyvät välit on mutta kyllä se taitaa olla minä joka janoan enemmän sitä juttelemista. Teineiltä tulee pikemminkin pyyntöjä olla ramppaamatta heidän huoneessaan vaikka nyt en ramppaakaan muuta kun viemässä esim. puhtaita pyykkejä...
Ajattelettko ihan tosissaan eettä ihmiset joilla on lapsia useamman kuin yhden kanssa on hutsuja? Eikö sillä elämäntarinalla ole väliä ollenkaan? Aika monella on enemmän kuin pari seksikumppania elämänsä aikana, eikö vaan..... Lapsien saaminenko tekee hutsun? Vaikka ne olisi kahdesta tai kolmesta pidemmästä suhteesta tai liitosta? Onko niin että lapsia ei saa tehdä enempää jos niitä jo on ja kumppani vaihtuu?!? Aika ankeaa on elämä jos täytyy yrittää kaikkia miellyttää. Mitä jos eläisi vaan niinkuin itse parhaaksi ja oikeaksi kokee...
Vierailija kirjoitti:
Ajattelettko ihan tosissaan eettä ihmiset joilla on lapsia useamman kuin yhden kanssa on hutsuja? Eikö sillä elämäntarinalla ole väliä ollenkaan? Aika monella on enemmän kuin pari seksikumppania elämänsä aikana, eikö vaan..... Lapsien saaminenko tekee hutsun? Vaikka ne olisi kahdesta tai kolmesta pidemmästä suhteesta tai liitosta? Onko niin että lapsia ei saa tehdä enempää jos niitä jo on ja kumppani vaihtuu?!? Aika ankeaa on elämä jos täytyy yrittää kaikkia miellyttää. Mitä jos eläisi vaan niinkuin itse parhaaksi ja oikeaksi kokee...
Ajattelen että kaksi on raja. Kerran voi mokata, tokan kerran voi vielä yrittää. Sitten siinä vaiheessa pitää ymmärtää se lasten paras ja keskittyä heihin. Ja niitä vaihtuvia kumppaneita ei sitten sinne kotiin kavalkadiksi ja asia hoitoon muuten. Eikä enää lisää lapsia.
Entä jos sittenkin vielä ehkäisy pettää?
Sosiaalisen paineenko vuoksi tulisi tehdä abortti? Ja sen jälkeen ikuinen selibaatti?
Vierailija kirjoitti:
Entä jos sittenkin vielä ehkäisy pettää?
Sosiaalisen paineenko vuoksi tulisi tehdä abortti? Ja sen jälkeen ikuinen selibaatti?
Onko tässä ketjussa kyse siitä? Ap on tehnyt jo tieten yhden isättömän lapsen.
Lapset eivät ole mitään "kerää koko sarja" -kertakäyttöesineitä.
Eivät kaikki asu siinä päiväkodin vieressä tai jossain pikkupaikassa missä kaikki on vartissa nähty. Meillä meni päivässä kolme tuntia päiväkoti- ja työmatkoihin (suuri kaupunki).
Ohis