Yh haluaa neljännen lapsen

Vierailija kirjoitti:

Nyt puhuttiin perheen oikeellisuudesta, siitä että mikä määrittele oikean perheen! Miksi se perhe määritellään perheeksi kahdella vanhemmalla mutta ei yhdellä? Että mitä idoootteja täällä!

Mikä perheen malli tää on että lapsia shoppaillaan sieltä täältä ja miehen mallia ei ole missään?

Itse olen myös kasvanut yh-äidin kanssa ja ihan perseestä oli se malli.

Käy sitä heteroparit ja yksinäiset naisetkin luovuttajilla, virallisessa pankissa tai muuten. Eikö nää nyt kuitenkin ole jokaisen omia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Käy sitä heteroparit ja yksinäiset naisetkin luovuttajilla, virallisessa pankissa tai muuten. Eikö nää nyt kuitenkin ole jokaisen omia asioita.

Yksinäinen nainenhan tuo ap:kin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.

Miten neljästä otetaan keskimmäinen?

Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..

Jaa-a. Miten se sieltä otetaan? On joko toiseksi nuorin tai toiseksi vanhin. Silleen.

Ei meillä käytös mitään kertonut. Totuin jo pienestä, että pitää olla rasittamatta ketään eli olin mahdollisimman kiltti, mahdollisimman ahkera ja mahdollisimman tottelevainen ja kun olin 14, alkoi se rummutus siitä, miten minun pitää pärjätä jo omillani.

Meillä äiti jäi yksinhuoltajaksi. Et ehkä tajua mitä se käytännössä tarkoittaa, jos teitä on kaksi.

Niin? Minäkin opin pienestä asti olemaan mahdollisimman kiltti ja tottelevainen. En uskaltanut tehdä mitään yh äitini tahdon vastaisesti. Meitä oli kaksi lasta ja olen nuorempi.

Ei se lapsien määrä kerro sitä lainkaan millaisia vanhemmat ovat. Monet suurperheen vanhemmat osaavat ottaa kaikki huomioon. Esim mieheni on perheestä, jossa on 5 lasta. Heidät on kaikki otettu huomioon aina yhtälailla, ketää. Ei syrjitty ym. Yhä edelleen tuetaan kaikessa mitä tekevät, toisin kuin minua, johon äitini on takertunut kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.

Miten neljästä otetaan keskimmäinen?

Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..

Jaa-a. Miten se sieltä otetaan? On joko toiseksi nuorin tai toiseksi vanhin. Silleen.

Ei meillä käytös mitään kertonut. Totuin jo pienestä, että pitää olla rasittamatta ketään eli olin mahdollisimman kiltti, mahdollisimman ahkera ja mahdollisimman tottelevainen ja kun olin 14, alkoi se rummutus siitä, miten minun pitää pärjätä jo omillani.

Meillä äiti jäi yksinhuoltajaksi. Et ehkä tajua mitä se käytännössä tarkoittaa, jos teitä on kaksi.

Niin? Minäkin opin pienestä asti olemaan mahdollisimman kiltti ja tottelevainen. En uskaltanut tehdä mitään yh äitini tahdon vastaisesti. Meitä oli kaksi lasta ja olen nuorempi.

Ei se lapsien määrä kerro sitä lainkaan millaisia vanhemmat ovat. Monet suurperheen vanhemmat osaavat ottaa kaikki huomioon. Esim mieheni on perheestä, jossa on 5 lasta. Heidät on kaikki otettu huomioon aina yhtälailla, ketää. Ei syrjitty ym. Yhä edelleen tuetaan kaikessa mitä tekevät, toisin kuin minua, johon äitini on takertunut kiinni.

On ihan tutkimuksia jotka todistaa että ne keskimmäiset on eniten heitteillä. Sinut sentään huomattiin... nyt minunkin äitini toki takertuu, kun minulla on ne ainoot lapsenlapset. Nyt minut on huomattu kun oon yli 40.

Sinun esikoisesi on tulossa murrosikään. Kysy äidiltäsi, millainen sinä itse olit murrosiässäsi, ja kysy esikoisesi isän äidiltä, millainen esikoisesi isä oli murrosiässä. Mieti, jaksaisitko yhtäaikaa vauvan ja sellaisen murrosikäisen kanssa, millainen sinä tai esikoisesi isä olitte murrosiässä.

Vaikka et hankkisikaan sitä neljättä lasta, perheesi dynamiikka tulee muuttumaan seuraavan 2 vuoden aikana ihan merkittävästi. Murrosikäinen vaatii yllättävän paljon huomiota, vaikka ei enää mitään hoivaa ja paapomista siedäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen nelilapsisesta perheestä. Ja aikaa ei kyllä riittänyt meille kaikille. Minä olen se katraan keskimmäinem joka muutenkin tyypillisesti unohtuu. Itselläni on kaksi lasta ja juri tästä syystä. Haluan olla molemmille oikeasti läsnä.

Miten neljästä otetaan keskimmäinen?

Jotkut perheet pystyy ottamaan kaikki lapset yksilöinä ja porukkana huomioon.. Nytkin kaksi isompaa on ollut 2 päivää menossa ja pienimmät on saaneet isän ja äidin ja varsinkin äidin jakamattoman huomion. Myös arjessa on kunnia- asia tietää mitä kullekin lapselle kuuluu. Käytös kertoo kyllä heti jos joku meinaa jäädä vaille huomiota..

Jaa-a. Miten se sieltä otetaan? On joko toiseksi nuorin tai toiseksi vanhin. Silleen.

Ei meillä käytös mitään kertonut. Totuin jo pienestä, että pitää olla rasittamatta ketään eli olin mahdollisimman kiltti, mahdollisimman ahkera ja mahdollisimman tottelevainen ja kun olin 14, alkoi se rummutus siitä, miten minun pitää pärjätä jo omillani.

Meillä äiti jäi yksinhuoltajaksi. Et ehkä tajua mitä se käytännössä tarkoittaa, jos teitä on kaksi.

Niin? Minäkin opin pienestä asti olemaan mahdollisimman kiltti ja tottelevainen. En uskaltanut tehdä mitään yh äitini tahdon vastaisesti. Meitä oli kaksi lasta ja olen nuorempi.

Ei se lapsien määrä kerro sitä lainkaan millaisia vanhemmat ovat. Monet suurperheen vanhemmat osaavat ottaa kaikki huomioon. Esim mieheni on perheestä, jossa on 5 lasta. Heidät on kaikki otettu huomioon aina yhtälailla, ketää. Ei syrjitty ym. Yhä edelleen tuetaan kaikessa mitä tekevät, toisin kuin minua, johon äitini on takertunut kiinni.

On ihan tutkimuksia jotka todistaa että ne keskimmäiset on eniten heitteillä. Sinut sentään huomattiin... nyt minunkin äitini toki takertuu, kun minulla on ne ainoot lapsenlapset. Nyt minut on huomattu kun oon yli 40.

Joo huomattiin nyt aikuisena kun teenkin omat ratkaisuni. Muutan kauemmas yms, eli en tee äitini tahdon mukaan. Ei minua nuorempana huomattu sen kummemmin.

Tiedän kyllä noista tutkimuksista ym, halusin vain huomauttaa, että aina asiat eivät mene niin ihanteellisesti edes näissä 2 lapsen perheissä, joissa vanhemmilla on aikaa molemmille ym.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sekaisin?! Miten elätät tuollaisen lapsilauman ja vai oletko työssä ollenkaan? Pitäisi ajatella asiaa pidemmälle, sinun täytyy pystyä kouluttamaan lapsesi ammatteihin, eivät he ikuisesti ole paijattavia vauvoja. Onko kotinne tarpeeksi tilava suurperheelle? Mitä ajattelet lastesi tykkäävän siitä, että jokaisella on eri isä?

Ei helvetti mikä idiootti olet

Ei kuulosta reilulta sitä sinun pienintä lasta kohtaan nyt jo laittaa alulle uusi. Etenkin kun arjessa on samanaikaisesti vain yksi vanhempi. Oot mun mielestä aika itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että nuorin lapseni on erityislapsi. Siitä kai olisi viitteitä kuitenkin jo. Hän on itseasiassa kehittynyt kaikista nopeiten näistä kolmesta.

Tiesitkö, että moni aspergerlapsi kehittyy ensimmäisten elinvuosiensa aikana jopa keskivertoa nopeammin, varsinkin älyllisesti.

Ihan naurettavaa, että täällä pohditaan, SAAKO joku tehdä neljännen lapsen samalla, kun Afrikassa ja Aasiassa porukka lisääntyy kuin jänikset ja sitten telkkarista tulee näitä uliuli-unicef-mainoksia, että pitäisi lähettää rahaa sinne, kun lapsilla ei ole ruokaa ja nälänhätä päällä. Ja tää yh on sitten itsekäs kun haluaa neljännen lapsen. Voi tätä kaksinaismoralismia! Oksettaa. Ap:lle, tee ihmeessä se lapsukainen, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Ihan naurettavaa, että täällä pohditaan, SAAKO joku tehdä neljännen lapsen samalla, kun Afrikassa ja Aasiassa porukka lisääntyy kuin jänikset ja sitten telkkarista tulee näitä uliuli-unicef-mainoksia, että pitäisi lähettää rahaa sinne, kun lapsilla ei ole ruokaa ja nälänhätä päällä. Ja tää yh on sitten itsekäs kun haluaa neljännen lapsen. Voi tätä kaksinaismoralismia! Oksettaa. Ap:lle, tee ihmeessä se lapsukainen, jos siltä tuntuu.

Eli pointtisi on siis se että joku muu huolehtii lapsista... vai mikä?

Pointti oli se, että minusta melko outoa, jos suomalainen ei saa tehdä lasta, jos pystyy siitä huolehtia, kun samaan aikaan meitä pyydetään lähettämään rahaa jonnekin huitsinnevadaan nälähätä-lapsille, kun siellä ei mitään vastuuntuntoa lisääntymisen suhteen näytä olevan ja syy vieritetään meidän harteille, eikä siinä nähdä ongelmaa. Samaan aikaan sitten joku haluaa Suomessa lapsen ja hirvee lynkkausmeininki päällä.

Kai nyt moni on huomannut että tämä on provo. Yleensä näillä provoilla on joku esikuva eli provon kirjoittaja kirjoittaa jostain henkilöstä joko sellaisesta kenet hän tuntee mutta pieniä yksityiskohtia muuttamalla tai sitten kuvitteellisesta henkilöstä.

Kuitenkin tarkoitus on vain ja ainoastaan saada mahdollisimman paljon negatiivisia kommentteja asiaan mitä kirjoittaja itse haluaa paheksua.itse asiassa provon aloittaja itse vastailee myös usein muka sivullisena kommentoijana.

Tässäkin paistoi silmään ehkä vähän teennäinen tarina. Haluttiin jotenkin vakuuttaa että rahastoa ei ainakaan olisi puutetta ehkä liiankin ponnekkaasti. En usko että kukaan vastaavassa tilanteessa tulisi tai haluaisi kysellä täältä palstalta muiden mielipiteitä.

Voin sanoa että melko varmasti tämänkin aloituksen tarkoitus oli saada tapetille negatiivisessa valossa: yksinhuoltajat, tukien saajat ja ylipäätänsä kaikki jotka suunnittelevat perheenlisäystä vaikka ei ole armeijan tukijoukkoja valmiina ja miljoonat pankkitilillä tulevaisuutta varten. Onhan se kamalaa jos lapsella ei ole sitä keskivertoa ydinperhettä, keskituloilla ja tylsällä kultaisella johtajalla. (Pari etelän matkaa ja puolet kesästä mökillä siihen vielä päälle )

Mitäpä jos kaikki ei mene putkeen? Lapsi syntyy sairaana? Tai joku muu lapsista tai sinä itse sairastut? Oletko miettinyt näitä?

Nostan hattua sun jaksamiselle. Itse olen ihan katki kahden lapsen äitinäkin, vaikka totta kai paljon on kivoja hetkiäkin ja tasaista arkea :) Tosin mulla on jo ikääkin ja taipumusta herätä murehtimaan tätä sinänsä valmista maailmaa jo puoli viiden maissa aamulla.

Mulla on oma pieni talo, 3h+k+s, että en missään vuokralla asu. Yläkertaa voi halutessaan vielä rakentaa. Tulot ja menot ovat tasapainossa, pieniä säästöjäkin olen saanut kasaan. Olen kyllä mielestäni ihan täyspäinen ihminen. Haaveilen vaan suuresta perheestä. Mitä väärää siinä on? En ymmärrä. Eli jos ei ole miestä niin on automaattisesti nolla white trash horo, jolla ei oikeasti edes ole perhettä, koska on saanut sukusolun kolmanteen, (ehkä neljänteenkin) luovuttajalta? Ja vielä enemmän olisi hutsu jos lapset olisi eri miehille, mutta silloin sentään olisi virallisesti perhe?

Oon tehnyt paljon töitä perheeni ja lasteni onnellisuuden eteen ja tulen tekemään jatkossakin. (Ja veikkaan, että olen tehnyt enemmän töitä perheensä eteen kuin moni muu.) Eikä mun lapsia kiusata, eikä ole ollut mitään poikkeavaa (toistaiseksi ainakaan), mikäli puheterapiaa ei lasketa. Sielläkään ei tarvitse enää käydä. Elellään ihan tavallista perhe-elämää ja arkea.

Se, että minulle jäi vastuu lapsista avioliiton jälkeen ei alunperin ollut minun valintani. Exmies löysi pian uuden ja se kuvio on mennyt ja menee kaiken muun edelle, omien lastenkin. Että aivan yhtälailla ne avioliitosta ja rakkaudesta syntyneet hedelmät voivat päätyä olemaan ilman isää (samassa perheessä). Valitettavasti. Onneksi heille jäi äiti, joka rakastaa ehdoitta, joka ei hylkää ja joka kantaa vastuun. Huomasin aika pian eron jälkeen, että elämäni on helpompaa ilman raskasta liittoa ja ihan tosissaan nautin elämästä yksin lasten kanssa. En usko että tulen rakastumaan enää, en ainakaan sitä etsi tai toivo.

Luovuttajan, eli toisen isän motiiveja kysyttiin. Mainittakoon sen verran, että hän on käynyt ihan virallisestikin luovuttamassa. Hän on luotettava, terve ja fiksu suomalainen mies.

Kyllä on kamala huomata miten tuomitsevia, suppeita ja suorastaan vähä-älyisiä ihmisiä täällä kirjoittelee. Enkä tosiaan avauksella tarkoittanut tätä vanhemmaksi sopimattomien yh-äitien lasten murheiden tai muuten omassa elämässään rasittuneiden ihmisten käsittelemättömien tunteiden kaatopaikaksi, vaan hain isojen perheiden äidistä juttukaveria ajatustenvaihtoon. No, kaikki kommentit luin ja voitte arvasta etten tänne toista kertaa kirjoita. :D Kiitos kuitenkin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kai nyt moni on huomannut että tämä on provo. Yleensä näillä provoilla on joku esikuva eli provon kirjoittaja kirjoittaa jostain henkilöstä joko sellaisesta kenet hän tuntee mutta pieniä yksityiskohtia muuttamalla tai sitten kuvitteellisesta henkilöstä.

Kuitenkin tarkoitus on vain ja ainoastaan saada mahdollisimman paljon negatiivisia kommentteja asiaan mitä kirjoittaja itse haluaa paheksua.itse asiassa provon aloittaja itse vastailee myös usein muka sivullisena kommentoijana.

Tässäkin paistoi silmään ehkä vähän teennäinen tarina. Haluttiin jotenkin vakuuttaa että rahastoa ei ainakaan olisi puutetta ehkä liiankin ponnekkaasti. En usko että kukaan vastaavassa tilanteessa tulisi tai haluaisi kysellä täältä palstalta muiden mielipiteitä.

Voin sanoa että melko varmasti tämänkin aloituksen tarkoitus oli saada tapetille negatiivisessa valossa: yksinhuoltajat, tukien saajat ja ylipäätänsä kaikki jotka suunnittelevat perheenlisäystä vaikka ei ole armeijan tukijoukkoja valmiina ja miljoonat pankkitilillä tulevaisuutta varten. Onhan se kamalaa jos lapsella ei ole sitä keskivertoa ydinperhettä, keskituloilla ja tylsällä kultaisella johtajalla. (Pari etelän matkaa ja puolet kesästä mökillä siihen vielä päälle )

Hih, kultaisella "johtajalla" piti olla kultaisella noutajalla...

Vierailija kirjoitti:

Mulla on oma pieni talo, 3h+k+s, että en missään vuokralla asu. Yläkertaa voi halutessaan vielä rakentaa. Tulot ja menot ovat tasapainossa, pieniä säästöjäkin olen saanut kasaan. Olen kyllä mielestäni ihan täyspäinen ihminen. Haaveilen vaan suuresta perheestä. Mitä väärää siinä on? En ymmärrä. Eli jos ei ole miestä niin on automaattisesti nolla white trash horo, jolla ei oikeasti edes ole perhettä, koska on saanut sukusolun kolmanteen, (ehkä neljänteenkin) luovuttajalta? Ja vielä enemmän olisi hutsu jos lapset olisi eri miehille, mutta silloin sentään olisi virallisesti perhe?

Oon tehnyt paljon töitä perheeni ja lasteni onnellisuuden eteen ja tulen tekemään jatkossakin. (Ja veikkaan, että olen tehnyt enemmän töitä perheensä eteen kuin moni muu.) Eikä mun lapsia kiusata, eikä ole ollut mitään poikkeavaa (toistaiseksi ainakaan), mikäli puheterapiaa ei lasketa. Sielläkään ei tarvitse enää käydä. Elellään ihan tavallista perhe-elämää ja arkea.

Se, että minulle jäi vastuu lapsista avioliiton jälkeen ei alunperin ollut minun valintani. Exmies löysi pian uuden ja se kuvio on mennyt ja menee kaiken muun edelle, omien lastenkin. Että aivan yhtälailla ne avioliitosta ja rakkaudesta syntyneet hedelmät voivat päätyä olemaan ilman isää (samassa perheessä). Valitettavasti. Onneksi heille jäi äiti, joka rakastaa ehdoitta, joka ei hylkää ja joka kantaa vastuun. Huomasin aika pian eron jälkeen, että elämäni on helpompaa ilman raskasta liittoa ja ihan tosissaan nautin elämästä yksin lasten kanssa. En usko että tulen rakastumaan enää, en ainakaan sitä etsi tai toivo.

Luovuttajan, eli toisen isän motiiveja kysyttiin. Mainittakoon sen verran, että hän on käynyt ihan virallisestikin luovuttamassa. Hän on luotettava, terve ja fiksu suomalainen mies.

Kyllä on kamala huomata miten tuomitsevia, suppeita ja suorastaan vähä-älyisiä ihmisiä täällä kirjoittelee. Enkä tosiaan avauksella tarkoittanut tätä vanhemmaksi sopimattomien yh-äitien lasten murheiden tai muuten omassa elämässään rasittuneiden ihmisten käsittelemättömien tunteiden kaatopaikaksi, vaan hain isojen perheiden äidistä juttukaveria ajatustenvaihtoon. No, kaikki kommentit luin ja voitte arvasta etten tänne toista kertaa kirjoita. :D Kiitos kuitenkin.

Ap

Aloitukseen olisi kannattanut laittaa nämä faktat niin turhilta väärinkäsityksiltä olisi vältytty. Yleisesti tällä palstalla ei kannata avautua mistään, täällä on sen verran moniongelmaisia ihmisiä.

Kauhean mallin jätät lapsillesi perheestä. Oikein kunnon wt henkinen perintö jää lapsille.ä