Lue keskustelun säännöt.
Avioliittonihan on aivan surkea diili - avioerohakemus lähtee maanantaina!
17.06.2017 |
Toisinaan pienet asiat johtavat suuriin, ja meillä vaimon valitus kyläilevälle sukulaiselleen talomme siivouksen työläydestä aiheuttaa nyt sen, että jätän maanantaina heti virka-ajan alkaessa käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.
Faktat ovat meillä lyhyesti lueteltuna tällaiset:
- Meillä on kaksi lasta, teini- ja esiteini-ikäiset.
- Olemme molemmat töissä. Vaimo on ns. tavallisessa työssä, jossa työajat ovat säännölliset ja ansio on akateemista keskitasoa. Minä taas olen hommassa, jossa pääsee vuosittain verokalenteriin mutta jossa joutuu tekemään viikossa noin 50-60 tuntia töitä.
- Asumme hienosti ja muutenkin elämme kaikkinaisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä.
- Paha kyllä en tullut aikanani tehneeksi avioehtoa.
Vaimon soveltama tasa-arvomalli on se, että rahat ja kotityöt kuuluu molemmat jakaa tasan (tai mieluummin vielä niin, että hän saa molemmissa jaoissa sen paremman puoliskon). Käytännössä tämä meinaa, että minun kotonaoloaikani kuluu lähes kokonaisuudessaan siivoamiseen, pyykinpesuun, pihatöihin kaikenlaisiin muihinkin kotitöihin. En harrasta mitään, koska en kerkiä enkä jaksa.
Siivoojaa tms. meillä ei käy, koska en halua antaa lapsille sellaista esimerkkiä, että sotkujen siivoaminen on jonkun muun homma. No, sehän on tosin meillä lähinnä minun hommani, koska lapset siivoavat omat huoneensa ja minä muun osan taloa. Vaimo ei osallistu.
Palkinnoksi uurastuksesta olen kaikki nämä vuodet saanut kuunnella nalkutusta pitkistä työpäivistäni. Väsymyksestä on turha valittaa, kun tämä kaikki on kuulemma oma valintani. Yllättävän mieluusti työstäni kertynyt raha kuitenkin tuntuu kelpaavan hänenkin hyvinvointiaan tukemaan.
Havahduin juuri siihen, että meillä ei ole ollut enää aikoihin parisuhdetta siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Vaimo ei ole oma-aloitteisesti koskenutkaan minuun enää vuosiin, enkä minäkään vuosien varrella systemaattisesti torjutuksi tultuani ole enää viime aikoina yrittänyt koskea vaimoon. Seksiä meillä oli viimeksi joskus jouluna.
Ja palataanpa siihen, miksi vaimon narina sukulaiselleen talon siivouksen vaivalloisuudesta johtaa avioeroon. Tämä sukulainen sanoi vaimolle säälien kahvipöydässä, että on varmasti raskasta kodinhoito, kun mies tekee paljon töitä. Vaimo siihen pokerina, että niin, etenkin kun tässä talossa on tosi kova siivoaminen. En sitten voinut olla toteamatta toiselta puolen pöytää, että niin on kovaa siivoaminen, että jotkut rasittuvat pelkästä katsomisesta. Sen jälkeen ei olla puhuttu mitään, ja siitä on kohta viikko.
Tällä tarinalla on kaksi opetusta:
- Avioliitto on hyvin tienaavalle ja paljon töitä tekevälle miehelle usein täysin kannattamaton järjestely.
- Älkää ikinä ajako puolisoanne tilanteeseen, jossa hän alkaa oikeasti laskea yhteen avioliittonsa hyötyjä ja etuja. Puoliso voi nimittäin tulla laskelmassaan samaan lopputulemaan kuin minä.
M40
Kommentit (137)
Entä jos luopuisitte turhasta roinasta ja muuttaisitte johonkin pienempään asuntoon jolloin voisit tehdä vähemmän töitä tai ainakin kotitöitä? Pakkoko se on isossa talossa asua? Siivoojan ja pihan hoitajan voi myös palkata tai lomaa ottaa töistä silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heivaa ämmä vittuun vaan. Sulla on vaan yksi elämä ja aikaa sä et saa takaisin, rahaa saa aina tehtyä uutta. Lähdet sitten poikamiehenä muutamaksi viikoksi Thaimaahan tai vaellukselle Norjaan vähän rauhoittumaan ja selvittämään ajatuksia.
Itse tein aikoinani sen ratkaisun ja se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nyt elän korkotuloilla palmujen alla ja uusi nainenkin on löytynyt täältä.
Miten voi lähteä muutamaksi viikoksi kun on alaikäisiä huollettavia? Vai kuuluuko tämä etuus vain miehille?
No miehethän ajattelee että on sellainen vaimojalapset- yksikkö ja mies on erikseen.
Eli kun jättää vaimonsa , aivan automaattisesti lapset tulee jätetyksi myös. Joskus niitä voi käydä katsomassa mutta varsinaista vastuuta ei enää oteta, jos on otettukaan missään vaiheessa.
Mun porukat eros kun oltiin pikkuveljen kanssa teini-iässä. Tai siis mutsi haki eroa "yllärinä" iskälle kun iskä ei tehny mitään. Jännä juttu kun muistan että vain iskä siivos, leikki ja teki meidän kanssa asioita. Iskä hoiti lääkärit sun muut asiat jotka koski meitä lapsia. Mutsi ei oikeesti tehny mitään ikinä.
Mutsi haki asunnon muutto päivä kun tuli niiin rouva ilmoitti että me muksut lähdetään hänen mukaan ja että meidän tavarat on pakattu. Siinä oltiin broidin kanssa koulusta tullessa että mitä WTF nyt tapahtuu.
Joo ei lähdetty mutsin matkaan siitä paikasta. Miksi oltais?? Ei ollu mitään syytä lähteä. Mutsi yritti jopa oikeuden kautta saada meitä itelleen ja maksimi elareita samalla. Ei tullu kumpaakaan. Kun me ilmoitettiin että halutaan jäädä iskän luo. Nykyäänkin kuullaan juttuja ympäri kylää kuinka meidän iskä varasti hänen lapsensa.
Iskä meidät hoiti ja kasvatti alusta lähtien.
Kuulostaa ihan meidän aviolitolta. Odotan vain miehen havahtumista asiaan, että milloin hän huomaa minun tuhlaavan hänen rahojaan ja kotonakin vain istun osallistumatta kotitöihin.
Vierailija kirjoitti:
Paatunut ukkomies kirjoitti:
Miten noin fiksu ja tienaava mies ei ole ymmärtänyt pitää huolta raha-asioistaan eikä omasta hyvinvoinnistaan avioliitossa?
Arvaapa, olenko miettinyt sitä viime aikoina joka ikinen päivä.
ap
Mene kuitenkin ensin lakimiehelle, ota itsellesi iso, vaikka turha laina ja tekeydy niin köyhäksi kuin pystyt. Kaikki ei ole menetetty mutta hosumalla maksat kalliimmin kuin tarvitsisi. Sen jälkeen laitat vasta hakemuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heivaa ämmä vittuun vaan. Sulla on vaan yksi elämä ja aikaa sä et saa takaisin, rahaa saa aina tehtyä uutta. Lähdet sitten poikamiehenä muutamaksi viikoksi Thaimaahan tai vaellukselle Norjaan vähän rauhoittumaan ja selvittämään ajatuksia.
Itse tein aikoinani sen ratkaisun ja se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nyt elän korkotuloilla palmujen alla ja uusi nainenkin on löytynyt täältä.
Miten voi lähteä muutamaksi viikoksi kun on alaikäisiä huollettavia? Vai kuuluuko tämä etuus vain miehille?
Lapset mukaan vaan ja sitä kevyttä unelma-arkea elämään palmun alle!
Olet siis joku nousukas ?
Minulla on aina ollut siivooja, siitä asti kuin muistan, tyttöystävät ja avokit on vaihtuneet mutta siivooja on pysynyt.
Suomessa on järjetön laki, monessa muussa maassa laki on jo muutettu, eli avioliiton kohdalla automaattisesti tulee samalla avioehto ja koska eroja on niin paljon tehdään aina myös selville miten myös erotaan.
Suomi on tässä suhteessa jälkijunassa mutta kyllä se muutos on tulossa myös Suomen lakiikin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet siis joku nousukas ?
Minulla on aina ollut siivooja, siitä asti kuin muistan, tyttöystävät ja avokit on vaihtuneet mutta siivooja on pysynyt.
Suomessa on järjetön laki, monessa muussa maassa laki on jo muutettu, eli avioliiton kohdalla automaattisesti tulee samalla avioehto ja koska eroja on niin paljon tehdään aina myös selville miten myös erotaan.
Suomi on tässä suhteessa jälkijunassa mutta kyllä se muutos on tulossa myös Suomen lakiikin
Hjallis?
Heitän näin helposti epäreiluutta tuntevana ja katkeroituvana naisen nuljakkeena sellaisen skenaarion, että vaimo on kenties leipiintynyt poissaolevaan mieheen ja osoittaa mieltään näin. Oikeasti vaimo ehkä olisi halunnut läsnäolevan miehen, silloin vuosia sitten. Kuinka nykytilaan on lipsuttu? Onko kuvio ehkä ollut alun perin niin että vaimo hoiti lapset ja kodin, ja ap tuli aina valmiille jos töistään joskus ehti? Minä ainakin protestoisin tilannetta olemalla tekemättä lähellekään kaikkea ja juoksemalla omissa harrastuksissa. En halua olla pelkkä pillu+piika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävi korvaan tuo, että avioliitto on huono diili, ihan kuin puhuttaisiin jostain liike-elämän hankkeesta. Minä kun luulin, että sitä joko rakastaa tai ei rakasta ja sen perusteella mennään naimisiin. Mutta ehkä elän jossain unelmamaailmassa vain. Itselläkin on avioliitossa hankala vaihe ja se johtunee juurikin siitä, että yrittäjämies suhtautuu avioliittoomme kuin yhteen sijoituskohteeseensa ja vähät välittää siitä, miltä yhdessäolo tuntuu. Siinä sitten molemmin puolin turhautuneena tulee heiteltyä ilmoille kaikenlaista tyytymättömyyden aihetta, mutta ne ovat lillukanvarsia vain, varsinainen ongelma on muualla eli juuri siinä, että tykätäänkö ja välitetäänkö toisesta noin niinku oikeesti. Siivooja meilläkin on ollut jo vuosia. Suosittelen, vaikka ei se ongelmia kokonaan poista, jos tunne puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin sinut ap ilomielin omakseni eikä sinun tarvitsisi työpäiväsi jälkeen tehdä toista työvuoroa kotona. Sinunlaisestasi olen haaveillut miltei koko avioliittoni ajan. Sinulla on onnekas vaimo.
T: myös akateeminen neljän lapsen äiti[/quote
ELI OLET RAHAN PERÄSSÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian moni mies tajuaa liian myöhääm avioliiton olevan yksi paskimpia diilejä mitä voi itselleen tehdä. Mutta kun alle kolmekymppisenä vakituisen pillunhimossaan menee tekemään typeriä päätöksiä.
Ilolla tosin seuraan tätä nykyistä kehitystä kun biologisen kellon vainosmat naiset eivät löydä maksajaa perheleikkiinsä - pikkuhiljaa alkaa viesti mennä perille miesten suunnalla, kiitos netin tässäkin.
Ikäväähän tuossa on vielä se että vaikka tekisitte viikko-viikkoyhteishuoltajuuden, joudut todennäköisesti maksamaan isot elarit siitä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta. Mieheni on vastaava kuin sinä ap. Paitsi että on lisäksi öitä pois. Minä olen kokonaan kotona, koska lapset on vielä pieniä. Mitä ajattelit että vaimosi tekee sillä aikaa kun olet töissä? On melko kovaa hommaa ja sitovaa olla yksin vastuussa lapsista kun toinen vanhemmista on pois.
Minä kotona olevana hoidan aikalailla kaikki kotityöt. Mies laittaa ruokaa viikonloppuisin ja saattaa siivoilla. Leikkii lasten kanssa. Nyt sovimme, että palkataan siivooja koska meille syntyy vauva. Olen siitä tosi mielissään.
En oikein koskaan ole ymmärtänyt, mistä voi tietää, että kotityöt menevät juuri tasan puoliksi? Mieheni ei varmasti pysty ymmärtämään, kuinka paljon käytän aikaani lasten asioiden huolehtimiseen yms. Ja minulla ei tule aina ajateltua, mistä kaikesta mieheni huolehtii. Kummankaan ei kuitenkaan pitäisi väsyä arkeen. Vallankin, kun on runsaasti varallisuutta ja sen vuoksi mahdollisuus valita.
Kyllä minusta tuntuu joskus tosi epäreilulta olla käytännössä pienten lasten yksinhuoltaja. Mutta en ole kehdannut vaatia mieheltäni mitään älyttömiä. Luulisin mieheni olevan välillä melko väsynyt töistä tultuaan. Ja olenhan toki tässä ihan siipiveikkona ;) Eli minulla on korkea elintaso vaikka en käy töissä. Yritän aina sen ajatuksen voimalla kestää :)
Muistatko arvostaa vaimoasi ja osoittaa sen? Myös parisuhteelle on todella haastavaa, kun toinen on noin paljon pois. Oletteko muistaneet hoitaa sitä? Milloin olette viimeksi käyneet kaksistaan jossakin? Vaikkapa viettäneet viikonlopun hotellissa?
Vaikeaahan se on neuvoa toisia. Mielipiteet ja elämänarvot ovat kaikilla meillä niin erilaiset. Me mieheni kanssa arvostamme pitkää parisuhdetta, jossa molemmat olemme saman arvoisia. Olemme aina selvittäneet ongelmatilanteet pakenematta.
Nyt lopetan tämän liian pitkän viestin kirjoittamisen!
En nyt muuten ota kantaa, mutta en ymmärrä miksi tuollaisissa perheissä on joskus niin älytön kynnys palkata se siivooja, tilata ruokakassit kotiinkuljetuksella ja muutenkin hyödyntää arjessa sellaisia helpottavia palveluita joita on saatavilla ja joihin olisi varaa.
Pahin on tuntemani perhe jossa molemmat vanhemmat lääkäreitä, molemmilla 10-12h päiviä kun päivystivät. 2 teini-ikäistä lasta ja jatkuvaa remppaa ja huoltoa vaativa iso omakotitalo. Rahasta ei ole pulaa, mutta väkisin haluavat itse hoitaa aivan kaiken kodissaan. Ylpeys ei anna periksi palkata siivoojaa, putkimiestä, pitopalvelua juhliin, remppamiestä maalaamaan aitaa tms. Kaikki pakko tehdä itse. Molemmat aina väsyneitä ja kiukkuisia ja jatkuva riitely kotitöistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin sinut ap ilomielin omakseni eikä sinun tarvitsisi työpäiväsi jälkeen tehdä toista työvuoroa kotona. Sinunlaisestasi olen haaveillut miltei koko avioliittoni ajan. Sinulla on onnekas vaimo.
T: myös akateeminen neljän lapsen äiti[/quote
ELI OLET RAHAN PERÄSSÄ
En. Haluaisin miehen, joka arvostaisi minun osuuttani kotitöihin eikä pitäisi minua ja tekemisiäni itsestäänselvyytenä. Lisäksi mies, joka on noin paljon tehnyt perheensä ja kodin eteen on sellainen, jota myös minä arvostan ja kunnioitan.
Tuo nyt on niin tavallinen tarina ystäväpiiristä. En kyllä ymmärrä miksi naiset ikääntyessään tulevat jäkättäviksi justiinoiksi ja seksihalut loppuvat. Eikä ne edes nuorina mitään mukavia ole ja harva silloinkaan kaunis. Kuitenkin suomalaisille miehille näyttää hyvin kelpaavan.
Itse en alistunut tuohon ja nuorena hain naisen ulkomailta. Sitten kun se rupesi jäkättämään heitin menemään. En koskaan mennyt avioon joten omaisuudesta ei tarvinnut luopua. Nyt sitten käyn panolomilla ja vieläkin saan nuorta ja kaunista pillua. Harkitsen muuttoa pysyvästi. Oman ja sijoituskämpän vuokratuloilla elelisin hyvin vähän köyhemmässä maassa.
Vierailija kirjoitti:
Olet siis joku nousukas ?
Minulla on aina ollut siivooja, siitä asti kuin muistan, tyttöystävät ja avokit on vaihtuneet mutta siivooja on pysynyt.
Suomessa on järjetön laki, monessa muussa maassa laki on jo muutettu, eli avioliiton kohdalla automaattisesti tulee samalla avioehto ja koska eroja on niin paljon tehdään aina myös selville miten myös erotaan.
Suomi on tässä suhteessa jälkijunassa mutta kyllä se muutos on tulossa myös Suomen lakiikin
Suomessakin avioliittoa solmittaessa otetaan jo nyt kantaa siihen, miten omaisuus tullaan jakamaan mahdollisen eron sattuessa. Ihan joka kerta. Avioliitto ilman ehtoa on sekin sopimus - se on sopimus siitä, että omaisuus jaetaan 50-50. Älkää tehkö sellaisia sopimuksia joita ette halua pitää, älkääkä varsinkaan tulko tyrkyttämään niitä omia perhemallejanne ja elämänarvojanne kaikille pakollisiksi.
Kiitos tästä sinkkujen parjaamisesta, jonka sait kätevästi ujutettua viestiisi. Olet kyllä parempi ihminen kuin ne kurjat, jotka eivät syystä tai toisesta pariudu! <3