Avioliittonihan on aivan surkea diili - avioerohakemus lähtee maanantaina!

Minä olen luullut että avioliitto solmitaan ja sitä eletään rakkaudesta ja muista hyvistä syistä.

Masentaa tällaiset tapaukset.

Vierailija kirjoitti:

entäs jos vaimo oikeasti toivoo että olisit vähemmän töissä ja hänelle riittäisi vähempi omaisuus? Ehkä hän on oikeasti niin väsynyt syystä x ettei jaksa ja kykene tekemään kotitöitä? Veikkaan että yksinäinen ainakin on ja mieskin noin etäinen..

Tajuattehan nyt, että aina ei voi valita töidensä määrää. Aina voi valita työllisyyden ja työttömyyden välillä, mutta monessa työpaikassa ei saa itse valita tekemiänsä tunteja.

Huh, nousi ihan verenpaine, kun ajattelinkin tuollaista tilannetta, josta ulospääsy on melko hankalaa, jos sen haluaa tehdä siististi.

Olen itsekin viime aikoina pohtinut paljon tuota keskiluokkaista unelmaa ja sitä, kun se muuttuu taakaksi, josta on hankala päästä eroon. Tavallaan pahin tilanne olisi olla jonkun rahaa nyhtävän vaimon orjana jossain omakotitalossa syrjäseudulla. Esim. taloa olisi vaikea myydä avioeron tullen.

Vierailija kirjoitti:

Kävi korvaan tuo, että avioliitto on huono diili, ihan kuin puhuttaisiin jostain liike-elämän hankkeesta. Minä kun luulin, että sitä joko rakastaa tai ei rakasta ja sen perusteella mennään naimisiin. Mutta ehkä elän jossain unelmamaailmassa vain. Itselläkin on avioliitossa hankala vaihe ja se johtunee juurikin siitä, että yrittäjämies suhtautuu avioliittoomme kuin yhteen sijoituskohteeseensa ja vähät välittää siitä, miltä yhdessäolo tuntuu. Siinä sitten molemmin puolin turhautuneena tulee heiteltyä ilmoille kaikenlaista tyytymättömyyden aihetta, mutta ne ovat lillukanvarsia vain, varsinainen ongelma on muualla eli juuri siinä, että tykätäänkö ja välitetäänkö toisesta noin niinku oikeesti. Siivooja meilläkin on ollut jo vuosia. Suosittelen, vaikka ei se ongelmia kokonaan poista, jos tunne puuttuu.

Ja rakastaa EI VOI jos miljonääri nainen ei anna koko sukunsa ja isänsä ja äitinsä ja puolia omista rahoistaan, säästöistään, taloistaan, mökeistään ja sama toisinpäin

Onneksi olet väärässä, monessa Euroopan maassa tälläinen "mutta kun rakastaa" ei tarkoita sitä että BMW perijän pitää lahoittaa puolta omaisuuttaan miehelle, eikä naiselle. Maailmalla rakkaus ei liity vaimon tai miehen rahoihin, kuten sinulla liittyy.

Vaimosi käy kokopäivätöissä, miksi ihmeessä hänen pitäisi työpäivän jälkeen ruveta marttyyriksi ja raataa kotitöiden parissa? Oletko hidas vai oletko tekevinäsi jotain? Arkena riittää ruuanlaitto ja tarvittaessa esim pyykinpesu, hölmö olet jos teet koko illan kotitöitä.

Eikö asioista voi yrittää puhua? Miksi pitää laittaa ero vireille? Vai onko sitä sorttia että suostuu kuuntelemaan ja puhumaan vasta kun toinen laittaa eron vireille?

Eron sijasta avaat maanantaina uuden palkkatilin jonne jatkossa pyydät työnantajaa maksamaan palkan. Et laita enää automaattina rahaa tilille johon vaimolla on käyttöoikeus.

Pimpelipom, ap tässä taas! Nyt on sitten eropaperit jätetty. Alkeellisen sovun säilyttääkseni kerroin asiasta tulevalle ex-vaimolle eilen etukäteen. Sain sieltä kuulla ne tavalliset herjat ja uhkaukset, kuten että olen tuottanut maksimaalisen pettymyksen ja että lapset alkavat vihata minua. Ensiksi mainittu saattaa pitää paikkansa, mutta jälkimmäinen ei kaikeksi onneksi takuulla pidä.

ap

Ihqua nähdä, että tästä asiasta on poissaollessani virinnyt oikein kunnon keskustelu. Monien osallistuneiden mielestä olen nähtävästi täysi m****u. Heille toteaisin, että jos asia niin on, avioeron pitäisi olla palvelus ennemminkin vaimolle kuin minulle itselleni. Ja täydet m****t eivät tietääkseni tee palveluksia muille kuin itselleen.

ap

Tsemppaan sua ap. Oon kylläkin nainen ja 10 v sua nuorempi, mut todellakin, lompakkona ja piikana olemiseen vaan kertakaikkiaan väsyy. Ero vireillä ja asutaan erillään - elämä on ihanaa.

Ja se tuleva exäkin on oikesti ihana ihminen, mut en halua enää ikinä sen kans riidellä rahasta enkä kotitöistä. Parempi näin. :)

Vierailija kirjoitti:

Eikö asioista voi yrittää puhua? Miksi pitää laittaa ero vireille? Vai onko sitä sorttia että suostuu kuuntelemaan ja puhumaan vasta kun toinen laittaa eron vireille?

Olen yrittänyt puhua vuosikausia. Ei mitään reaktiota tai korkeintaan ongelmien täydellinen kieltäminen.

ap

Tajuattehan nyt, että aina ei voi valita töidensä määrää. Aina voi valita työllisyyden ja työttömyyden välillä, mutta monessa työpaikassa ei saa itse valita tekemiänsä tunteja.[/quote]

Tämä kommentoija on asian ytimessä. Minun ammatissani vaihtoehtoina on tehdä töitä vähintään sen verran kuin minä tai sitten ei töitä ollenkaan. Välimallia ei valitettavasti ole, minkä on moni muukin tätä ammattia tunteva todennut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun porukat eros kun oltiin pikkuveljen kanssa teini-iässä. Tai siis mutsi haki eroa "yllärinä" iskälle kun iskä ei tehny mitään. Jännä juttu kun muistan että vain iskä siivos, leikki  ja teki meidän kanssa asioita. Iskä hoiti lääkärit sun muut asiat jotka koski meitä lapsia. Mutsi ei oikeesti tehny mitään ikinä. 

Mutsi haki asunnon muutto päivä kun tuli niiin rouva ilmoitti että me muksut lähdetään hänen mukaan ja että meidän tavarat on pakattu. Siinä oltiin broidin kanssa koulusta tullessa että mitä WTF nyt tapahtuu.

Joo ei lähdetty mutsin matkaan siitä paikasta. Miksi oltais?? Ei ollu mitään syytä lähteä. Mutsi yritti jopa oikeuden kautta saada meitä itelleen ja maksimi elareita samalla. Ei tullu kumpaakaan. Kun me ilmoitettiin että halutaan jäädä iskän luo. Nykyäänkin kuullaan juttuja ympäri kylää kuinka meidän iskä varasti hänen lapsensa. 

Iskä meidät hoiti ja kasvatti alusta lähtien.

Siis mitä? Miten sä pystyit hylkäämään äitisi virallisen eron hetkellä? Koska onhan Äiti aina Äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan pienet asiat johtavat suuriin, ja meillä vaimon valitus kyläilevälle sukulaiselleen talomme siivouksen työläydestä aiheuttaa nyt sen, että jätän maanantaina heti virka-ajan alkaessa käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.

Faktat ovat meillä lyhyesti lueteltuna tällaiset:

- Meillä on kaksi lasta, teini- ja esiteini-ikäiset.

- Olemme molemmat töissä. Vaimo on ns. tavallisessa työssä, jossa työajat ovat säännölliset ja ansio on akateemista keskitasoa. Minä taas olen hommassa, jossa pääsee vuosittain verokalenteriin mutta jossa joutuu tekemään viikossa noin 50-60 tuntia töitä.

- Asumme hienosti ja muutenkin elämme kaikkinaisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä.

- Paha kyllä en tullut aikanani tehneeksi avioehtoa.

Vaimon soveltama tasa-arvomalli on se, että rahat ja kotityöt kuuluu molemmat jakaa tasan (tai mieluummin vielä niin, että hän saa molemmissa jaoissa sen paremman puoliskon). Käytännössä tämä meinaa, että minun kotonaoloaikani kuluu lähes kokonaisuudessaan siivoamiseen, pyykinpesuun, pihatöihin kaikenlaisiin muihinkin kotitöihin. En harrasta mitään, koska en kerkiä enkä jaksa.

Siivoojaa tms. meillä ei käy, koska en halua antaa lapsille sellaista esimerkkiä, että sotkujen siivoaminen on jonkun muun homma. No, sehän on tosin meillä lähinnä minun hommani, koska lapset siivoavat omat huoneensa ja minä muun osan taloa. Vaimo ei osallistu.

Palkinnoksi uurastuksesta olen kaikki nämä vuodet saanut kuunnella nalkutusta pitkistä työpäivistäni. Väsymyksestä on turha valittaa, kun tämä kaikki on kuulemma oma valintani. Yllättävän mieluusti työstäni kertynyt raha kuitenkin tuntuu kelpaavan hänenkin hyvinvointiaan tukemaan.

Havahduin juuri siihen, että meillä ei ole ollut enää aikoihin parisuhdetta siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Vaimo ei ole oma-aloitteisesti koskenutkaan minuun enää vuosiin, enkä minäkään vuosien varrella systemaattisesti torjutuksi tultuani ole enää viime aikoina yrittänyt koskea vaimoon. Seksiä meillä oli viimeksi joskus jouluna.

Ja palataanpa siihen, miksi vaimon narina sukulaiselleen talon siivouksen vaivalloisuudesta johtaa avioeroon. Tämä sukulainen sanoi vaimolle säälien kahvipöydässä, että on varmasti raskasta kodinhoito, kun mies tekee paljon töitä. Vaimo siihen pokerina, että niin, etenkin kun tässä talossa on tosi kova siivoaminen. En sitten voinut olla toteamatta toiselta puolen pöytää, että niin on kovaa siivoaminen, että jotkut rasittuvat pelkästä katsomisesta. Sen jälkeen ei olla puhuttu mitään, ja siitä on kohta viikko.

Tällä tarinalla on kaksi opetusta:

- Avioliitto on hyvin tienaavalle ja paljon töitä tekevälle miehelle usein täysin kannattamaton järjestely.

- Älkää ikinä ajako puolisoanne tilanteeseen, jossa hän alkaa oikeasti laskea yhteen avioliittonsa hyötyjä ja etuja. Puoliso voi nimittäin tulla laskelmassaan samaan lopputulemaan kuin minä.

M40

Voi ristus, meillä ihan sama tarina. Kotityöt pitää jakaa puoliksi. Harmi vain että niihin lasketaan vain naisten tekemät työt. Meillä on iso talo ja pihaakin, kaikki hoitotyöt kuluu minulle. Puhumattakaan kahdesta autosta huolehtimisesta. Ja muutkin härvelit saan huoltaa ja huolehtia sitten kun siivoukselta ja ruuanlaitolta jää aikaa myöhään iltaisin. Vaimolla on töissäkäynnin lisäksi aikaa harrastaa joka ilta muutama tunti ja sitten viikonloppuna enemmän. Lapset ei kohta muista äitiäkään olevan olemassa..

Ruokaa tehdään lapsiperheessä 4-5 kertaa PÄIVÄSSÄ (eli käydään kaupassa, tehdään se ruoka, katetaan ja siivotaan jäljet), pyykkiä pestään (ainakin meillä) 8-10 koneellista viikossa. Siivota pitää kerta viikkoon ja se on muutakin kuin imurin pyörittämistä keskilattialla 5min eli vessat, pölyt yms. Piha: nurmikko leikataan keskimäärin 15 kertaa vuodessa, lumityöt pk-seudulla viime vuosina on ollut 1-3x talvessa, auton renkaat vaihdetaan 2x vuodessa ja juuri muuta noille uusille lautoille ei itse pysty edes tekemään. Että joo, onhan toi kova paikka miehelle, ei siinä mitään. Kuka teillä hoitaa lasten koulu- ja pk-asiat, lääkärit ja neuvolat, harrastuksiin liittyvät muistamiset, kaverisynttärit ja sukulaiset, leikkitreffit ja lahjat, lasten vaatteet ja kengät? Sinä? ehdotus, pankaapa listaan kaikki kotihommat ja myös se kuinka usein niitä tehdään esim. viikkotasolla ja arvio ajasta jota se vie. Ja sitten se puoliksi.  Veikkaanpa, että pääset tulevaisuudessa vielä myöhempään nukkumaan kun nykyään. 

En ymmärrä, miten siivous on noin iso juttu. Ite imuroin kerran vkossa. Pesen vessat. Ikkunat kerran vuodessa. Saunan pari kertaa. Jne. Mulla on kaksi teiniä. Eihän tämmösessä perheessä tule sotkua enää. Jokainen siivoaa jälkensä. Pikkulapsiaikaan imuroin joka päivä kriittiset paikat.

Erosin, kun lapset oli pieniä. Helpotti kummasti, kun ei ole tarvinnut miehen jälkiä siivota. Mies oli paljon töissä. Kun tuli kotiin, sotki.

Nyt seurustele vapaina vkloppuina. Ihan parasta, kun ei tarvi aikuisen ihmisen jälkiä siivota!

Vierailija kirjoitti:

Mun porukat eros kun oltiin pikkuveljen kanssa teini-iässä. Tai siis mutsi haki eroa "yllärinä" iskälle kun iskä ei tehny mitään. Jännä juttu kun muistan että vain iskä siivos, leikki  ja teki meidän kanssa asioita. Iskä hoiti lääkärit sun muut asiat jotka koski meitä lapsia. Mutsi ei oikeesti tehny mitään ikinä. 

Mutsi haki asunnon muutto päivä kun tuli niiin rouva ilmoitti että me muksut lähdetään hänen mukaan ja että meidän tavarat on pakattu. Siinä oltiin broidin kanssa koulusta tullessa että mitä WTF nyt tapahtuu.

Joo ei lähdetty mutsin matkaan siitä paikasta. Miksi oltais?? Ei ollu mitään syytä lähteä. Mutsi yritti jopa oikeuden kautta saada meitä itelleen ja maksimi elareita samalla. Ei tullu kumpaakaan. Kun me ilmoitettiin että halutaan jäädä iskän luo. Nykyäänkin kuullaan juttuja ympäri kylää kuinka meidän iskä varasti hänen lapsensa. 

Iskä meidät hoiti ja kasvatti alusta lähtien.

Sä olet törkeä lapsi

Onnea (toivottavasti oikean) päätöksen johdosta! Kerro itse tai kertokaa yhdessä lapsille. Meillä rouva pääsi värittämään ja mustamaalaamaan minua lapsille ennen kuin ehdin kertoa. Piti kertoa yhdessä, mutta eihän se malttanut odottaa, heti kun lapset oli tulleet koulusta alkoi mun haukkuminen ja isi on nyt hajottanut perheen.

Meillä riidellään nyt elareiden määrästä. Koska, tulevan ex-rouvan mielestä lasten harrastuksen on liian kalliita. Ja haluan että lapset saavat jatkaa tärkeitä harrastuksiiaan, että en pysty niitä maksamaan yksin jos joudun noin suuret elarit maksamana mitä tuleva ex-rouva on vaatimassa.

Vaikuttaa siltä, että ap ei hahmota vaimon tekemää työmäärä kotona, mikä on miehille tyypillistä.

Erota toki kannattaa, jos suhde on puolinnja toisin huono ja puolison kunnioitus puuttuu. Kotityöt ovat kuitenkin huono peruste, sillä ap:n kotityö- ja lastenhoitomäärä tulee voimakkaasti lisääntymään eron myötä.

Kannattaa olla itselleen rehellinen eron syistä ja mikä on oma osuus suhteen epäonnistumiseen. Nyt ap näkee itsensä sankarina ja kaiken syyn vaimossaan, mikä on se harhainen vaihw erotessa...

Vierailija kirjoitti:

Toisinaan pienet asiat johtavat suuriin, ja meillä vaimon valitus kyläilevälle sukulaiselleen talomme siivouksen työläydestä aiheuttaa nyt sen, että jätän maanantaina heti virka-ajan alkaessa käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.

Faktat ovat meillä lyhyesti lueteltuna tällaiset:

- Meillä on kaksi lasta, teini- ja esiteini-ikäiset.

- Olemme molemmat töissä. Vaimo on ns. tavallisessa työssä, jossa työajat ovat säännölliset ja ansio on akateemista keskitasoa. Minä taas olen hommassa, jossa pääsee vuosittain verokalenteriin mutta jossa joutuu tekemään viikossa noin 50-60 tuntia töitä.

- Asumme hienosti ja muutenkin elämme kaikkinaisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä.

- Paha kyllä en tullut aikanani tehneeksi avioehtoa.

Vaimon soveltama tasa-arvomalli on se, että rahat ja kotityöt kuuluu molemmat jakaa tasan (tai mieluummin vielä niin, että hän saa molemmissa jaoissa sen paremman puoliskon). Käytännössä tämä meinaa, että minun kotonaoloaikani kuluu lähes kokonaisuudessaan siivoamiseen, pyykinpesuun, pihatöihin kaikenlaisiin muihinkin kotitöihin. En harrasta mitään, koska en kerkiä enkä jaksa.

Siivoojaa tms. meillä ei käy, koska en halua antaa lapsille sellaista esimerkkiä, että sotkujen siivoaminen on jonkun muun homma. No, sehän on tosin meillä lähinnä minun hommani, koska lapset siivoavat omat huoneensa ja minä muun osan taloa. Vaimo ei osallistu.

Palkinnoksi uurastuksesta olen kaikki nämä vuodet saanut kuunnella nalkutusta pitkistä työpäivistäni. Väsymyksestä on turha valittaa, kun tämä kaikki on kuulemma oma valintani. Yllättävän mieluusti työstäni kertynyt raha kuitenkin tuntuu kelpaavan hänenkin hyvinvointiaan tukemaan.

Havahduin juuri siihen, että meillä ei ole ollut enää aikoihin parisuhdetta siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Vaimo ei ole oma-aloitteisesti koskenutkaan minuun enää vuosiin, enkä minäkään vuosien varrella systemaattisesti torjutuksi tultuani ole enää viime aikoina yrittänyt koskea vaimoon. Seksiä meillä oli viimeksi joskus jouluna.

Ja palataanpa siihen, miksi vaimon narina sukulaiselleen talon siivouksen vaivalloisuudesta johtaa avioeroon. Tämä sukulainen sanoi vaimolle säälien kahvipöydässä, että on varmasti raskasta kodinhoito, kun mies tekee paljon töitä. Vaimo siihen pokerina, että niin, etenkin kun tässä talossa on tosi kova siivoaminen. En sitten voinut olla toteamatta toiselta puolen pöytää, että niin on kovaa siivoaminen, että jotkut rasittuvat pelkästä katsomisesta. Sen jälkeen ei olla puhuttu mitään, ja siitä on kohta viikko.

Tällä tarinalla on kaksi opetusta:

- Avioliitto on hyvin tienaavalle ja paljon töitä tekevälle miehelle usein täysin kannattamaton järjestely.

- Älkää ikinä ajako puolisoanne tilanteeseen, jossa hän alkaa oikeasti laskea yhteen avioliittonsa hyötyjä ja etuja. Puoliso voi nimittäin tulla laskelmassaan samaan lopputulemaan kuin minä.

M40

Tiivistettynä:

Ap ja vaimo käyvät molemmat töissä ja vaimon mielestä taloudellinen vastuu ja kotityöt pitää siksi jakaa tasan. Ap haluaisi vapautuksen osasta kotitöistä, koska hän iettää pidemmän ajan työpaikallaan, mikä harmittaa vaimoa. Toisaalta ap vastustaa myös ajatusta, että hän kantaisi perheen elatuksesta isomman taloudellisen vastuun sitä vastaan, että vaimo tekisi enemmän kotitöitä ja haluaa erossakin pitää rahansa itsellään, vaikka ne on naimisiin mennessä sovittu yhteisiksi, koska ei ole tehty avioehtoa.

Jep. Ikävää, että vaimo ei halua myöntää sinulle etuooikeuksia. Onnea ja menestystä tulevaan elämääsi. Kyllä sinua on nyt kohdeltu niin väärin, niin väärin... not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun porukat eros kun oltiin pikkuveljen kanssa teini-iässä. Tai siis mutsi haki eroa "yllärinä" iskälle kun iskä ei tehny mitään. Jännä juttu kun muistan että vain iskä siivos, leikki  ja teki meidän kanssa asioita. Iskä hoiti lääkärit sun muut asiat jotka koski meitä lapsia. Mutsi ei oikeesti tehny mitään ikinä. 

Mutsi haki asunnon muutto päivä kun tuli niiin rouva ilmoitti että me muksut lähdetään hänen mukaan ja että meidän tavarat on pakattu. Siinä oltiin broidin kanssa koulusta tullessa että mitä WTF nyt tapahtuu.

Joo ei lähdetty mutsin matkaan siitä paikasta. Miksi oltais?? Ei ollu mitään syytä lähteä. Mutsi yritti jopa oikeuden kautta saada meitä itelleen ja maksimi elareita samalla. Ei tullu kumpaakaan. Kun me ilmoitettiin että halutaan jäädä iskän luo. Nykyäänkin kuullaan juttuja ympäri kylää kuinka meidän iskä varasti hänen lapsensa. 

Iskä meidät hoiti ja kasvatti alusta lähtien.

Siis mitä? Miten sä pystyit hylkäämään äitisi virallisen eron hetkellä? Koska onhan Äiti aina Äiti.

Oletko tosissasi vai provo? Tuosta viestistä tuli muuten mieleen se, että lapsilla on tietystä iästä eteenpäin paljon valtaa siihen, kummalle vanhemmalle jäävät eron tullen. Paljon on puhuttu isiä syrjivistä huoltajuuskysymyksistä, mutta lapset eivät todellakaan automaattisesti mene äidille. Usein miehiä ei vain kiinnosta.