Avioliittonihan on aivan surkea diili - avioerohakemus lähtee maanantaina!
Toisinaan pienet asiat johtavat suuriin, ja meillä vaimon valitus kyläilevälle sukulaiselleen talomme siivouksen työläydestä aiheuttaa nyt sen, että jätän maanantaina heti virka-ajan alkaessa käräjäoikeuteen avioerohakemuksen.
Faktat ovat meillä lyhyesti lueteltuna tällaiset:
- Meillä on kaksi lasta, teini- ja esiteini-ikäiset.
- Olemme molemmat töissä. Vaimo on ns. tavallisessa työssä, jossa työajat ovat säännölliset ja ansio on akateemista keskitasoa. Minä taas olen hommassa, jossa pääsee vuosittain verokalenteriin mutta jossa joutuu tekemään viikossa noin 50-60 tuntia töitä.
- Asumme hienosti ja muutenkin elämme kaikkinaisessa materiaalisessa yltäkylläisyydessä.
- Paha kyllä en tullut aikanani tehneeksi avioehtoa.
Vaimon soveltama tasa-arvomalli on se, että rahat ja kotityöt kuuluu molemmat jakaa tasan (tai mieluummin vielä niin, että hän saa molemmissa jaoissa sen paremman puoliskon). Käytännössä tämä meinaa, että minun kotonaoloaikani kuluu lähes kokonaisuudessaan siivoamiseen, pyykinpesuun, pihatöihin kaikenlaisiin muihinkin kotitöihin. En harrasta mitään, koska en kerkiä enkä jaksa.
Siivoojaa tms. meillä ei käy, koska en halua antaa lapsille sellaista esimerkkiä, että sotkujen siivoaminen on jonkun muun homma. No, sehän on tosin meillä lähinnä minun hommani, koska lapset siivoavat omat huoneensa ja minä muun osan taloa. Vaimo ei osallistu.
Palkinnoksi uurastuksesta olen kaikki nämä vuodet saanut kuunnella nalkutusta pitkistä työpäivistäni. Väsymyksestä on turha valittaa, kun tämä kaikki on kuulemma oma valintani. Yllättävän mieluusti työstäni kertynyt raha kuitenkin tuntuu kelpaavan hänenkin hyvinvointiaan tukemaan.
Havahduin juuri siihen, että meillä ei ole ollut enää aikoihin parisuhdetta siinä mielessä kuin se yleensä ymmärretään. Vaimo ei ole oma-aloitteisesti koskenutkaan minuun enää vuosiin, enkä minäkään vuosien varrella systemaattisesti torjutuksi tultuani ole enää viime aikoina yrittänyt koskea vaimoon. Seksiä meillä oli viimeksi joskus jouluna.
Ja palataanpa siihen, miksi vaimon narina sukulaiselleen talon siivouksen vaivalloisuudesta johtaa avioeroon. Tämä sukulainen sanoi vaimolle säälien kahvipöydässä, että on varmasti raskasta kodinhoito, kun mies tekee paljon töitä. Vaimo siihen pokerina, että niin, etenkin kun tässä talossa on tosi kova siivoaminen. En sitten voinut olla toteamatta toiselta puolen pöytää, että niin on kovaa siivoaminen, että jotkut rasittuvat pelkästä katsomisesta. Sen jälkeen ei olla puhuttu mitään, ja siitä on kohta viikko.
Tällä tarinalla on kaksi opetusta:
- Avioliitto on hyvin tienaavalle ja paljon töitä tekevälle miehelle usein täysin kannattamaton järjestely.
- Älkää ikinä ajako puolisoanne tilanteeseen, jossa hän alkaa oikeasti laskea yhteen avioliittonsa hyötyjä ja etuja. Puoliso voi nimittäin tulla laskelmassaan samaan lopputulemaan kuin minä.
M40
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Et sä mihinkään lähde! Avioliitossa oleminen, vaikka vähän huonossakin on miehelle hyvin tärkeää. Ajattele, sä joudut muuttaessasi hoitamaan kämppään kaikki vessaharjasta, aina kattiloihin asti yms yms yms. Verhot ja matotkin olis varmaan kiva olla. Aloitat siis alusta. Pyh, pah! et muuten taatusti hae eroa, tai sitten sulla on jo uusi muija katsottuna.
Alusta aloittaminen kuulostaa taivaalliselta! Vaikkei ole sitä uutta muijaakaan katsottuna.
ap
Vierailija kirjoitti:
Et sä mihinkään lähde! Avioliitossa oleminen, vaikka vähän huonossakin on miehelle hyvin tärkeää. Ajattele, sä joudut muuttaessasi hoitamaan kämppään kaikki vessaharjasta, aina kattiloihin asti yms yms yms. Verhot ja matotkin olis varmaan kiva olla. Aloitat siis alusta. Pyh, pah! et muuten taatusti hae eroa, tai sitten sulla on jo uusi muija katsottuna.
Toivottavasti muijas lukee tämän ja putsaa sut putipuhtaaksi. Lastenhoito on kovaa työtä ja eiköhän hän ole muutamatkin puurot seinistä siivonnu ym kun on syömään opeteltu. (Pissat ja kakat lattioilta kuivaks opeteltaessa ja tussin jäljet seinistä jne.) Onneks oma mies arvostaa mun työpanosta. Osti jopa isomman pyykinpesukoneen vähentämään mun työtaakkaa. Vanha toki käytettiin loppuun ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ae että, hekumoin ajatuksella että olisit mun mies ja VIHDOINKIN olisit tajunnut häippästä! Teekin sitten oikeasti se avioerohakemus niin pääsen susta riippakivestä. Olen vaan henkisesti niin loppu etten jaksa itse tehdä siirtoa. Unelmoin vapaudesta. Ps. En jaksaisi alentua vastaamaan siivoushomman laitaan, mutta ihmetyttää miten noinkin "älykäs" - kuten työssäsi kuulemma olet... - ei tajua mitä kaikkea täällä tapahtuu kun olet poissa.
Kuin minun näppikseltäni! Mies juuri avautui minulle miten rasittavaa on, kun en tee kotona mitään. Mitä nyt hoidan lapset ja kodin sillä aikaa kun mies on töissä, harrastuksissaan tai muissa menoissa. Hoidan myös kaikki lapsiin liittyvät asiat, joita riittää, kun molemmilla lapsilla on ongelmia. Mies ei näitä asioita voi hoitaa, koska käy töissä. Hän tuntuu unohtavan täysin, että myös minä olen kokopäivätyössä!
Ilmeisesti minun pitäisi vaeltaa ympäri asuntoa rätti kädessä ja ESITTÄÄ tekeväni jotain. Näin myös miehen äiti toimii. Kiireinen rouva juo kahvitkin seisten, kun ei millään ehdi edes istahtaa hetkeksi! Anoppi myös hössöttää koko ajan jostain, mutta todellisuudessa ei saa mitään aikaiseksi. Itse hoidan hommat alusta loppuun kunnialla ja sitten istun hyvällä omatunnolla. Kun mies tulee illalla kotiin, hän näkee minut makaamassa sohvalla. Tietenkään en ole koko illan aikana muuta tehnytkään...
Aivan - senhän vielä unohdinkin mainita, että minunkin vaimoni harrastuksena on sukulaisteni haukkuminen. On muuten verraton tapa kiristää tunnelmaa. Sukulaisistaanhan mies on pääsemättömissä vaikka haluaisi. Toisin kuin vaimostaan.
ap
En minä anoppia päin naamaa hauku. Jokainen tehköön kotonaan miten haluaa, mutta anoppi ei tätä ymmärrä. Hän nimittäin avoimesti haukkuu niitä, joiden tapoja ei ymmärrä. Nykyään emme ole edes missään yhteyksissä, joten saan olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ae että, hekumoin ajatuksella että olisit mun mies ja VIHDOINKIN olisit tajunnut häippästä! Teekin sitten oikeasti se avioerohakemus niin pääsen susta riippakivestä. Olen vaan henkisesti niin loppu etten jaksa itse tehdä siirtoa. Unelmoin vapaudesta. Ps. En jaksaisi alentua vastaamaan siivoushomman laitaan, mutta ihmetyttää miten noinkin "älykäs" - kuten työssäsi kuulemma olet... - ei tajua mitä kaikkea täällä tapahtuu kun olet poissa.
Kuin minun näppikseltäni! Mies juuri avautui minulle miten rasittavaa on, kun en tee kotona mitään. Mitä nyt hoidan lapset ja kodin sillä aikaa kun mies on töissä, harrastuksissaan tai muissa menoissa. Hoidan myös kaikki lapsiin liittyvät asiat, joita riittää, kun molemmilla lapsilla on ongelmia. Mies ei näitä asioita voi hoitaa, koska käy töissä. Hän tuntuu unohtavan täysin, että myös minä olen kokopäivätyössä!
Ilmeisesti minun pitäisi vaeltaa ympäri asuntoa rätti kädessä ja ESITTÄÄ tekeväni jotain. Näin myös miehen äiti toimii. Kiireinen rouva juo kahvitkin seisten, kun ei millään ehdi edes istahtaa hetkeksi! Anoppi myös hössöttää koko ajan jostain, mutta todellisuudessa ei saa mitään aikaiseksi. Itse hoidan hommat alusta loppuun kunnialla ja sitten istun hyvällä omatunnolla. Kun mies tulee illalla kotiin, hän näkee minut makaamassa sohvalla. Tietenkään en ole koko illan aikana muuta tehnytkään...
Aivan - senhän vielä unohdinkin mainita, että minunkin vaimoni harrastuksena on sukulaisteni haukkuminen. On muuten verraton tapa kiristää tunnelmaa. Sukulaisistaanhan mies on pääsemättömissä vaikka haluaisi. Toisin kuin vaimostaan.
ap
En minä anoppia päin naamaa hauku. Jokainen tehköön kotonaan miten haluaa, mutta anoppi ei tätä ymmärrä. Hän nimittäin avoimesti haukkuu niitä, joiden tapoja ei ymmärrä. Nykyään emme ole edes missään yhteyksissä, joten saan olla rauhassa.
Avioliiton onnellisuuden kannalta ei ole kovin paljon merkitystä sillä, haukutko suoraan päin naamaa vaiko vain miehellesi. Minäkään en välttämättä rakasta appivanhempiani, mutta toisaalta ymmärrän, ettei kukaan erityisemmin halua kuulla vanhempiaan dissattavan.
ap
Tämä on luettu niin monta kertaa. Vaimo tuli tahallaan raskaaksi, ja sitten piti tehdä toinen kaveriksi. Vauva palstalla mangutaan joka viikonloppu. Ja voi voi, kun ei saa abortoida ei haluttua lasta naisen sisältä. Ja Elatusmaksut ...
Vierailija kirjoitti:
Tämä on luettu niin monta kertaa. Vaimo tuli tahallaan raskaaksi, ja sitten piti tehdä toinen kaveriksi. Vauva palstalla mangutaan joka viikonloppu. Ja voi voi, kun ei saa abortoida ei haluttua lasta naisen sisältä. Ja Elatusmaksut ...
Missä kohtaa tätä ketjua valitetaan tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on luettu niin monta kertaa. Vaimo tuli tahallaan raskaaksi, ja sitten piti tehdä toinen kaveriksi. Vauva palstalla mangutaan joka viikonloppu. Ja voi voi, kun ei saa abortoida ei haluttua lasta naisen sisältä. Ja Elatusmaksut ...
Missä kohtaa tätä ketjua valitetaan tällaista?
Helppo tunnistaa.
Heivaa ämmä vittuun vaan. Sulla on vaan yksi elämä ja aikaa sä et saa takaisin, rahaa saa aina tehtyä uutta. Lähdet sitten poikamiehenä muutamaksi viikoksi Thaimaahan tai vaellukselle Norjaan vähän rauhoittumaan ja selvittämään ajatuksia.
Itse tein aikoinani sen ratkaisun ja se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nyt elän korkotuloilla palmujen alla ja uusi nainenkin on löytynyt täältä.
Niin, yksi ongelmahan teillä on siinä, että sinä odotat kiitosta ja erityispalveluksia korvaukseksi pitkistä työpäivistä, vaikka vaimosi on ilmaissut selvästi, että hänelle ne ovat miinus eikä plussa. Jos oma talous on jo suht koht vakaalla pohjalla, niin ehkä sinne verokalenteriin ei tarvitse mitenkään itseisarvona joka vuosi hinkua, vaan tärkeämpää olisi ollut välillä huolehtia myös perheestä ja ihmissuhteista? En minäkään olisi kuvaamasi kaltaisessa suhteessa tyytyväinen. Ei se raha kaikkea korvaa.
Jos tarinasi on tosi ja menee juuri niin kuin kirjoitat, eipä voi onnitella hyvästä vaimovalinnasta. Itse samassa tilanteessa varmaankin päätyisin samaan ratkaisuun.
Minulla on säännöllinen työ, tienaan ihan ok. Mutta ei koskaan ilta- tai vkl. töitä, ellen itse niin halua. Mieheni taas on yksityisyrittäjä, tienaa minua enemmän, mutta tekee töitäkin lähes koko ajan. Vaikka ei fyysisesti työpaikalla olisikaan, on lähes taukoamatta tavoitettavissa ja varmasti on hänellä henkisestikin raskaampi työtaakka, kuin minulla, jossa saan työt unohtaa työpaikalle oven kiinni työntäessäni.
Eipä tulisi mieleenkään kotona nalkuttaa miehelle kotitöistä. Hän osallistuu sen minkä osallistuu, mutta kyllä päävastuu on minulla ruuasta, pyykistä ym. Siivooja meillä käy kerran viikossa, koska arvostamme paljon siitä koituvaa vapaa-aikaa, etenkin kun sitä yhteisesti perheenä on niin vähän.
Lapset silti joutuvat siivoamaan oman huoneensa siihen kuntoon, että siivooja käy vain imuroimassa ja lattiat pesemässä. Muu järjestyksen ylläpito kuuluu heille sekä muita kotitöitä. Eivät siis voi siivoojan palkkaamisen vuoksi elää kuin "pellossa"..
Monet naiset ovat kuvailemasi vaimosi kaltaisia; rahat ja elintaso mieheltä kyllä kelpaa, mutta sitten tasa-arvoa vaaditaan kaikessa muussa. Kyllä meitä kunnollisiakin naisia vielä on, parhaat tosin taitaa olla varattuja ;) Mutta saatat vielä löytää sellaisen, joka sinua arvostaa. Tsemppiä!
ÄLKÄÄ RUOKKIKO ENÄÄ TROLLIA! Sehän tämä taas on.
Vierailija kirjoitti:
ÄLKÄÄ RUOKKIKO ENÄÄ TROLLIA! Sehän tämä taas on.
Jos jutun päähenkilö olisi nainen, tällaista kommenttia ei ikinä tulisi.
En minä ainakaan siivoaisi omaa osuuttani enempää, vaikka kumppani raataisikin töissä. Löisin varmaan suorilta lapaset tiskiin, en minä aio pariutua sellaisen kanssa joka on koko ajan töissä. Jo kerran meinasi tulla ero, kun mies harkitsi 14-22 työvuoroja. Ihan sama mitä rahaa siitä saa. Otan mieluummin työttömän kuin ylitöissä roikkuvan materialistin, jolle ei töiltä jää edes aikaa nauttia siitä paatista ja kiiltävästä kaarasta.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan siivoaisi omaa osuuttani enempää, vaikka kumppani raataisikin töissä. Löisin varmaan suorilta lapaset tiskiin, en minä aio pariutua sellaisen kanssa joka on koko ajan töissä. Jo kerran meinasi tulla ero, kun mies harkitsi 14-22 työvuoroja. Ihan sama mitä rahaa siitä saa. Otan mieluummin työttömän kuin ylitöissä roikkuvan materialistin, jolle ei töiltä jää edes aikaa nauttia siitä paatista ja kiiltävästä kaarasta.
Jos tämä on yleinenkin lähestymistapa naisilla, ei tarvitse enää ihmetellä, miksi Suomesta ovat yrittäjät kuolemassa sukupuuttoon.
Muuhun en ota kantaa, mutta suurimman osan omaisuudesta voit vielä pelastaa. Ota selvää miten. Sitten kun eropaperit on jätetty on myöhäistä!
Aikamoisen naisen olet valinnut. Vai laiskistuko se vaan ajan kanssa? Joka tapauksessa, jos puhuminen ei auta ja tilanne on noin huono, niin avioerohakemus kehiin. Ei se siitä odottamalla parane. Lapsetkin on teillä jo niin isoja, että pärjäävät kyllä eronkin kanssa. Rahaahan tuossa häviät, mutta jotkut asiat (mm. oma mielenterveys) menee rahan edelle.
Vierailija kirjoitti:
Heivaa ämmä vittuun vaan. Sulla on vaan yksi elämä ja aikaa sä et saa takaisin, rahaa saa aina tehtyä uutta. Lähdet sitten poikamiehenä muutamaksi viikoksi Thaimaahan tai vaellukselle Norjaan vähän rauhoittumaan ja selvittämään ajatuksia.
Itse tein aikoinani sen ratkaisun ja se oli elämäni parhaita päätöksiä. Nyt elän korkotuloilla palmujen alla ja uusi nainenkin on löytynyt täältä.
Miten voi lähteä muutamaksi viikoksi kun on alaikäisiä huollettavia? Vai kuuluuko tämä etuus vain miehille?
Ehkä se ero on oikea vaihtoehto, ei sun vaimokaan onnelliselta kuulosta.
Veikkaan, että on melko yksinäinen tuollaisessa parisuhteessa. Tai voiko tuota enää parisuhteeksi laskea?!
Miehet yleensäkin ajattelee, että raha ja työ on tärkeintä, sen jälkeen vasta tulee perhe.
Miksette ole jo ajat sitten palkanneet siivoojaa jos kerran tienaat noin hyvin? Me ollaan köyhiä ja se olisi varmaan eka asia mitä tehtäis jos tienattais paremmin. Niin turhaa käyttää aikaa siivoamiseen ja siivoamisesta riitelyyn, mut pakko kun ei oo rahaa palkata siivoojaa.
Just tämä. En ymmärrä ihmisiä jotka ehdoin tahdoin tekevät omasta elämästään helvettiä, vaikka heillä on mahdollista valita. Valitse siivooja ja onnellisempi elämä. Kun kerta sulla on varaa se palkata, etkä tykkää kotitöistä ja kotona puuhailusta. Miksi teet tahallasi elämästäsi vaikeaa? Ja niiden lasten elämästä myös, tuo ei ole mikään toimivan parisuhteen malli, pilaat jälkikasvusi elämän tuolla hommalla.