Lue keskustelun säännöt.
Saako olla vähän pettynyt hääpäivänä...?
17.06.2017 |
Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, aviossa siitä 17 vuotta. Ostin miehelleni "etukäteishäälahjaksi" uuden tabletin (sai sen siis pari viikkoa sitten, kun vanha oli hajonnut jo joku aika sitten, enkä jaksanut kuunnella sitä "marinaa"), kerroin, että tässä hääpäivälahjasi etukäteen, kun varmaan on sille käyttöä. Mies oli todella ilahtunut.
Tänään on sitten hääpäivämme. Mies oli todennäköisesti unohtanut koko jutun, kun juuri ennen kauppojen sulkemisaikaa lähti käymään jossain. Oli ostanut mulle ruusukimpun ja huikkasi, että toi mulle myös jäätelöä...joo, jäätelöä. :D Tiedän, että se oli tässä, eli muuta lahjaa ei todellakaan ole odotettavissa. Saanko olla vähän pettynyt???
Ja joo, hyvä mies ja isä on, mutta nää vaimon muistamisjutut eivät oikein onnistu yleensä. Eivät lähellekään. On puhuttukin asiasta, mutta yleensä aina menee jotenkin näin. Tiedän kyllä, että arvostaa minua, siitä ei ole kyse. Ei vaan jostain syystä hanskaa näitä juttuja. Taidan vaan tyytyä kohtalooni näiltä osin. Omat pojat opetan toimimaan toisin, vaikka vaikeaa se voi olla, kun eivät sitä oppia kotona "näe".
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt materialisteja.
Voi Huoh taas. Tässä esimerkki kun ihminen ei yhtään tajua.... Ei kyse ole materiasta, vaan huomioimista. Mulle ainakin olis ihana vaikka yksinkertainen piknik jossain kauniissa ympäristössä. Ei vaatis paljon.
Mikä yleensä erottaa arjen ja juhlan? Ja miksi ihmiset tekee niin? Se on jotain erityistä, piristävää ja poikkeavaa. Pidetään arvossa jotain, että se sieltä normiarjen keskeltä nostetaan valopilkuksi.
Ei tätä moni ymmärrä ja turha odottaa ap sellaisilta myötätuntoa. Ne on just niitä "meki oltiin Shellillä paskalla just hääpäivänä, miks pitäis olla jotain?!?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ihannoidaan sellasta et mistään ei tehdä numeroa. Juhliminen tarkoittaa yhtä kuin perseitä olalla lähipubissa ja muu on turhaa ja noloa itsensä/perheensä/parisuhteen korostamista. Melankolinen mömmönen valitus on oikea tapa ilmaista itseään.
Vierailija kirjoitti:
Nuoleeko?
Ei enää kun on pari kertaa ollut hiivatulehdus päällä ja silloin on voinut maku olla melkoisen paha niin luulen ettei enää halua kokeilla jos onkin haiseva yllätys edessä :(
Vois olla minun kirjoittama tuo aloitus... tutun kuuloista. Olisin pettynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt materialisteja.
Voi Huoh taas. Tässä esimerkki kun ihminen ei yhtään tajua.... Ei kyse ole materiasta, vaan huomioimista. Mulle ainakin olis ihana vaikka yksinkertainen piknik jossain kauniissa ympäristössä. Ei vaatis paljon.
Mikä yleensä erottaa arjen ja juhlan? Ja miksi ihmiset tekee niin? Se on jotain erityistä, piristävää ja poikkeavaa. Pidetään arvossa jotain, että se sieltä normiarjen keskeltä nostetaan valopilkuksi.
Ei tätä moni ymmärrä ja turha odottaa ap sellaisilta myötätuntoa. Ne on just niitä "meki oltiin Shellillä paskalla just hääpäivänä, miks pitäis olla jotain?!?"
Voi Huoh taas. Minulle ainakin riittää yhdessä saunanlauteilla istustekelu arkena, jalkahieronta kun ihan vaan katsotaan telkkaria tai aamupala, jne. Normaalissa arjessa, kun arvostetaan ei tarvita valopilkkuja. Yksi hetki ei korvaa sitä harmaata arkea. Jos ette saa arjessanne arvoistanne kohtelua tehkää sille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaan on niin, siskot hyvät, että toista ei voi muuttaa; itsensä sen sijaan voi.
Joten lakkaa odottamasta, että mies olisi yhtäkkiä toisenlainen kuin hän on aina ollutkin. Ei hän jaksa huomioida sinua ja arvailla toiveitasi jotka kohdistuvat tiettyihin sinulle nostalgisiin päiviin, eikä ole ennenkään jaksanut. Hänellä on toisenlainen pää.
Oma pettymyksesi toki kumpuaa varmaan myös siitä, että itse olet käyttänyt aikaa, energiaa ja rahaakin miehen ilahduttamiseen. "Virallisesti" et muka odota mitään vastapalvelusta ja toimintasi on ehkä omasta mielestäsi pyyteetöntä, vaan kas! eipähän se olekaan. Odotit kumminkin!
Pää pois pensaasta ja asiat esiin. Asiallisesti kerrot miehellesi, että huomaat olleesi kohtuuttoman harmistunut tästä merkkipäiväilahduttamisten yksipuolisuudesta, mutta nytpä oivallat että suotta tässä kiukuttelen. Että jatkossa kumpikin ilahduttaa sitten vaan itseään tämmöisinä merkkipäivinä.
Ja sitten alat keskittyä suunnittelemaan miten ilahdutat itseäsi seuraavana merkkipäivänä. Osta itsellesi se kirja. Vie itsesi syömään ja teatteriin.
Mies muuttuu, jos muuttuu, itsestään. Mutta tuommoista ulisijaa ja aamutossua on ehkä vähän vaikea edes huomata taloudessaan, saati kunnioittaa.
Mäkään en ymmärrä mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa huomioida toisen toiveiden mukaisesti?? Mikä siinä on niin vaikeaa, kun pienellä yrityksellä voisi tehdä toisen iloiseksi ja saada uutta boostia suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku arvostaa ja haluaa em.huomionosoituksia,toinen(pihi materialisti) kuten minä saisi näppylöitä moisesta tuhlauksesta.Kuten joku aiempi mies kommentoi arki ratkaisee.Olen eri ikäpolvea joten ehkä sen takia jäävi.
Vierailija kirjoitti:
No juu, voitte olla oikeassa, että on vähän tyhmää olla pettynyt.
Ja piti lukea etukäteishääpäivälahja, ei häälahja.
Tabletista sen verran, että se on pelkästään mieheni käytössä. Se on siis ihan oikeasti hänelle hankittu, ei yhteiseksi.
Ap
Etukäteishäälahja oli se virhe. Laimensit hääpäivän antamalla lahjan miehelle etukäteen. Olisi kannattanut yhdessä pohtia miten hääpäivää vietetään. Varata jokin paikka sille, mennä yhdessä johonkin. Nostaa sitä tunnelmaa ja hääpäivänodotusta, niin mieskin olisi ehtinyt henkisesti tunnelmaan mukaan. Nostaa siis se hääpäivän juhlinta arjesta! Jos mieheni antaisi minulle rikkoutuneen korun tilalle uuden korun pari viikkoa ennen hääpäivää ja sanoisi, että tämä on hääpäivälahja etukäteen, pitäisin sitä mauttomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkään en ymmärrä mikä siinä on niin ylitsepääsemättömän vaikeaa huomioida toisen toiveiden mukaisesti?? Mikä siinä on niin vaikeaa, kun pienellä yrityksellä voisi tehdä toisen iloiseksi ja saada uutta boostia suhteeseen.
No, ap...kerroitko miehellesi odotuksista ja toiveistasi?
Vierailija kirjoitti:
Se vaan on niin, siskot hyvät, että toista ei voi muuttaa; itsensä sen sijaan voi.
Joten lakkaa odottamasta, että mies olisi yhtäkkiä toisenlainen kuin hän on aina ollutkin. Ei hän jaksa huomioida sinua ja arvailla toiveitasi jotka kohdistuvat tiettyihin sinulle nostalgisiin päiviin, eikä ole ennenkään jaksanut. Hänellä on toisenlainen pää.
Oma pettymyksesi toki kumpuaa varmaan myös siitä, että itse olet käyttänyt aikaa, energiaa ja rahaakin miehen ilahduttamiseen. "Virallisesti" et muka odota mitään vastapalvelusta ja toimintasi on ehkä omasta mielestäsi pyyteetöntä, vaan kas! eipähän se olekaan. Odotit kumminkin!
Pää pois pensaasta ja asiat esiin. Asiallisesti kerrot miehellesi, että huomaat olleesi kohtuuttoman harmistunut tästä merkkipäiväilahduttamisten yksipuolisuudesta, mutta nytpä oivallat että suotta tässä kiukuttelen. Että jatkossa kumpikin ilahduttaa sitten vaan itseään tämmöisinä merkkipäivinä.
Ja sitten alat keskittyä suunnittelemaan miten ilahdutat itseäsi seuraavana merkkipäivänä. Osta itsellesi se kirja. Vie itsesi syömään ja teatteriin.
Mies muuttuu, jos muuttuu, itsestään. Mutta tuommoista ulisijaa ja aamutossua on ehkä vähän vaikea edes huomata taloudessaan, saati kunnioittaa.
Eiköhän se yleensä mene niin, et alussa se mies on huomioiva. Meillä ainakin oli ensimmäistä vuodet. Kyllä tuntuu et on tullut huijatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat pojat opetan toimimaan toisin, vaikka vaikeaa se voi olla, kun eivät sitä oppia kotona "näe".
Entä, jos he löytävät kumppani joka ei ole = sinä? Vaan heillä on omat toiveet ja odotukset asian suhteen? Pitäisikö sinun opettaa heille keskustelutaito? Sitä oppia kun he eivät näytä kotoaan saavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt materialisteja.
Voi Huoh taas. Tässä esimerkki kun ihminen ei yhtään tajua.... Ei kyse ole materiasta, vaan huomioimista. Mulle ainakin olis ihana vaikka yksinkertainen piknik jossain kauniissa ympäristössä. Ei vaatis paljon.
Mikä yleensä erottaa arjen ja juhlan? Ja miksi ihmiset tekee niin? Se on jotain erityistä, piristävää ja poikkeavaa. Pidetään arvossa jotain, että se sieltä normiarjen keskeltä nostetaan valopilkuksi.
Ei tätä moni ymmärrä ja turha odottaa ap sellaisilta myötätuntoa. Ne on just niitä "meki oltiin Shellillä paskalla just hääpäivänä, miks pitäis olla jotain?!?"
Voi Huoh taas. Minulle ainakin riittää yhdessä saunanlauteilla istustekelu arkena, jalkahieronta kun ihan vaan katsotaan telkkaria tai aamupala, jne. Normaalissa arjessa, kun arvostetaan ei tarvita valopilkkuja. Yksi hetki ei korvaa sitä harmaata arkea. Jos ette saa arjessanne arvoistanne kohtelua tehkää sille jotain.
Noni. Kuten arvasin sinä vastaat juuri oikein hyvin tuota esimerkkiäni. Onko noin hirveen vaikeaa tajuta et ihmiset voi kaivata eri asioita? Vai onko tosiaan niin jos sinä jotain, niin kyllähän (tottakai) muutkin? Luuletko ett ä juhliminen hääpäivänä sulkee jotenkin arjen onnelliset hetket pois? Minä luulen et päinvastoin! Ne jotka huomioi toisiaan juhlien aikaan, todennäköisyydestä huomioi myös siinä arjessakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat olla pettynyt. Kuten joku kirjoittikin, on naisilta tyhmää käytöstä sallia miesten loputon itsekkyys. Ei se tosiaan ole mikään sukupuoleen liittyvä ominaisuus, että "ei vain muisteta" tai "saada aikaan" toisen huomioimista. Kyse ei ole myöskään materiasta, kuten jotkut täällä väittävät.
Tuo miesten saamattomuus toisen huomioon ottamisessa tuntuu olevan aivan helvetin yleistä ja raivostuttavaa. Se ei paljoa vaadi, jos puolisonsa yllättäisi edes pari kertaa vuodessa ja näkisi vaivaa. Naiset tekevät tätä järjestäen paljon enemmän ja huomioivat puolisoaan siinä mielessä mielestäni paremmin.
Jos mies on huono vain lahjojen hankinnassa, niin on aika hyvä kuitenkin :)
Oma mieheni on vähän samanlainen, tykkää itse lahjoista ja yllätyksistä tosi paljon, mutta on aika huono järjestämään niitä itse.
Olen saanut häneltä kahdesti samanlaisen kaulaketjun riipuksineen, toinen kelta- ja toinen valkokultaa, mutta muuten ihan samanlaiset. Mies sanoi, että huomasi miten tykkäsin edellisestä ja ajatteli ostaa sit "saman tyyppisen", ei siis vaan huomannut että on täysin sama ja halusi laittaa ns.varman päälle.
Hölmöä, mutta minusta myös vähän liikuttavaa.
Miehet jättää usein varmaan asioita tekemättä, koska pelkäväät että nainen pettyy tai raha menee hukkaan.
Myönnän itsekin antaneeni palautetta just hiljattain, tein sen kyllä niin siivosti kun pystyin. Mies toi 20e kukkakimpun kauppareissulta, oli hakenut sen kukkakaupasta. Näin heti että heiniä lukuunottamatta kaikki kimpussa oli jo puolikuollutta ja harmitti. Kiitin kimpusta ja sanoin, että on mukavaa kun tuo välillä yllärinä just vaikka kukkia, mutta että muutamalla eurolla saa neilikkanipun ja ne kestää kaksi viikkoa, kun tuo puolikuollut kimppu oli kahden päivän päästä roskiksessa. Kukkakauppiaat laittaa valmiskimppuihin ne, mitä ei kehtaa enää yksittäisenä myydä tai kukaan valitse itse kimppuunsa. Ja miehet ostaa niitä, koska on helppoa vaan ottaa joku valmis juttu.
Ehkä aloittajan mies on huomannut, että ap tykkää jäätelöstä ja ajatellut, ettei huomioimisen arvo ole hinnasta kiinni.
Jos toinen on yrittänyt ilahduttaa, mutta vastaanottaja pettyy, pitää olla tosi varovainen siitä sanoessa, tai olla ehkä kokonaan sanomatta ja jos asia on tosi tärkeä itselle, niin jatkossa antaa vaikka selvempiä vinkkejä siitä mitä haluaisi saada.
Yhtä lailla miehet pettyy siihen et nainen lakkaa panostamassa ulkonäköön, mut siitähän on kiellettyä puhua. Tämä on sitä huomioimista jonka puuttumisesta saa loukkaantua
Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa juhlistaa hääpäivää. Ymmärrän niiden pettymyksen, joiden miehet tuntuvat olevan täysin välinpitämättömiä, jos itsestä päivä tuntuu tärkeältä. Itse olen sellainen nainen, että en pidä hääpäivää tärkeänä vaan arkea. Muutama vuosi meni meni niin, ettemme miehen kanssa kumpikaan muistaneet päivää kuin jälkikäteen toteamalla, että hääpäivä taisi mennä jo. En vieläkään muista onko hääpäivämme 11. vai 12. päivä. Sormuksessamme ei ole päivämääriä, koska päivä ei merkitse meille mitään erityistä. Kun 10. hääpäivä lähestyi päätimme yhdessä, että nyt teemme jotain kivaa yhdessä. Järjestimme lapset hoitoon ja lähdimme Budapestiin kolmeksi päiväksi. Nyt voimme taas unohtaa muutamaksi vuodeksi hääpäivämme ja mennä johonkin matkalle vaikkapa 20. avioliittovuoden kunniaksi. Meillä on niin paljon rakkautta joka ikinen päivä, etten tarvitse mitään erityiskohtelua hääpäivänä. Ehkä te joista tuntuu pahalta purattekin kiukkua koko avioliittoanne kohtaan? Voi olla, ettette itsekään osaa olla se unelmien vaimo, jonka kanssa miehen olisi kiva olla ja tiedätte sen itsekin, jolloin se, ettette saa hienoa lahjaa alleviivaa teille sitä, ettette osaa pariskuntana rakastaa toisianne. Ehkä mieskin olisi vähän halukkaampi muistamaan hääpäivänä, jos tietää että se on sinulle tärkeää, jos hän itse saisi myös rakkautta ja kunnioitusta arjessa? Moni mies sanoo, ettei kiinnosta naista muistaa, kun koskaan ei kuitenkaan kelpaa. Onko se tyytymättömyys näillä naisilla läsnä aina ja mistä se kumpuaa? Olisiko hyvä aloittaa onnen etsiminen omasta itsestään?
Vierailija kirjoitti:
Jos mies on huono vain lahjojen hankinnassa, niin on aika hyvä kuitenkin :)
Oma mieheni on vähän samanlainen, tykkää itse lahjoista ja yllätyksistä tosi paljon, mutta on aika huono järjestämään niitä itse.
Olen saanut häneltä kahdesti samanlaisen kaulaketjun riipuksineen, toinen kelta- ja toinen valkokultaa, mutta muuten ihan samanlaiset. Mies sanoi, että huomasi miten tykkäsin edellisestä ja ajatteli ostaa sit "saman tyyppisen", ei siis vaan huomannut että on täysin sama ja halusi laittaa ns.varman päälle.
Hölmöä, mutta minusta myös vähän liikuttavaa.
Miehet jättää usein varmaan asioita tekemättä, koska pelkäväät että nainen pettyy tai raha menee hukkaan.
Myönnän itsekin antaneeni palautetta just hiljattain, tein sen kyllä niin siivosti kun pystyin. Mies toi 20e kukkakimpun kauppareissulta, oli hakenut sen kukkakaupasta. Näin heti että heiniä lukuunottamatta kaikki kimpussa oli jo puolikuollutta ja harmitti. Kiitin kimpusta ja sanoin, että on mukavaa kun tuo välillä yllärinä just vaikka kukkia, mutta että muutamalla eurolla saa neilikkanipun ja ne kestää kaksi viikkoa, kun tuo puolikuollut kimppu oli kahden päivän päästä roskiksessa. Kukkakauppiaat laittaa valmiskimppuihin ne, mitä ei kehtaa enää yksittäisenä myydä tai kukaan valitse itse kimppuunsa. Ja miehet ostaa niitä, koska on helppoa vaan ottaa joku valmis juttu.
Ehkä aloittajan mies on huomannut, että ap tykkää jäätelöstä ja ajatellut, ettei huomioimisen arvo ole hinnasta kiinni.
Jos toinen on yrittänyt ilahduttaa, mutta vastaanottaja pettyy, pitää olla tosi varovainen siitä sanoessa, tai olla ehkä kokonaan sanomatta ja jos asia on tosi tärkeä itselle, niin jatkossa antaa vaikka selvempiä vinkkejä siitä mitä haluaisi saada.
Ja höpsis! Valmiskimput on kestäneet meillä viikkoja. Sen sijaan neilikat? Onneks en ole saanut niitä.
Siis kukkakaupasta ostetut valmiskimput. Ei mitkään markettirehut
Entä se jäätelö? Pidätkö siitä? Oliko se sinun vai miehen lempparia.
Jos koet, että et tule kuulluksi pitäisikö sinun opetella puhumaan selkeämmin?