Onko hiljaiset huonompia ihmisiä kuin puheliaat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheliaat on tosiaan usein huonoja kuuntelemaan, hiljaiset taas usein hyviä siinä. Me tarvitsemme välillä myös kuuntelijoita.

Ei se ole hyvä kuuntelija, joka tosiaan vain kuuntelee, eikä sano mitään. Kuin kiville kertoisi.

tämä, hiljaisten pitää aina ajatella että eivät ole parempia kuin puheliaat mutta puheliaat ei koskaan "vaivaudu" ajattelemaan samalla tavalla. He ajattelevat aina olevansa ylivertainen laji.

ap

Aika rankkaa yleistystä. Ilmeisesti aloituksesi tarkoitus olikin dissata puheliaita ja osoittaa että he kokevat itsensä paremmiksi ihmisiksi. Outoa.

Mun kohdalla on usein kyllä niin että puheliaatkaan ei puhu mulle oikein. Ja sitten mun on vaikeaa alkaa murtamaan jäätä koska vaikka puhuisin niille niin ne vaan katsoo oudosti. Syy on sitten minussa heidän mielestään edelleen. Joku juttu vaan on että kemiat ei kohtaa puheliaampien kanssa vaikka kuinka koittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Työpaikoilla et ikinä pääse loistamaan jos olet hiljainen. Vaikka teet työsi yhtä hyvin kuin muut tai jopa paremmin. Et kiitosta saa koska sun oletetaan tekevän kaiken oikein, olethan hiljainen ja vähään tyytyväinen. Moni aikuinenkin luulee että hiljainen = kiltti.

Ei pidä paikkaansa, ainakaan duunari töissä. Kyllä siellä saa ahkera ja hyvin työtä tekevä arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puheliaat on tosiaan usein huonoja kuuntelemaan, hiljaiset taas usein hyviä siinä. Me tarvitsemme välillä myös kuuntelijoita.

Ei se ole hyvä kuuntelija, joka tosiaan vain kuuntelee, eikä sano mitään. Kuin kiville kertoisi.

No ei tietenkään silloin,jos toinen ei oikeasti sano missään vaiheessa mitään,ole edes kyse keskustelusta, mutta yleensä pidetään hyvänä kuunteluna sitä, että ei keskeytä jos toinen avautuu tai kertoo jotain juttua.

Joskus yläasteen englannin tunnilla harjoiteltiin "aktiivista kuuntelua", toinen selitti jotain ja toisen piti joka väliin heittää jotain kommenttia, osoittaakseen että kuuntelee eikä ole kuin kivi. Tuntui todella typerältä keskeyttää koko ajan voidakseen olla kohtelias 😂 Mielestäni hyvää kuuntelua voi osoittaa muutenkin, kyllä sen toisen olemuksesta näkee kuunteleeko se vai antaako ajatusten harhailla.

Vierailija kirjoitti:

Mun kohdalla on usein kyllä niin että puheliaatkaan ei puhu mulle oikein. Ja sitten mun on vaikeaa alkaa murtamaan jäätä koska vaikka puhuisin niille niin ne vaan katsoo oudosti. Syy on sitten minussa heidän mielestään edelleen. Joku juttu vaan on että kemiat ei kohtaa puheliaampien kanssa vaikka kuinka koittaisi.

Tämä johtuu siitä että ne on suuressa paremmuudessaan jo sekunnin murto-osassa leimannut sinut tienynlaiseksi, tässä hiljaiseksi. Siksi niiden aivot ei enää rekisteröi sitä että teet kaikkesi sosialisoidaksesi ja ne vaan maailman tappiin jankkaa että nokun se on niin hiljainen vaikka itse eivät puhu mitään. Kokemusta on.

En ole varsinaisesti hiljainen, mutta inhoan ns. small talkia enkä osaa sitä kovin hyvin. Haluaisin käsitellä asiat syvällisemmin ja perinpohjaisesti, mitä muut eivät useinkaan jaksa. Tulee hieman sellainen tunne, että "onko minussa jotain vikaa vai ovatko muut vain niin kärsimättömiä, etteivät jaksa puhua pitkään samasta aiheesta".

Ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu  ihan syystä.

Onko tullut mieleen, että mä en ole erityisen hiljainen tai ujo, ei vaan kiinnosta kuunnella tai osallistua juoruiluun. Tai joihinkin keskusteluihin. Esimerkiksi työpaikalla siis.

Olen hyvinkin puhelias jos juttukaveri ei ole se "höpöttelen mitä sylki suuhun tuo ja sanon mitä ajattelen(=ajattelematon)" tyyppi.

Mua ärsyttää se kun kerron asiaa, ja joku hokee kun papukaija "joo, niin, joo, joo, niin, joo". Ymmärrän että olet puhelias, mutta pitääkö jankata koko ajan sitä puheen päälle? Ei siis sopivissa väleissä vaan koko ajan puheen päälle. Kyllä mä huomaan kuunteletko vai et ilman sitäkin.

Minä kuulin tänään sivukorvalla töissä, että minulla ei ole omia mielipiteitä, kun olen niin hiljainen.