Olen nyt onnellinen etten saanut teininä laittaa tribaalia alaselkään tai isoa tatskaa alavatsaan.

Kunnioitan vanhempiasi. Oikeesti.

Igor laittoi parastaan teineille. Ai että, onneksi katsoin vain sivusta sitä touhua.

Itse olen ottanut kaikki tatskat parikymppisenä ja kadun niitä silti. Että ei se aina vaikuta ottaako niitä tatuointeja nimenomaan teininä.

Olen ottanut ainoan tatuointini kolmekymppisenä kun asuin ulkomailla. Nyt reilut 10v myöhemmin välillä vähän kadun - toisaalta otin sen muistoksi siitä ajasta ja kokemuksesta. On onneksi suht pieni ja nilkassa missä näkyy vain kesäaikaan.

L U T K A tatuointi,sitä ei saa palstalla kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ottanut kaikki tatskat parikymppisenä ja kadun niitä silti. Että ei se aina vaikuta ottaako niitä tatuointeja nimenomaan teininä.

kun ei ota ollenkaan niin ei tarvitse katua

Alavatsaan otettu taska kyllä hyvin piiloutuu 20 vuodessa röllykän alle :D

Jännä. En kadu niitä tatuointeja, joita otin teininä. Aikuisiällä on tullut otettua muutama, jotka ei niin rakkaita ole. Tosin ei ole kyse mistään tramp stamp tyyppisistä tatuoinneista tai muotitatuoinneista, joita oli vaan pakko saada, koska muillakin on. 

Onneksi naamatatuointeja ei kovin usein näe!

Mun äiti olis antanu mun ottaa teininä tatskan. Onneksi se oli sitä aikaa, kun mun kotikaupungissa oli vaan yks tatskaliike ja sen omistaja kieltäytyi tekemästästä alaikäiselle minkäänkokoista kuvaa ja mä olin tietenkin vailla isoa tatuointia. Siiten kun täytin 18, en enää halunnutkaan.

Olen onnellinen ettei minulla ollut varaa tatuointeihin nuorena. Nyt kyllä kaduttaisi ja kovaa, haaveilin mm. siitä ah niin ihanasta piikkilangasta käden ympärillä ja erilaisista tribaaleista.

Voi kamaluus jos olisin saanut haaveeni toteutettua.

Nyt ikää 35 ja tatuointeja 0.

Kuljin nuorena 90-luvulla porukoissa, joissa oli muotia ottaa tatskoja. Tribaaleja nimenomaan. Nyt ne ovat kuin sikojen vuosileimat... Onneksi olen aina ollut luonteeltani niin harkitseva ja varovainen etten tautiointia ottanut vasta kuin kolmekymppisenä. Ainoa mikä harmittaa on se, että se on jo haalistunut ja rumentunut, mutta muuten en kadu yhtä ainokaista ja pientä tatuointiani.

Monet nuoret laittavat tatuoinnin ristiselkään, tai aiemmin se taisi olla muotia. Sitten kun sairaalassa tarvitset epiduraalin tai kipupumpun, niin ane-lääkäriä, joka sen suostuisi laittamaan ei ehkä olekaan siinä sairaalassa. Siinä sitten kärsit.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi naamatatuointeja ei kovin usein näe!

Mä tiedän yhden äidin, jolla on kasvoihin tatuoitu tähtiä. Kieltämättä naurettava näky.

Äitini oli aina, että kiitän häntä myöhemmin kun ei antanut ottaa tatuointeja, eikä lävistyksiä. Pitääkin käydä kiittämässä ettei nyt kolmekymppisenä mene rahat kiinalaisen merkin poistamiseen alavatsasta tai "hauskan" mietetekstin alaselästä, jotka siis mm. silloin olivat muotia.

Onko tämä vain mun mielipide vai onko tatuoinnit kenties vähän jo poistumassa muodista? Siis esim. naisillakin nämä "hihatatuoinnit", eli koko käsivarsille peittävät kuvat.

Minä otin 18-vuotiaana, vuonna 1998, tribaalityyppisen lohikäärmeen pohkeeseen. Olen nyt 37-vuotias, enkä ole katunut ensimmäistä kuvaani päivääkään ! :)

Kulmakorua kyllä kadun, siitä jäi niin selvä "lovi"...

Olen alalla missä näkee paljon alastomia vartaloita ja yhtään hienoa tatuointia en ole vielä nähnyt. Ja itsekin niin nuorena kaipailin tätä alaselkätatskaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti olis antanu mun ottaa teininä tatskan. Onneksi se oli sitä aikaa, kun mun kotikaupungissa oli vaan yks tatskaliike ja sen omistaja kieltäytyi tekemästästä alaikäiselle minkäänkokoista kuvaa ja mä olin tietenkin vailla isoa tatuointia. Siiten kun täytin 18, en enää halunnutkaan.

Olipa fiksu liikkeen omistaja, eikä ollut ainakaan rahanahne kun noin toimi.