Onko muita, joita ei voisi vähempää kiinnostaa miltä näyttää miesten mielestä?
?
Kommentit (32)
Jos sua ei oikeasti kiinnostaisi, et sä olisi tätä aloitustakaan tehnyt.
Taidat vaan haluta kapinoida ulkonäköpaineita vastaan eikä siin mitään pahaa ole. Älä kuitenkaan valehtele itsellesi tai muille.
Olen mies ja minua kiinnostaa miltä näytän naisten mielestä. Tältä pohjalta en usko, että on olemassa yhtäkään naista, jota ei kiinnosta, miltä näyttää miesten mielestä. Ehkä jotkut 60+. Tosin kyllä vanhainkodissakin romansseja syntyy.
Ei kiinnosta vähääkään, miltä näytän kenenkään muun mielestä kuin oman aviomiehen mielestä. En ole kiinnostunut kenestäkään muusta, joten miksi kiinnostaisi, mitä he ulkonäöstäni ajattelevat? En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku yrittää miellyttää niitäkin, joista ei itse pidä.
Ei se enää kiinnosta. Itsensä takia sitä aiemminkin pukeutui. Nyt kun on vanhempi ja nuoremmat tulevat perässä, sen miesten katseen kohteena olemisen antaa ilomielin heille. Itse voi kulkea vain joten kuten siedettävän näköisenä tai lähinnä kohteliaasti pukeutuneena.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vähääkään, miltä näytän kenenkään muun mielestä kuin oman aviomiehen mielestä. En ole kiinnostunut kenestäkään muusta, joten miksi kiinnostaisi, mitä he ulkonäöstäni ajattelevat? En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku yrittää miellyttää niitäkin, joista ei itse pidä.
Laittaudutko aviomiestäsi varten? Eikö hänen pitäisi pitää sinusta riippumatta ulkoisista asioista?
Ei kiinnosta, ei kiinnosta myöskään toisten naisten mielipiteet, harvemmin kiinnostaa peilikuvakaan.
Farkut ja paita -linjalla mennään, olen insinööri toimistotöissä.
Suomennettuna: en pidä itseäni viehättävänä joten sanon muiden kuullen, ettei minua kiinnosta miesten mielipiteet minusta, niin ehkä saan kerättyä ympärilleni tukiverkon joka koostuu naisista joilla on samoja ongelmia kuin itselläni. Eläköön vahvat ja miehistä riippumattomat, itsenäiset naiset, jotka rakastavat peilikuvaansa niin paljon, ettei miesten mielipiteet paljon hetkauta.
Ei kiinnosta eikä ole koskaan kiinnostanut. Koskaan elämässäni en ole halunnut parisuhdetta enkä sitoutumista. Haluan ehdottomasti olla vapaa.
Sitä paitsi, kun kuulee ja näkee mitä suurin osa miehistä naisista ajattelevat, ei todellakaan kiinnosta!
Tiedän että olen erilainen. Pukeudun juuri niin kuin tahdon. En meikkaa ja hiukset saa olla luonnontilassa eli pitkät ja suorat. Värjään kyllä, mielialan mukaan. Rakastan olla erilainen. On vain hauska provosoida! Kuivat känttyrät huutelee ja arvostelee, nautin siitä että ärsytän.
Koska en ole vyöryvä rasvapallo, saan kuulla painostani. Hoikka ei nykyisin saa olla.
Minulla on kuitenkin vakaa ystäväpiiri, niin miehiä kuin naisiakin, joiden kanssa saan olla juuri minä juuri tällaisena.
Minä pidän itsestäni, voin katsoa itseäni peilistä ja hymyillä peilikuvalleni. Tällaista aloitusta en ole koskaan tehnyt. Enkä koe edelleenkään tarvetta tehdä. Heräsi sellainen kysymys, että onkohan ap:lla itsetunto-ongelmia, kun hänelle ylipäätään tulee mieleen miesten mielipiteet hänestä ja suhtautuu miehiin ja heidän mahdollisiin mielipiteisiinsä lähtökohtaisesti hyvin negatiivisesti?
Ilmoittaudun. Elämässä on muutakin miettimistä. Miehet saavat olla minusta mitä mieltä tahansa, minua ei kiinnosta. Heidän mielipiteensä ovat minulle yhdentekeviä.
Minä. Aikaisemmin olin tosi naisellinen, meikkasin, käytin mekkoja hameita, ostin paljon vaatteita. Osin itseni itseni takia, osin - tämän myönnän- koska toivoin että joku kiinnostuisi minusta. Niin ei käynyt koskaan. Nyt olen 30 v. enkä ole koskaan edes suudellut ketään. Vaatteiden tilalle on tullut muita kiinnostuksen kohteita ja olen ymmärtänyt jatkuvan kuluttamisen idioottimaisuuden, eikä kiinnosta enää miettiä sitäkään mitä vieraat ihmiset ajattelevat ulkonäöstäni. Näillä mennään. Itse asiassa olen nykyään paljon tyytyväisempi elämääni.
No ennen kiinnosti paljonkin, mutta nykyään kun miehet on alkaneet ärsyttää sen verta paljon niin ärsyttää vain olla niiden mieleinen.
Nuorempana jaksoin kiinnostua ulkonäöstä (omien ja muiden), nykyään muut asiat kiinnostavat enemmän. Vähän on silti pakko panostaa ulkonäköön sosiaalisen elämän ja töiden takia, vaikken yhtään jaksaisi.
Minua ei ole koskaan kiinnostanut. Tiedän olevani ihan hyvännäköinen ja panostan tyyliini paljonkin, mutta syy ei ole miesten miellyttäminen vaan oman persoonallisuuden esille tuominen, josta on paljon etuja erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa (myös miesten kanssa, mutta ymmärtänette eron). En ole koskaan esim. lupaavan tapailun alkaessa jännittänyt tai miettinyt, mitä mieltä mies mahtaa olla ulkonäöstäni, enkä parisuhteessa ollessani kokenut ongelmaksi mm. sitä, että eksäni oli objektiivisesti arvioiden minua "tasokkaampi" ulkonäöltään.
Nyt kuitenkin jotain on muuttunut. Olen tavannut miehen ja rakastunut ehkä intohimoisemmin kuin koskaan, ja nyt ensimmäistä kertaa elämässäni, lähes 40-vuotiaana, huomaan jännittäväni ihan hulluna sitä, olenko miehelle tarpeeksi kaunis! Jännittämiseen ei ole minkäänlaista syytä edes, koska mies on alusta asti ollut täysin varma tunteistaan minua kohtaan ja kehuu kauneuttani vuolaasti. Siitä huolimatta tunnen suurta tarvetta näyttää hänen seurassaan niin kauniilta kuin suinkin mahdollista. Kävin juuri eilen meikkiostoksilla, ensimmäistä kertaa 15 vuoteen. Samalla ostin uusia vaatteita; sitäkään en ole tehnyt moneen vuoteen, koska vanhat ovat tyylikkäitä, laadukkaita, hyvin valittuja ja vielä ehjiä.. Tuli yhtäkkiä tunne että minulla ei ole mitään tarpeeksi naisellista vaatekaapissa. Haluaisin myös varata ajan kampaajalle ja teettää kasvoille jonkun ihon väriä tasoittavan hoidon, jos vain olisi varaa. Minä, joka en ole eläessäni käynyt edes kosmetologilla.
En olisi uskonut, että joku mies saa minussa vielä tällaistakin aikaan!
Olen aina pukeutunut niin kuin itse haluan. Miehiä on ollut ja mennyt. Yleensä he eivät ole olleet kovin pinnallisia, joten puheenaiheet ovat olleet muut kuin ulkonäkö. Tietysti pukeudun tilanteen mukaan esim juhliin tms. En halua provosoida tai en yleensäkään halua pukeutumisella tuoda esiin persoonallisuuttani.
Mua kyllä valitettavasti kiinnostaa, vaikken mikään ulkonäkökeskeinen olekaan. Mulla on ollut nuoresta asti heikohko itsetunto ulkonäön suhteen ja olisi ihanaa, jos osaisin olla täysin välittämättä mitä muut ympärillä ajattelevat minusta. Onneksi vuosien myötä itsetunto on parantunut ja nykyään pystyn käyttämään esim. minihameita, vaikka muutamia liikakiloja onkin.
On täällä. Itseäni varten pysyn kunnossa ja pukeudun.