Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon joustatte vanhempienne suhteen?
17.06.2017 |
Olen hieman kyllästynyt äitini auttamiseen. On 75 vuotias ja jäi talvella leskeksi. Isäni hoiti kaikki juoksevat asiat ruoanlaittoa lukuunottamatta. Äitini ei koskaan auttanut minua missään tilanteessa, kun lapseni olivat pieniä ja olisin ehkä tarvinnutkin joskus apua tai edes taustatukea. Nyt kun hän on yksin, tarvitsee apua ihan kaikessa. Ja minua kyllä kaihertaa. Pitäisi hoitaa pankki- ja vakuutusasioita, autoasioita, kuljetella häntä jne. Kuuluuko minun tyttärenä olla ikäänkuin kiitollisuudenvelassa, että hän on hoitanut minut pienenä (tosin välinpitämättömästi ja epätoivottuna lapsena)? Minusta ei. En pyytänyt syntyä. Jos saa lapsen, sen hoito on velvollisuus. Olisin kyllä kiitolinen ja auttaisi mielellänikin, jos hän olisi aikoinaan auttanut minua lasteni kanssa. Mutta nykyisessä tilanteessa enimmäkseen kiukuttaa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti on sopinus yksityisen palveluntarjoajan kanssa siitä, että tämä hoitaa kertomasikaltaiset asiat. Maksaa muistaakseni 65 e/h, mutta eipä vaivaa minua. Viikossa tuollaisiin asioihin menee 5- 10 tuntia, joten äiti maksaa avusta noin 1000 e/kk. Se sisältää ihan kaiken lampunvaihdoista ja isompien jätteiden poisviemisestä kaupassakäyttämiseen.
Olen mummi-ikäinen .Tuo esimerkkisi kuulostaa loistavalta ! Täytyypä ottaa selvää oman paikkakuntani "tarjonnasta"! En ole rikas,mutta tuossa vaihtoehdossa ei joutuisi kiitollisuudenvelkaan kenellekään.Tyttärei asuu perheineen ulkomailla joten poikani kuormittuisi liikaa mikäli en selviäisi enää askareistani.Vielä lampunvaihdot,ikkunanpesut ym sujuvat ,mutta elämästä ei tiedä mitä se tuo tullessaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että sanonko äidille, että miksi et aiemmin ajatellut, että voit joskus vielä tarvita minua ja apuani. Ihmissuhteet kun perustuvat vastavuoroisuudelle ja sitä saa, mitä tilaa. Kun lapseni halusivat aikoinaan, että äitini lukisi heille, hän vastasi, ettei viitsi, koska kirjassa on niin vaikeita sanoja, että nämä eivät ymmärrä. Ja kun pyysivät, että potkisi heidän kanssaan jalkapalloa, totesi hänellä olevan liian hienot kengät ja hanskat. Ja tätä rataa. Jossain vaiheessa minä kyllästyin ja lapset myös, eikä tänä päivänä ketään lapsista saa mummolaan kylään kirveelläkään. Toisella mummolla kyllä käyvät. Tiedän, että olisin toisella tarinalla varustettuna loistava vanhan ihmisen hoitaja, mutta nyt tilanne ei huvita lainkaan.
Ap.
Kaikki me olisimme toisenlaisilla tarinoilla aivan mahtavia milloin missäkin. Ei tässä kukaan sun hoitajankykyjäsi epäillytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Miksi tosiasiaa on miinustettu?
Pääongelma tässä taisi olla, että ap:n äiti ei hoitanut ap:ta itseään kun hän oli lapsi, ja on myös antanut ap:n ymmärtää olevansa ei-toivottu ja ei-rakastettu. Aika inhimillistä että ap:lta ei sen jälkeen hirveästi auttamishaluja löydy. Lastenlasten hoitamattomuus nyt on tuossa nyt lähinnä jäävuoren huippu.
Mun äiti on ollut todella lämmin ja rakastava kun olimme lapsia, mutta lapsenlapsia hän ei ole monista käytännön syistä juuri hoitanut, ja todellakim aion auttaa häntä kaikin tavoin kun se aika koittaa.
Mutta meille veloillehan aina sanotaan, että pitäisi hankkia lapsia vanhuuden turvaksi, vaikka niitä ei haluaisikaan. Aika paskamainen tempppuhan se kaikkien kannalta olisi.
Vierailija kirjoitti:
Palstan taso paljastuu näissä ketjuissa. Suurin osa suunnilleen vihaa vanhempiaan :D Ei helvetti...
Palstan taso? Kertooko se ihmisen "tasosta" jotakin, minkälaiset vanhemmat on sattunut saamaan? Kun on saanut kokea henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä yms, niin ihmisen voikin luokitella wt-kategoriaan ja sun mielestä se on vielä hauskaa...Mielestäni tämä kommenttisi kertoo kyllä palstan tasosta huomattavasti enemmän. Kun taustalla on vaikeita asioita, niin tottakai vanhempia kohtaan on negatiivisia tunteita, ja vihaakin! Ja ei ees tarvi olla mitään kovin radikaalia tai muille ulospäin näkyvää syytä. Geez - melko juntti toi sun kommentti kyllä on, sori nyt vaan :D
Nimim - vaikea suhde vanhempiin ja heidän huolehtimisensa vanhuudessa mietityttää jo etukäteen
Jotkut aikuiset ihmiset ovat parisuhteessaan kuin pikkulapsia, jotka eivät osaa hoitaa ihan rutiininomaisia asioita. On miehiä, jotka eivät osaa tehdä ruokaa ja naisia, jotka eivät osaa vaihtaa sulakkeita tai hoitaa pankkiasioita. Sitten kun jäävätkin yhtäkkiä leskeksi ovat aivan avuttomia.
Jokaisen kannattaisi opetella selviytymään itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli aika lailla sama tilanne. Äiti oli shokissa kaksi vuotta isän kuoleman jälkeen. Itse en ole apua saanut, koska äidin aika meni isää hoitaessa (isällä oli monenlaista terveysongelmaa viidenkympin jälkeen). Toisaalta äidillä oli ollut niin raskas elämä, että soin hänelle omaa aikaa ja elämää mielellään, kun vihdoin jäivät kahden. Omat lapseni sain kyllä hyvin itse hoidettua.
Sen pari ensimäistä vuotta sain pitää äitiä pystyssä melko paljon. Välillä hän taantui marisevaksi lapseksi yksinäisyyttään. Mutta siitä se alkoi lutviintumaan ja äiti pääsi jaloilleen. Tästä on nyt toistakymmentä vuotta aikaa ja nyt kun on oikeasti ja vanha ja huonokuntoinen, yrittää pärjätä yksin ja joudun auttamaan häntä paljon vähemmän, kuin heti leskeksi jäämisen jälkeen.
Ja kyllä itse koin, että se riitti, kun oli minut jaksanut raskaasta elämäntilanteesta huolimatta kannatella aikuiseksi ja kasvattaa vahvan itsetunnon, vaikka lapsiani ei hoitanutkaan.
Lisään, että minä olen myös vahinkolapsi, jota äiti ei olisi halunnut raskaaseen elämäntilanteeseen. Mutta kasvatti minut silti aikuiseksi. 60-luvulla kun noita abortteja ei niin helposti saanut, niin synnytti sitten minut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Miksi tosiasiaa on miinustettu?
Pääongelma tässä taisi olla, että ap:n äiti ei hoitanut ap:ta itseään kun hän oli lapsi, ja on myös antanut ap:n ymmärtää olevansa ei-toivottu ja ei-rakastettu. Aika inhimillistä että ap:lta ei sen jälkeen hirveästi auttamishaluja löydy. Lastenlasten hoitamattomuus nyt on tuossa nyt lähinnä jäävuoren huippu.
Mun äiti on ollut todella lämmin ja rakastava kun olimme lapsia, mutta lapsenlapsia hän ei ole monista käytännön syistä juuri hoitanut, ja todellakim aion auttaa häntä kaikin tavoin kun se aika koittaa.
Mutta meille veloillehan aina sanotaan, että pitäisi hankkia lapsia vanhuuden turvaksi, vaikka niitä ei haluaisikaan. Aika paskamainen tempppuhan se kaikkien kannalta olisi.
No, siihen "hankkia lapsia" -ohjeeseen sisältyy se, että ne lapset pitää hoitaa hyvin, toisin kuin ap:n äiti on tehnyt. Ei kai vaadi Einsteinia tajuamaan, että ihminen, jota sinä kohtelet huonosti, ei todennäköisesti halua auttaa sinua myöhemmin.
Typerä ohjehan tuo tietysti on joka tapauksessa, minkä varmaan useimmat tajuavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti on sopinus yksityisen palveluntarjoajan kanssa siitä, että tämä hoitaa kertomasikaltaiset asiat. Maksaa muistaakseni 65 e/h, mutta eipä vaivaa minua. Viikossa tuollaisiin asioihin menee 5- 10 tuntia, joten äiti maksaa avusta noin 1000 e/kk. Se sisältää ihan kaiken lampunvaihdoista ja isompien jätteiden poisviemisestä kaupassakäyttämiseen.
Aikamoinen eläke on äidilläsi kun tuon pystyy maksamaan.
Ei hän sitä eläkkeestä maksa vaan omaisuudellaan. Mökin myymisestä saatu vähän yli 160 000 e riittää yli 10 vuodeksi ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Laita hänet palkkaamaan henkilökohtainen avustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistin juuri välit poikki äitiini, tilanne suht sama, mutta sopassa vielä äidin alkoholismi.
Ei itse tee asioiden eteen mitään, ryyppää vaan ja minä vahdin kuin pikkulasta. Soitteli pitkin öitä kännipuheluja.
Minä hoidin kaikki juoksevat asiat ja oletin että hän olisi yhteiskunnan osalta hoidetulla taksikortilla edes joskus ajellut tänne katsomaan lapsenlapsia ja tuonut laskunsa.. Ei mitään! Apua ei ota vastaan muualta, vain minulta koska tietää että voi käyttää minua hyväkseen ja elellä kuin ellun kanat.
No nyt se on loppu, ei jaksa. Ja ollut aina yhtä kamala ämmä, 32 vuotta jaksoin.. Ehkä osittain isäni takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Miksi tosiasiaa on miinustettu?
Pääongelma tässä taisi olla, että ap:n äiti ei hoitanut ap:ta itseään kun hän oli lapsi, ja on myös antanut ap:n ymmärtää olevansa ei-toivottu ja ei-rakastettu. Aika inhimillistä että ap:lta ei sen jälkeen hirveästi auttamishaluja löydy. Lastenlasten hoitamattomuus nyt on tuossa nyt lähinnä jäävuoren huippu.
Mun äiti on ollut todella lämmin ja rakastava kun olimme lapsia, mutta lapsenlapsia hän ei ole monista käytännön syistä juuri hoitanut, ja todellakim aion auttaa häntä kaikin tavoin kun se aika koittaa.
Mutta meille veloillehan aina sanotaan, että pitäisi hankkia lapsia vanhuuden turvaksi, vaikka niitä ei haluaisikaan. Aika paskamainen tempppuhan se kaikkien kannalta olisi.
No, siihen "hankkia lapsia" -ohjeeseen sisältyy se, että ne lapset pitää hoitaa hyvin, toisin kuin ap:n äiti on tehnyt. Ei kai vaadi Einsteinia tajuamaan, että ihminen, jota sinä kohtelet huonosti, ei todennäköisesti halua auttaa sinua myöhemmin.
Typerä ohjehan tuo tietysti on joka tapauksessa, minkä varmaan useimmat tajuavat.
Kerro vielä, miten on mahdollista hoitaa hyvin lapsia, kun ei koskaan halunnut lapsia eikä edes pidä lapsista. Minä väitän, että 20 vuotta hyvää lastenhoitoa on mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat vielä pärjäävät, mutta anoppi tuottaa tuskaa. Miehellä ja sisaruksillaan on ollut kurja lapsuus, rakkautta heidän perheessä on äidillä riittänyt itselleen ja isällä viinapullolle. Appi on kuollut, anopilla uusi mies.
Anoppi osan asioista hoitaa itse, mutta miestäni juoksuttaa urakalla. Yritti juoksuttaa minuakin, mutta tein selväksi, että en ole käytettävissä mihin vuorokauden aikaan tahansa. esim klo 1.30 on soitellut, kun internet rikki eikä voi katsoa kaunareita...
Anoppi ei selviä monista perusasioista, esim sulakkeen pistäminen päälle aiheuttaa ongelmia (automaattiset sulakkeet, eli vääntää vipua. Mies nimennyt tarkasti jokaisen). Ja apua pitää saada heti, mieluusti 5 min sitten. Päälle saa haukut, kun kesti liian kauan. Oltiin miehen kanssa reissussa vähän aikaa sitten, anopin autossa oli rengas tyhjähkö. Olisi pitänyt saman tien ajaa kotiin 350 km, että poikansa saa viedä renkaan tutkittavaksi. Ei lähdetty.
Joo, asutaan liian lähellä anoppia.
Yksipuoliseksi jää tuo apu, kun anoppiin ei voi luottaa yhtään, esim. lapsiani en tuolle jättäisi hoitoon enää.
Mies on aika kypsä, tässä on tullut havainneeksi, että miehen kesäloman lähestyessä anopilla olisi taas yhtä jos toista projektia, johon ei kelpaa suorittajaksi kuin mun mies. Anopilla olis kyllä varaa palkata joku, mutta ei... Mies onneksi on alkanut kasvattaa selkärankaa, ja ei enää juokse ihan joka vihellyksestä.
Mun mies on kasvatettu tuohon talkjarirooliin. Onneksi alkaa nähdä tilanteen mahdottomuuden.
Kyllä sitä voi ja pitääkin vanhempia (ja muita kanssaihmisiä) auttaa, mutta ei sille tarvitse koko elämäänsä omistaa. Jos vanhempi ei esim selviä enää yksikseen, sitten pitää heille hankkia apua. Ulkopuolista apua, ei voi omia lapsiaan velvoittaa omaishoitajakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Miksi tosiasiaa on miinustettu?
Pääongelma tässä taisi olla, että ap:n äiti ei hoitanut ap:ta itseään kun hän oli lapsi, ja on myös antanut ap:n ymmärtää olevansa ei-toivottu ja ei-rakastettu. Aika inhimillistä että ap:lta ei sen jälkeen hirveästi auttamishaluja löydy. Lastenlasten hoitamattomuus nyt on tuossa nyt lähinnä jäävuoren huippu.
Mun äiti on ollut todella lämmin ja rakastava kun olimme lapsia, mutta lapsenlapsia hän ei ole monista käytännön syistä juuri hoitanut, ja todellakim aion auttaa häntä kaikin tavoin kun se aika koittaa.
Mutta meille veloillehan aina sanotaan, että pitäisi hankkia lapsia vanhuuden turvaksi, vaikka niitä ei haluaisikaan. Aika paskamainen tempppuhan se kaikkien kannalta olisi.
No, siihen "hankkia lapsia" -ohjeeseen sisältyy se, että ne lapset pitää hoitaa hyvin, toisin kuin ap:n äiti on tehnyt. Ei kai vaadi Einsteinia tajuamaan, että ihminen, jota sinä kohtelet huonosti, ei todennäköisesti halua auttaa sinua myöhemmin.
Typerä ohjehan tuo tietysti on joka tapauksessa, minkä varmaan useimmat tajuavat.Kerro vielä, miten on mahdollista hoitaa hyvin lapsia, kun ei koskaan halunnut lapsia eikä edes pidä lapsista. Minä väitän, että 20 vuotta hyvää lastenhoitoa on mahdotonta.
On hyvin hoidettuja vahinkolapsia ja laiminlyötyjä toivottuja lapsia. Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat.
Mitä on hyvä lastenhoito? Parhaansa tekevät vanhemmatkin tekevät virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat mukavia ihmisiä, mutta he ovat itse vastuussa omasta elämästään. Minä voin auttaa, jos ehdin, jaksan ja viitsin, mutta mitään paineita en siitä ota.
Mulla oli monta vuotta mahdoton stressi vanhoista appivanhemmista. Nyt heistä aika jättänyt ja oma äiti on samassa kunnossa. Huoli on valtava, kun haluaa itse tehdä ja kaatuilee milloin mihinkin. Pitää soittaa joka päivä ja jos ei vastaa niin lähteä ajamaan ja katsomaan..
Aamuviideltä soitti, että tarvii voita paistamiseen nyt. Juuri eilen käyty kaupassa...
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että sanonko äidille, että miksi et aiemmin ajatellut, että voit joskus vielä tarvita minua ja apuani. Ihmissuhteet kun perustuvat vastavuoroisuudelle ja sitä saa, mitä tilaa. Kun lapseni halusivat aikoinaan, että äitini lukisi heille, hän vastasi, ettei viitsi, koska kirjassa on niin vaikeita sanoja, että nämä eivät ymmärrä. Ja kun pyysivät, että potkisi heidän kanssaan jalkapalloa, totesi hänellä olevan liian hienot kengät ja hanskat. Ja tätä rataa. Jossain vaiheessa minä kyllästyin ja lapset myös, eikä tänä päivänä ketään lapsista saa mummolaan kylään kirveelläkään. Toisella mummolla kyllä käyvät. Tiedän, että olisin toisella tarinalla varustettuna loistava vanhan ihmisen hoitaja, mutta nyt tilanne ei huvita lainkaan.
Ap.
Miksi ihmeessä vanha muori potkisi jalkapalloa??? En potkisi minäkään ja olen vasta 42v. Vaikka olisi minkälaiset vaatteet ja kengät. Mihin ne lapset sitä muoria jalkapallossa tarvi?
Ja toki voit äitisi kanssa keskustella asioista, ei kai hän mikään seniili kuitenkaan ole? Varmasti hänestä tuntuu vaikealta kun mies on hoitanut kaiken, eivätkä kumpikaan olleet varautuneet siihen että mies kuolee näin aikaisin. Tiedätkö minkälaisen kasvatuksen äitisi on saanut? Ehkä hän ei ole osannut olla sinulle sellainen äiti kuin olisit halunnut, erilainen luonne, erilainen kasvatus itsellä. Äitisi on selvästi vanhakantainen koska hänellä ei ole ajokorttia itsellä, hänen pitää opetella käyttämään julkisia tai menee taksilla, ehkä olisi hyvä muuttaa johonkin palvelutaloon palveluiden lähelle. Keskustelkaa asioista!
Järkyttävää luettavaa.. Minä tekisin kaikkeni minun vanhempieni eteen, en ikinä voisi ees kuvitella kääntäväni selkää kummallekaan. Toi on musta ihan äärettömän surullista, kuinka huonot välit suurimmalla osalla väkeä on vanhempiinsa. Miesystäväni jopa ehdotti, että majoitetaan jäljelle jäänyt leski sitten aikanaan meidän tykö tänne Espanjaan, mikäli on tarve. He antoivat kaikkensa minulle ja olen ehdottomasti valmis tekemään saman heille.
Miettikää miltä teistä sitten tuntuu, kun omat lapset laittaa välit poikki. Juuri silloin kuin eniten heitä tarvitset. Ei vanhuusiällä ehkä ole juurikaan ystäviä, ja jos ei ole perhettä niin on melko hiljaista ja yksinäistä. Kannatatteko kaikki vanhuksien yksinäisyyttä? Joulut yksin... Sit vielä kannustetaan laittamaan välit poikki ja muuttamaan mahd kauas. Toki asia on kaksipiippuisempi, jos on ollut hankala lapsuus tms. mutta aika uskomatonta, että lähes jokaisella suomalaisella muka sellainen ollut. Täällä vaan jauhetaan siitä, kuinka ei jakseta laittaa extra effortia jonkun muun hyvinvointiin. Erittäin suomalaista. :/
Toivottavasti ette sitten ole eturivissä käsi ojossa ottamassa vastaan perintöä, kun vanhemmistanne aika jättää.
Hienosti luettu, hermanni.