Lue keskustelun säännöt.
Kuinka paljon joustatte vanhempienne suhteen?
17.06.2017 |
Olen hieman kyllästynyt äitini auttamiseen. On 75 vuotias ja jäi talvella leskeksi. Isäni hoiti kaikki juoksevat asiat ruoanlaittoa lukuunottamatta. Äitini ei koskaan auttanut minua missään tilanteessa, kun lapseni olivat pieniä ja olisin ehkä tarvinnutkin joskus apua tai edes taustatukea. Nyt kun hän on yksin, tarvitsee apua ihan kaikessa. Ja minua kyllä kaihertaa. Pitäisi hoitaa pankki- ja vakuutusasioita, autoasioita, kuljetella häntä jne. Kuuluuko minun tyttärenä olla ikäänkuin kiitollisuudenvelassa, että hän on hoitanut minut pienenä (tosin välinpitämättömästi ja epätoivottuna lapsena)? Minusta ei. En pyytänyt syntyä. Jos saa lapsen, sen hoito on velvollisuus. Olisin kyllä kiitolinen ja auttaisi mielellänikin, jos hän olisi aikoinaan auttanut minua lasteni kanssa. Mutta nykyisessä tilanteessa enimmäkseen kiukuttaa.
Kommentit (66)
En ole väleissä vanhempieni kanssa. Pärjätköön miten parhaaksi näkevät. Ei kiinnosta pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan äitisi nyt aika tuore leski ja varmasti vielä lamaannuksissa isäsi kuoleman takia. Aika kylmältä kuulostat.
Kannattaa muuttaa niin kauas kuin pystyy, niin ei tarvitse autella. Minä olen muuttanut 600km päähän, mieheni 850km päähän. Tosin nyt jo molempien vanhemmat kuolleet. Siskoni aina marmatti kun joutui hoitamaan vanhempia ja näiden asioita. Mitäs jäi asumaan 50 metrin päähän.
Vierailija kirjoitti:
No onhan äitisi nyt aika tuore leski ja varmasti vielä lamaannuksissa isäsi kuoleman takia. Aika kylmältä kuulostat.
Olisi voinut varautua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin, että sanonko äidille, että miksi et aiemmin ajatellut, että voit joskus vielä tarvita minua ja apuani. Ihmissuhteet kun perustuvat vastavuoroisuudelle ja sitä saa, mitä tilaa. Kun lapseni halusivat aikoinaan, että äitini lukisi heille, hän vastasi, ettei viitsi, koska kirjassa on niin vaikeita sanoja, että nämä eivät ymmärrä. Ja kun pyysivät, että potkisi heidän kanssaan jalkapalloa, totesi hänellä olevan liian hienot kengät ja hanskat. Ja tätä rataa. Jossain vaiheessa minä kyllästyin ja lapset myös, eikä tänä päivänä ketään lapsista saa mummolaan kylään kirveelläkään. Toisella mummolla kyllä käyvät. Tiedän, että olisin toisella tarinalla varustettuna loistava vanhan ihmisen hoitaja, mutta nyt tilanne ei huvita lainkaan.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Meillä äiti on sopinus yksityisen palveluntarjoajan kanssa siitä, että tämä hoitaa kertomasikaltaiset asiat. Maksaa muistaakseni 65 e/h, mutta eipä vaivaa minua. Viikossa tuollaisiin asioihin menee 5- 10 tuntia, joten äiti maksaa avusta noin 1000 e/kk. Se sisältää ihan kaiken lampunvaihdoista ja isompien jätteiden poisviemisestä kaupassakäyttämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunkin äitini jäi talvella leskeksi, isäni oli minulle se läheisempi.
Ei äitikään paljon lapsiani hoitanut, nyt 50v ymmärrän miksi, itsekin olen työpäivän ja viikon jälkeen kuolemanväsynyt.
Kuitenkin muistan kuinka eksyksissä ja yksin, ystävistä ja kuuntelijoista huolimatta, olin kun erosin 15v avioliitosta.
Saati että jää yksin 58v kestäneestä avioliitosta. Aika pitkälle olen sanonut viime kuukausina kyllä kun äiti on jotain pyytänyt, toki on ollut tilanteita etten ole voinut ja ne äiti on ymmärtänyt.
Palstan taso paljastuu näissä ketjuissa. Suurin osa suunnilleen vihaa vanhempiaan :D Ei helvetti...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äiti on sopinus yksityisen palveluntarjoajan kanssa siitä, että tämä hoitaa kertomasikaltaiset asiat. Maksaa muistaakseni 65 e/h, mutta eipä vaivaa minua. Viikossa tuollaisiin asioihin menee 5- 10 tuntia, joten äiti maksaa avusta noin 1000 e/kk. Se sisältää ihan kaiken lampunvaihdoista ja isompien jätteiden poisviemisestä kaupassakäyttämiseen.
Aikamoinen eläke on äidilläsi kun tuon pystyy maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Miksi tosiasiaa on miinustettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tähän asti auttanut äitiäni, ajanut lähes joka viikonloppu 200 km hänen avukseen. Kunnes hän viime viikolla haukkui minut pystyyn, minusta on kuulemma ollut pelkkää harmia syntymästäni saakka, enkä koskaan ole muuta tehnyt kuin virheitä... Nyt loppui auttaminen. Pärjätköön perkele.
Minulla oli aika lailla sama tilanne. Äiti oli shokissa kaksi vuotta isän kuoleman jälkeen. Itse en ole apua saanut, koska äidin aika meni isää hoitaessa (isällä oli monenlaista terveysongelmaa viidenkympin jälkeen). Toisaalta äidillä oli ollut niin raskas elämä, että soin hänelle omaa aikaa ja elämää mielellään, kun vihdoin jäivät kahden. Omat lapseni sain kyllä hyvin itse hoidettua.
Sen pari ensimäistä vuotta sain pitää äitiä pystyssä melko paljon. Välillä hän taantui marisevaksi lapseksi yksinäisyyttään. Mutta siitä se alkoi lutviintumaan ja äiti pääsi jaloilleen. Tästä on nyt toistakymmentä vuotta aikaa ja nyt kun on oikeasti ja vanha ja huonokuntoinen, yrittää pärjätä yksin ja joudun auttamaan häntä paljon vähemmän, kuin heti leskeksi jäämisen jälkeen.
Ja kyllä itse koin, että se riitti, kun oli minut jaksanut raskaasta elämäntilanteesta huolimatta kannatella aikuiseksi ja kasvattaa vahvan itsetunnon, vaikka lapsiani ei hoitanutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Vanhuudenturvaksiko sinä olet lapset hankkinut? Muista estää heidän opiskelunsa ja töihin menonsa. Meillä sekä veljeni että minä olemme muuttaneet satojen kilometrien päähän lapsuuden paikkakunnalta opiskeluiden ja töiden perässä.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että sanonko äidille, että miksi et aiemmin ajatellut, että voit joskus vielä tarvita minua ja apuani. Ihmissuhteet kun perustuvat vastavuoroisuudelle ja sitä saa, mitä tilaa. Kun lapseni halusivat aikoinaan, että äitini lukisi heille, hän vastasi, ettei viitsi, koska kirjassa on niin vaikeita sanoja, että nämä eivät ymmärrä. Ja kun pyysivät, että potkisi heidän kanssaan jalkapalloa, totesi hänellä olevan liian hienot kengät ja hanskat. Ja tätä rataa. Jossain vaiheessa minä kyllästyin ja lapset myös, eikä tänä päivänä ketään lapsista saa mummolaan kylään kirveelläkään. Toisella mummolla kyllä käyvät. Tiedän, että olisin toisella tarinalla varustettuna loistava vanhan ihmisen hoitaja, mutta nyt tilanne ei huvita lainkaan.
Ap.
Minust ihmissuhteet eivät kylläkään perustu vastavuoroisuuteen, vaan välittämiseen. Ehkä äitisi logiikalla sun vuorosi on nyt, kun hän kasvatti sinut. En itse ajattele noin, mutta sinä haluat häneltä tavallaan tuplat (itsesi ja lastesi apu), hän antoi sulle vain yhdet (kasvatti sinut).
Eli vastavuoroisuusperiaatteella sun kuuluisikin auttaa. Mutta en itse ajattele, että kenenkään siksi kuuluu auttaa. Vaan vain jos välittää toisesta. Se, paljonko on itse saanut on irrelevnttia. Vaikka olisin joltain saanut, niin jos en välitä hänestä, en auta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä näkee kyllä hyvin, paljonko vanhuudenturvaa lasten hankkimisesta on. Ei riitä, että hankkii ne lapset, mutta sitten pitää vielä hoitaa lapsenlapsiakin, tai muuten oma jälkeläinen hylkää.
Miksi tosiasiaa on miinustettu?
Pääongelma tässä taisi olla, että ap:n äiti ei hoitanut ap:ta itseään kun hän oli lapsi, ja on myös antanut ap:n ymmärtää olevansa ei-toivottu ja ei-rakastettu. Aika inhimillistä että ap:lta ei sen jälkeen hirveästi auttamishaluja löydy. Lastenlasten hoitamattomuus nyt on tuossa nyt lähinnä jäävuoren huippu.
Mun äiti on ollut todella lämmin ja rakastava kun olimme lapsia, mutta lapsenlapsia hän ei ole monista käytännön syistä juuri hoitanut, ja todellakim aion auttaa häntä kaikin tavoin kun se aika koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Palstan taso paljastuu näissä ketjuissa. Suurin osa suunnilleen vihaa vanhempiaan :D Ei helvetti...
Arveletko kaikkien vastaavan tähän ketjuun?
Minä en auta mitenkään. Kaamea lapsuus, 14-vuotiaana olin kuulemma jo liian vanha notkumaan kotona. Ja kerran pyysin lastenkanssa apua kun kuopus joutui sairaalaan ja pyysin että viisivuotias esikoinen voisi mennä hänen luokseen. "Äiti" oli juossut jokaikisen naapurin läpi ja haukkunut minut huonoksi äidiksi, joka "ei hoida lapsiaan".