Miten yksinkertaiset kokevat älykkäämmät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän miettisin sen oman älykkyyden tasoa, jos ei edes tällaiseen asiaan keksi vastausta ilman, että tekee siitä keskustelun nettiin. Kysyt asiaa ventovierailta ihmisiltä joiden älykkyys menee varmaan normaalijakauman mukaan kuten muutenkin ihmisten älykkyys. Eli tuskin edes kovin järkeviä vastauksia saat. Jos ap älystäsi ei ole puutetta, niin ainakin mielikuvituksen puutetta on.

Todennäköistä on, että vain pidät itseäsi normaalia älykkäämpänä ja voivottelet lähinnä sellaisten ihmisten alhaista älyä, jotka ovat selvästi keskiarvoa yksinkertaisempia. Tyhmä ei tiedä olevansa tyhmä.

Olen Mensan jäsen. Ja edellenkin, tässä keskustelussa ei ollut kyse minusta joten osaan kyllä päätellä melkoisesti teistä jotka haluatte kääntää keskustelun minun persoonaani yleisellä tasolla keskustelun sijaan kuten oli tarkoitus.

Haluat nähtävästi kuulla mitä ihmiset ajattelevat Mensa tyyppisestä älykkyydestä.

No minä ajattelen, että olet sosiaalisesti tyhmä. Sosiaalisesti älykäs ei esitä ap:n kysymystä, koska hän tietää jo vastauksen.

En pidä itseäni lähimainkaan yksinkertaisena, mutta voin vastata kysymykseen sellaisen kokemuksen pohjalta, että tapailin vuosia sitten miestä, joka oli poikkeuksellisen älykäs. En halua kertoa tarkemmin, millä alalla hän on, mutta sanon väitteeni tueksi vain, että hän on omassa ikäpolvessaan huippuosaaja arvostetulla tieteenalalla ja koulutukseltaan tohtori.

Mies oli ystävällinen ja huomaavainen, ja hänen älykkyytensä mahdollisti näiden ominaisuuksien esiin tulemisen mielestäni erityisellä tavalla: hän keskittyi siihen millainen olen, muisti mitä olen itsestäni kertonut (mistä pidän, millaisissa ympäristöissä viihdyn jne.) ja tämän vuoksi osasi olla poikkeuksellisen huomaavainen, esim. suunnitteli etukäteen käytännön asioita nämä seikat mielessään pitäen.

Yksi asia, minkä pistin nopeasti merkille, oli vuorovaikutuksen sujuvuus. Ei mitään turhaa hölynpölyä, takertumista tai jankuttamista (siinäkään vaiheessa, kun olimme jo tutustuneet paremmin eikä vieraskoreudelle ollut tarvetta), vaan keskustelu oli orientoitunutta, hauskaa, mielenkiintoista. Olen itse keskustelullinen ja osasin arvostaa tätä ominaisuutta.

Edellä mainitsemani hienoudet ovat tietysti kaikkien ihmisten saavutettavissa, eivät vain huippuälykkäiden, mutta minusta vaikutti, että hänen älykkyytensä helpotti niitä huomattavasti. Aivan kuin hän olisi arkisissakin tilanteissa tietoisesti punninnut, esim. kannattaako johonkin turhanpäiväiseen asiaan takertua ja käyttää siihen voimavaroja ja aikaa, vaikka se sillä hetkellä ärsyttäisi, turhauttaisi jne. Useimmat ihmiset vain ränkyttävät menemään sen kummempia pohtimatta :D

Minä jäin himpun verran mensa-rajasta, olen nopea oppimaan ja äärettömän utelias maailmaa kohtaan. Minulla on siis loogista päättelykykyä, laaja yleissivistys ja pidän itseäni melko älykkäänä. Olen myös tehnyt WAIS-testin ja pärjäsin siinä erinomaisesti. En siis ole mikään saapas.

Älykkyyden vertailu on keskustelutilanteessa todella vaikeaa. Tämän takia sen arviointia varten on olemassa standardoituja ja strukturoituja testejä. On siis todella vaikeaa omasta hyvin subjektiivisesta näkökulmasta sanoa kuka on älykkäämpi tai vähemmän älykäs kuin minä. Sellainen yleinen näppituntuma on mahdollista muodostaa, mutta mitään eksaktia on todella vaikea sanoa.

Erään ihmisen kanssa tunnen itseni usein tyhmäksi. Tällä ihmisellä on erinomainen muisti ja joistain aiheista poikkeuksellisen laaja tietopohja, lisäksi vielä vahva mielenkiinto asioita kohtaan joka usein tuntuu peittävän kaiken alleen. Mistä tahansa keskustelen hänen kanssaan, on hänellä paljon enemmän tietoa kuin minulla. Se on joskus turhauttavaa mutta yleensä äärimmäisen mielenkiintoista. Hän on kuin kävelevä google joka osaa kertoa tutkimuslähteen lähes mihin vain. Päällimmäinen tunne on oman uteliaisuuden ja tiedonjanon vuoksi kiinnostus ja halu oppia. Joskus turhauttavaa kun haluaisi vain jutella jotain hyvin kevyttä, mutta päätyy keskusteluun keinotekoisen valon aiheuttaman vuorokausirytmin häiriintymisen ja syövän yhteyksistä.

Voisin kuvitella että joillain on samanlainen tunne kuin minulla tämän ystäväni kanssa, turhauttaa ja haluaisi vain puhua muusta. Tuntuu ettei ymmärrä kuinka toisen aivot toimivat noin. Toki jos ei ole tiedonjanoinen tai kiinnostunut, voisin kuvitella että kiinnostus minun juttuihin on sama kuin minun Martina Aitolehden tekemisten ruotimiseen. Veikkaisin että olennaista on se kuinka paljon keskustelukumppani arvostaa tietoa ja tiedostaako tai kieltääkö hän älykyytensä tason. Jos ei tiedosta tai kieltää, niin oman kokemuksen mukaan suhtautuminen voi olla hyvinkin ärsyyntynyttä ja aggressiivista. Jos ihminen haluaa kehittää itseään, sen huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et kovin älykäs ole jos et ole huomannut tuota kuinka suhtautuvat:)

Nyt ei ollut kyse minun huomaamisistani vaan toisten henkilökohtaisista kokemuksista.

Elikkä tiedät kuinka tyhmemmät suhtautuu älykkäisiin mutta kysyt sitten kuitenkin sitä ja annat avauksessa ymmärtää ettet tiedä sitä?

Selvä ok.

Ei vaan minua nimenomaan kiinnostaa mitä toisen pään sisällä liikkuu jos/kun huomaa keskustelukumppanin fiksummaksi kuin itse on. Skarppaako, ajatteleeko että "Voi kun tuo onkin fiksu, nyt täytyy käyttää siistiä kieltä ettei tajua minua tyhmemmäksi!" vai antaako olla, on luonnollisesti se mikä on höpötellen omiaan - meni syteen tai saveen; ei edes huomaa eroa älyykkyydessä?

Hahahahah... Älykkyys on suhteellista ja se mihin älykkyystestit perustuvat ei kerro älykkyydestä yhtään mitään.

En pidä itseäni mitenkään älykkäänä tietotaidossa, mutta mieheni mielestä minulla on todella hyvä maalaisjärki ja todella nopeat hoksottimet. 

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi älykkyyden merkki on se, että näkee asiat usealta ulottuvuudelta. Hölmöt ajattelevat usein mustavalkoisesti ja menevät helposti massan mukana.

Kyllä sen vaan huomaa jos joku on keskivertoa fiksumpi/älykkäämpi/viisaampi, mitä nyt älykkyydellä tarkoitetaan.

Kerron tarinan myöhäisteiniajalta.

Silloinen tyttöystäväni päätti 18-vuotiaana ammattikouluopiskelijana olevansa täysioppinut. Toisin sanoen hän ilmoitti tietävänsä elämästä kaiken tarpeellisen (ihan oikeasti). Parisuhderiidat alkoivat usein sillä, että hän ilmoitti jonkin havaintonsa. Keksin välittömästi mielessäni 3-4 erilaista vaihtoehtoa sille, miten silloinen tyttöystäväni oli kyseiseen päätelmään päätynyt. Vaikenin, ja aloin päässäni käymään vaihtoehtoja läpi pohtien, mikä olisi se todennäköisin vaihtoehto.

Kun hän sitten aikoinaan minut jätti niin sain kuulla olevani hidasjärkinen, joka ei yleensä tajua asioita.

Itse asiassa sain kuulla olevani idiootti, tyhmä ja hidasjärkinen peruskoulusta aina yliopistoon asti. Tein älykkyystestin joskus 25-vuotiaana, ja vasta silloin annoin hiljakseen itselleni luvan ajatella itseäni älykkäänä. Tuolloin tein jo gradua niin sanotun kovan luonnontieteen alalta.

Älykkyyttä on 7 tai 8 eri lajia. Matikkanero saattaa olla sosiaalisesti kömpelö ym. Luonne vaikuttaa myös. Jotkut vaistoaa herkästi toisen mielentilan. Kyse on ihmisestä kokonaisuutena. Mielikuva ratkaisee myös: jos harrastusryhmässä toinen on väitellyt tohtoriksi ja toinen on peruskoulupohjainen lähihoitaja, näet ihmisen em taustatietojen valossa.

Myös ikä ja erilaiset kokemukset muokkaa ihmistä. Traumatisoitunut voi olla tosi valpas, ja se johtuu ylivireystilasta. Toinen voi traumastressin takia saada muistikatkoja, jolloin tieto ei hyödytä kun ei muista.

Myös ennalta-avattavuus vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyyttä on 7 tai 8 eri lajia. Matikkanero saattaa olla sosiaalisesti kömpelö ym. Luonne vaikuttaa myös. Jotkut vaistoaa herkästi toisen mielentilan. Kyse on ihmisestä kokonaisuutena. Mielikuva ratkaisee myös: jos harrastusryhmässä toinen on väitellyt tohtoriksi ja toinen on peruskoulupohjainen lähihoitaja, näet ihmisen em taustatietojen valossa.

Myös ikä ja erilaiset kokemukset muokkaa ihmistä. Traumatisoitunut voi olla tosi valpas, ja se johtuu ylivireystilasta. Toinen voi traumastressin takia saada muistikatkoja, jolloin tieto ei hyödytä kun ei muista.

Myös ennalta-avattavuus vaikuttaa.

Tämä on sitä kuuluisaa höpöhöpöä, jonka tarkoituksena on saada jokainen tuntemaan itsensä älykkääksi: lavennetaan vain älykkyyden määritelmää riittävästi.

Millaisesta älykkyydestä puhumme?

No, otan kohteekseni tunneälyn ja sosiaalisen taitavuuden, (älykkyyden lajiksi senkin kaiketi voi laskea) joka minulla on selvästi heikompi kuin keskivertoihmisellä. Tunnen pientä alemmuutta ja ahdistusta asiasta, sillä en osaa käyttäytyä tilanteen mukaan sulavasti ja monet ymmärtävät sanani väärin. Small talk on tuskaa ja tiedän möläytteleväni jatkuvasti kaikkea sopimatonta, jota tuskin tapahtuu sosiaalisesti lahjakkaalle. Toisaalta taas sosiaalisesti lahjakkaiden valehtelu ja asioiden kertomatta jättäminen kauhistuttaa minua, sillä se näyttää luonnolliselta ja vaivattomalta - aivan kuin he olisivat tehneet sitä aina.

Mutta joo, en osaa oikein kuvitella, miten sosiaalisesti lahjakas näkee maailman.

Vierailija kirjoitti:

Millaisesta älykkyydestä puhumme?

No, otan kohteekseni tunneälyn ja sosiaalisen taitavuuden, (älykkyyden lajiksi senkin kaiketi voi laskea)

Ei voi, koska sitä ei voi mitata.

Tyhmät on siitä onnellisia, ettei ne tajua olevansa tyhmiä. Tunnen monta kehitysvammaista ja ah miten huoletonta ja onnellista heidän elämänsä on =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole, tietääkseni, yksinkertainen mutta en myöskään huippuälykäs.

Siltikään en keskustelussa pysty sanomaan kuka on minua tyhmempi/fiksumpi. Kuinka te huomaatte jonkun älykkyyden?

Ainakin yksi älykkyyden merkki on se, että näkee asiat usealta ulottuvuudelta. Hölmöt ajattelevat usein mustavalkoisesti ja menevät helposti massan mukana.

Kyllä sen vaan huomaa jos joku on keskivertoa fiksumpi/älykkäämpi/viisaampi, mitä nyt älykkyydellä tarkoitetaan.

Eli jokainen muotia seuraava on tyhmä? 😂

Oikeasti, kaikki menevät jossain määrin massan mukana. Nuoret enemmän ja vanhemmat hieman vähemmän.

Koulutus ei takaa älykkyyttä eikä yleistietoa.

Mielestäni ihminen, joka etsii aktiivisesti tietoa eri asioista ja on siis kiinnostunut niistä, on älykäs.

Älykkyydelle ei voi laittaa mitään reunaehtoa että ollakseen älykäs pitäsi tehdä jotain, kuten esität.Älykäs voi olla myös laiska.

Miksi ei voisi laittaa? Älykäs tekee ja ajattelee, pohtii ja keskustelee, kehittyy jatkuvasti, ehkä opiskeleekin. Tyhmempi menee heti peruskoulun jälkeen siivoojaksi ja sille tielle jää, koska vakityö ja palkka.

Tässä on mielestäni se ero. Voi olla toki muitakin, sosiaalinen äly esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä tavannut itseäni älykkäämpää ihmistä ;) Tämä siis vähän kieli poskella sanottu mutta totta toinen puoli! Olen kuitenkin yllättävän usein törmännyt selkeästi itseäni yksinkertaisempiin ihmisiin ja rupesin miettimään miltä heistä tuntuu kun keskustelukumppani tuntuu olevan ihan toisissa sfääreissä, siis toki se fiksumpi osaa keskustella simppeleistäkin aiheista, mutta äly paistaa silti läpi.

Hienoa! Mutta ketä kiinnostaa sun äo täällä? Entä miten mittaat yksinkertaisuutta muka? Joku voi tietää paljon sellaisista asioista,mistä sinä et taas niin paljon tiedä ja toisinpäin. Ihmisen älykkyys on laaja käsite ja ihminen täytyy tuntea todella hyvin saadakseen tällaisen leiman.

Ihmisen älykkyys ei ole pelkästään sitä että tietää esimerkiksi matematiikasta tai politiikasta,vaan se on myös osa ihmisen käyttäytymistä sosiaalisissa tilanteissa ja vuorovaikutuksen taidoista.

Eli toisin sanoen ketään ei voi tietyn asian perusteella esim. (Huumorintajun puute) leimata yksinkertaiseksi,koska tuskin kukaan ihan jokaisella osa-alueella on täysi kymppi eikä se silti tarkoita tyhmyyttä.

Mielestäni eräänlainen viisaus on sitäkin,että kunnioittaa muita ihmisiä ja ymmärtää,että kaikilla on heikkoudet ja vahvuudet eikä ylistä itseään paremmaksi tai älykkäämmäksi mitä joku muu.

Sanoin aikaisemmin että älykäs osaa taantua sen älyttömämmän tasolle helpommin kuin toisin päin mutta teet asian todella vaikeaksi puhumalla aiheen vierestä. Kokemus keskustelukumppanin fiksummuudesta oli tämän keskustelun tarkoitus, ei minun älyni tai minun kokemukseni sen enempää tyhmistä kuin viisaistakaan.

Ei minun älyni ? :D aloittaen keskustelun ylistämällä itsesi älykkyyttä ?

Johdatus keskusteluun voi usein olla raflaavakin. Nyt huomaan, että odotukseni kohderyhmästä olivat korkeammat kuin osalla oli antaa. Pahoittelut.

Teenkö oikean johtopäätöksen kun päättelen että herkkä hipiäsi on saanut kolhun ja lähdet hiekkalaatikolta:)

Ei, kyllä minä jään seuraamaan keskustelua ja osallistunkin kun keskustelette aiheesta, ette sen vierestä.

Mikä on älykkään motiivi näyttäytyä älykkäänä? Voisi ajatella että älykäs kumoaa älyllä tunteet ja omat tuntemukset. Lisäksi hyötynäkökulma tai pikemminkin että on tappio näyttäytyä älykkäänä. Älykäs tajuaa että jos tapaa tyhmän ei voi tämän älyä nostaa. Elikkä on parempi ottaa rennosti ja laskeutua älykkyyden tornista ja toimia niin että kaikki viihtyvät. Elikkä älyllä brassaileva ei ole älykäs koska siitä on seurauksia eikä mitään positiivisia. 

Älykkäällä voi olla tunnepuolella puutteita esim. heikko itsetunto tai jotain joka laittaa esittelemään älykkyyttään. Ajattelisin että jos on kyllin älykäs niin myös itse mieltää nämä heikkoutensa mutta ei ehkä kykene tukahduttamaan hyödytöntä ja vahingollista toimintamalliaan? En keksi että mitä hyötyä on suututtaa keskustelukumppanit? Ilkeys ja sitten nukkumaan mennessä toteamus että olin ilkeä? Ilkeä älykäs?

Ei älykäs kyllä yleensä yritä tuoda älyään esiin. Hän vain on. Ja on siinä sivussa älykäs eli toimii älykkäästi.

Jos älykäs on vaan älykäs oma itsensä niin hänestä saa ylimielisen käsityksen. Hän on ilonpilaaja.Mikään ei voi olla tympeämpää seuraa kuin sellainen joka esittää joka asiasta oman mielipiteen ja vielä perustelee sen. Takaa kuuluu vaan ääni että kuinka limsapullo kuuluu laittaa ostoshihnalle ja vielä perustelee asian.

Omasta mielestäni älykkyys ilmenee ennen kaikkea vaivattomuutena ottaa haltuun ne aihepiirit, joista kiinnostuu. Ja kiinnostuksena uusia asioita kohtaan. Vähäisemmillä kognitiivisilla kyvyillä varustettukin kykenee yleensä oppimaan ja hahmottamaan samat yksittäisey asiat, mutta se on hänelle huomattavasti työläämpää ja kestää kauemmin.

Älykkään ihmisen tunnistaa siitä, että monimutkaisten aiheiden sisäistäminen tuntuu käyvän kuun itsestään. Ja itseään älykkäämmän / vähemmän älykkään siitä, jos ihmettelee toisen nopeaa / hidasta omaksumiskykyä. Omalla tasolla oleva omaksumis- ja hahmotuskyky sen sijaan tuntuu normaalilta!

Sehän on niin että tyhmä ei voi näytellä älykästä mutta älykäs voi näytellä tyhmää.

Jaaa-a en ikinä mieti kenenkään älykkyyttä, vaan sitä, mitä kukin haluaa sanoa. En ole ikinä ajatellut kenestäkään, että siinäpä älykäs ihminen. Toisaalta ilkeästä tai vallanhaluisesta saatan ajatella, että onpa tyhmä, mielestäni ilkeys ja tyhmyys esiintyy yhdessä.