Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla niin huono yhteishenki, että oksettaa ylipäätään käydä töissä
16.06.2017 |
Olen töissä noin 50 henkilön toimistossa ja olen ollut siellä nyt pari vuotta. Olen nuorin työntekijä (28-vuotias), muut ovatkin sitten yli 40-vuotiaita. Ikä ei sinänsä ole mikään ongelma, mutta minulle on puhuttu ensimmäisestä päivästäni asti kuin lapselle. Myös tekemisiäni ja sanomisiani kyttäillään vähän enemmän ja virheitäni tuodaan kärkkäästi esille, niinkuin mokaisin tai laiminlöisin asioita silkkaa veemäisyyttäni tai välinpitämättömyyttäni. Toisaalta se virheistä kuittailukin on edes vähän kivempaa verrattuna siihen selän takana puhumiseen. Tätä ei tapahdu vain minulle, kyllä kaikki puhuvat kaikista aikalailla. Siellä toki on kuppikuntia ja klikkejä, jotka sitten keskenään juoruilevat muista ja mm. spekuloivat sairaslomien syistä ja ovatko ne oikeutettuja.
En ole ikinä ollut töissä paikassa, jossa toisten tekemillä pienilläkin virheillä repostellaan niin kovaan ääneen. Olen tottunut siihen, että jos jokin virhe huomataan, niin siitä mennään asianomaiselle kahdenkesken sanomaan normaalisti. Täällä se on oikea spektaakkeli, jota puidaan kovaan ääneen kaikkien kuullen kahvitauolla. Eikä se ole mitään pelkkää hyväntahtoista vitsailua vaan ihan puhdasta toisen nolaamista ja vittuilua. Yleensä itse kyllä yritän tuollaisessa tilanteessa puolustaa kohteena olevaa työkaveria tyyliin "kaikkihan nyt joskus mokaa". Mutta ei sillä ole oikeastaan mitään vaikutusta.
Siis on vaan kaikinpuolin niin huono ilmapiiri ja toisten nolaaminen, syyttely, kyttääminen ja paskanpuhuminen. Oksettaa mennä töihin, koska siellä on niin painostavaa ja ahdistavaa eikä uskalla tehdä tai sanoa mitään, kun pelkää että siihen tartutaan.
Olen aina ollut kaikkien kaveri enkä tajua miten en vain tavoita noita työkavereita ja miten tuolla on noin kamalaa. En osaa edes eritellä mitään tiettyjä henkilöitä tai syitä.
En uskalla puhua tästä mihinkään, koska esimieheni on yksi pahimmista (hän tällä hetkellä mököttää minulle, koska tein yhden työtehtävän eri tavalla kuin hän oli sen ajatellut, vaikka tästä ei koitunut mitään lisätyötä tai -kuluja). Pelkään, että ratkaisu on se, että minun on lähdettävä tuolta ja tässä työllisyystilanteessa olen vain tähän asti ollut kiitollinen, että minulla edes on vakituinen työpaikka, koska jollainhan asuntolainaakin on lyhennettävä. En vain jaksa. Olen työpäivän jälkeen niin henkisesti uupunut, etten jaksa kohdata ihmisiä. Haluan vain nukkua.
Kommentit (41)
Naisvaltaisilla työilmapiiriltään sairailta työpaikoilla, kuten esimerkiksi joissain sairaaloissa, hoitolaitoksissa tai ylityöllistetyissä päiväkodeissa tämä on hyvin yleistä, että otetaan "avustaja" tai "harjoittelija" työpaikkaan.
Pointti on siinä, että uuden tulokkaan työhön kuuluu pääasiassa olla henkinen ukkosenjohdatin,
johon kaikki elämäänsä tai työhönsä väsyneet mulkkerot ja leipääntyneet per-sh-lävet voivat ihan vapaasti purkaa yhteisellä sanattomalla sopimuksella turhaumiaan pikkuvettuilulla ja ovelasti vaikkapa pätemisen tarpeeseen piilotellulla työpaikkakiusaamisella. Ei esim huikata huomenia, väännetään heti aamulla naama tympeästi tuhahtaen vituralle jos uusi tulee aamuvuoroon ja hetipaikalla herttaiseen hymyyn ja ääneen kun vakkari työkaveri tulee paikalle, että karkeusero varmasti tulee selväksi uudelle.
Jos tullaan käytävällä vastaan näytetään tulokkaalle peittelemättömästi vettuuntuneelta eikä sanota sanaakaan, käyttäydytään kuin ilmaa tulisi vastaan.
Esimerkiksi näin:
Puhutaan epäkunnioittavasti tai tiuskien. Kireällä ja tarpeettoman kovalla äänellä.
Ei neuvota eikä perehdytetä edes perusasioissa, oppikoon itse käytännössä vaikkapa työssä oleelliset salasanat , säännöt ja muut
jos ei tajua niin se on voivoi, silloin huokaillaan ja supistaan kollegojen kanssa selän takana miten toi VOI OLLA noin onneton. ettei totakaan hoksannu että se salasana on tietenkin +#&% .
Toitotetaan suureen ääneen (jos tyhmä uusi tulokas kehtaa kysyä) kuinka ollaan tässä oltu kolokytävuotta alalla ilman mitään perehdyttämisiä tai kansioita ja hyvin on pärjätty.
Mitä sitä pitää kysellä jatkuvasti. Leikitään kuuroa jos tulokas kysyy painunyhelvettiinsinäkinsiitä-ilme naamalla.
Kumotaan välittömästi tulokkaan yritykset tyyliin "ei, ei kuin näin se pitää, ei saa tehdä noin" ja aina muiden läsnä ollessa.
Valitetaan selän takana, ellei muuta keksi jos toinen on ystävällinen ja ahkera ja huolellinen -- niin aina voi valittaa vaikkapa voimakkaasta hajuvedestä.
Valitetaan esimiehelle seuraavaksi oikein kimpassa uusi ettei tulokas sovellu työhön koska tekee virheitä ja hutiloi eikä kysy neuvoa vaan toimii omin päin, mutta vasta sen jälkeen kun tulokas alkaa näyttää vakavan uupumisen merkkejä.
Uusi tulokas jää sairauslomalle.
Suureen ääneen työyhteisössä nyt huokaistaan helpotuksesta,
koska tajutaan selkeästi että kaikki kireys ja stressi johtuikin tästä uudesta paskamaiseta tulokkaasta jonka perään piti olla koko ajan katsomassa
ja kuinka ihanasti on nyt kaikilla helpottunut olo ja kuinka kaikilla taas työt maittaa uudella lailla
ja nauru raikaa ja uudelleen elpynyttä yhteishenkeä pitää nyt oikein juhlia kimpparisteilyllä tai teatteri-illalla.
Onneksi se tunari saatiin pois, nyökyttelevät nyt kaikki kilpaa.
Otetaan seuraavaksi vaikkapa syksyllä uusi ukkosenjohdatin..... eikun opiskelija.
"Muutoin akat käy nokkimaan toisiansa eikä töistä tule yhtään mitään,kun saikuttavat tai ravaavat täällä valittamassa kilpaa toisistaan" tuumaa esimies toimistonsa työpöydän ääressä päänsä käsiinsä painaen.
Hyvä ja lohdullinen uutinen on tämä:
onneksi on olemassa terveitä työpaikkoja joissa työskentelee innostuneita, fiksuja ja toisiaan kunnioittavia ihmisiä. Siellä vaihtuvuus on pientä ja työ sujuu, kaikki haluavat sinne, ihan syystä.
Tällaisia terveitäkin työpaikkoja on.
Siksi kannattaa niitä etsiä ja niitä kohden hakeutua.
Sairaassa työpaikassa voidaan ihminen saada tuntemaan olonsa niin kurjaksi, että jotkut ovat jopa riistäneet henkensä, näin kerrotaan.
Parasta on että työapaikan ilmapiirin vaistoaa jo koeajalla ja koeaikana sopparin voi purkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa toki tuhahdellen mököttää maanantaisin ja tiuskia työkaverille.
Se on tottakai työkaverin syy että teidän elämä on pepusta ja ette itse selviydy työtehtävistänne .
Kostakaa röyhkeästi manipuloiden
vaikkapa nyt passiivisagressiivisesti mököttäen ,
miksi muilla muka tulisi olla hyvä olo työpaikallaan
kun ei teilläkään ole.
Suomi nousuun !
Viesti 2 kuvasi täydellisesti kokemukseni hoitoalasta :D harmi ettei voi antaa superpeukkua
Nyt joka duunipaikkaan ikioma ukkosenjohdatin työpaikan psyykkisen paineen purkuun johtuen tietenkin työn liiallisesta kuormittavuudesta eikä suinkaan kenenkään silkasta mulkkeromaisuudesta:
ikioma ukkosenjohdatin = ilmainen työkokeilija , ji---haa!!!
Työpaikkojen ilmapiirit voivat vaihdella todella paljon. Jos on ollut työurallaan useammassa paikassa, niin kyllä niitä eroja huomaa. Jossain paikoissa ei juuri koskaan haukuta ketään selän takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Inhottaa olla töissä jossa on kummallisia klikkejä ja kaikki ei tajua miten töissä ollaan rehtejä työkavereita. Työelämän säännöt on ihmeen vieraita joillekkin. Töissä ei syrjitä ketään eikä suunnitella vapaa-ajan ohjelmaa muiden kuullen niin että heidät jätetään ulkopuolelle, tervehditään kaikkia, autetaan pyydettäessä, ei tiuskita muille, ei muodosteta kuppikuntia vaan ollaan tasa lailla kaikkien kanssa työpäivän aikana, ei juoruilla muista, tehdään annetut hommat, ei saikuteta jatkuvasti ja mennä muiden siivellä, ei jauheta paskaa esimiehistä. Osa on niin vittumaisia työkavereita että ihmettelen miten ne on palkattu. Ei tietenkään rekrytoinnissa tule ilmi miten huonoa sopeutuminen työyhteisön sääntöihin on. Onneksi on taas viikonloppu ja saa hengähtää mutta maanantaina pitää jaksaa kuunnella tiettyjen tiuskintaa, valittamista, supattelua ja silmien pyörittelyä.
Kirjoitat oman tv-sarjan käsikirjoituksen niistä ilkiöistä. Voit mielessäsi myös luoda tilanteita, joissa ilkiöt selkäänpuukottajat saavat oikein kunnolla nenilleen ja toteutat ne siinä käsikirjoituksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
töissä ollaan rehtejä työkavereita.
-Töissä ei syrjitä ketään eikä suunnitella vapaa-ajan ohjelmaa muiden kuullen niin että heidät jätetään ulkopuolelle,
-tervehditään kaikkia,
-autetaan pyydettäessä,
-ei tiuskita muille,
-ei muodosteta kuppikuntia vaan ollaan tasa lailla kaikkien kanssa työpäivän aikana,
-ei juoruilla muista,
-tehdään annetut hommat,
-ei saikuteta jatkuvasti ja mennä muiden siivellä,
-ei jauheta paskaa esimiehistä. ....
Näin juuri!
Tuo ylläoleva lainaus kommentista tulisi olla osa työsopimusta joka allekirjoitetaan työn alkaessa.
Kaikille se, kuinka työpaikalla ollaan ja mihin työpaikalla olo työntekijää velvoittaa, on järkyttävän epäselvää. Käyttäydytään toisia kohtaan suorastaan sikamaisesti.
Huonosta käytöksestä tulisi olla vapaus irtisanoa, niin kalliiksi tulee työpaikkapottuillu sairauslomina , tuuraajien palkkamisineen , puhumattakaan radikaalisti alentuvana työtehona.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat oman tv-sarjan käsikirjoituksen niistä ilkiöistä. Voit mielessäsi myös luoda tilanteita, joissa ilkiöt selkäänpuukottajat saavat oikein kunnolla nenilleen ja toteutat ne siinä käsikirjoituksessa.
Yleensä ottaen kun ihminen joutuu selvitymään kohtuuttomasti kuormittavassa työympäristössä päivästä toiseen ja viikosta viikkoon ja kuukaudesta..jne
niin hän ei jaksa muuta kuin nukkua vapaa-aikanaan kotona, ei takuulla mitään keskittymistä vaativaa kirjoitustehtäviä tai päiväkirjaa työstää,
sillä niin paljon psyykkistä energiaa kuluu joidenkin hölmöläisten kanssa työskennellessä, koska ihmisen on oltava valmiustilassa kun ei tiedä mitä seuraavaksi on luvassa.
Työpaikalla tuki on tärkeää varsinkin vastuullisissa ammateissa.
Mikäli työyhteisön tuki puuttuu ja vielä päivittäin henkisesti kampitetaan, niin kyllä se työtehtävistä selvityyminen saattaa muodostua hyvinkin haastavaksi.
Ihminen ei ole mikään kone joka kestää mitä vain.
Siksi tarvitsemme toisiamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin yleistä naisvaltaisilla aloilla. Miksi ihmeessä ei edelleenkään johto tee asialle mitään koska se ongelma tunnetusti aiheuttaa ongelmia myös ylimmälle johdolle työn laadun ja työtehon muodossa sekä runsaina sairauspoissaoloina. Ongelmia alkaa muodostumaan kun työpaikan työntekijöiden keski-ikä on enemmän kuin 45 vuotta ja naisia on selvä enemmistö. Nämä vaihdevuosioireissaan tiuskivat änkyrät tekevät toisille kiusaa ihan ilokseen. Yleensä juuri ne nuoremmat tai sitten ne kauniimmat/nuorekkaammat ja tasapainoisemmat keski-ikäiset saavat nämä änkyrätädit niskaansa. Oman kokemukseni mukaan tasapaino sukupuolten välillä eli lähes saman verran molempia sukupuolen edustajia niin työhyvinvointikin on paremmalla tasolla. Nuoria pitäisi olla myös enemmän tosin heissäkin löytyy niitä nyrpistelijöitä ja selkäänpuukottajia. Tosiasia on kuitenkin se, että mitä enemmän naisia ja etenkin jos enemmistö keski-ikäisiä niin työrauha ja viihtyvyys ei työpaikalla toteudu ennen ikä- ja sukupuolijakauman muutosta.
Meillä kanssa meinaa ilmapiiri mennä tuohon suuntaan. Muutaman tuollaisen kanssa kun teet töitä, niin yhtäkkiä huomaa itsekkin puhuvansa paskaa ja oikein hämmästyy, ettenhän mä edes ole tälläinen. Olen alkanut vihaamaan itseäni töissä. Meen sinne ihan ok tunnelmilla, mutta en uskalla enään puhua mitään, kun en tunne tätä suuta ja mitä pirua sieltä saattaa tulla ulos. Unetkin vähän kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(katokun) millään muulla ei oo välii kunhan kaikki kiiltää!täydellisii kun olemme.
Ihan samaa peetä on miesvaltaisilla työpaikoilla. Älkää viitsikö typistää vain naisalojen ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työporukan ei tarvita kuin pari naista ja soppa on valmis. Nämä akat ruokkivat ristiriitoja ja pahaa oloaan joko liittoutumalla muita vastaan tai vaihtoehtoisesti toisiaan vastaan. Tiedä sitten kumpi lopulta on yhteisölle se pahempi vaihtoehto...
Juoruillaan, levitetään huhuja, pelotellaan, arvostellaan, syytellään, tiuskitaan, ollaan sairaslomilla...
Työpaikallani oli erityinen ilmapiiri; haukkumista, papereiden piilottelua, valheellisia juoruja, tavaroiden katoamista (myös henkilökohtaiset tavarat, kuten kotiavaimet, pankkikortti, kännykkä...) jotka sitten löytyivät aina jostain lattioilta. Työvälineitä vaihdeltiin rikkinäisiin. Kerrottiin, miltä kotonani näyttää ja mitä aion tehdä viikonloppuna (käsilaukussani oli aina kalenteri mukana). Kun vaihdoin lukot, seuraavalla viikolla pihallani oli käyty rikkomassa tavaroita. Nyt opintovapaalla puolitoista vuotta ja vapaa on kohta loppumassa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa meinaa ilmapiiri mennä tuohon suuntaan.
Muutaman tuollaisen kanssa kun teet töitä, niin yhtäkkiä huomaa itsekkin puhuvansa paskaa ja oikein hämmästyy, ettenhän mä edes ole tälläinen. Olen alkanut vihaamaan itseäni töissä.
Tuo on niin totta.
Negatiivisuus ja ilkeily tarttuu kummasti .
Tiedän mm erään tapauksen, missä alansa huipputyyppi, kehityskelpoinen ja runsasta ammatillista potentiaalia omaava varsin pidetty persoona sai lähimmäksi työkollegakseen täysin lievästi ilmaistuna karsean tapauksen.
Seuraus:
tää tyyppi on nykyään ihan uupuneen oloinen,saikuttaa ja kun on duunissaan niin antaa tuon ilkiön päsmäröidä pöljyyksiään puuttumatta siihen mitenkään tai sitten peesaa sen ilkeyksiä alkaen viljellä ihan omituista ilkeämielistä inside"huumoria" --- ja nyt alkaa ympäristön luottamus ja kunnioitus olla pikkuhiljaa mennyttä, ammattitaidossa kehittymisestä ja työssä viihtymisestä puhumatakaan.
Tyhmä työkaveri kun imee kaiken hapen ja energian tältä ennen niin tykätyltä ja innostuneen osaavalta työntekijältä - korvaten sen dominoiden työpäiviä silkalla negatiivisuudella ja itsekkyydellä.
Sinänsä helkkarin traagista , koska ao henkilö voisi päästä alansa huipulle mutta tasoton työkaveri torpedoi kehityksen. Häntä on alettu jo ammatillisesti karttamaan koska kukaan ei halua lähelleen kaupanpäällisenä tulevaa negatiivisuutta tursuavaa sekoboltsia joka ei tule toimeen kenenkään kanssa pitkään.
Mutta mitäpä tuossakaan voi ympäristö tehdä ellei asianomainen itse havahdu että missä tässä mennään.
On niitä miehiäkin jotka liittoutuu parin akan kanssa supattelemaan nurkkaan. Valtaosa tieten on naisia, mutta joka sorttia mahtuu kumpaankin sukupuoleen.
Vierailija kirjoitti:
On niitä miehiäkin jotka liittoutuu parin akan kanssa supattelemaan nurkkaan. Valtaosa tieten on naisia, mutta joka sorttia mahtuu kumpaankin sukupuoleen.
Joo kyllä jotkut miehetkin osaa olla varsinaisia kieroja "ämmiä" .
työpaikalla tehdään töitä ja käyttäydytään asiallisesti muita kohtaan. kaverisuhteet hoidetaan vapaalla.
Harmillista kuulla. Kannattaa vaihtaa työpaikkaa.
Itse olin myös eräässä paikassa töissä, jossa touhu oli aivan kummallista... lopulta sairastuin ja oli pakko jäädä sairaslomalle.