Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työpaikalla niin huono yhteishenki, että oksettaa ylipäätään käydä töissä
16.06.2017 |
Olen töissä noin 50 henkilön toimistossa ja olen ollut siellä nyt pari vuotta. Olen nuorin työntekijä (28-vuotias), muut ovatkin sitten yli 40-vuotiaita. Ikä ei sinänsä ole mikään ongelma, mutta minulle on puhuttu ensimmäisestä päivästäni asti kuin lapselle. Myös tekemisiäni ja sanomisiani kyttäillään vähän enemmän ja virheitäni tuodaan kärkkäästi esille, niinkuin mokaisin tai laiminlöisin asioita silkkaa veemäisyyttäni tai välinpitämättömyyttäni. Toisaalta se virheistä kuittailukin on edes vähän kivempaa verrattuna siihen selän takana puhumiseen. Tätä ei tapahdu vain minulle, kyllä kaikki puhuvat kaikista aikalailla. Siellä toki on kuppikuntia ja klikkejä, jotka sitten keskenään juoruilevat muista ja mm. spekuloivat sairaslomien syistä ja ovatko ne oikeutettuja.
En ole ikinä ollut töissä paikassa, jossa toisten tekemillä pienilläkin virheillä repostellaan niin kovaan ääneen. Olen tottunut siihen, että jos jokin virhe huomataan, niin siitä mennään asianomaiselle kahdenkesken sanomaan normaalisti. Täällä se on oikea spektaakkeli, jota puidaan kovaan ääneen kaikkien kuullen kahvitauolla. Eikä se ole mitään pelkkää hyväntahtoista vitsailua vaan ihan puhdasta toisen nolaamista ja vittuilua. Yleensä itse kyllä yritän tuollaisessa tilanteessa puolustaa kohteena olevaa työkaveria tyyliin "kaikkihan nyt joskus mokaa". Mutta ei sillä ole oikeastaan mitään vaikutusta.
Siis on vaan kaikinpuolin niin huono ilmapiiri ja toisten nolaaminen, syyttely, kyttääminen ja paskanpuhuminen. Oksettaa mennä töihin, koska siellä on niin painostavaa ja ahdistavaa eikä uskalla tehdä tai sanoa mitään, kun pelkää että siihen tartutaan.
Olen aina ollut kaikkien kaveri enkä tajua miten en vain tavoita noita työkavereita ja miten tuolla on noin kamalaa. En osaa edes eritellä mitään tiettyjä henkilöitä tai syitä.
En uskalla puhua tästä mihinkään, koska esimieheni on yksi pahimmista (hän tällä hetkellä mököttää minulle, koska tein yhden työtehtävän eri tavalla kuin hän oli sen ajatellut, vaikka tästä ei koitunut mitään lisätyötä tai -kuluja). Pelkään, että ratkaisu on se, että minun on lähdettävä tuolta ja tässä työllisyystilanteessa olen vain tähän asti ollut kiitollinen, että minulla edes on vakituinen työpaikka, koska jollainhan asuntolainaakin on lyhennettävä. En vain jaksa. Olen työpäivän jälkeen niin henkisesti uupunut, etten jaksa kohdata ihmisiä. Haluan vain nukkua.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
työpaikalla tehdään töitä ja käyttäydytään asiallisesti muita kohtaan. kaverisuhteet hoidetaan vapaalla.
Kun työntekijöitä viettää päivästään ja aktiivivuosistaan suurimman osan ihan samassa työpaikassa , niin kyllä siinä ne työntekijät yhteen hitsautuu sekä hyvässä että pahassa, syntyy kaikenlaisia kaverisuhteita, ellei työporukka liiemmin vaihdu vaan tosiaan on työpaikkoja missä on oltu kymmeniä vuosia putkeen (esim hoitoala). Kysymys kuuluukin miten siinä dynamiikassa otetaan uudet vastaan , sillä se paljastaa yleensä armotta työpaikan heikoimmat lenkit (suomeksi: mätämunat).
Ei kaikilla ole tarvetta simputtaa ja suurin osa kokee moisen vastenmieliseksi ja täysin ahdistavaksi ja vääräksi toiminnaksi. Mitä se lain mukaan selkeästi onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyky päivät ja liikuntapäivät on yhtä tyhjän kanssa. Leikitään ja kuunnellaan tyhjänpäiväisiä asiantuntija luentoja turhista aiheista. Ne ei auta mitään jos todelliseen ongelmaan eli joidenkin huonoon käytökseen ei puututa. Esimiesten tehtävä on pysyä kärryillä ryhmädynamiikasta ja puuttua epäkohtiin rohkeasti. Epäkohdat on toisia kyykyttävät hankalat tyypit, eriseuroja rakentavat myrkyttäjät ja selän takana supattajat joilla ei kantti kestä suoraan puheeseen, jotka murjottaa ja ei sano suoraan mikä kiikastaa. Muutama hankala tyyppi saa koko työyhteisön voimaan pahoin. Itseasiassa työhyvinvoinnin psykologi sanoi että jo yksi tai kaksi asennevammaista vahvaa ihmistä voi myrkyttää ja lamata koko työyhteisön.
Vierailija kirjoitti:
Tyky päivät ja liikuntapäivät on yhtä tyhjän kanssa. Leikitään ja kuunnellaan tyhjänpäiväisiä asiantuntija luentoja turhista aiheista. Ne ei auta mitään jos todelliseen ongelmaan eli joidenkin huonoon käytökseen ei puututa. Esimiesten tehtävä on pysyä kärryillä ryhmädynamiikasta ja puuttua epäkohtiin rohkeasti. Epäkohdat on toisia kyykyttävät hankalat tyypit, eriseuroja rakentavat myrkyttäjät ja selän takana supattajat joilla ei kantti kestä suoraan puheeseen, jotka murjottaa ja ei sano suoraan mikä kiikastaa. Muutama hankala tyyppi saa koko työyhteisön voimaan pahoin. Itseasiassa työhyvinvoinnin psykologi sanoi että jo yksi tai kaksi asennevammaista vahvaa ihmistä voi myrkyttää ja lamata koko työyhteisön.
Olet oikeassa.
Itse sain työkaverin kiinni ihan verekseltään, kun supatteli minusta selkäni takana. Siis ihan kirjaimellisesti, selkäni takana, ehkä parin metrin päässä. Käännyin ympäri ja sanoin, että "jos sinulla on jotakin kritiikkiä esittää minun työstäni, niin se kannattaa osoittaa suoraan minulle". Nyt varmaan sitten minulla on se työpaikan riidanhaastajan maine. Onhan sellainen supattelu niin paljon hienovaraisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Tyky päivät ja liikuntapäivät on yhtä tyhjän kanssa. Leikitään ja kuunnellaan tyhjänpäiväisiä asiantuntija luentoja turhista aiheista. Ne ei auta mitään jos todelliseen ongelmaan eli joidenkin huonoon käytökseen ei puututa. Esimiesten tehtävä on pysyä kärryillä ryhmädynamiikasta ja puuttua epäkohtiin rohkeasti. Epäkohdat on toisia kyykyttävät hankalat tyypit, eriseuroja rakentavat myrkyttäjät ja selän takana supattajat joilla ei kantti kestä suoraan puheeseen, jotka murjottaa ja ei sano suoraan mikä kiikastaa. Muutama hankala tyyppi saa koko työyhteisön voimaan pahoin. Itseasiassa työhyvinvoinnin psykologi sanoi että jo yksi tai kaksi asennevammaista vahvaa ihmistä voi myrkyttää ja lamata koko työyhteisön.
tuota on myös tullut ihmeteltyä, että kun saadaan isohko työporukka yhteen tilaan (mikä oikeasti vaatii jonkinverran vaivaa ja järjestelyä eli on aika harvinainen juttu) ja olisi mahdollisuus ottaa niitä tärkeitä asioita esille jotka syövät työenergiaa, tai kuten osuvasti edellisessä kommentissa kuvattiin "lamauttaa" pahimmillaan työyhteisön,
niin aika käytetään tyyliin seuraleikkeihin ja höpöhöpötouhuiluun että aika saadaan kulumaan.
Onko tämäntyyppiset asiat niin vaikeita ja kipeitä ottaa esiin?
Pelottavaako kenties että oikeasti tapahtuu jotain, muutos pelottaa?
Ainakin se (asioiden käsittely) vaatisi rohkeutta ja viisautta .
Saattaisi olla jopa aimo harppaus henkisesti terveellisempään työympäristöön ja työkulttuuriin.
Ideoita? Ehdotuksia?
Kokemusta on huonosta työilmapiiristä toimistossa.
Meillä muutamat vanhemmat naiset pelkäsi oman työpaikkansa puolesta kun niin oli V-mäisiä nuorempia kohtaan ja arvosteli aivan syyttä. Lähdin itsekin pois sieltä kun oli kuppikuntia täynnä ja selän takana puhumista. Oikein ärsytti se kahvipöytä supattelu, nyökyttely ja virnistely. Hyi hitto. Ei enää toimistoon. I hope so.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
työpaikalla tehdään töitä ja käyttäydytään asiallisesti muita kohtaan. kaverisuhteet hoidetaan vapaalla.
Tuo lause (yllä) tulisi kirjoittaa ISOIN kirjaimin joka ikisen työpaikan sisääntulo oveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kanssa meinaa ilmapiiri mennä tuohon suuntaan.
Muutaman tuollaisen kanssa kun teet töitä, niin yhtäkkiä huomaa itsekkin puhuvansa paskaa ja oikein hämmästyy, ettenhän mä edes ole tälläinen. Olen alkanut vihaamaan itseäni töissä.
Tuo on niin totta.
Negatiivisuus ja ilkeily tarttuu kummasti .
Tiedän mm erään tapauksen, missä alansa huipputyyppi, kehityskelpoinen ja runsasta ammatillista potentiaalia omaava varsin pidetty persoona sai lähimmäksi työkollegakseen täysin lievästi ilmaistuna karsean tapauksen.
Seuraus:
tää tyyppi on nykyään ihan uupuneen oloinen,saikuttaa ja kun on duunissaan niin antaa tuon ilkiön päsmäröidä pöljyyksiään puuttumatta siihen mitenkään tai sitten peesaa sen ilkeyksiä alkaen viljellä ihan omituista ilkeämielistä inside"huumoria" --- ja nyt alkaa ympäristön luottamus ja kunnioitus olla pikkuhiljaa mennyttä, ammattitaidossa kehittymisestä ja työssä viihtymisestä puhumatakaan.
Tyhmä työkaveri kun imee kaiken hapen ja energian tältä ennen niin tykätyltä ja innostuneen osaavalta työntekijältä - korvaten sen dominoiden työpäiviä silkalla negatiivisuudella ja itsekkyydellä.
Sinänsä helkkarin traagista , koska ao henkilö voisi päästä alansa huipulle mutta tasoton työkaveri torpedoi kehityksen. Häntä on alettu jo ammatillisesti karttamaan koska kukaan ei halua lähelleen kaupanpäällisenä tulevaa negatiivisuutta tursuavaa sekoboltsia joka ei tule toimeen kenenkään kanssa pitkään.
Mutta mitäpä tuossakaan voi ympäristö tehdä ellei asianomainen itse havahdu että missä tässä mennään.
Jotkut ihmiset vaan ovat suggestioherkkiä ja psyykkisesti heikkoja, vaikka olisivat sinänsä älykkäitä. Ei sille mitään mahda. Antaa heidän mokata omat hommansa ihan rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisilla työilmapiiriltään sairailta työpaikoilla, kuten esimerkiksi joissain sairaaloissa, hoitolaitoksissa tai ylityöllistetyissä päiväkodeissa tämä on hyvin yleistä, että otetaan "avustaja" tai "harjoittelija" työpaikkaan.
Pointti on siinä, että uuden tulokkaan työhön kuuluu pääasiassa olla henkinen ukkosenjohdatin,
johon kaikki elämäänsä tai työhönsä väsyneet mulkkerot ja leipääntyneet per-sh-lävet voivat ihan vapaasti purkaa yhteisellä sanattomalla sopimuksella turhaumiaan pikkuvettuilulla ja ovelasti vaikkapa pätemisen tarpeeseen piilotellulla työpaikkakiusaamisella. Ei esim huikata huomenia, väännetään heti aamulla naama tympeästi tuhahtaen vituralle jos uusi tulee aamuvuoroon ja hetipaikalla herttaiseen hymyyn ja ääneen kun vakkari työkaveri tulee paikalle, että karkeusero varmasti tulee selväksi uudelle.
Jos tullaan käytävällä vastaan näytetään tulokkaalle peittelemättömästi vettuuntuneelta eikä sanota sanaakaan, käyttäydytään kuin ilmaa tulisi vastaan.
Esimerkiksi näin:
Puhutaan epäkunnioittavasti tai tiuskien. Kireällä ja tarpeettoman kovalla äänellä.
Ei neuvota eikä perehdytetä edes perusasioissa, oppikoon itse käytännössä vaikkapa työssä oleelliset salasanat , säännöt ja muut
jos ei tajua niin se on voivoi, silloin huokaillaan ja supistaan kollegojen kanssa selän takana miten toi VOI OLLA noin onneton. ettei totakaan hoksannu että se salasana on tietenkin +#&% .
Toitotetaan suureen ääneen (jos tyhmä uusi tulokas kehtaa kysyä) kuinka ollaan tässä oltu kolokytävuotta alalla ilman mitään perehdyttämisiä tai kansioita ja hyvin on pärjätty.
Mitä sitä pitää kysellä jatkuvasti. Leikitään kuuroa jos tulokas kysyy painunyhelvettiinsinäkinsiitä-ilme naamalla.
Kumotaan välittömästi tulokkaan yritykset tyyliin "ei, ei kuin näin se pitää, ei saa tehdä noin" ja aina muiden läsnä ollessa.
Valitetaan selän takana, ellei muuta keksi jos toinen on ystävällinen ja ahkera ja huolellinen -- niin aina voi valittaa vaikkapa voimakkaasta hajuvedestä.
Valitetaan esimiehelle seuraavaksi oikein kimpassa uusi ettei tulokas sovellu työhön koska tekee virheitä ja hutiloi eikä kysy neuvoa vaan toimii omin päin, mutta vasta sen jälkeen kun tulokas alkaa näyttää vakavan uupumisen merkkejä.
Uusi tulokas jää sairauslomalle.
Suureen ääneen työyhteisössä nyt huokaistaan helpotuksesta,
koska tajutaan selkeästi että kaikki kireys ja stressi johtuikin tästä uudesta paskamaiseta tulokkaasta jonka perään piti olla koko ajan katsomassa
ja kuinka ihanasti on nyt kaikilla helpottunut olo ja kuinka kaikilla taas työt maittaa uudella lailla
ja nauru raikaa ja uudelleen elpynyttä yhteishenkeä pitää nyt oikein juhlia kimpparisteilyllä tai teatteri-illalla.
Onneksi se tunari saatiin pois, nyökyttelevät nyt kaikki kilpaa.
Otetaan seuraavaksi vaikkapa syksyllä uusi ukkosenjohdatin..... eikun opiskelija.
"Muutoin akat käy nokkimaan toisiansa eikä töistä tule yhtään mitään,kun saikuttavat tai ravaavat täällä valittamassa kilpaa toisistaan" tuumaa esimies toimistonsa työpöydän ääressä päänsä käsiinsä painaen.
Hyvä ja lohdullinen uutinen on tämä:
onneksi on olemassa terveitä työpaikkoja joissa työskentelee innostuneita, fiksuja ja toisiaan kunnioittavia ihmisiä. Siellä vaihtuvuus on pientä ja työ sujuu, kaikki haluavat sinne, ihan syystä.
Tällaisia terveitäkin työpaikkoja on.
Siksi kannattaa niitä etsiä ja niitä kohden hakeutua.
Sairaassa työpaikassa voidaan ihminen saada tuntemaan olonsa niin kurjaksi, että jotkut ovat jopa riistäneet henkensä, näin kerrotaan.
Parasta on että työapaikan ilmapiirin vaistoaa jo koeajalla ja koeaikana sopparin voi purkaa.
Näin miehenä näkemykseni on se, että naiset ovat sellaisia vähän sisäänpäin lämpeneviä, juoruilevia, kompromissittomia ja sitä kautta tiivistyy ilmapiiri oikein sellainen saata£nallinen myrsky joka puhaltaa jonkun eri mieltä olevan kasvoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisilla työilmapiiriltään sairailta työpaikoilla, kuten esimerkiksi joissain sairaaloissa, hoitolaitoksissa tai ylityöllistetyissä päiväkodeissa tämä on hyvin yleistä, että otetaan "avustaja" tai "harjoittelija" työpaikkaan.
Pointti on siinä, että uuden tulokkaan työhön kuuluu pääasiassa olla henkinen ukkosenjohdatin,
johon kaikki elämäänsä tai työhönsä väsyneet mulkkerot ja leipääntyneet per-sh-lävet voivat ihan vapaasti purkaa yhteisellä sanattomalla sopimuksella turhaumiaan pikkuvettuilulla ja ovelasti vaikkapa pätemisen tarpeeseen piilotellulla työpaikkakiusaamisella. Ei esim huikata huomenia, väännetään heti aamulla naama tympeästi tuhahtaen vituralle jos uusi tulee aamuvuoroon ja hetipaikalla herttaiseen hymyyn ja ääneen kun vakkari työkaveri tulee paikalle, että karkeusero varmasti tulee selväksi uudelle.
Jos tullaan käytävällä vastaan näytetään tulokkaalle peittelemättömästi vettuuntuneelta eikä sanota sanaakaan, käyttäydytään kuin ilmaa tulisi vastaan.
Esimerkiksi näin:
Puhutaan epäkunnioittavasti tai tiuskien. Kireällä ja tarpeettoman kovalla äänellä.
Ei neuvota eikä perehdytetä edes perusasioissa, oppikoon itse käytännössä vaikkapa työssä oleelliset salasanat , säännöt ja muut
jos ei tajua niin se on voivoi, silloin huokaillaan ja supistaan kollegojen kanssa selän takana miten toi VOI OLLA noin onneton. ettei totakaan hoksannu että se salasana on tietenkin +#&% .
Toitotetaan suureen ääneen (jos tyhmä uusi tulokas kehtaa kysyä) kuinka ollaan tässä oltu kolokytävuotta alalla ilman mitään perehdyttämisiä tai kansioita ja hyvin on pärjätty.
Mitä sitä pitää kysellä jatkuvasti. Leikitään kuuroa jos tulokas kysyy painunyhelvettiinsinäkinsiitä-ilme naamalla.
Kumotaan välittömästi tulokkaan yritykset tyyliin "ei, ei kuin näin se pitää, ei saa tehdä noin" ja aina muiden läsnä ollessa.
Valitetaan selän takana, ellei muuta keksi jos toinen on ystävällinen ja ahkera ja huolellinen -- niin aina voi valittaa vaikkapa voimakkaasta hajuvedestä.
Valitetaan esimiehelle seuraavaksi oikein kimpassa uusi ettei tulokas sovellu työhön koska tekee virheitä ja hutiloi eikä kysy neuvoa vaan toimii omin päin, mutta vasta sen jälkeen kun tulokas alkaa näyttää vakavan uupumisen merkkejä.
Uusi tulokas jää sairauslomalle.
Suureen ääneen työyhteisössä nyt huokaistaan helpotuksesta,
koska tajutaan selkeästi että kaikki kireys ja stressi johtuikin tästä uudesta paskamaiseta tulokkaasta jonka perään piti olla koko ajan katsomassa
ja kuinka ihanasti on nyt kaikilla helpottunut olo ja kuinka kaikilla taas työt maittaa uudella lailla
ja nauru raikaa ja uudelleen elpynyttä yhteishenkeä pitää nyt oikein juhlia kimpparisteilyllä tai teatteri-illalla.
Onneksi se tunari saatiin pois, nyökyttelevät nyt kaikki kilpaa.
Otetaan seuraavaksi vaikkapa syksyllä uusi ukkosenjohdatin..... eikun opiskelija.
"Muutoin akat käy nokkimaan toisiansa eikä töistä tule yhtään mitään,kun saikuttavat tai ravaavat täällä valittamassa kilpaa toisistaan" tuumaa esimies toimistonsa työpöydän ääressä päänsä käsiinsä painaen.
Hyvä ja lohdullinen uutinen on tämä:
onneksi on olemassa terveitä työpaikkoja joissa työskentelee innostuneita, fiksuja ja toisiaan kunnioittavia ihmisiä. Siellä vaihtuvuus on pientä ja työ sujuu, kaikki haluavat sinne, ihan syystä.
Tällaisia terveitäkin työpaikkoja on.
Siksi kannattaa niitä etsiä ja niitä kohden hakeutua.
Sairaassa työpaikassa voidaan ihminen saada tuntemaan olonsa niin kurjaksi, että jotkut ovat jopa riistäneet henkensä, näin kerrotaan.
Parasta on että työapaikan ilmapiirin vaistoaa jo koeajalla ja koeaikana sopparin voi purkaa.
Näin miehenä näkemykseni on se, että naiset ovat sellaisia vähän sisäänpäin lämpeneviä, juoruilevia, kompromissittomia ja sitä kautta tiivistyy ilmapiiri oikein sellainen saata£nallinen myrsky joka puhaltaa jonkun eri mieltä olevan kasvoille.
mm SIksi miehet ovat tiedemiehiä. Anteeksi sovinistisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kova juttu jos tyky-päivän luennoitsija aloittaisi:
"Ja nyt sitten puhutaankin tiukkaa asiaa työyhteisön hyvinvoinnista.
Millaisita tekijöistä se koostuu.
Aloitamme työpaikkakiusaamisen eri muodoista ja millä tavoin se työyhteisössä ilmenee ja sinne salakavalasti piiloutuu ja kuka sellaiseen sortuu ja miksi"
Onko kellään kokemuksia tai havaintoja?
Vai siirrynkö suoraan arkistoituihin tositapauksiin josta sitten KESKUSTELEMME ?
Tuollainen olisi mielestäni aimo harppaus työhyvinvointiin työpaikoilla joissa homma on tuntunut kovenevan vuosi vuodelta kun moni pelkää joutuvansa seuraavaksi työkkärijonoon.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kova juttu jos tyky-päivän luennoitsija aloittaisi:
"Ja nyt sitten puhutaankin tiukkaa asiaa työyhteisön hyvinvoinnista.
Millaisita tekijöistä se koostuu.
Aloitamme työpaikkakiusaamisen eri muodoista ja millä tavoin se työyhteisössä ilmenee ja sinne salakavalasti piiloutuu ja kuka sellaiseen sortuu ja miksi"
Onko kellään kokemuksia tai havaintoja?
Vai siirrynkö suoraan arkistoituihin tositapauksiin josta sitten KESKUSTELEMME ?
Tuollainen olisi mielestäni aimo harppaus työhyvinvointiin työpaikoilla joissa homma on tuntunut kovenevan vuosi vuodelta kun moni pelkää joutuvansa seuraavaksi työkkärijonoon.
Minä näksin hyvin yksin kertaisen keinon kitkeä mm työpaikkakiusaamista ja työyhteisön toimivuuutta edistävänä nekijänä ihan vain keskustelemalla asioista yhdessä. Mitäs sanot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kova juttu jos tyky-päivän luennoitsija aloittaisi:
"Ja nyt sitten puhutaankin tiukkaa asiaa työyhteisön hyvinvoinnista.
Millaisita tekijöistä se koostuu.
Aloitamme työpaikkakiusaamisen eri muodoista ja millä tavoin se työyhteisössä ilmenee ja sinne salakavalasti piiloutuu ja kuka sellaiseen sortuu ja miksi"
Onko kellään kokemuksia tai havaintoja?
Vai siirrynkö suoraan arkistoituihin tositapauksiin josta sitten KESKUSTELEMME ?
Tuollainen olisi mielestäni aimo harppaus työhyvinvointiin työpaikoilla joissa homma on tuntunut kovenevan vuosi vuodelta kun moni pelkää joutuvansa seuraavaksi työkkärijonoon.
Minä näksin hyvin yksin kertaisen keinon kitkeä mm työpaikkakiusaamista ja työyhteisön toimivuuutta edistävänä nekijänä ihan vain keskustelemalla asioista yhdessä. Mitäs sanot?
Ja tietysti sitten kun puhutaan avoimuudesta ja voiko tällaista nyt sanoa ääneen, niin ne sanatki voi tiedätkö asetella sillä tavlla aika monella eri tavalla. Pääasia että asioista keskustellaan, on hyvä ja avoin ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisilla työilmapiiriltään sairailta työpaikoilla, kuten esimerkiksi joissain sairaaloissa, hoitolaitoksissa tai ylityöllistetyissä päiväkodeissa tämä on hyvin yleistä, että otetaan "avustaja" tai "harjoittelija" työpaikkaan.
Pointti on siinä, että uuden tulokkaan työhön kuuluu pääasiassa olla henkinen ukkosenjohdatin,
johon kaikki elämäänsä tai työhönsä väsyneet mulkkerot ja leipääntyneet per-sh-lävet voivat ihan vapaasti purkaa yhteisellä sanattomalla sopimuksella turhaumiaan pikkuvettuilulla ja ovelasti vaikkapa pätemisen tarpeeseen piilotellulla työpaikkakiusaamisella. Ei esim huikata huomenia, väännetään heti aamulla naama tympeästi tuhahtaen vituralle jos uusi tulee aamuvuoroon ja hetipaikalla herttaiseen hymyyn ja ääneen kun vakkari työkaveri tulee paikalle, että karkeusero varmasti tulee selväksi uudelle.
Jos tullaan käytävällä vastaan näytetään tulokkaalle peittelemättömästi vettuuntuneelta eikä sanota sanaakaan, käyttäydytään kuin ilmaa tulisi vastaan.
Esimerkiksi näin:
Puhutaan epäkunnioittavasti tai tiuskien. Kireällä ja tarpeettoman kovalla äänellä.
Ei neuvota eikä perehdytetä edes perusasioissa, oppikoon itse käytännössä vaikkapa työssä oleelliset salasanat , säännöt ja muut
jos ei tajua niin se on voivoi, silloin huokaillaan ja supistaan kollegojen kanssa selän takana miten toi VOI OLLA noin onneton. ettei totakaan hoksannu että se salasana on tietenkin +#&% .
Toitotetaan suureen ääneen (jos tyhmä uusi tulokas kehtaa kysyä) kuinka ollaan tässä oltu kolokytävuotta alalla ilman mitään perehdyttämisiä tai kansioita ja hyvin on pärjätty.
Mitä sitä pitää kysellä jatkuvasti. Leikitään kuuroa jos tulokas kysyy painunyhelvettiinsinäkinsiitä-ilme naamalla.
Kumotaan välittömästi tulokkaan yritykset tyyliin "ei, ei kuin näin se pitää, ei saa tehdä noin" ja aina muiden läsnä ollessa.
Valitetaan selän takana, ellei muuta keksi jos toinen on ystävällinen ja ahkera ja huolellinen -- niin aina voi valittaa vaikkapa voimakkaasta hajuvedestä.
Valitetaan esimiehelle seuraavaksi oikein kimpassa uusi ettei tulokas sovellu työhön koska tekee virheitä ja hutiloi eikä kysy neuvoa vaan toimii omin päin, mutta vasta sen jälkeen kun tulokas alkaa näyttää vakavan uupumisen merkkejä.
Uusi tulokas jää sairauslomalle.
Suureen ääneen työyhteisössä nyt huokaistaan helpotuksesta,
koska tajutaan selkeästi että kaikki kireys ja stressi johtuikin tästä uudesta paskamaiseta tulokkaasta jonka perään piti olla koko ajan katsomassa
ja kuinka ihanasti on nyt kaikilla helpottunut olo ja kuinka kaikilla taas työt maittaa uudella lailla
ja nauru raikaa ja uudelleen elpynyttä yhteishenkeä pitää nyt oikein juhlia kimpparisteilyllä tai teatteri-illalla.
Onneksi se tunari saatiin pois, nyökyttelevät nyt kaikki kilpaa.
Otetaan seuraavaksi vaikkapa syksyllä uusi ukkosenjohdatin..... eikun opiskelija.
"Muutoin akat käy nokkimaan toisiansa eikä töistä tule yhtään mitään,kun saikuttavat tai ravaavat täällä valittamassa kilpaa toisistaan" tuumaa esimies toimistonsa työpöydän ääressä päänsä käsiinsä painaen.
Hyvä ja lohdullinen uutinen on tämä:
onneksi on olemassa terveitä työpaikkoja joissa työskentelee innostuneita, fiksuja ja toisiaan kunnioittavia ihmisiä. Siellä vaihtuvuus on pientä ja työ sujuu, kaikki haluavat sinne, ihan syystä.
Tällaisia terveitäkin työpaikkoja on.
Siksi kannattaa niitä etsiä ja niitä kohden hakeutua.
Sairaassa työpaikassa voidaan ihminen saada tuntemaan olonsa niin kurjaksi, että jotkut ovat jopa riistäneet henkensä, näin kerrotaan.
Parasta on että työapaikan ilmapiirin vaistoaa jo koeajalla ja koeaikana sopparin voi purkaa.
Täysin totta! Kokemusta minulla on kahdesta vaateliikkeestä ja kahdesta kioskista, joissa kaikissa oli samanlainen ilmapiiri, työntekijöiden määrä kyllä vaihteli. Kioskissa kaksi esimiestäni harrastivat asiakkaiden edessä nolaamista, simputtamista ja tiuskimista. Oli kivaa mennä töihin itku kurkussa pelkäämään että sattuu virhe ja kuulemaan niistä, ennen kuin ne edes tapahtuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[[/quote]
Jotkut ihmiset vaan ovat suggestioherkkiä ja psyykkisesti heikkoja, vaikka olisivat sinänsä älykkäitä. Ei sille mitään mahda. Antaa heidän mokata omat hommansa ihan rauhassa.[/quote]
"Ei sille mitään mahda"-asenne juurikin on se mihin silkkaa osaamattomuutta turhan usein sorrutaan.
Tuossakin tilanteessa, missä lahjakas työntekijä on täysin väärän työkaverin kanssa läheisessä yhteistyössä,
joka selkeästi ruokkii heikkouksia sen sijaan että tukisi toistensa vahvuuksia,
tulee SKARPPI ESIMIES/JOHTAJA kuvioihin mukaan ja erottaa moisen kombinaation, siirtäen molemmat eri yksiköihin ja saaden tällätavoin tämän lahjakkaan työpotentiaalin paremmin esiin ja puhkeamaan kukkaan toisentyyppisen työkaverin kanssa.
Hyvä esimies on avainasemassa, hän on kartalla mitä yksiköissä tapahtuu.
Tässä syy miksi olen ollut keikkalaisena useamman vuoden hoitoalalla. Jokaisesta paikasta paljastuu se mätämäisyys mikä kytee kulissien alla. Pääni ei vain kestä. En jaksa pikkulasten hiekkalaatikkoleikkejä enää aikuisena. Helpompaa pitää etäisyys ja mieli on kevyt myös vuoroni jälkeen. Saan myös keskittyä vain potilastyöhön 100%!
Itse olin joskus sairaalassa laitosapulaisena ja olin eri osastoilla, niin tuli tutuksi tuo. Yksi kun kävi jotain puhumassa, niin toinen heti perään haukkumaan sitä ensimmäistä. Toisessa työpaikassa (ei sama ala) oli järkyttävä jyräeukko. Kesälomalla hän tuurasi minua ja toista työntekijää, jonka kanssa piti tietenkin lomat sovittaa yhteen, niin vaikka me saimme ne sovittua hyvin, niin jyrälle ei käynyt milloin mistäkin syystä ja välillä sitä lähdettiin lomalle 1.5, vaikka muukin ajankohta olisi ollut mahdollinen. Aiheutti kyllä tosi paljon tätä paskaa, mutta syystä tai toisesta häntä ei kuriin saatu. Nykyisin onneksi ihana työ, esimies ja työkaverit eli ilolla aina töihin menen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisvaltaisilla työilmapiiriltään sairailta työpaikoilla, kuten esimerkiksi joissain sairaaloissa, hoitolaitoksissa tai ylityöllistetyissä päiväkodeissa tämä on hyvin yleistä, että otetaan "avustaja" tai "harjoittelija" työpaikkaan.
Pointti on siinä, että uuden tulokkaan työhön kuuluu pääasiassa olla henkinen ukkosenjohdatin,
johon kaikki elämäänsä tai työhönsä väsyneet mulkkerot ja leipääntyneet per-sh-lävet voivat ihan vapaasti purkaa yhteisellä sanattomalla sopimuksella turhaumiaan pikkuvettuilulla ja ovelasti vaikkapa pätemisen tarpeeseen piilotellulla työpaikkakiusaamisella. Ei esim huikata huomenia, väännetään heti aamulla naama tympeästi tuhahtaen vituralle jos uusi tulee aamuvuoroon ja hetipaikalla herttaiseen hymyyn ja ääneen kun vakkari työkaveri tulee paikalle, että karkeusero varmasti tulee selväksi uudelle.
Jos tullaan käytävällä vastaan näytetään tulokkaalle peittelemättömästi vettuuntuneelta eikä sanota sanaakaan, käyttäydytään kuin ilmaa tulisi vastaan.
Esimerkiksi näin:
Puhutaan epäkunnioittavasti tai tiuskien. Kireällä ja tarpeettoman kovalla äänellä.
Ei neuvota eikä perehdytetä edes perusasioissa, oppikoon itse käytännössä vaikkapa työssä oleelliset salasanat , säännöt ja muut
jos ei tajua niin se on voivoi, silloin huokaillaan ja supistaan kollegojen kanssa selän takana miten toi VOI OLLA noin onneton. ettei totakaan hoksannu että se salasana on tietenkin +#&% .
Toitotetaan suureen ääneen (jos tyhmä uusi tulokas kehtaa kysyä) kuinka ollaan tässä oltu kolokytävuotta alalla ilman mitään perehdyttämisiä tai kansioita ja hyvin on pärjätty.
Mitä sitä pitää kysellä jatkuvasti. Leikitään kuuroa jos tulokas kysyy painunyhelvettiinsinäkinsiitä-ilme naamalla.
Kumotaan välittömästi tulokkaan yritykset tyyliin "ei, ei kuin näin se pitää, ei saa tehdä noin" ja aina muiden läsnä ollessa.
Valitetaan selän takana, ellei muuta keksi jos toinen on ystävällinen ja ahkera ja huolellinen -- niin aina voi valittaa vaikkapa voimakkaasta hajuvedestä.
Valitetaan esimiehelle seuraavaksi oikein kimpassa uusi ettei tulokas sovellu työhön koska tekee virheitä ja hutiloi eikä kysy neuvoa vaan toimii omin päin, mutta vasta sen jälkeen kun tulokas alkaa näyttää vakavan uupumisen merkkejä.
Uusi tulokas jää sairauslomalle.
Suureen ääneen työyhteisössä nyt huokaistaan helpotuksesta,
koska tajutaan selkeästi että kaikki kireys ja stressi johtuikin tästä uudesta paskamaiseta tulokkaasta jonka perään piti olla koko ajan katsomassa
ja kuinka ihanasti on nyt kaikilla helpottunut olo ja kuinka kaikilla taas työt maittaa uudella lailla
ja nauru raikaa ja uudelleen elpynyttä yhteishenkeä pitää nyt oikein juhlia kimpparisteilyllä tai teatteri-illalla.
Onneksi se tunari saatiin pois, nyökyttelevät nyt kaikki kilpaa.
Otetaan seuraavaksi vaikkapa syksyllä uusi ukkosenjohdatin..... eikun opiskelija.
"Muutoin akat käy nokkimaan toisiansa eikä töistä tule yhtään mitään,kun saikuttavat tai ravaavat täällä valittamassa kilpaa toisistaan" tuumaa esimies toimistonsa työpöydän ääressä päänsä käsiinsä painaen.
Hyvä ja lohdullinen uutinen on tämä:
onneksi on olemassa terveitä työpaikkoja joissa työskentelee innostuneita, fiksuja ja toisiaan kunnioittavia ihmisiä. Siellä vaihtuvuus on pientä ja työ sujuu, kaikki haluavat sinne, ihan syystä.
Tällaisia terveitäkin työpaikkoja on.
Siksi kannattaa niitä etsiä ja niitä kohden hakeutua.
Sairaassa työpaikassa voidaan ihminen saada tuntemaan olonsa niin kurjaksi, että jotkut ovat jopa riistäneet henkensä, näin kerrotaan.
Parasta on että työapaikan ilmapiirin vaistoaa jo koeajalla ja koeaikana sopparin voi purkaa.
Näin miehenä näkemykseni on se, että naiset ovat sellaisia vähän sisäänpäin lämpeneviä, juoruilevia, kompromissittomia ja sitä kautta tiivistyy ilmapiiri oikein sellainen saata£nallinen myrsky joka puhaltaa jonkun eri mieltä olevan kasvoille.
Niin.
Oliko muuten siellä kupittaan vai mikä se nytoli se vanhusten kauhupsykiatrisella osastolla, missä niitä vanhuksia läimittiin sun muuta lääkittiin tajuttomiksi ja silleen , ne työntekijät jotka noin toimi ja salli sen tosiaankin ----naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kova juttu jos tyky-päivän luennoitsija aloittaisi:
"Ja nyt sitten puhutaankin tiukkaa asiaa työyhteisön hyvinvoinnista.
Millaisita tekijöistä se koostuu.
Aloitamme työpaikkakiusaamisen eri muodoista ja millä tavoin se työyhteisössä ilmenee ja sinne salakavalasti piiloutuu ja kuka sellaiseen sortuu ja miksi"
Onko kellään kokemuksia tai havaintoja?
Vai siirrynkö suoraan arkistoituihin tositapauksiin josta sitten KESKUSTELEMME ?
Tuollainen olisi mielestäni aimo harppaus työhyvinvointiin työpaikoilla joissa homma on tuntunut kovenevan vuosi vuodelta kun moni pelkää joutuvansa seuraavaksi työkkärijonoon.
Minä näkisin hyvin yksin kertaisen keinon kitkeä mm työpaikkakiusaamista ja työyhteisön toimivuutta edistävänä nekijänä ihan vain keskustelemalla asioista yhdessä. Mitäs sanot?
Tuohan on erinomainen tuo sun idea! Hei oikeesti KIITTI !
Varsinkin tilanteessa, missä työkaverit sipisevät nurkassa keskenään kääntäen (kirjaimellisesti) selkänsä yhdelle .
Ja sitä ennen eristäen hänet työyhteisöstä mm. sillä tavoin että ilmoitetaan tyyliin "valitettavasti sää et pääse ny tiimipalaveriin".
Siis tiimipalaveriin joka kuuluu kaikille ja on varsin oleellinen osa työtä. Niin tosiaan yksi nakitetaan pois ja hän on ihan ulkona työhönsä liittyvistä asioista ja muutoksista jotka tulee tietää työssä pärjätäkseen.
Tämä yksihän , eristetty, sitten reippaasti kajauttaa että "keskutellaanpa asioista yhdessä, mitä sanotte he frendit!"
Mikään ei ole pahempaa kuin joutua ikävään työpaikkaan jonka siis joku mätämuna pilaa ihan silkkaa pirullisuuttaan.
[/quote]
Näin miehenä näkemykseni on se, että naiset ovat sellaisia vähän sisäänpäin lämpeneviä, juoruilevia, kompromissittomia ja sitä kautta tiivistyy ilmapiiri oikein sellainen saata£nallinen myrsky joka puhaltaa jonkun eri mieltä olevan kasvoille.[/quote]
Jotkut naiset on, ei likimainkaan kaikki. Ja joka työpaikassa on miehiäkin jotka harrastaa samaa juoruilua. Kahvihuoneen nurkassa sipittelee.
Alue: Aihe vapaa
kirjoitit tosiasiaa (lainaukset yllä) mutta kirjoitit samalla totta asiasta, mistä ei saa puhua ääneen vaikka (näin väitän) joka ainoa meistä tuntee ainakin jonkun jota on henkisesti simputettu työpaikalla tai henkilön joka on työpaikan v-pää.
Työhyvinvoinnista kyllä puhutaan jossain satunnaisissa tyky-seminaareissa sun muissa, mutta työrauha-ongelma on pitkäkestoisempi ja syvempi vakavuudessaan,
varsinkin paikoissa jossa vääristyneen hierarkiat ovat muodostuneet/rakentuneet työyhteisöön useiden vuosien aikana,
eivätkä ne luonnollisen poistumankaan (porukka vaihtuu, jää eläkkeelle, tmvs) vuoksi muutu, vaan tuppaavat jatkumaan lähes traditioina tietyissä työpaikoissa joissa esimiestaho/luottamusmiehistä puhumattakaan on tehoton tai sieltäkin sallitaan (katsotaan läpi sormien, ei tunnisteta ongelmaa todelliseksi) huono käytös.