Lue keskustelun säännöt.
Työpaikalla niin huono yhteishenki, että oksettaa ylipäätään käydä töissä
16.06.2017 |
Olen töissä noin 50 henkilön toimistossa ja olen ollut siellä nyt pari vuotta. Olen nuorin työntekijä (28-vuotias), muut ovatkin sitten yli 40-vuotiaita. Ikä ei sinänsä ole mikään ongelma, mutta minulle on puhuttu ensimmäisestä päivästäni asti kuin lapselle. Myös tekemisiäni ja sanomisiani kyttäillään vähän enemmän ja virheitäni tuodaan kärkkäästi esille, niinkuin mokaisin tai laiminlöisin asioita silkkaa veemäisyyttäni tai välinpitämättömyyttäni. Toisaalta se virheistä kuittailukin on edes vähän kivempaa verrattuna siihen selän takana puhumiseen. Tätä ei tapahdu vain minulle, kyllä kaikki puhuvat kaikista aikalailla. Siellä toki on kuppikuntia ja klikkejä, jotka sitten keskenään juoruilevat muista ja mm. spekuloivat sairaslomien syistä ja ovatko ne oikeutettuja.
En ole ikinä ollut töissä paikassa, jossa toisten tekemillä pienilläkin virheillä repostellaan niin kovaan ääneen. Olen tottunut siihen, että jos jokin virhe huomataan, niin siitä mennään asianomaiselle kahdenkesken sanomaan normaalisti. Täällä se on oikea spektaakkeli, jota puidaan kovaan ääneen kaikkien kuullen kahvitauolla. Eikä se ole mitään pelkkää hyväntahtoista vitsailua vaan ihan puhdasta toisen nolaamista ja vittuilua. Yleensä itse kyllä yritän tuollaisessa tilanteessa puolustaa kohteena olevaa työkaveria tyyliin "kaikkihan nyt joskus mokaa". Mutta ei sillä ole oikeastaan mitään vaikutusta.
Siis on vaan kaikinpuolin niin huono ilmapiiri ja toisten nolaaminen, syyttely, kyttääminen ja paskanpuhuminen. Oksettaa mennä töihin, koska siellä on niin painostavaa ja ahdistavaa eikä uskalla tehdä tai sanoa mitään, kun pelkää että siihen tartutaan.
Olen aina ollut kaikkien kaveri enkä tajua miten en vain tavoita noita työkavereita ja miten tuolla on noin kamalaa. En osaa edes eritellä mitään tiettyjä henkilöitä tai syitä.
En uskalla puhua tästä mihinkään, koska esimieheni on yksi pahimmista (hän tällä hetkellä mököttää minulle, koska tein yhden työtehtävän eri tavalla kuin hän oli sen ajatellut, vaikka tästä ei koitunut mitään lisätyötä tai -kuluja). Pelkään, että ratkaisu on se, että minun on lähdettävä tuolta ja tässä työllisyystilanteessa olen vain tähän asti ollut kiitollinen, että minulla edes on vakituinen työpaikka, koska jollainhan asuntolainaakin on lyhennettävä. En vain jaksa. Olen työpäivän jälkeen niin henkisesti uupunut, etten jaksa kohdata ihmisiä. Haluan vain nukkua.
Kommentit (41)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on vakavasta asiasta.
Työ rasittaa kohtuuttomasti jos vapaa-ajalla ei kykene palautumaan normaalisti vaan työ imee kaiken energian.
Sairas työilmapiiri voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia koska asetelma on luonnoton ja vaatii ylimääräistä henkistä sietämistä ja jaksamista työstä suoriutumisen lisäksi.
On selvää että työttömyys pelottaa, koska niin moni on nyt työtä vailla.
Pelko työttömyydestä ja taloudellisista vaikeuksista (laskut täytyy jokaisen maksaa ja perhe elättää) saa monet sinnittelemään terveytensä riskeeraten ja nielemään ihan epäinhimillistä kohtelua työpaikoillaan. Se säälittää.
Sillä samallahan tulee pilatuksi elämänsä, koska on niin uuvuksissa jatkuvasti.
Kun näitä juttuja kuuntelee , niin tuntuu että pahimmat työpaikkapaskiaiset ovat he joiden koko elämä pyörii työpaikan tapahtumien ja työkavereiden ympärillä. Niitä tapahtumia ja juoruja sitten puidaan ja analysoidaan vielä vapaa-ajallakin puhelinsoitoin ja kera terassikaljan koska ainoa sisältö elämässä eikä muuta ole.
Parhain työpaikka on sellainen missä selkeästi työ ja vapaa-aika erotettu, ja tervepäisimmät työkaverit tuntuvat olevan he joilla ihmissuhteet tyystin erit työssä ja vapaa-aikana.