Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa uusioperheelliset lapsettomat, kannattiko? Kysyn koska
15.06.2017 |
...mietin, pitäisikö laajentaa lapsellisiin miehiin nettideiteillä siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsettomia ikäisiäni (41) ei vaikuta olevan lainkaan tarjolla tai sitten he ovat bisnesmies-menestyjä-uratykkejä, jollaista en etsi.
En myöskään halua täysin syrjäytynyttä miestä, sellainen tavallinen mies on hakusessa. Tarkoittaa siis että on kohtuullisen tervepäinen, ei päihde- tai peliongelmia, huolehtii asioistaan. Ei tarvitse olla pitkä tai komea, kunhan ei olisi kovin lihava tai epäsiisti. Niillä perusmiehillä vain tuppaa olemaan lapset jo olemassa. En voi saada omia lapsia, koska kohtu poistettiin jo nuorena pahan endometrioosin vuoksi, sittemmin totesin että elän mielummin lapsettomassa liitossa tai yksin kuin uusioperheessä. Kannattaako pitää kiinni tuosta vai ryhtyisittekö etsimään isäksi tullutta miestä asemassani?
Kommentit (15)
Ääh, ei jaksa. Kaikki juhlapyhät menee ihan vituralleen sen säätämisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vähän pelkäänkin, 1 ja 2. :(
ap
Kokeilin minäkin, todellakaan ei kannattanut mennä siihen sirkukseen mukaan. Sitten jos lapset on jo parikymppiset, niin sitten.
Eijeijei, ei todellakaan kannattunut, onneksi älysin lähteä siitä suhdeviritelmästä. Ehkä voisin harkita, jos mies olisi leski, ja minusta tulisi sitten ihan oikea toinen vanhempi niille lapsille, muuten ei enää ikinä, ei todellakaan.
Jos epäilyttää jo valmiiksi, niin tuskin on sun juttus. Ei varmasti sovi kaikille. Itse olen jo 4 vuotta ollut suhteessa miehen kanssa, jolla on 3 lasta edellisestä suhteesta. Vaatii avarakatseisuutta, itsetutkiskelua, kompromisseja, mutta samalla voi kasvaa itse ihmisenä ja oppia tuntemaan itseään :) Mulle tämä sopii, mutta uskon että moni ei edes harkitsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilyttää jo valmiiksi, niin tuskin on sun juttus. Ei varmasti sovi kaikille. Itse olen jo 4 vuotta ollut suhteessa miehen kanssa, jolla on 3 lasta edellisestä suhteesta. Vaatii avarakatseisuutta, itsetutkiskelua, kompromisseja, mutta samalla voi kasvaa itse ihmisenä ja oppia tuntemaan itseään :) Mulle tämä sopii, mutta uskon että moni ei edes harkitsisi.
Sinä osaat kyllä nähdä kultareunan siinä tunkiossakin :D .
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilyttää jo valmiiksi, niin tuskin on sun juttus. Ei varmasti sovi kaikille. Itse olen jo 4 vuotta ollut suhteessa miehen kanssa, jolla on 3 lasta edellisestä suhteesta. Vaatii avarakatseisuutta, itsetutkiskelua, kompromisseja, mutta samalla voi kasvaa itse ihmisenä ja oppia tuntemaan itseään :) Mulle tämä sopii, mutta uskon että moni ei edes harkitsisi.
Kerrotko suurimmat haasteet ja harmituksen aiheet ja vastaavasti hyvät puolet?
Kuten kirjoitit, niin ei ole ehkä kannaltani kovin hyvä ennusmerkki, että ajatuskin epäilyttää, mutta yritän avartaa ajatteluani. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilyttää jo valmiiksi, niin tuskin on sun juttus. Ei varmasti sovi kaikille. Itse olen jo 4 vuotta ollut suhteessa miehen kanssa, jolla on 3 lasta edellisestä suhteesta. Vaatii avarakatseisuutta, itsetutkiskelua, kompromisseja, mutta samalla voi kasvaa itse ihmisenä ja oppia tuntemaan itseään :) Mulle tämä sopii, mutta uskon että moni ei edes harkitsisi.
Kerrotko suurimmat haasteet ja harmituksen aiheet ja vastaavasti hyvät puolet?
Kuten kirjoitit, niin ei ole ehkä kannaltani kovin hyvä ennusmerkki, että ajatuskin epäilyttää, mutta yritän avartaa ajatteluani. :)
ap
suurimmat haasteet:
Aluksi koin, että en ollut yhtä tärkeä ihminen hänelle kuin lasten äiti, koska onhan äiti synnyttänyt heidän lapsensa :) Tuntui myös ulkopuoliselta, vaikka tehtiin kaikki viisi (minä, mies ja lapset) asioita yhdessä ja meillä oli kivaa. Jotenkin sitä vaan kelaili ihan liikaa niitä asioita. Suurena haasteena on myös ollut hieman hankala lasten äiti, josta en aio täällä sen kummemmin avautua. Lasten kanssa olen alusta asti tullut tosi hyvin toimeen, onneksi. Kuitenkin aina välillä on suuria haasteita kasvatuksellisissa asioissa, koska lasten äidin luona on niin eri säännöt.
hyvät puolet:
Näitä harmituksen kohteita pohdiskellessani, olen tutustunut itseeni. Tiedän mikä mua harmittaa ja miksi. Osaan tulkita omia tunteitani paremmin nykyään. Lasten läsnäolo on tuonut mun elämääni "uutta näkökulmaa". Mulla ei siis ole omia lapsia, eikä niitä tule. Lasten kanssa on mukava puuhailla, on ihanaa tuntea itsensä tärkeäksi henkilöksi lasten elämässä. En ole enää niin mustasukkainen ja epävarma itsestäni, tiedän olevani yhtä tärkeä/tärkeämpi/erilailla tärkeä miehelleni kuin lasten äitikin.
Tässä ei varmasti ollut kaikki, mutta nämä tuli heti mieleen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilyttää jo valmiiksi, niin tuskin on sun juttus. Ei varmasti sovi kaikille. Itse olen jo 4 vuotta ollut suhteessa miehen kanssa, jolla on 3 lasta edellisestä suhteesta. Vaatii avarakatseisuutta, itsetutkiskelua, kompromisseja, mutta samalla voi kasvaa itse ihmisenä ja oppia tuntemaan itseään :) Mulle tämä sopii, mutta uskon että moni ei edes harkitsisi.
Sinä osaat kyllä nähdä kultareunan siinä tunkiossakin :D .
Kaikki ei ole niin mustavalkoista, ihmiset ovat erilaisia ja viihtyvät erilaisissa oloissa :) Tiesin kyllä että moni halveksuu valintaani (en ymmärrä kyllä miksi?). Juuri tuollaista "haha kyllä se on kuule pa*kaa, juokse pois ennen kuin on liian myöhäistä". Mut mä ymmärrän että on vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos epäilyttää jo valmiiksi, niin tuskin on sun juttus. Ei varmasti sovi kaikille. Itse olen jo 4 vuotta ollut suhteessa miehen kanssa, jolla on 3 lasta edellisestä suhteesta. Vaatii avarakatseisuutta, itsetutkiskelua, kompromisseja, mutta samalla voi kasvaa itse ihmisenä ja oppia tuntemaan itseään :) Mulle tämä sopii, mutta uskon että moni ei edes harkitsisi.
Kerrotko suurimmat haasteet ja harmituksen aiheet ja vastaavasti hyvät puolet?
Kuten kirjoitit, niin ei ole ehkä kannaltani kovin hyvä ennusmerkki, että ajatuskin epäilyttää, mutta yritän avartaa ajatteluani. :)
ap
suurimmat haasteet:
Aluksi koin, että en ollut yhtä tärkeä ihminen hänelle kuin lasten äiti, koska onhan äiti synnyttänyt heidän lapsensa :) Tuntui myös ulkopuoliselta, vaikka tehtiin kaikki viisi (minä, mies ja lapset) asioita yhdessä ja meillä oli kivaa. Jotenkin sitä vaan kelaili ihan liikaa niitä asioita. Suurena haasteena on myös ollut hieman hankala lasten äiti, josta en aio täällä sen kummemmin avautua. Lasten kanssa olen alusta asti tullut tosi hyvin toimeen, onneksi. Kuitenkin aina välillä on suuria haasteita kasvatuksellisissa asioissa, koska lasten äidin luona on niin eri säännöt.
hyvät puolet:
Näitä harmituksen kohteita pohdiskellessani, olen tutustunut itseeni. Tiedän mikä mua harmittaa ja miksi. Osaan tulkita omia tunteitani paremmin nykyään. Lasten läsnäolo on tuonut mun elämääni "uutta näkökulmaa". Mulla ei siis ole omia lapsia, eikä niitä tule. Lasten kanssa on mukava puuhailla, on ihanaa tuntea itsensä tärkeäksi henkilöksi lasten elämässä. En ole enää niin mustasukkainen ja epävarma itsestäni, tiedän olevani yhtä tärkeä/tärkeämpi/erilailla tärkeä miehelleni kuin lasten äitikin.
Tässä ei varmasti ollut kaikki, mutta nämä tuli heti mieleen :)
Iso kiitos! :) Miten kauan tuohon nykytilaan pääseminen kesti? Ovatko lapset ihan tavislapsia (vs. lapsi jolla on joku erityisyys)?
ap
Ei kannata. Olen sellaisessa suhteessa juuri nyt. Lapset vielä 3 vuoden yhdessäolon jälkeenkin välttelevät mua kuin ruttoa tai käyttäytyvät tylysti. Todella harvinaislaatuista sellainen taitaa olla, että toisen naisen lapset kiihtyisivät isän uuteen puolisoon. Lapset ovat lähinnä tilanteessa mustasukkaisia ja yrittävät sabotoida suhteen. Exät usein myös hulluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee sitä. Jos olet jo 41v niin eikö kannattaisi etsiä joku esim. 45v mies jolla vaikkapa 20v "lapsi"! Helpolla pääsisit. En suosittele uusioperhettä kellekään, ei tässä ole mitään kivaa, päinvastoin.....
Kyllä meitä lapsettomia miehiä on. Itse en ryhtyisi uusperhekuvioon, kun en kaipaa tavallisiakaan perhekuvioita itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meitä lapsettomia miehiä on. Itse en ryhtyisi uusperhekuvioon, kun en kaipaa tavallisiakaan perhekuvioita itselleni.
Onneksi on. Harmi, että ei osu kohdalle sellaista sopivaa (minulle, sinusta en tiedä). :)
Kokeiltu on, ei kannattanut. Mieluummin yksin olen.