Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta
Kommentit (665)
Tämä käytös on ihan käsittämätöntä itsekkyyttä. Lasta on yritetty hysteerisesti 12 vuotta.
Kuitrnkin tällä naisella on jo lapsi. Lapsi jonka elämässä myös tämä mies on ollut ekaluokkalaisesta asti.
Eli vanhemmuus on saatu jo kokea. Tai olisi saatu ellei tämä vimmainen heldelmöittymispakkomielle olisi roihunnut.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo ikä ihan oikeasti oikein? Sijaissynnyttjä?!
Jostain luin, että Suomessa on useita viisikymppisiä synnyttäjiä vuosittain. Eihän se nyt mitenkään kauhean yleistä tietenkään ole, mutta ei niin harvinaistakaan, saati mahdotonta.
Ikä ja jaksaminenko on kirvoittanut kannanotot puolesta ja vastaan?
Toki riskinsä on mutta on myös hyvä seuranta raskauden aikana.
Entäs kun vammaisetkin saavat lapsia, sokeat jne ja kykenevät lapsensa hoitamaan miksi ei terve hieman iäkkäämpi?
Loppupelissä asia on yksityinen . Kunnioitetaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ikä ja jaksaminenko on kirvoittanut kannanotot puolesta ja vastaan?
Toki riskinsä on mutta on myös hyvä seuranta raskauden aikana.
Entäs kun vammaisetkin saavat lapsia, sokeat jne ja kykenevät lapsensa hoitamaan miksi ei terve hieman iäkkäämpi?
Loppupelissä asia on yksityinen . Kunnioitetaan sitä.
54-vuotias joka on käyttänyt 12 vuotta fanattisiin lapsettomuushoitoihin vaikka hänellä on lapsikin ei vaikuta järin tasapainoiselta. Hysteeristä takertumista että mies ei jätä?
Jos äitini olisi saanut minut 54-vuotiaana, olisin joutunut seuraamaan etenevää muistisairautta jo teininä.
Minun äitini oli hyväkuntoinen ja freesi 54 v. Kuusi vuotta myöhemmin hän sai aivoverivuodon ja halvaantui. Ja kyllä se on sitä tyypillisempää mitä vanhempi on, että jotain ongelmaa terveyden kanssa tulee. Itse sain kuopukseni 37 v ja koin jo olevani vähän vanhemmanpuoleinen vauvan äiti, vaikka ihan hyvin jaksoinkin.
Mikkosistahan sen näkee hyvin. Teräskuntoinen mies ja niin oli ensin kaamea hoitojakso ja sitten kaksi orpoa.
Voiko.. voiko myötähäpeään kuolla? Tietääkö joku?
Rohkea rokan syö. Itse olin saadessani 44 vee vauvan ja oli terve ja hienosti keisarin kyydillä parkuen tuli maailmaan. En ollut tiennytkään kuinka mahtavaa ja antoisaa on ollut olla äiti. Paljon olisin menettänyt. Suuresti Kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Rohkea rokan syö. Itse olin saadessani 44 vee vauvan ja oli terve ja hienosti keisarin kyydillä parkuen tuli maailmaan. En ollut tiennytkään kuinka mahtavaa ja antoisaa on ollut olla äiti. Paljon olisin menettänyt. Suuresti Kiitollinen.
44 on eri asia kuin 54.
Tuolla naisella on jo lapsi ja mieskin ollut isäpuoli jo aikaisin. Eli kyllä he vanhemmuuden ovat jo kokeneet.
Pakkonaaras kirjoitti:
Voiko.. voiko myötähäpeään kuolla? Tietääkö joku?
No kannattaa ainakin kokeilla!
Äidin ikä ei ole riski sille, että lapsi olisi kehitysvammainen. Ainoastaan kromosomimuutosten riski nousee. Tämäkään riski ei nouse, jos munasolu on luovutettu. Pieni osa vammoista johtuu kromosomeista.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä ollaan huolestuneita vanhemman äidin jaksamisesta mutta palsta on täynnä niiden oikeassa iässä lapsensa tehneiden vinkumista kun ei jaksa, ei jaksa, kaikki on paskaa ja sotkua ja kakarat hirveitä jne.
Olen itse viisikymppinen, kolme lasta eikä vaihdevuosista tietoakaan, Nuorin on syntynyt ollessani yli 40v., kaikki luomuna. Ei ole tarvinnut tapella murrosikäisten kanssa, kaikki lapset terveitä ja fiksuja. Elämme hyvin aktiivista elämää, matkustamme, harrastamme, teemme pitkiä retkiä ja vaelluksia. Käyn salilla ja olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi.
Täällä on vallalla käsitys että viisikymppinen tai kuusikymppinen on jo vanhus. Sen ikäinen ihminen on vielä työelämässä. Poliitikot ovat pääsääntöisesti jo seitsenkymppisiä ja yli. Ystäväpiirissäni on parikymmentä vuotta itseäni vanhempia ihmisiä jotka käyvät vielä laskettelemassa, reissaavat, tekevät kaikki talon ja pihan työt (jotka nekin tuntuvat olevan näille palstan nuorille helvetin iso taakka kun pitäisi ihan tiskikone tyhjentää).
Onnea keskustelun aiheena olevalle parille ja onnea vauvasta!
Hyvä kirjoitus. Samoin olen "vanhana" äidiksi tullut ja isäkin ja lapsi on älykäs ja empaatinen lapsi ja päivähoitoryhmässä sosiaalinen ja kaikkien kaveri ja kehityksessä edellä joka suhteessa. Näin siis ihan puolueettomasti sanottuna omasta lapsesta. Olin varautunut siihenkin, että iäkkäänä voisi tulla esim. Down-lapsi, mitä sitten, downit ovat ihania ihmisiä, aitoja ja sydämellisiä, toisin monet tällä palstallakin muita arvostelevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä ollaan huolestuneita vanhemman äidin jaksamisesta mutta palsta on täynnä niiden oikeassa iässä lapsensa tehneiden vinkumista kun ei jaksa, ei jaksa, kaikki on paskaa ja sotkua ja kakarat hirveitä jne.
Olen itse viisikymppinen, kolme lasta eikä vaihdevuosista tietoakaan, Nuorin on syntynyt ollessani yli 40v., kaikki luomuna. Ei ole tarvinnut tapella murrosikäisten kanssa, kaikki lapset terveitä ja fiksuja. Elämme hyvin aktiivista elämää, matkustamme, harrastamme, teemme pitkiä retkiä ja vaelluksia. Käyn salilla ja olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi.
Täällä on vallalla käsitys että viisikymppinen tai kuusikymppinen on jo vanhus. Sen ikäinen ihminen on vielä työelämässä. Poliitikot ovat pääsääntöisesti jo seitsenkymppisiä ja yli. Ystäväpiirissäni on parikymmentä vuotta itseäni vanhempia ihmisiä jotka käyvät vielä laskettelemassa, reissaavat, tekevät kaikki talon ja pihan työt (jotka nekin tuntuvat olevan näille palstan nuorille helvetin iso taakka kun pitäisi ihan tiskikone tyhjentää).
Onnea keskustelun aiheena olevalle parille ja onnea vauvasta!
Kun sitä lasta pitää jaksaa ajatella vielä senkin jälkeen kun se on vauva. Realistinen arvio on, että 25-30-vuotiaana on vahvasti omassa elämässä kiinni. Sen jälkeen vielä lapsenlapset ja sen lapsensa tukeminen pikkulapsivaiheessa.
Näin ajattelee lastaan rakastava äiti.
Kun tuo lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, äiti on 74. Ja kun tuolla lapsella on realistisesti ajatellen pieniä lapsia, tuo äiti on jo 84. Eli lapsella on siis vaippaikäisiä kotona ja parhaassa tapauksessa vaippaikäinen alzheimer-mummo taakkanaan.
VÄÄRIN lasta kohtaan. Itsekästä.
Kai tiedät sen, että Alzheimeriä voi esiintyä jos 40-vuotiaanakin jos se on jotenkin sukurasitteena? Väestötutkimusten mukaan 0,25 prosentilla suomalaisista 30 - 65 vuotiaista on dementiatasoinen muistisairaus, voi johtua esim. perintötekijöistä ja geeneistä, ympäristötekijöistä ja elintavoista. Ihmisiä on kautta aikain tullut raskaaksi luomunakin iäkkäänä. Eräs entinen suuresti kunnioitettu arkkiatrikin kertoi jossain haastattelussa, että iäkkäin synnyttäjä jossa synnytyksessä hän on ollut mukana oli 53-vuotias. Siihen aikaan ei vielä käsittääkseni ollut mitään hoitoja, jos ei normaalisti luomusti tullut raskaaksi. Se, että nainen ylipäätään tulee iäkkäänä raskaaksi hoidolla tai ilman, kertoo siitä, että hän on kaikin puolin terve ja ikäistään nuorekkaampi ja hyvät geenit. Kaiken pitää "natsata", että ylipäätään tulee millään tavalla raskaaksi, hoidotkaan eivät onnistu jos kohtu ja hormonit, fysiikka eivät ole kunnossa. Mieluummin pitäisi olla huolissaan nuoremmista ylipainoisista, tupakoivista, alkoa tms. käyttävistä jne. äideistä, sillä he sairastuttavat jo omilla elintavoillaan lapsensa ennen syntymää. Iäkäs, hoidot läpikäynyt nainen ja perhe osaa arvostaa lastaan koska hän on niin hartaasti toivottu. Myös taloudelliset yms. seikat ovat useimmiten iäkkäämmällä kunnossa ja on tarjota lapselleen tasapainoinen perhe ja koti vaikka taloudelliset seikat eivät tärkeää olisikaan, rakkaus lapseen ja turvallisuus kuitenkin ovat tärkeää.
Alzheimeriä nuorillakin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä ollaan huolestuneita vanhemman äidin jaksamisesta mutta palsta on täynnä niiden oikeassa iässä lapsensa tehneiden vinkumista kun ei jaksa, ei jaksa, kaikki on paskaa ja sotkua ja kakarat hirveitä jne.
Olen itse viisikymppinen, kolme lasta eikä vaihdevuosista tietoakaan, Nuorin on syntynyt ollessani yli 40v., kaikki luomuna. Ei ole tarvinnut tapella murrosikäisten kanssa, kaikki lapset terveitä ja fiksuja. Elämme hyvin aktiivista elämää, matkustamme, harrastamme, teemme pitkiä retkiä ja vaelluksia. Käyn salilla ja olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi.
Täällä on vallalla käsitys että viisikymppinen tai kuusikymppinen on jo vanhus. Sen ikäinen ihminen on vielä työelämässä. Poliitikot ovat pääsääntöisesti jo seitsenkymppisiä ja yli. Ystäväpiirissäni on parikymmentä vuotta itseäni vanhempia ihmisiä jotka käyvät vielä laskettelemassa, reissaavat, tekevät kaikki talon ja pihan työt (jotka nekin tuntuvat olevan näille palstan nuorille helvetin iso taakka kun pitäisi ihan tiskikone tyhjentää).
Onnea keskustelun aiheena olevalle parille ja onnea vauvasta!
Kun sitä lasta pitää jaksaa ajatella vielä senkin jälkeen kun se on vauva. Realistinen arvio on, että 25-30-vuotiaana on vahvasti omassa elämässä kiinni. Sen jälkeen vielä lapsenlapset ja sen lapsensa tukeminen pikkulapsivaiheessa.
Näin ajattelee lastaan rakastava äiti.
Kun tuo lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, äiti on 74. Ja kun tuolla lapsella on realistisesti ajatellen pieniä lapsia, tuo äiti on jo 84. Eli lapsella on siis vaippaikäisiä kotona ja parhaassa tapauksessa vaippaikäinen alzheimer-mummo taakkanaan.
VÄÄRIN lasta kohtaan. Itsekästä.
Kai tiedät sen, että Alzheimeriä voi esiintyä jos 40-vuotiaanakin jos se on jotenkin sukurasitteena? Väestötutkimusten mukaan 0,25 prosentilla suomalaisista 30 - 65 vuotiaista on dementiatasoinen muistisairaus, voi johtua esim. perintötekijöistä ja geeneistä, ympäristötekijöistä ja elintavoista. Ihmisiä on kautta aikain tullut raskaaksi luomunakin iäkkäänä. Eräs entinen suuresti kunnioitettu arkkiatrikin kertoi jossain haastattelussa, että iäkkäin synnyttäjä jossa synnytyksessä hän on ollut mukana oli 53-vuotias. Siihen aikaan ei vielä käsittääkseni ollut mitään hoitoja, jos ei normaalisti luomusti tullut raskaaksi. Se, että nainen ylipäätään tulee iäkkäänä raskaaksi hoidolla tai ilman, kertoo siitä, että hän on kaikin puolin terve ja ikäistään nuorekkaampi ja hyvät geenit. Kaiken pitää "natsata", että ylipäätään tulee millään tavalla raskaaksi, hoidotkaan eivät onnistu jos kohtu ja hormonit, fysiikka eivät ole kunnossa. Mieluummin pitäisi olla huolissaan nuoremmista ylipainoisista, tupakoivista, alkoa tms. käyttävistä jne. äideistä, sillä he sairastuttavat jo omilla elintavoillaan lapsensa ennen syntymää. Iäkäs, hoidot läpikäynyt nainen ja perhe osaa arvostaa lastaan koska hän on niin hartaasti toivottu. Myös taloudelliset yms. seikat ovat useimmiten iäkkäämmällä kunnossa ja on tarjota lapselleen tasapainoinen perhe ja koti vaikka taloudelliset seikat eivät tärkeää olisikaan, rakkaus lapseen ja turvallisuus kuitenkin ovat tärkeää.
Ei tämä "äiti" "tullut raskaaksi" vaam hän tahkosi 12 vuotta hedelmöityshoitoja ja nyt se teollinen yrittäminen tuotti tulosta.
Mielenterveydeltään hataran, pakkomielteisen puuman touhuja.
Vierailija kirjoitti:
Alzheimeriä nuorillakin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä täällä ollaan huolestuneita vanhemman äidin jaksamisesta mutta palsta on täynnä niiden oikeassa iässä lapsensa tehneiden vinkumista kun ei jaksa, ei jaksa, kaikki on paskaa ja sotkua ja kakarat hirveitä jne.
Olen itse viisikymppinen, kolme lasta eikä vaihdevuosista tietoakaan, Nuorin on syntynyt ollessani yli 40v., kaikki luomuna. Ei ole tarvinnut tapella murrosikäisten kanssa, kaikki lapset terveitä ja fiksuja. Elämme hyvin aktiivista elämää, matkustamme, harrastamme, teemme pitkiä retkiä ja vaelluksia. Käyn salilla ja olen paremmassa kunnossa kuin moni nuorempi.
Täällä on vallalla käsitys että viisikymppinen tai kuusikymppinen on jo vanhus. Sen ikäinen ihminen on vielä työelämässä. Poliitikot ovat pääsääntöisesti jo seitsenkymppisiä ja yli. Ystäväpiirissäni on parikymmentä vuotta itseäni vanhempia ihmisiä jotka käyvät vielä laskettelemassa, reissaavat, tekevät kaikki talon ja pihan työt (jotka nekin tuntuvat olevan näille palstan nuorille helvetin iso taakka kun pitäisi ihan tiskikone tyhjentää).
Onnea keskustelun aiheena olevalle parille ja onnea vauvasta!
Kun sitä lasta pitää jaksaa ajatella vielä senkin jälkeen kun se on vauva. Realistinen arvio on, että 25-30-vuotiaana on vahvasti omassa elämässä kiinni. Sen jälkeen vielä lapsenlapset ja sen lapsensa tukeminen pikkulapsivaiheessa.
Näin ajattelee lastaan rakastava äiti.
Kun tuo lapsi kirjoittaa ylioppilaaksi, äiti on 74. Ja kun tuolla lapsella on realistisesti ajatellen pieniä lapsia, tuo äiti on jo 84. Eli lapsella on siis vaippaikäisiä kotona ja parhaassa tapauksessa vaippaikäinen alzheimer-mummo taakkanaan.
VÄÄRIN lasta kohtaan. Itsekästä.
Kai tiedät sen, että Alzheimeriä voi esiintyä jos 40-vuotiaanakin jos se on jotenkin sukurasitteena? Väestötutkimusten mukaan 0,25 prosentilla suomalaisista 30 - 65 vuotiaista on dementiatasoinen muistisairaus, voi johtua esim. perintötekijöistä ja geeneistä, ympäristötekijöistä ja elintavoista. Ihmisiä on kautta aikain tullut raskaaksi luomunakin iäkkäänä. Eräs entinen suuresti kunnioitettu arkkiatrikin kertoi jossain haastattelussa, että iäkkäin synnyttäjä jossa synnytyksessä hän on ollut mukana oli 53-vuotias. Siihen aikaan ei vielä käsittääkseni ollut mitään hoitoja, jos ei normaalisti luomusti tullut raskaaksi. Se, että nainen ylipäätään tulee iäkkäänä raskaaksi hoidolla tai ilman, kertoo siitä, että hän on kaikin puolin terve ja ikäistään nuorekkaampi ja hyvät geenit. Kaiken pitää "natsata", että ylipäätään tulee millään tavalla raskaaksi, hoidotkaan eivät onnistu jos kohtu ja hormonit, fysiikka eivät ole kunnossa. Mieluummin pitäisi olla huolissaan nuoremmista ylipainoisista, tupakoivista, alkoa tms. käyttävistä jne. äideistä, sillä he sairastuttavat jo omilla elintavoillaan lapsensa ennen syntymää. Iäkäs, hoidot läpikäynyt nainen ja perhe osaa arvostaa lastaan koska hän on niin hartaasti toivottu. Myös taloudelliset yms. seikat ovat useimmiten iäkkäämmällä kunnossa ja on tarjota lapselleen tasapainoinen perhe ja koti vaikka taloudelliset seikat eivät tärkeää olisikaan, rakkaus lapseen ja turvallisuus kuitenkin ovat tärkeää.
Ei tämä "äiti" "tullut raskaaksi" vaam hän tahkosi 12 vuotta hedelmöityshoitoja ja nyt se teollinen yrittäminen tuotti tulosta.
Mielenterveydeltään hataran, pakkomielteisen puuman touhuja.
Hedelmöityshoidoissa käyvät joutuvat hoitojen yhteydessä käymään psykologilla, jossa tutkitaan vanhempien mm. kyky lapsen tasapainoisen kehityksen turvaamiseen. Toisaalta mikään yritys ei tuota tulosta jos naisen keho, kohtu ei ole vastaanottavainen ja hylkii jostain syystä vaikka mitä hoitoja yrittäisi. Miksi kaikki eivät voi olla onnellisia toisten puolesta? En ymmärrä tällaista negatiivisuuden ja ilkeyden määrää. Onnittelut heille!
Ihan sama ongelma lapselle se isänkin vanhuus on. Kun tuo lapsi pääsee ylioppilaaksi, tämä ns äiti on ainakin 73.