Antti Lindtman, 34, ja Kaija Stormbom, 54, odottavat lasta

Tykkään kyllä lapsista itsekin ja nautin pikkulapsiajasta aikanaan, muttei minusta siihen enää olisi. On se kuitenkin tavallaan aika rankkaa ajoittain. Olen 50. Saati että näkisin itseni kinastelemassa murrosikäisen kanssa 65-vuotiaana. Ajattelin viettää auvoisia eläkepäiviä tuossa vaiheessa.

Uskon kuitenkin, että kyseinen pariskunta on asiaa tarkoin harkinnut ja kokenut olevansa valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poliitikon etuoikeus. En usko että hedelmöityshoitoihin olisi edes ryhdytty kaiken tuon jälkeen(kohtukuilema/t) muutoin paitsi, rahaa kun on ja vaikutusvaltaa niin kaikki on näemmä mahdollista. Raimo rappausmies 34-v ja Kirsti-kampaaja 54v- tuskin olisivat saaneet tahtoaan läpi.

Rahalla saa ostaa Suomessa hedelmöityshoitoja yksityiseltä, ei ole sinun pussistasi pois, vai kuvitteletko tosissaan, että julkisella puolella olivat hedelmöityshoidoissa?

Myös Raimo ja Kirsti voisivat halutessaan samat hoidot ostaa.

Minä olen 63-vuotias ja tekee hirveästi mieli hoitaa vauvaa, on niin tylsääkin, rahaa on, saanko hedelmöitykset kun marssin yksityiselle? Mies kuoli jo yli 10v. Sitten. On kovin yksinäistä.

Tunnen tapauksen, jossa on ihan luomusti saatu lapsia tuossa iässä, ja ihan terveitä lapsia. Vanhemmat ovat edelleen elossa ja lapset aikusia jo, tasapainoisia ja fiksuja ihmisiä. Että vaikka ne riskit iän myötä varmasti kasvaa monella tapaa, ei tuo nyt mitenkään  mahdotonta tai ennenkuulumatonta ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mitä te teette siellä vanhempainilloissa, mutta mä ainakin kuuntelen asiat ja juttelen ihmisten kanssa. Mä en siellä kelaa, että "voi kauhea apua ku toiki on tollanen". Sen verran tullut nähtyä ja koettua, että tajuaa ettei kaikilla elämä mene samalla tavalla ja mikä mä olen tuomitsemaan. Sitten mietitään, että miksi kiusataan, onkohan niiden vanhempien kuiskutuksilla mitään väliä?

Tässä ei ole kyse siitä että "elämä menee jotenkin" vaan siitä että itsekäs paska ostaa rahalla jotain muuta.

Elämähän on jo mennyt niin että hän on saanut ajallaan lapsensa, sitten jongannut poikasen ja nyt roikkuu tässä keinolapsensa avulla.

Vaikka kyse olis mistä niin mikä mä oon tuomitsemaan? Mä en heitä tunne, tiedä taustoja tai heidän motiivejaan.

Mä haluan keskittyä elämään elämääni, muiden elämä ei ole mun asia. Haluaisin myös yrittää tehdä maailmasta paremman paikan, mutta joka kerta ku luen näitä juttuja, että muut kertovat miten toisen tulee elää niin tajuan, että se on mahdotonta. Tuomitsijoita tulee olemaan aina, mikä on surullista.

Mä aion kuitenkin elää, taputtakaa te itseänne sitten olalle kuolinvuoteella kun olette tehneet kaiken oikein.

Tehkööt mummut vauvoja. En hämmästy enää mistään. Syntyvyyshän on laskussa, antaa mummien hoitaa se jälleen nousuun, ja antaa nuorten ihmisten rauhassa opiskella ja nauttia elämästään!

Menkää kaikki rikkaat mummut hedelmöityshoitoihin.

Omilla munasoluilla tulin raskaaksi 44 v ja ilman minkäänlaista hokkuspokkus temppua. Olihan se mahtavaa tulla äidiksi. 

Ei löydy miestä ajoissa! Se jos mikä on tragedia ja tahatonta lapsettomuutta. Hedelmöityshoidoilla aikaan saatu lapsi on todella toivottu, koska se ei ole mikään miellyttävä tapa yrittää raskautta ja voii kestää todella pitkään. Mikäli lääketiede mahdollistaa luovutussolut ja sitä kautta raskauden, ei siinä pitäisi olla mitään nokan koputtamista kenelläkään.  Mikä tekee Lindtmannista ja Storbomista huonommat vanhemmat kuin aineita käyttävä narkkarimamma, joka pukkaa lapsen joka pokan kanssa??!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lavita kirjoitti:

Miksi ihmiset ei hyväksy sitä että jos ei normaalisti tule raskaaksi niin sillä on joku tarkoitus. 54 vuotias on liian vanha pienen vauvan äidiksi.

Itsekkyys?

Eikä tätä voi verrata siihen, että hoidetaanhan sitä sairauksiakin keinotekoisesti, eikä kenenkään tarvitse hyväksyä, että pumppu pettää vaan voi mennä lääkäriin saamaan hoitoa. Kyse ei ole samasta asiasta, koska lasta hankkiessa vaikutetaan myös toisen ihmisen elämään. Moni ei varmaan miellä sikiötä tai edes vauvaa vielä erilliseksi ihmiseksi, jolla tulee olemaan oma elämä edessään. Vauva ei ole äidin omaisuuserä.

Tää on sama kuin se että köyhä intialainen lapsi elinluovuttaa sydämensä rikkaalle länsimaalaiselle...

Joo, ihan ovat kuin kaksi marjaa nuo tapaukset. Mitä nyt toisessa lapsi kuolee ja toisessa syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mitä te teette siellä vanhempainilloissa, mutta mä ainakin kuuntelen asiat ja juttelen ihmisten kanssa. Mä en siellä kelaa, että "voi kauhea apua ku toiki on tollanen". Sen verran tullut nähtyä ja koettua, että tajuaa ettei kaikilla elämä mene samalla tavalla ja mikä mä olen tuomitsemaan. Sitten mietitään, että miksi kiusataan, onkohan niiden vanhempien kuiskutuksilla mitään väliä?

Tässä ei ole kyse siitä että "elämä menee jotenkin" vaan siitä että itsekäs paska ostaa rahalla jotain muuta.

Elämähän on jo mennyt niin että hän on saanut ajallaan lapsensa, sitten jongannut poikasen ja nyt roikkuu tässä keinolapsensa avulla.

Vaikka kyse olis mistä niin mikä mä oon tuomitsemaan? Mä en heitä tunne, tiedä taustoja tai heidän motiivejaan.

Mä haluan keskittyä elämään elämääni, muiden elämä ei ole mun asia. Haluaisin myös yrittää tehdä maailmasta paremman paikan, mutta joka kerta ku luen näitä juttuja, että muut kertovat miten toisen tulee elää niin tajuan, että se on mahdotonta. Tuomitsijoita tulee olemaan aina, mikä on surullista.

Mä aion kuitenkin elää, taputtakaa te itseänne sitten olalle kuolinvuoteella kun olette tehneet kaiken oikein.

Minä tuomitsen ne jotka kohtelee lapsia huonosti. Aikuiset ihmiset tekee niin.toivottavasti lastensuojelu on hereillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lavita kirjoitti:

Miksi ihmiset ei hyväksy sitä että jos ei normaalisti tule raskaaksi niin sillä on joku tarkoitus. 54 vuotias on liian vanha pienen vauvan äidiksi.

Itsekkyys?

Eikä tätä voi verrata siihen, että hoidetaanhan sitä sairauksiakin keinotekoisesti, eikä kenenkään tarvitse hyväksyä, että pumppu pettää vaan voi mennä lääkäriin saamaan hoitoa. Kyse ei ole samasta asiasta, koska lasta hankkiessa vaikutetaan myös toisen ihmisen elämään. Moni ei varmaan miellä sikiötä tai edes vauvaa vielä erilliseksi ihmiseksi, jolla tulee olemaan oma elämä edessään. Vauva ei ole äidin omaisuuserä.

Tää on sama kuin se että köyhä intialainen lapsi elinluovuttaa sydämensä rikkaalle länsimaalaiselle...

Joo, ihan ovat kuin kaksi marjaa nuo tapaukset. Mitä nyt toisessa lapsi kuolee ja toisessa syntyy.

Kummassakin tapauksessa rikas vanhus voittaa lapsen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Marja-Liisa kirjoitti:

Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.

Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.

Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!

Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.

Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.

Äitini sai minut 42-vuotiaana. Minä olen nyt 52-v ja äiti on vieläkin elossa, asuupa kotonaankin, kotiapu toki käy.

Herranen aika. Kauhea energia tämän tapauksen tuomitsemiseen kun kyse on henkilöistä jotka todennäköisesti ovat ihan hyviä vanhempia lapselleen.

Eikö ennemmin pitäisi kauhistella alkoholisti- ja narkomaaniäitejä jotka ihan oikeasti pilaavat lapsensa tulevaisuuden? Tupakointikin on suurempi riski sikiölle kuin tuon äidin ikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on luovutettu munasolu, niin miksi ottaa mieäletän riski ja laittaa se meänopaussi-iässä olevan kohtuun? Karmea riski sekä äidille että sikiölle. Ja sikiö ja mahdollinen syntyvä lapsi ei osaansa valinnut: tiski kohonnut radkaushäiriöille, ennenaikaisiudelle,pienipainoisuudelle ym. Ja jos on hämminkiä, se voi lapsen elämään vaikuttaa, Nepsy ongelmaa ym. Se lapsi sen elämänsä elää. Ja todennäköisuyys sille, että lapsella on elossa oleva äiti on aina paljon pienempi kuin jos äiti on oikeasti fertiili-ikäinen vauvan syntyessä. Ikä - se lisää kuolleisuutta!

Miksi ihmeessä eivät adoptoineet. Vai hyväksytäänkö isoäiti-ikäinen adoptiovanhemmaksikaan? Sijaisperheitä on myös pulaa. Olisi ottanut mallia Kaikkonen-Taiveaho perheestä.

Äärimmäisen itsekästä touhua. Veronmaksajat maksaa loppulystin

"Muut eivät saa tulla onnellisiksi muulla tavalla kuin sillä minkä minä sanelen!!! EI! Sitäpaitsi VERONMAKSAJA !!!!"

Kokeile joskus veronmaksua sinäkin. Aika nopeasti saattaa alkaa kyrsiä mihin kaikkeen sinun vaivalla tienaamiasi rahoja käytetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mitä te teette siellä vanhempainilloissa, mutta mä ainakin kuuntelen asiat ja juttelen ihmisten kanssa. Mä en siellä kelaa, että "voi kauhea apua ku toiki on tollanen". Sen verran tullut nähtyä ja koettua, että tajuaa ettei kaikilla elämä mene samalla tavalla ja mikä mä olen tuomitsemaan. Sitten mietitään, että miksi kiusataan, onkohan niiden vanhempien kuiskutuksilla mitään väliä?

Tässä ei ole kyse siitä että "elämä menee jotenkin" vaan siitä että itsekäs paska ostaa rahalla jotain muuta.

Elämähän on jo mennyt niin että hän on saanut ajallaan lapsensa, sitten jongannut poikasen ja nyt roikkuu tässä keinolapsensa avulla.

Vaikka kyse olis mistä niin mikä mä oon tuomitsemaan? Mä en heitä tunne, tiedä taustoja tai heidän motiivejaan.

Mä haluan keskittyä elämään elämääni, muiden elämä ei ole mun asia. Haluaisin myös yrittää tehdä maailmasta paremman paikan, mutta joka kerta ku luen näitä juttuja, että muut kertovat miten toisen tulee elää niin tajuan, että se on mahdotonta. Tuomitsijoita tulee olemaan aina, mikä on surullista.

Mä aion kuitenkin elää, taputtakaa te itseänne sitten olalle kuolinvuoteella kun olette tehneet kaiken oikein.

Minä tuomitsen ne jotka kohtelee lapsia huonosti. Aikuiset ihmiset tekee niin.toivottavasti lastensuojelu on hereillä.

No löytyhän meiltä jotain yhteistä:)

Tässä mä en vielä vaan näe, että lasta olis kohdeltu huonosti. Jos molemmilla on henkiset resurssit hyvät niin lapsi tulee varmasti saamaan swn mitä hyvään kasvuun vaaditaan. Rahallisesti varmaan kaikki on heillä ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marja-Liisa kirjoitti:

Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.

Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.

Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!

Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.

Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.

Äitini sai minut 42-vuotiaana. Minä olen nyt 52-v ja äiti on vieläkin elossa, asuupa kotonaankin, kotiapu toki käy.

42 ja 54 on ihan eri asia. Olisiko äitis elossa jos olisi ollut 12 vuotta vanhempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä mitä te teette siellä vanhempainilloissa, mutta mä ainakin kuuntelen asiat ja juttelen ihmisten kanssa. Mä en siellä kelaa, että "voi kauhea apua ku toiki on tollanen". Sen verran tullut nähtyä ja koettua, että tajuaa ettei kaikilla elämä mene samalla tavalla ja mikä mä olen tuomitsemaan. Sitten mietitään, että miksi kiusataan, onkohan niiden vanhempien kuiskutuksilla mitään väliä?

Tässä ei ole kyse siitä että "elämä menee jotenkin" vaan siitä että itsekäs paska ostaa rahalla jotain muuta.

Elämähän on jo mennyt niin että hän on saanut ajallaan lapsensa, sitten jongannut poikasen ja nyt roikkuu tässä keinolapsensa avulla.

Vaikka kyse olis mistä niin mikä mä oon tuomitsemaan? Mä en heitä tunne, tiedä taustoja tai heidän motiivejaan.

Mä haluan keskittyä elämään elämääni, muiden elämä ei ole mun asia. Haluaisin myös yrittää tehdä maailmasta paremman paikan, mutta joka kerta ku luen näitä juttuja, että muut kertovat miten toisen tulee elää niin tajuan, että se on mahdotonta. Tuomitsijoita tulee olemaan aina, mikä on surullista.

Mä aion kuitenkin elää, taputtakaa te itseänne sitten olalle kuolinvuoteella kun olette tehneet kaiken oikein.

Minä tuomitsen ne jotka kohtelee lapsia huonosti. Aikuiset ihmiset tekee niin.toivottavasti lastensuojelu on hereillä.

No löytyhän meiltä jotain yhteistä:)

Tässä mä en vielä vaan näe, että lasta olis kohdeltu huonosti. Jos molemmilla on henkiset resurssit hyvät niin lapsi tulee varmasti saamaan swn mitä hyvään kasvuun vaaditaan. Rahallisesti varmaan kaikki on heillä ok.

Minä näen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Marja-Liisa kirjoitti:

Olen vilpittömästi onnellinen pariskunnan puolesta. En ymmärrä ihmisiä, joilla on tarve tuomita toisten erilaiset ratkaisut. Jos joku on saanut lapsen kaksikymppisenä, ei se tarkoita sitä, että kaikkien tulee tehdä samoin. Ihmisten elinikä pitenee koko ajan, joten eikö ole luonnollista, että lapsentekoikäkin siirtyy myöhemmälle. Nykyiset lisääntymiskäsitykset perustuvat 1700-luvun kirkonkirjoihin. Riskit tietysti kasvavat iän myötä, mutta nekään eivät niin paljon kuin ihmiset kuvittelevat. Ja mikäpä elämässä olisi riskitöntä.

Lapsella on myös isä (joka oikein hyvässä lapsentekoiässä varmaan kaikkien tuomitsijoidenkin mielestä), joten miksi tuijotetaan vain äidin ikää? Sitä paitsi kukaan ei tiedä elinpäiviensä määrää. Voihan olla, että äiti menehtyy vaikka kahden vuoden päästä autokolarissa tms.

Antaa ihmisten elää tavallaan. Toivon pariskunnalle pelkkää hyvää!

Olen itse vanhan isän lapsi. Hän kuoli kun olin 14.

Se vaan on väärin lasta kohtaan. Olen jäänyt paitsi liian paljosta.

Äitini sai minut 42-vuotiaana. Minä olen nyt 52-v ja äiti on vieläkin elossa, asuupa kotonaankin, kotiapu toki käy.

Niin? Tuo äiti on lapsensa syntymähetkellä 54 vuotta lastaan vanhempi (voi olla myös 55 vuotta), se on 12 vuotta enemmän kuin sinun äitisi sinun syntymähetkellä. 12 vuotta näissä asioissa on paljon. Kun tuo heidän lapsensa on 52-vuotias, on hänen äitinsä 106- tai 107-vuotias. Tai siis... no.

Minä sain lapseni 41- ja 43-vuotiaana. Minusta se on koko lailla eri adia kuin jos saisin heidät nyt, 54-vuotiaana. Pitää osata nähdä, että juna meni jo. Vaikka se tietäisi sitä, että nuori mies häipyy. Niin itsekäsyä. Niin itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiva uutinen, toivon hyvää heille.

Itse olen 35 ja yritämme esikoista. Kyllä tämä uutinen antaa voimia, että en todellakaan ole liian vanha saamaan lapsia?! Minulla oli jo vähän stressiä omasta iästäni. 

Joku toinenkin kansanedustaja taisi saada vauvan 40-vuotiaana. 

40-v ja 54-v on eri asioita. Miten ihmeessä toi ees on mahollista 54-vuotiaana?

Mahdollista kyllä, vaikkei yleistä. Kun olin synnytyssairaalassa, kertoi osaston siivoojarouva että hän oli syntynyt 56-vuotiaalle äidille. Ja ihan normaali terve ja mukava nainen tämä siivooja oli.

Onhan mies nuorempi, ihan normi isän ikäinen, hän  voi ottaa vetovastuun, kuten viedä lasta  harrastuksiin, neuvoa läksyissä , tehdä ruokaa, palkata lastenhoitajan, nuoren, ja sen sellaista. Toivottavasti tuleva lapsi on terve, ja äiti jaksaa yövalvomiset ja murrosiän oikut.